Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2543)
Vierailija kirjoitti:
Kuten ketjussa 100x sanottu, tuo käytös tulee heikosta itsetunnosta, huomionkipeydedtä, hyväksynnän kerjäämisestä. Poikalapset oppii kotona sen että jekut on hauskoja niille nauretaan sillä saa huomion ja ihminen joka ei kasva emotionaalisesti aikuiseksi ei pääse tuosta piirteestä. Voi hetkellisedti hillitä sitä kun siitä huomautetaan ja huomaa että joku suuttuu mutta se tulee niin selkäytimestä koska on hänen selviytymiskeino.
Valitettavasti tällaisten henkilöiden kyky tajuta toisten tunnetiloja ja arvostaa muiden tahtotilaa on hyvin vähäinen ja siksi he eivät muuta toimintaansa.
Oispa hauska kuulla jonkun oikean psykologian ammattilaisen kommentti mistä kumpuaa tuo että aikuinen, siis jo esim yli 30v mies kiusaa vaimoaan (kumppaniaan) tuolla tavalla kun täällä monet ovat kuvanneet.
Lähinnä nuo ääripään fyysiset jutut kiinnostaa, eli vitsaillaan toosen jopa satuttamisella, pakottamisella, säikytellään
En ole "oikea" psykologi vaan pelkkä sosiaalipsykologi, mutta jos lähden analysoimaan tätä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta, niin uskon että kyseessä on seuraus tietyistä jo lapsuudessa opituista ja mahdollisesti kulttuurillisistakin normeista jossa hellyyden osoittaminen on noloa heikkoutta ja "rakkaudesta se hevonenkin potkii" - klisee on otettu liian kirjaimellisesti selkäytimeen. Tunnetaan myös reaktio "cute-aggression" jossa ihmisen hellyydenpuuska aiheuttaa yllättävän tarpeen puristella, nipistellä, möyhiä, pöyhiä ja joskus jopa purra tunteen aiheuttajaa. Tästä on olemassa tutkimuksia ja ilmiöstä kiistellään onko se sosiaalisesti opittua vai laukaiseeko sen joku hermoston hellyydenpuuskan ylikuormitus.
Itse uskon, että ketjun parisuhdepellejen käytön on sosiaalisesti opittua. Hellyyden tunteita ei osata ilmaista lempeästi ja mahdollisesti myös koetaan, että toisen reagointi on aina positiivista silloinkin, kun reaktio on negatiivinen. Pelle saattaa saada vahvistusta omalle merkityksellisyydelleen saadessaan toisen ärsyyntymään. "Vitsi" tai "jekku" on pellen silmissä turvallinen tapa hakea reaktiota koska se ei ole "niin vakavaa". Se on siis nimenomaan huomionhakemista ja tavallaan "estradin" ottamista itselle.
Tietenkin synkempi puoli menee sitten vallantunteen tavoitteluun jossa toinen tuntee vetoa siihen että voi halutessaan kontrolloida puolisonsa tunnetiloja: saada tämän säikähtämään, ärsyyntymään, jopa kiukustumaan. Mutta tällainen menee jo pahantahtoisuuden ja persoonallisuushäiriöiden puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään huomasit. Siellä teiniporukassa ukkosi tuntui halutulta - ja sen sinä sait. Sulta raukalta puuttui taju siitä, että yhdessä eläminen ei ole sirkusta - tarvitset kaverin joka tukee, auttaa ,osallistuu - on vierellä heikkoinakin hetkinä ja elon murheiden keskellä.
Nuorena helposti haksahtaa kaikenlaisiin pelletyyppeihin, koska he vaikuttavat "cooleilta" ja omanlaisiltaan kapinallisilta. Teinin ja ehkä vielä parikymppisenkin silmissä on rohkeaa, kun joku kehtaa tehdä pilaa asiasta kuin asiasta eikä ole liian "aikuismainen".
