Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2477)
Huvittaa taas kerran ero siinä minkälaista panostusta keneltäkin odotetaan. Mies: ojenna ketsuppipullo asiallisesti jos vaimo ei siihen uletu. Pieraise siinä missä olet, älä mene pieremään vaimon kasvoille. Jätä saunassa työntämättä kaljapurkki kylkeen. Nainen: Raahaa mies terapiaan. Räjäytä lapsilta perhe. Muuta ja laita kaikki uusiksi elämässä. Kyllä minä ainakin täysin ymmärrän naisia jotka yrittää ensin saman tason keinoilla. Jos meillä olisi tuo tölkkiongelma, luultavasti aloittaisin jäynällä jossa ennen saunailtaa kaljat tyhjenee viemäriin ja jääkaapissa odottaa hassunhauska tyhjä tölkki.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa taas kerran ero siinä minkälaista panostusta keneltäkin odotetaan. Mies: ojenna ketsuppipullo asiallisesti jos vaimo ei siihen uletu. Pieraise siinä missä olet, älä mene pieremään vaimon kasvoille. Jätä saunassa työntämättä kaljapurkki kylkeen. Nainen: Raahaa mies terapiaan. Räjäytä lapsilta perhe. Muuta ja laita kaikki uusiksi elämässä. Kyllä minä ainakin täysin ymmärrän naisia jotka yrittää ensin saman tason keinoilla. Jos meillä olisi tuo tölkkiongelma, luultavasti aloittaisin jäynällä jossa ennen saunailtaa kaljat tyhjenee viemäriin ja jääkaapissa odottaa hassunhauska tyhjä tölkki.
Missä vaiheessa lakkaat yrittämästä ensin saman tason keinoilla? Muista, että voit panostaa vetämään kilarit, huutamiseen, oluen heittämiseen seinään, lyömiseen, mykkäkouluun, tiuskimiseen, haistatteluun, haukkumiseen, karjumiseen, elukaksi ja apinaksi nimeämiseen. Tsemppiä!
Hei parisuhde-expertit! Mitä kaikkea olette valmis kokeilemaan ja mihin vedätte rajan? Ja mitä teette sitten jos nämä keinot ei auta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa taas kerran ero siinä minkälaista panostusta keneltäkin odotetaan. Mies: ojenna ketsuppipullo asiallisesti jos vaimo ei siihen uletu. Pieraise siinä missä olet, älä mene pieremään vaimon kasvoille. Jätä saunassa työntämättä kaljapurkki kylkeen. Nainen: Raahaa mies terapiaan. Räjäytä lapsilta perhe. Muuta ja laita kaikki uusiksi elämässä. Kyllä minä ainakin täysin ymmärrän naisia jotka yrittää ensin saman tason keinoilla. Jos meillä olisi tuo tölkkiongelma, luultavasti aloittaisin jäynällä jossa ennen saunailtaa kaljat tyhjenee viemäriin ja jääkaapissa odottaa hassunhauska tyhjä tölkki.
Missä vaiheessa lakkaat yrittämästä ensin saman tason keinoilla? Muista, että voit panostaa vetämään kilarit, huutamiseen, oluen heittämiseen seinään, lyömiseen, mykkäkouluun, tiuskimiseen, haistatteluun, haukkumiseen, karjumiseen, elukaksi ja apinaksi nimeämiseen. Tsemppiä!
Jos nainen törkkii miestään kylmällä kaljatölkillä, niin luuletko, että mies ei siitä menetä hermojaan vaan kerran huomautuksen jälkeen pistää eron vireille? Jotkut eivät vaan saa asioita tajuntaan ennen kuin toinen saa älyttömän raivokohtauksen. Siinä sitten silmät pyöreinä ihmetellään, että mistä sinä suutuit, mikset sanonut aiemmin. Juu, toinen on monta vuotta sanonut asiasta eikä toinen ole viitsinyt edes kuunnella.
