Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Toivottavasti kaikki tätä ketjua lukevat tajuavat, että tänne kuka tahansa voi kirjottaa mitä tahansa juttuja. Usein kun kirjoitellaan kuvauksia asioista niistä kerrotaan oma, usein vahvasti, biasoitunut kuva asioiden kulusta. Usein mielestään vääryyden (vaikka vähäisenkin) kokenut ihminen saattaa kokea vahvasti uhrin aseman ja teksti biasoituu sen mukaisesti, täällä sitten teksti tulkitaan täydellisenä tapahtumien kuvauksena ja ollaan heti tuomitsemassa vääryyden tekijä. Kannattasi ehkä miettiä kuinka hyviä "todistajalausonnot" yleisestikkään ovat, saati sitten tällainen ykspuolinen nimetön foorumeille kirjoittelu. En ihmettele vaikka moni täällä näitä juttuja illasta toiseen lukeva "sohvarouva" kertoilisi näitä asioita kavereilleen töissä ja hiekkalaatikolla tosiasioina... Anna mun kaikki tavalliset tahvot kestää, voi hyvät hyssykät...
Vierailija kirjoitti:
Adhd.
Juuri adhd se ilmeisesti on jos aikuinen pelleilee jatkuvasti,se pelleily loppuu myöhemmin kuin muilla.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä kuulla miksi olette valinneet pellemiehen kumppaniksenne? Ja miksi tilanne on kestänyt niin kauan että sama teitä ärsyttävä asia toistuu sata kertaa ja vasta sitten kilahdatte? Ja miksi olette edelleen suhteessa?
Kaipa pellemiehen puolisot tietävät vastaukset paremmin kuin kukaan muu.
Minä vastaan nyt tähän, olen se kaljatölkin seinään heittänyt "sekopää". Meillä ei ole miehen kanssa mitään muuta ikävää suhteessamme, kuin tämä "erilainen" huumori. Mies on oikesti kotoisin seudulta (tai perheestä), jossa pieni vittuilu on jonkinlainen omituinen tapa osoittaa läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Se on tosi omituista ja inhottavaa sellaisen mielestä joka ei ole tottunut (minun). Meillä mies kyllä lähtökohtaisesti todellakin arvostaa ja kunnioittaa minua ja minä häntä. Meillä on paljon yhteistäkin huumoria. Mutta joskus vaan tuo erittäin ikävä kiusaaminen tapahtuu. Se on sitä kuuluisaa "rakkaudesta se hevonenkin potkii" soopaa. Se ei ole mikään meidän suhdetta määrittävä asia, ei päivittäin läsnä oleva seikka, en joudu olemaan varpaillani enkä todellakaan pelkää miestä tai tilanteen eskaloitumista joksikin puukkotappeluksi tms, mitä täällä joissain viesteissä on mielestäni vihjailtu.
En ole ikinä eläissäni kärsinyt kiusaamisesta tai väkivallasta. Olen hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen ihminen ja pystyn myös ottamaan eron jos haluan (on meillä ollut vaikeitakin aikoja, mm kun on ollut työttömyyttä ja samaan aikaan henkistä kasvua ja sitä kautta tuntematon tulevaisuus -tämmöiset asiat pistää suhteen koetukselle, mutta tähän mennessä ollaan aina löydetty yhteinen sävel ja "kasvettu yhteen" lisää).
Meillä minä voin kyllä heittää kaljatölkin saunan seinään (märkätilat, puuseinä, pehmeähkö ja ei rikkimenevä alumiinitölkki), jos mies sen tahallaan muka hauskasti minun kylkeen iskee sadannen kerran (ei viikossa, vaan elämässä). Mies tietää että suutun. Ja minä tiedän että mies on sitten pahoillaan. Ei se tilanne mihinkään ole "eskaloitumassa". Se on typerää ja kiusaamista kyllä, mutta ei mikään syy eroon ainakaan meillä. Kyseessä on suhteellisen pieni mutta erittäin ärsyttävä asia. On epäreilua niputtaa kaikki suuttumiset ja muut "väkivallaksi" ja pistää sitten näitä "väkivallan kokemuksia" minun tai mieheni elämään kuuluviksi, kun kumpikin meistä on täysjärkisiä eikä todellakaan koe olevansa eikä ole väkivaltaisessa suhteessa. Sellaiseksi väittäminen on loukkaavaa ja alentuvaa meitä kohtaan ja myös niitä kohtaan jotka ovat oikeasti väkivaltaisessa suhteessa, pelon ilmapiirissä, josta normaali suuttumus on kaukana.
Tuntuu, että nykyään kauhistellaan hirveästi kaikenlaisia negatiivisia asioita ja ne pitäisi silotella elämästä kokonaan pois. Suuttuminen ja suututtaminen, ärtyminen ja ärsyttäminen, vihastuminen ja vihastuttaminen jne kuuluvat elämään joskus. Se on ok tasapainoiselle ihmiselle.