Aivojen ja tunne-elämän kypsyessä tällainen käytös ei sitten enää näytäkään coolilta ja rohkealta vaan lapselliselta, säälittävältä, rasittavalta ja loukkaavalta. Mistään aiheesta ei voi keskustella normaalisti, ainoa sallittu tunne on (vahingon)ilo, välittämistä osoitetaan härnäämisellä ja pellepuolison tilannetajuttomuus alkaa vaikuttaa negatiivisesti myös kodin ulkopuolisiin ihmissuhteisiin. Pelle ei ole kypsynyt samaa tahtia vaan on jäänyt jonnekin myöhäisteini-ikään. Hän ei pysty olemaan normaali puoliso, vanhempi, ystävä, työkaveri tai ylipäätään normaali aikuinen. Hänelle huumori ei ole liima ihmisten välillä tai keino tuoda kepeyttä jokapäiväiseen elämään, vaan nolaamisen, itsetehostuksen ja vallankäytön väline, jolla on tarkoitus saada nujerrettua toinen ihminen.
Huumorintajun tärkeyttä painotetaan paljon mutta etenkin nuorille voisi olla hyvä teroittaa sitä, että sen vastapainoksi tarvitaan tilannetajua ja empatiakykyä. Muuten syntyy näitä yksipuolisesti kehittyneitä pellejä, joiden kanssa kenelläkään ei ole hauskaa tai kivaa.
Tunnetaan myös reaktio "cute-aggression" jossa ihmisen hellyydenpuuska aiheuttaa yllättävän tarpeen puristella, nipistellä, möyhiä, pöyhiä ja joskus jopa purra tunteen aiheuttajaa. Tästä on olemassa tutkimuksia ja ilmiöstä kiistellään onko se sosiaalisesti opittua vai laukaiseeko sen joku hermoston hellyydenpuuskan ylikuormitus.
Tämä on oikeasti aivan kauheaa kohteen kannalta ja se ei todellakaan lisää luottamusta eikä halua olla toisen lähellä. Pari tällaista ihmistä olen tuntenut. Yhteistä heille oli päätön hullaantuminen, kyvyttömyys nähdä toista omana erillisenä itsenään sekä vaikeudet toisen ihmisen asemaan asettumisessa ja hermostollisten reaktioiden säätelyssä. Tällaisen kohtelun jälkeen kestää pitkään, ennen kuin uskaltaa taas päästää toisen ihmisen fyysisesti lähelle. Olkootkin kuinka tahaton reaktio tahansa, niin se on siitä huolimatta väkivaltaa ja on tällaisia impulsseja kokevan itsensä vastuulla hakea apua ongelmaansa. Kenenkään ei tällaista "söpöysaggressiota" tarvitse sietää.
No luiskaan vaan tollaset pellet. Luultavasti ne on osanneet hillitä itseään sen aikaa että on saaneet naisen nalkkiin lapsella tai parilla ennenkuin oikein antavat v*ttumaisuutensa päästä valloilleen.
Mulla oli tollanen poikakaveri hetken aikaa. Piereskeli tosiaan naamalle ja veteli tuolia alta. Lopulta paloi käämit siihen totaalisesti. Tein oman jekun kun tyyppi oli baarissa: turautin kännipäissäni ripulit sen työsaappaaseen, kuinka sain osumaan niin täydellisesti, en tajua tänä päivänäkään. No, mies nuuski ilmaa aamulla mutta iski jalkansa saappaaseen kumminkin että loiskahti. Nauroin kippurassa, miestä ei kumma kyllä naurattanut. Dumppasin sen samana päivänä ja kerroin hyvänä vitsinä tutuille kuinka mies oli yöllä kotiin tultuaan ollut niin kännissä että p*skansi omiin saappaisiinsa. Juttu jäi kiertään kaveripiirissä vuosiksi.
Kosto tuolle pellelle oli todella makea. En ole tuota tehnyt ennen enkä jälkeen mutta tuo ei kaduta tippaakaan.