En jaksa uskoa etteikö ainakin osa pelleistä olisi koulutettavissa omalla lääkkeellään. Jääkaapissa odottaa tyhjät tölkit. Veemäinen tilanne kuten kylmällä tölkillä tökkiminen. Ei kiva. Pieraise vaimon kasvoille ja jokaista pierua kohti löytyy käytetty tamponi hamnasmukista tai muusta hassunhauskasta paikasta. Jos ketsuppipurkki ei ojennu asiallisesti, se menee takaisin jääkaappiin ja jos ketsuppia haluaa lisää, joutuu nostamaan perseensä penkistä. Jos tällaiset yhden pisteen vihjeet ei auttaisi aikuisella ihmisellä, niin luulen että itse jättäisin terapiat väliin ja häipyisin suosiolla. Lasten kanssa tilanne on monimutkaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa taas kerran ero siinä minkälaista panostusta keneltäkin odotetaan. Mies: ojenna ketsuppipullo asiallisesti jos vaimo ei siihen uletu. Pieraise siinä missä olet, älä mene pieremään vaimon kasvoille. Jätä saunassa työntämättä kaljapurkki kylkeen. Nainen: Raahaa mies terapiaan. Räjäytä lapsilta perhe. Muuta ja laita kaikki uusiksi elämässä. Kyllä minä ainakin täysin ymmärrän naisia jotka yrittää ensin saman tason keinoilla. Jos meillä olisi tuo tölkkiongelma, luultavasti aloittaisin jäynällä jossa ennen saunailtaa kaljat tyhjenee viemäriin ja jääkaapissa odottaa hassunhauska tyhjä tölkki.
Uletu :DDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa taas kerran ero siinä minkälaista panostusta keneltäkin odotetaan. Mies: ojenna ketsuppipullo asiallisesti jos vaimo ei siihen uletu. Pieraise siinä missä olet, älä mene pieremään vaimon kasvoille. Jätä saunassa työntämättä kaljapurkki kylkeen. Nainen: Raahaa mies terapiaan. Räjäytä lapsilta perhe. Muuta ja laita kaikki uusiksi elämässä. Kyllä minä ainakin täysin ymmärrän naisia jotka yrittää ensin saman tason keinoilla. Jos meillä olisi tuo tölkkiongelma, luultavasti aloittaisin jäynällä jossa ennen saunailtaa kaljat tyhjenee viemäriin ja jääkaapissa odottaa hassunhauska tyhjä tölkki.
Uletu :DDDDD
Tässäpä mahtava havaintoesimerkki siitä mitä pelle tekee kun havaitsee harmittavan hyvän argumentin 😊.
Minä olen luonteeltani vähän sellainen "härnääjä" parisuhteessa, en pahalla enkä tarkoita kiusata. Itsekin syyllistyn usein tuohon kylmän esineen laittamiseen toisen iholle, mutta toisaalta kestän itseenikin kohdistuvaa härnäämistä, ellei se ole jatkuvaa ja mene liiallisuuksiin. En kuitenkaan vedä kaikkea pelleilyksi vaan kuuntelen ihan asiallisesti toisen sanomiset ja vastaan normaalisti. En tee mitään jäyniä joissa voi käydä pahasti enkä muutenkaan pelleile jatkuvasti. Mitä nyt tässä yritän sanoa on se, että itselleni on tärkeää, että poikaystävää voi vähän härnätä ja että poikaystävä härnää minua, se on tiettyyn pisteeseen asti hauskaa. Eräs eksäni härnäsi minua usein vastaamalla jotain, mistä tiesi minun ärsyyntyvän (kun luulin aluksi hänen olevan tosissaan). En kuitenkaan kokenut sitä koskaan kiusaamisena.
Nyt pyyhin perseeni.
#wc
#kakka
"Tuo on niin iso ongelma, että en enää kohta jaksa".
Yllä lainaus AP:n aloituksesta.
Juu, kyllä saa suuttua, kyllä voi heittää kaljatölkin, kyllä saa huutaa.