Elän toivossa, ettei se kaljatölkki tule kylkeeni enää ikinä eikä käsi ota tissistä kiinni enää ikinä hankalassa paikassa (ei ole meillä tehnyt sitä tosin muutenkaan ikinä ns nöyryyttävällä tavalla). Ehkäpä mies olisi vihdoin oppinut. Mutta jos/kun ei ole, niin ei se "mitään haittaa". Kunhan ei yleisty tai muutu pahemnaksi tietenkin, mutta omassa parisuhteessani se on vähentynyt vain.
En ole itse kyllä hirveän herkkä, eikä ole mieskään. Me ollaan ihan hyvä match. Jos toinen käyttäytyy tyhmästi, voi sanoa että hei käyttäytyit tyhmästi eikä sitä tarvitse kääriä mihinkään hampurilaistyyliin (positiivinen negatiivinen positiivinen).
Niin joo, ja yleisesti ottaen, yksittäiset ihmiset kertoo täällä omista kokemuksistaan, on huonoa keskustelutaitoa niputtaa kaikkien pellemiesten vaimojen hermostumiset yhteen litaniaan ja sanoa että "teillä on niin rajat mennyt kun voitte kaikkea tätä tehdä". Jokainen hermostuu omalla tavallaan, ja olen varma että monen parisuhde on ihan ok tästä satunnaisesta pelleilystä ja siitä suuttumusesta huolimatta. Eikö kyse ole mistään alistetuista naisista. Joissakin tapauksissa toki on ja voimia näille henkilöille. Itse en kuitenkaan ole enkä mitään jeesustelua tarvitse, se vain ärsyttää "pikkusievänä" tuomitsemisena.
"Meillä minä voin kyllä heittää kaljatölkin saunan seinään (märkätilat, puuseinä, pehmeähkö ja ei rikkimenevä alumiinitölkki), jos mies sen tahallaan muka hauskasti minun kylkeen iskee sadannen kerran (ei viikossa, vaan elämässä). Mies tietää että suutun. Ja minä tiedän että mies on sitten pahoillaan. Ei se tilanne mihinkään ole "eskaloitumassa"."
Kylmä oluttölkki kyljessä oikeuttaa mm. vetämään kilarit, huutamiseen, oluen heittämiseen seinään, lyömiseen, mykkäkouluun, tiuskimiseen, haistatteluun, haukkumiseen, karjumiseen, elukaksi ja apinaksi nimeämiseen. Näinkö todella?
Ei ole varmaan mukavaa lukea omasta käytöksestään arvostelevaa palautetta. Mutta ehkäpä se avaa silmäsi. Sinun(jaan) käytöksesi ei ole oikeutettua. Sinun miehesi kiusaaminen ei ymmärtääkseni ole pahantahtoista vaan sinun huumorintajuusi sopimatonta. En voi ymmärtää miten huonosti kohtelet puolisoasi näissä tilanteissa. Se on vihamielistä, alentavaa ja aggressiolla ladattu. Tuollainen käytös tekee kodista ja parisuhteesta turvattoman. Kiinnitä huomiota myös omaan käytöksesi, kyllä aikuisten ja vanhempien pitää kyetä ratkaisemaan ongelmansa väkivallattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Niin joo, ja yleisesti ottaen, yksittäiset ihmiset kertoo täällä omista kokemuksistaan, on huonoa keskustelutaitoa niputtaa kaikkien pellemiesten vaimojen hermostumiset yhteen litaniaan ja sanoa että "teillä on niin rajat mennyt kun voitte kaikkea tätä tehdä". Jokainen hermostuu omalla tavallaan, ja olen varma että monen parisuhde on ihan ok tästä satunnaisesta pelleilystä ja siitä suuttumusesta huolimatta. Eikö kyse ole mistään alistetuista naisista. Joissakin tapauksissa toki on ja voimia näille henkilöille. Itse en kuitenkaan ole enkä mitään jeesustelua tarvitse, se vain ärsyttää "pikkusievänä" tuomitsemisena.
.
Siis ketjussa on "huonoa keskustelutaitoa" kun kyseenalaistetaan aggressiivinen ja ylimenevä käytös parisuhteen riitatilanteissa? Jokainen hermostuu omalla tavallaan?
Eiköhän suhde ole tiensä päässä kun turvaudutaan tuollaisiin keinoihin, yritys on tietysti tuoda rauha parisuhteeseen mutta keinot ovat ihan syvältä. Yksi hyvä oppimisen paikka on katsoa tilannetta helikopterinäkymästä ja miettiä olisiko itse voinut tehdä toisin. Onko ajatustakaan kehittyä elämässä paremmaksi ihmiseksi.