Aika jännä, en muista yhtään naista joka toimisi näin. Tuntuisi olevan miesten juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin 20-vuotiaana eräässä työpaikassa, jossa henkilöstö koostui suureksi osaksi nuorista aikuisista. Eräs 5 vuotta vanhempi kollega oli sellainen "hassunhauska huumoriveikko", joka usein käänsi keskustelut vitsiksi. Nämä vitsit koostuivat usein alapäähuumorista, vessahuumorista tai sitten muuten vaan väänteli sanoja typeriin muotoihin. Aluksi tuollainen huumoripelleily vaikutti hauskalta ja jollain tavalla ihailin tätä kollegan hauskuutta ja monesti lähdinkin siihen läpän heittoon mukaan. Joskus läpän heitto menikin sen verran yli, että osa muista työkavereista alkoikin jo hermostumaan kun ei ymmärretty lopettaa ajoissa. Aloin itsekin jossain vaiheessa vähitellen kyllästymään siihen jatkuvaan pelleilyyn, kun mistään asioista ei voi keskustella normaalisti.
Olin tuossa firmassa töissä noin 3 vuoden ajan ja työpaikan vaihdon jälkeen en ole ollut enää juuri tekemisissä tämän entisen kollegan kanssa muuten kuin sometilien kautta seurataan toisiamme. Olen huomannut, että hänen fb:ssä ilmoittama parisuhde-status on vaihdellut usein parisuhteen ja sinkkuuden välillä ja aloinkin miettimään, että onkohan hänestä joku muukin kirjoittanut tähän ketjuun :D
Pelkäätkö että kuolet nauruun🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vanhaa tarinaa yhä jatketaan ?Loppuuko jutut , kun pitää vanhoja kaivella ?EI MEKÄÄN JAKSETA , eli LOPETA !!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhaa tarinaa yhä jatketaan ?Loppuuko jutut , kun pitää vanhoja kaivella ?EI MEKÄÄN JAKSETA , eli LOPETA !!!!!!!!
Siksi, koska tällaisten pellejen terrorisoimaksi joutuminen on yleistä. Tässä ketjussa on ollut myös hyvää pohdintaa siitä, mikä saa ihmisen heittäytymään pelleksi ja mitä tämmöinen pelleily ihmisestä kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No luiskaan vaan tollaset pellet. Luultavasti ne on osanneet hillitä itseään sen aikaa että on saaneet naisen nalkkiin lapsella tai parilla ennenkuin oikein antavat v*ttumaisuutensa päästä valloilleen.
Mulla oli tollanen poikakaveri hetken aikaa. Piereskeli tosiaan naamalle ja veteli tuolia alta. Lopulta paloi käämit siihen totaalisesti. Tein oman jekun kun tyyppi oli baarissa: turautin kännipäissäni ripulit sen työsaappaaseen, kuinka sain osumaan niin täydellisesti, en tajua tänä päivänäkään. No, mies nuuski ilmaa aamulla mutta iski jalkansa saappaaseen kumminkin että loiskahti. Nauroin kippurassa, miestä ei kumma kyllä naurattanut. Dumppasin sen samana päivänä ja kerroin hyvänä vitsinä tutuille kuinka mies oli yöllä kotiin tultuaan ollut niin kännissä että p*skansi omiin saappaisiinsa. Juttu jäi kiertään kaveripiirissä vuosiksi.
Kosto tuolle pellelle oli todella makea. En ole tuota tehnyt ennen enkä jälkeen mut
Pelle ei opi, jos ei maista omaa lääkettään ja saa paskaa omaan saappaaseen. Tässä yksi syy sille, miksi en pelletyyppien - sen koommin miesten kuin naistenkaan - kanssa halua olla tekemisissä yhtään lähemmin. On raskasta ja uuvuttavaa olla koko ajan valmiudessa nujertamaan toinen, koska normaali vuorovaikutus ei onnistu. Pitkittyessään se luo kroonistuneen stressitilan, mikä taas usein myötävaikuttaa kaikkien ikävien vaivojen ja sairauksien syntyyn.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 20-vuotiaana eräässä työpaikassa, jossa henkilöstö koostui suureksi osaksi nuorista aikuisista. Eräs 5 vuotta vanhempi kollega oli sellainen "hassunhauska huumoriveikko", joka usein käänsi keskustelut vitsiksi. Nämä vitsit koostuivat usein alapäähuumorista, vessahuumorista tai sitten muuten vaan väänteli sanoja typeriin muotoihin. Aluksi tuollainen huumoripelleily vaikutti hauskalta ja jollain tavalla ihailin tätä kollegan hauskuutta ja monesti lähdinkin siihen läpän heittoon mukaan. Joskus läpän heitto menikin sen verran yli, että osa muista työkavereista alkoikin jo hermostumaan kun ei ymmärretty lopettaa ajoissa. Aloin itsekin jossain vaiheessa vähitellen kyllästymään siihen jatkuvaan pelleilyyn, kun mistään asioista ei voi keskustella normaalisti.