Itsekin suutun ja raivoan, mutta se ei yleensä kyllä auta asiaa, mutta saanpa purettua höyryjä. Ei ole kylläkään pellemiestä.
Mutta on myös tiedostettava missä menee raja. Jos on heittänyt sen tölkin seinään jo vuosikaudet, jos on raivonnut ja haukkunut satoja kertoja jne. ja huomannut, että se ei auta. Ainoa tulos on oman jaksamisen loppuminen ja parisuhteen välien muuttuminen taisteluksi tai alistumiseksi, omanarvontunteen hukkuminen ja mitä kaikkea muuta.
Onko silloin neuvo, että jatkakaa edelleen samaa rataa noin niinkuin toiset viisi vuotta, niin katsotaan sitten miten alkaa tepsiä.
Vai olisisko neuvo se, että jotain täytyy muuttua, näillä keinoin ei tämä asia tule ratkaistua.
Täällä on tarjottu parisuhdeterapiaa, tai terapiaa yleensä, eroa jne.
Joku täällä viittasi neuvoja perheen hajoittamiseen: se on tietysti aina se viimesijainen ekino, ennen sitä täulisi käyttää muita rakentavia keinoja, mutta jos elämä pellemiehen kanssa on vuosikausia sietämätöntä (ainakin antaa täällä näin ymmärtää) niin sietämättömään elämään ei kenenkään pitäisi jäädä.
Eri asia on sitten jos kyseessä on kuitenkin joku keskinäinen "peli" joka on sille pariskunnallee kuitenkin tarpeen tai muotoutunut siinä parisuhteessa, jostain syystä.
Silloin on muiden turha neuvoa ja neuvot menevät kuuroille korville.
Päinvastoin, neuvot aiheuttavat ärsytystä ja puolustusmekanismin.
Ja tosiaan kukaan EI ole puolustanut tai sanonut, että pellemies käyttäytyy oikein.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen luonteeltani vähän sellainen "härnääjä" parisuhteessa, en pahalla enkä tarkoita kiusata. Itsekin syyllistyn usein tuohon kylmän esineen laittamiseen toisen iholle, mutta toisaalta kestän itseenikin kohdistuvaa härnäämistä, ellei se ole jatkuvaa ja mene liiallisuuksiin. En kuitenkaan vedä kaikkea pelleilyksi vaan kuuntelen ihan asiallisesti toisen sanomiset ja vastaan normaalisti. En tee mitään jäyniä joissa voi käydä pahasti enkä muutenkaan pelleile jatkuvasti. Mitä nyt tässä yritän sanoa on se, että itselleni on tärkeää, että poikaystävää voi vähän härnätä ja että poikaystävä härnää minua, se on tiettyyn pisteeseen asti hauskaa. Eräs eksäni härnäsi minua usein vastaamalla jotain, mistä tiesi minun ärsyyntyvän (kun luulin aluksi hänen olevan tosissaan). En kuitenkaan kokenut sitä koskaan kiusaamisena.
Nyt pyyhin perseeni.
#wc
#kakka
All is good niin kauan kuin molemmat on samaa mieltä. Poikaystävälläsi on kuitenkin oikeus muuttaa mieltään ja sinä joudut sitten miettimään että jäynät vai suhde.
Näissä kesksteluissa on kyllä vinkeää seurata kuinka defenssikoneistot pyörivät laakerit kuumina. Nainenhan vois vaikka vaikka vaikka heittää mua tölkillä naamaan! Minähän olen uuhhriii!