Minä, "pikkusievänä, jeesustelevana, ärsyttävänä ja tuomisevana" ihmisenä muistan riitatilanteessakin, että rakastan miestäni, siksi olemme yhdessä. Riitatilanteessa yritän säilyttää keskusteluyhteyden ja käyttää harkintaa. Niin hänkin toimii.
Parisuhteessamme ei ole valtataistelua tai voittajia, riidassa on usein vain häviäjiä. Ei riitatilanteita tarvitse pelätä mutta harkintaa pitää osata käyttää. Miksi olla ylipäätään yhdessä jos riidassa kunnioitus, luottamus ja arvostus lentää kädestä kun pehmeä alumiininen oluttölkki? Jokainen ihminen voi vastata vain omista teoistaan.
Jos aikuiselle miehelle on sanottu kerta toisensa jälkeen ja hän vain jatkaa tietoisesti kiusaamista, mitä siinä voi tehdä silloin kun suhde ei ole niin huono että sitä kannattaisi kaljatölkillä kiusaamisen takia lopettaa? Mikä on jeesustelijoiden ratkaisu tähän?
Vierailija kirjoitti:
Tekee sulle samaa mitä monesti pojat/miehet keskenään toisilleen eli olet yksi "jätkistä" sen silmissä. Pönttö joka tapauksessa.
Niin siis lapset tekevät, eilä heistäkään kaikki. Noin käyttäytyviin aikuisiin en ole törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiselle miehelle on sanottu kerta toisensa jälkeen ja hän vain jatkaa tietoisesti kiusaamista, mitä siinä voi tehdä silloin kun suhde ei ole niin huono että sitä kannattaisi kaljatölkillä kiusaamisen takia lopettaa? Mikä on jeesustelijoiden ratkaisu tähän?
Odotetaan siis mitä jeesustelijat vastaa. Minulla on omakohtaista kokemusta mikä auttoi asiaan mutta nyt kysyttiin ratkaisua jeesustelijoilta, sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jumalauta miten lapsellinen "'mies"!! Ihan käsittämätöntä käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Jätä se.
Se on karua katsottavaa kun saman pelleilyn osaksi joutuu lapset. Tekisi mieli puuttua kaverin miehen temppuihin, ei lopeta vaikka lapset itkee ja pyytää lopettamaan. En osaa tarjota kuin empaattista katsetta näille lapsille. Te joilla lapsuudessa oli vastaavaa, toivoitteko ulkopuolisen puuttumista tilanteeseen?
En, kun toivoin, että mua kiusataan ja nöyryytetään ulkopuolisen silmissä vielä lisää... Ääliö.
Oikeasti. Lapsi itkee ja pyytää lopettamaan ja sinä tarjoat empaattista katsetta..?! Olet hiljainen hyväksyjä ja kiusaaja, jos et puutu. Vaikea uskoa, että edes kysyt tosissasi. :(
Ja paskanynnerö kaverisikin on, jos ei miehensä käytökseen puutu.
kathryn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jumalauta miten lapsellinen "'mies"!! Ihan käsittämätöntä käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Jätä se.
Se on karua katsottavaa kun saman pelleilyn osaksi joutuu lapset. Tekisi mieli puuttua kaverin miehen temppuihin, ei lopeta vaikka lapset itkee ja pyytää lopettamaan. En osaa tarjota kuin empaattista katsetta näille lapsille. Te joilla lapsuudessa oli vastaavaa, toivoitteko ulkopuolisen puuttumista tilanteeseen?
En, kun toivoin, että mua kiusataan ja nöyryytetään ulkopuolisen silmissä vielä lisää... Ääliö.
Oikeasti. Lapsi itkee ja pyytää lopettamaan ja sinä tarjoat empaattista katsetta..?! Olet hiljainen hyväksyjä ja kiusaaja, jos et puutu. Vaikea uskoa, että edes kysyt tosissasi. :(
Ja paskanynnerö kaverisikin on, jos ei miehensä käytökseen puutu.
Ulkopuolinen voisi vaikka heittää kaljatölkin saunan seinään kunhan katsoo ensin, että on märkätilat, puuseinä ja tölkki on pehmeähkö ja ei rikkimenevä alumiinitölkki, se on ollut erittäin toimiva ratkaisu erään kommentoijan perheessä.
Jeesustelijoilla ei ole muuta ratkaisua kuin kauhistelu ja jeesustelu.
Mutta jeesusteijoilla on hyvin aikaa jeesustella kun ei aikaa mene turhanpäiväisiin riitoihin. Helppo jeesustella ja kauhistella ainakin tunti päivässä mutta jos mies olisi kusipääkiusaaja niin sitten ei välttis ehtisi.