Olin tuossa firmassa töissä noin 3 vuoden ajan ja työpaikan vaihdon jälkeen en ole ollut enää juuri tekemisissä tämän entisen kollegan kanssa muuten kuin sometili
Olisinpa ollut tuossa työpaikassa. Aiemmassa työpaikassani kaikkien naamat ovat tympeitä kuin petolinnun prseet. Ei mitään iloista koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävättäreni on yhdessä varsinaisen pellen kanssa. Ottaa mallia piereskelyvideoista. Nostaa jalkaa, hypähtää, pyllistää, lausuu "vitsikästä" pierressään. Tekee tuota myös julkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ystävättäreni on yhdessä varsinaisen pellen kanssa. Ottaa mallia piereskelyvideoista. Nostaa jalkaa, hypähtää, pyllistää, lausuu "vitsikästä" pierressään. Tekee tuota myös julkisesti.
Samaa teki mun isä lapsuudessa, ällötti ja raivostutti ja oli kokoajan hups hups hups nauraa räkätti kovasti perään, teki kans myös julkisesti tuota eikä edes yrittänyt peitellä sitä, menin aina kauemmaksi siitä, se pilas mun lapsuuden tuollaisilla mukahauskoilla pelleilyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävättäreni on yhdessä varsinaisen pellen kanssa. Ottaa mallia piereskelyvideoista. Nostaa jalkaa, hypähtää, pyllistää, lausuu "vitsikästä" pierressään. Tekee tuota myös julkisesti.
Onkohan tuo ystävättäresi puoliso ihan normaaliälyinen? Vai onko hänellä jotain otsalohkoperäistä häikkää, jonka vuoksi hän käyttäytyy noin?
Itsepä olet mieslapsen valinnut
Ota pelleltä mulkku suuhun. Jospa siltä.hymy hyytyisi - tai sitten se vain syvenee.
Ketju on avattu 9 vuotta sitten AP huhuu mikä tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta tulee mieleen, että se pelle mies vielä vääntelehtii puhuessaan "hauskoja" juttuja. Koko kroppa menee oudosti mutkalle, kun se ilveilee ja vääntää asiat huumoriksi. Puhuessaan vielä muuttaa äänensä sellaiseksi kummalliseksi ja megaärsyttäväksi, jota ei vaan terve jaksa. Ja ne naamanvääntelyt. Jatkuukohan se sama sekoilu yhä, mitä ollut jo 2017? Taitaa pelle olla vähän liian lievä ilmaisu kuvaamaan sitä mieslasta.
Jim Carrey esitti elokuvissa täysidioottia. Oli sähköputkimies, nuija ja tosinuija, lemmikkietsivä ym. Sehän ei jäänyt sinne kameroiden eteen, vaan tämä toi työnsä kotiin ja teki kotona sitä samaa sekoilua, mitä rooleissaan. Vaimonsa joutui menemään psykologille puhumaan, ja tämä suositteli ottamaan eron. Jokainen, joka on nähnyt Carreyn leffoja, tietää millaisia hullun rooleja se veti. Miettikää, kun tyyppi vielä kotonaan tekee samaa mitä leffarooleissaan, niin kuka jaksaa? Sehän on oikeasti hullu, ette
Alkaa varmasti huumorintaju loppumaan jos kotona asustelee joku oman elämänsä Ace Ventura :D
Vedä sitä turpaan. Vaikka paistinpannulla leukaan.