Kuulostaapa vahvasti narsistisia piirteitä omaavalta tyypiltä; jekuttelulla saa omituista valtaa toiseen ja jos toinen hermostuu voi jekuttelija puolustautua normaaliin huumorintajuun vedoten ja vieläpä pääsee syyttelemään toista huumorintajuttomaksi. Saa toisen tuntemaan itsensä lopulta syylliseksi, ylireagoivaksi ja tiukkapipoksi, vaikka toinen ei mitään niistä oikeasti ole. Kyseessä on hienovarainen narsistin peli, jolla jörkytetään puolison tasapainoa ja mielenrauhaa ja kyseenalaistetaan tämän minäkuvaa ja narsisti kokee sillä hallitsevansa tilanteita ja saa kontrollia toiseen ihmiseen. Katsopa lisötietoa vaikka narsistien uhrien kotisivuilta, saattaa löytyä samankaltaisia tarinoita ja saattaa silmät avautua. Itse löysin "diagnoosin" jekuttelevalle puolisolleni sitä kautta ja tajusin monta muutakin juttua omituisesta perhe-elämästämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeehän se pahaa jälkeä kun oluttölkki tulee otsaan niin saattaa joku pelle ottaa osumaa ja "todella pahasti itseensä". Monelle raivottarelle taas on mennyt tunteisiin.
Ei kukaan näistä naisista ole edes välillisesti koskeneet pellemieheen noissa tilanteissa, toisin kuin pellemies, joka esimerkiksi kuumassa saunassa kiusasi vaimoaan laittamalla kylmän juoman hänen kiinni, että toinen olisi voinut vaikka horjahtaa ja loukata itsensä pudotessaan. Ei nämä mitään raivottaria ole, vaan naisia, jotka pistivät stopin pellen toimille.
Sinäänsä hassua kuinka toisaalta nämä pellet ja heidän puolustajat tiedostavat aiheuttavansa toisissa vihaa ja raivoa, mutta se näyttää pikemmin kannustavan heitä jatkamaan eikä lopettamaan ja seuraavassa lauseessa taas tuomitsevat sen vihan ja raivon, jonka ovat rakentaneet..Sillä ei heille ole mitään merkktystä, vaikka heidän käytös tuo toisissa nuo tunteet pintaan. Kai se muiden kustannuksella pelleily on heille liian pyhää, jotta he lopettaisivat. Sanoisin, että vaikuttaa lähes sadistiselta. Ja sitten kuitenkin itketään kun nainen raivostuu, vaikka ensin itse ollaan tehty kaikki, jotta päästiin siihen pisteeseen.
Nukkuvaa härkää ei kannata herättää ja huumorintajutonta vaimoa ei kannata härnätä.Pölijä. Kukaan ei puolusta näitä pellemiehiä vaan ehdottaa aikuismaisempaa asioiden käsittelyä kuin muuttua itse pellenaiseksi. Sitähän sinä et ymmärrä tai hyväksy.
Typerys. Jos pellemies osaisi käyttäytyä aikuismaisesti hän ei olisi siinä tilanteessa, jossa jälleen kerran vaimo joutuu ottamaan vastuun ja ratkaista asian. Vaimo on osoittanut aikuismaista käytöstä vaikka kuinka kauan ja miehen käytös ei siltikään muutu. Ehkä mies ei ymmärrä muuta kuin lapsellista käytöstä?
Ihminen joka menee terapiaan tiedostaa, että hänellä on ongelma ja haluaa ratkaista sen. Mikä saa sinut taas kuvittelemaan, että härnääminen on sellainen ongelma, josta mies ei ilman terapiaa pääse eroon, vaikka halu on kova hänellä itsellään siihen?
Totta ratkaisu löytyy aikuismaisemmasta käytöksestä. Nimittäin sen miehen aikuismaisemmasta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen luonteeltani vähän sellainen "härnääjä" parisuhteessa, en pahalla enkä tarkoita kiusata. Itsekin syyllistyn usein tuohon kylmän esineen laittamiseen toisen iholle, mutta toisaalta kestän itseenikin kohdistuvaa härnäämistä, ellei se ole jatkuvaa ja mene liiallisuuksiin. En kuitenkaan vedä kaikkea pelleilyksi vaan kuuntelen ihan asiallisesti toisen sanomiset ja vastaan normaalisti. En tee mitään jäyniä joissa voi käydä pahasti enkä muutenkaan pelleile jatkuvasti. Mitä nyt tässä yritän sanoa on se, että itselleni on tärkeää, että poikaystävää voi vähän härnätä ja että poikaystävä härnää minua, se on tiettyyn pisteeseen asti hauskaa. Eräs eksäni härnäsi minua usein vastaamalla jotain, mistä tiesi minun ärsyyntyvän (kun luulin aluksi hänen olevan tosissaan). En kuitenkaan kokenut sitä koskaan kiusaamisena.