Oliko toi yllätys sillon kun menitte naimisiin? Vai löittekö kamppeet yhteen toisianne tuntematta? Turha sun on miestä syyttää. Semmonen se on ollut aina ja semmosta lupasit rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Voisitkohan myöntää ettet voikaan pitää lupaustasi? Oleppa rehellinen itsellesi ennen kuin syyttelet miestä.
Miten olis sellainen ehdotus että jokaista kylkeen iskettyä kaljatölkkiä kohti nainen huvittelisi puhkomalla miehen autosta renkaan? Se olisi kyllä hassunhauska näky kun mies yrittäis aja ja kuuluisi vain fläfflähffläf 😃?
Minäkin seurustelen ihan siitä syystä, että kokisin vihaa puolisoani kohtaan ja löytäisin siten oman aggressioni niin saisin siitä sitten voimaa, että löytyisi tahto päästä pois tästä parisuhdehelvetistä.
Huumorintajuinen nainen varmaan maksaisi potut pottuina miehelle ilman aggressiota mutta tosikko nainen sitten viskelee niitä kaljatölkkejä. Vesivärinappi suihkuun, suolaa sokeriastiaan, elmukelmua vessanpyttyyn, kengännauhat solmuun, nasta tuolille, pissaa olutpulloon, kaappiin useita kokoja liian pienet alushousut, peräpukamavoidetta hammastahnatuubiin, chiliä ruokaan, lista on loputon. Sitten vain kainalopieruja ja kjeh kjeh kjeh, kyllä huumorintajussa löytyy.
Toki voi vain kysyä mieheltä lähdetäänkö asemasotaan näillä esimerkeillä ja lukemattomilla muilla jekuilla vai ratkaistaanko asia keskustelemalla ja sovitaan asioista rauhanomaisin keinoin. Nämä asiat ovat kiinni ihmisten keskustelutaidoista, ymmärryksestä, suhtautumisesta puolisoon ja kummankin puolison älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minusta ihminen on typerä ellei pysty käyttämään harkintaa ja turvautuu väkivaltaan tai aggressiiviseen käytökseen. En pidä sitä oikeutettuna ellei ole kyse hengissä säilymisestä, itsensä tai toisen ihmisen hengen suojelusta.
Toki tämä ketju olisi hauskempi jos kaikki vaan kertoisivat tarinoita kuinka ovat vetäneet kiusaajamiehiään raikuvasti korville. Se vain ei ole oikeutettua, hyväksyttävää käytöstä ja siitä voi mennä kuulo pysyvästi.
Katsos kun pointti on juuri se, että pelle on tehnyt ne samat tylsät jekut jo 99 kertaa ja sitä on pyydetty lopettamaan jo ainakin 99 kertaa. Silti se jatkaa. Mielestäni sitä voi pitää kiusaamisena. Ei myöskään ole mikään ihme, jos jekuttelujen kohde jossain vaiheessa kilahtaa ja heittää vaikka kaljapullon seinään.
.
Jopas on typerä ja ajattelematon etten sanoisi harkitsematon kommentti. Ymmärrätkö, että kiusatunkin teoilla on seuraukset? Kaljapullo ei lennäkään seinään vaan heittäjän ote lipsahtaa ja pullo lentää miestäsi päähän, avohaava, taju pois, kaatuminen, pää auki, silmä puhki, tai lasinsirpaleet repivät silmän, pullo kimpoaa seinästä ja osuu heittäjään - mistä sinä tiedät mitä tapahtuu kun toimit raivon vallassa ja harkitsemattomasti.
Tämä palstan naisten typeryys on käsittämätön. On muka ihan jees toimia harkitsemattomasti kun nyt sitten kilahtaa. Olen työssäni paikannut niin paljon vahinkoja, että ymmärrystä harkitsemattomuutern = vastuuttomuuteen ei enää löydy.
Kiusaaminen on oma valinta ja se tehdään aina omalla vastuullaan. Ei voi luottaa aina siihen, että toinen osapuoli vaan hyväksyy sen hiljaa tai reagoi hillitysti. Ja hei, huumoriahan se vastareaktiokin vaan on!
Tämän palstan pellejen ja heidän puolustelijoiden typeryys on kyllä jotain ihan käsittämätöntä.
Mä kokeilin puhumista miehelle ja se autto. Ei tarvinnut kävellä tsappadaiduu pois. En muutenkaan kuulu näihin paikalta pakenijoihin. Mitä omaa elämää on lähteä heti nostelemaan jos homma ei tunnu mukavalta? Suhde muuttuu vuosien myötä. Näinhän sitä on verrattu parisuhteita kiehuvaan veteen kuolevaan sammakkoon. Asiat ja ihmiset muuttuu hitaasti kuin kattilan veden lämpötila sammakolla.