Nyt pyyhin perseeni.
#wc
#kakka
Hienoa, että saatin pelle paikalle. Selittelet tekojasi sillä, että kestät itse kyllä kiusaamista. Selitteletkö kaikki muutkin jutut noin. "Valvotan naapureitani öisin, koska kestän itsekin melua yöllä"? "Tykkään itse tästä, joten siksi harrastan sitä muille". Kerron kaikkille kaiken eritteistäni, koska minusta se on kivaa kertoa, vaikka se ei muista ole kivaa kuunnella.
Käytöstavat? Mitkä?
Mutta ennen kaikkea kykenetkö lopettamaan, jos toinen pyytää vai ptääkö sinut raahata terapiaan? Ja miksi et kunnioita heti toisen pyyntöä lopettaa pysyvästi tuollaista jäynien tekeminen ja härnääminen?
Eikö sillä ole merkitystä, jos toinen ottaa ne oikeasti pahalla, suuttuu, väsyy ja elää huonosti käyttäytymisesi takia?
Vierailija kirjoitti:
Näissä kesksteluissa on kyllä vinkeää seurata kuinka defenssikoneistot pyörivät laakerit kuumina. Nainenhan vois vaikka vaikka vaikka heittää mua tölkillä naamaan! Minähän olen uuhhriii!
Sinä et jäynää ja nainen ei heitä. Sinä jäynäät ja nainen heittää. Näetkö korrelaation?
Teoilla on seuraukset? Vastareaktio? Syy seuraussuhteet? Kuulostaako mikään tutulta?
En jaksa ketjua lukeä läpi mutta kerro ukollesi että hänen vitsinsä eivät sinusta ole enää hauskoja ja ilmeisesti teillä on erialinen huumorintaju. Sanot samalla että hänen pitää se ymmärtää tai sitten ei yhteistä tiet ole ja sanot että ennen kuin vastaa, kannattaa tosissaan miettiä voiko tässä tapauksessa edes yrittää mahduttaa jotain vitsiä mukaan jos ei varmaksi tiedä onko se SINUSTA hauskaa. Huumomrintajua ei ole se että nauraa omille vitseilleen vaan sitä että muut tajuaa sun vitsit ja pitää niitä hauskoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen luonteeltani vähän sellainen "härnääjä" parisuhteessa, en pahalla enkä tarkoita kiusata. Itsekin syyllistyn usein tuohon kylmän esineen laittamiseen toisen iholle, mutta toisaalta kestän itseenikin kohdistuvaa härnäämistä, ellei se ole jatkuvaa ja mene liiallisuuksiin. En kuitenkaan vedä kaikkea pelleilyksi vaan kuuntelen ihan asiallisesti toisen sanomiset ja vastaan normaalisti. En tee mitään jäyniä joissa voi käydä pahasti enkä muutenkaan pelleile jatkuvasti. Mitä nyt tässä yritän sanoa on se, että itselleni on tärkeää, että poikaystävää voi vähän härnätä ja että poikaystävä härnää minua, se on tiettyyn pisteeseen asti hauskaa. Eräs eksäni härnäsi minua usein vastaamalla jotain, mistä tiesi minun ärsyyntyvän (kun luulin aluksi hänen olevan tosissaan). En kuitenkaan kokenut sitä koskaan kiusaamisena.
Nyt pyyhin perseeni.
#wc
#kakka.......
All is good niin kauan kuin molemmat on samaa mieltä. Poikaystävälläsi on kuitenkin oikeus muuttaa mieltään ja sinä joudut sitten miettimään että jäynät vai suhde.Näinpä - nuoren ja hehkeän parikymppisen kakkavitsi seurusteluaikana 5. kerran kuultuna voi (yhä) naurattaa, mutta ei enää pullealta ryppyiseltä nelikymppiseltä, kun 2 lasta huutaa kintuisssa aamupalaa ja on kiire töihin, 20 vuoden jälkeen - ja kun sen on kuuluut jo 2000 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
"Tuo on niin iso ongelma, että en enää kohta jaksa".
Yllä lainaus AP:n aloituksesta.
Juu, kyllä saa suuttua, kyllä voi heittää kaljatölkin, kyllä saa huutaa.
Itsekin suutun ja raivoan, mutta se ei yleensä kyllä auta asiaa, mutta saanpa purettua höyryjä. Ei ole kylläkään pellemiestä.
Mutta on myös tiedostettava missä menee raja. Jos on heittänyt sen tölkin seinään jo vuosikaudet, jos on raivonnut ja haukkunut satoja kertoja jne. ja huomannut, että se ei auta. Ainoa tulos on oman jaksamisen loppuminen ja parisuhteen välien muuttuminen taisteluksi tai alistumiseksi, omanarvontunteen hukkuminen ja mitä kaikkea muuta.
Onko silloin neuvo, että jatkakaa edelleen samaa rataa noin niinkuin toiset viisi vuotta, niin katsotaan sitten miten alkaa tepsiä.
Vai olisisko neuvo se, että jotain täytyy muuttua, näillä keinoin ei tämä asia tule ratkaistua.
Täällä on tarjottu parisuhdeterapiaa, tai terapiaa yleensä, eroa jne.
Joku täällä viittasi neuvoja perheen hajoittamiseen: se on tietysti aina se viimesijainen ekino, ennen sitä täulisi käyttää muita rakentavia keinoja, mutta jos elämä pellemiehen kanssa on vuosikausia sietämätöntä (ainakin antaa täällä näin ymmärtää) niin sietämättömään elämään ei kenenkään pitäisi jäädä.
Eri asia on sitten jos kyseessä on kuitenkin joku keskinäinen "peli" joka on sille pariskunnallee kuitenkin tarpeen tai muotoutunut siinä parisuhteessa, jostain syystä.
Silloin on muiden turha neuvoa ja neuvot menevät kuuroille korville.
Päinvastoin, neuvot aiheuttavat ärsytystä ja puolustusmekanismin.
Ja tosiaan kukaan EI ole puolustanut tai sanonut, että pellemies käyttäytyy oikein.
Olen täysin sama mieltä tämän kirjoittajan kanssa, tämä on ollut keskustelun pointti.
Defenssit toimii myös kiusatulla, minun ei tarvitse muuttua koska en ole tehnyt mitään väärää vaan pellemiehen täytyy muuttua hän on se ongelma. Ja sitten kiusattu päättää muuttua pellemiehen kaltaiseksi ja kostaa.
Entä jos se ei toimi, mitä sitten?
Kaikki kommentoi, että pellemies on sietämätön ja pellemiehen täytyy muuttua ja pellemies ansaitsee saada omaa lääkettään. Ok, no jos sovitaan, että mennään tällä eteenpäin, näin tehdään. En kaipaa yhtään enempää tietoa, että pellemies on narsisti ja kusipää, sen täytyy mennä terapiaan. Se ei mene koska "ei ole mitään ongelmaa". Jekkuilen sitten minäkin ja niin saatanasti viikkotolkulla mutta ei tunnu auttavan ja voimat on lopussa.
Mitä minä nyt teen?
Pölijä. Kukaan ei puolusta näitä pellemiehiä vaan ehdottaa aikuismaisempaa asioiden käsittelyä kuin muuttua itse pellenaiseksi. Sitähän sinä et ymmärrä tai hyväksy.