Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.

luonto se osaa kirjoitti:

täällä loppu huumori vasta arpeutuneen esinahan poiston jälkeen.

ukko istu varmaan kuukauden sohvalla hiljaa.. oli upea kk sillon

leikitkö, että se oli banjo?

Ja sitten ihmetellään kun älykkyysosamäärä laskenut ihmisillä,ei kiinnosta historia,sivistys,kulttuuri (historiaakin yritetty muuttaa).

Tuttu tilanne. Aluksi se oli varmaan ihastuttavakin piirre, kun oli sellainen huumoriveikko. Mutta pidemmän päälle to-del-la raskasta. Kun mihinkään ei saa suoraa ja asiallista vastausta. Onhan se niin hassua ihan vaikka valehdella olinpaikkansa arkisen puhelun aluksi. "Lähdin Ruotsiin!" Ja kun se läpändeeros ei välttämättä lopu siihen, vaan usein pitää hauskasti oikein vängätä, että joo joo tänne lähdin extempore kun pomo lähetti. Öööhöhöö, oikeastiko luulit, öhöhöö! Ja aina kun kysyn että hoiditko jonkun asian, on vastaus "no voi hitto, unohdin!" On se niin hauskaa, että.

Käy meinaan kommunikointi vähän tahmeaksi välillä.

Ala käyttäytyy samallalailla, vitsaile joka asiasta. Kun alkaa ihmettelee, niin sanot, että sitä saa mitä tilaa. Jos ei lopeta, niin ei muuta kuin laitat koville ja kerrot, että lähdet pois, jos ei juttu muutu.

Ah, kohtalotovereita! Oma kuppi meni nurin siinä vaiheessa, kun sama jatkui lasten kanssa. Väänsi jatkuvasti vitsiä lasten epäillystä isyydestä ja myöhemmin teinien ulos heittämisestä. Jotain omaa epävarmuuttaanhan siinä varmaan käsitteli, mutta ei kiitos minun lasteni kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on umpisurkea vitsimies, mutta haluaisi ihan hirveän kovasti olla sellainen. Ei siis vitsaile kotioloissa käytännössä lainkaan, vaan tämä piirre tulee esille seurassa. Eikä edes alkoholi ole tässä se olennainen tekijä, ihan pelkkä seura riittää.

Se menee siis jotakuinkin niin, että porukassa joku muu heittää jotain hauskaa, mille sitten ympärillä olevat nauravat. Mun mies ei jotenkin pääse siitä sitten yli ja alkaa vääntämään sitä samaa vitsiä eri muotoon aivan lapsellisilla ja tyhmillä tavoilla. Muutenkin vitsi oli ja meni jo. Mutta mies koittaa mukamas vääntää siitä vielä hauskemman ja kun kukaan ei luonnollisestikaan hänen väännökselleen naura, hän yrittää sitä muokata aina vain lisää ja enemmän. Myötähäpeä on ihan hirvittävä kaikilla siinä ympärillä olevilla ja erityisesti tietenkin mulla itselläni. Hän ei myöskään tajua, että kaksimielinen vitsi voi olla hauska sen ensimmäisen kerran ja jos se ei ole liian ilmeinen. Annan esimerkin:

Jouluna ystävät on kokoontuneet yhteen ja antavat toisilleen pienet lahjat. Yksi naispuolinen ystävä sanoo lahjoja antaessa, että "mulla on kans yksi tosi pieni lahja, se on täällä taskussa.." ja kaivaa samalla taskustaan jotain. Joku miespuolinen ystävä heittää heti vitsillä, että "kyllä mä tiedän että sulla on housuissa varsinainen lahja, mutta hei mä olen kuitenkin naimisissa". Porukka repeää spontaanisti nauruun. No oma mies huomaa, että nyt porukka piti tuota juttua hauskana ja alkaa toistelemaan jotain hölmöä "höhöhö Marilla on housuissa lahja. Mulla on kans housuissa Marille lahja". Kukaan ei enää naura. Mies sitten jatkaa ihan kuin porukka ei olis vain tajunneet hänen typerää ja apinoitua vitsiään: "Niin siis mulla on sellainen käärmelahja ja vaimo ainakin tykkää siitä aina iltaisin, höhöhöh". Tässä kohtaa porukka on jo selvästi vaivaantunutta ja koittavat päästä tilanteesta eteenpäin. Mutta mies ei tätä tajua, vaan heittää lisää vettä myllyyn: "Niin käärmelahja, tajusitteko? Siis sellainen mille voi pukea vaikka sadetakin". Sitten mun pitää yleensä tönäistä miestä ja sanoa, että anna olla jo. Vitsi meni jo.

Ja muuten hyvä mies, mutta huumorintaju on aivan umpisurkea. Kovasti haluaisi olla porukan hauskin tyyppi, mutta tuo myötähäpeä. Huh huh! Etukäteen aina ihan pelottaa, että miten se tällä kertaa onnistuu itsensä nolaamaan.

Yäärgh, mä voin niin kuvitella kuinka kiusallista tuo on! En rehellisesti sanottuna usko, että voisin itse olla tuollaisen miehen kanssa parisuhteessa, mutta ainakin näyt tehneen tietoisen valinnan. Todella toivon, että mies on edes laatikkoleukainen astronautti.

Harley Quinn, älä jätä minua! Olen sinun pellesi!

t. Jokeri

Aikuiseksi kasvaminen voi jäädä tapahtumatta ja tämä sama puujalkavitsihuumori jatkuu ja jatkuu hamaan tappiin saakka, varaudu siihen.

Tää on ollut ennenkin puheen aihe, mä vastaan samalla lailla, kuten ennenkin.

😁🤡 🤹🎪🤹" ONNEKS OLKOON"

Eipä aika käy pitkäksi Sirkus Huveja yllin kyllin.

Sirkus Pelle Hermanni on varmasti ollut lempiohjelma. 🔮💪🧙🎭🐘💃💂🥁 ja musiikki ja laulu raikaa !🎼 Enää ei saa olla Sirkuksessa norsuja , jotka söi pähkinää ja varastivat kärsällään lippalakkeja ja mukavasti Töräyttelivät, että" TRÖÖT! .

Aikoinaan oli tuttu pariskunta, josta aika jättänyt jo vuosikymmeniä sitten. Mies oli semmonen, joka huuteli koko ajan vaimolleen: Tuo kalja, keitä kahvit, leikkaa pullaa kahvipöytään ja tee voileivät... Tuo sitä, tuo tätä, tee se, tee tuo jne.

Kerran sen vaimo huusi takaisin: käy vielä paskallakin sun puolesta.

Sekin oli ihan hauska juttu joskus alussa, kun toinen ajoikin eteenpäin kun olin hyppäämässä kyytiin. Mutta eeei se oikein toistuvana, myös ruuhkassa kauppakassien kanssa, jaksa huvittaa.

Ei ole onneksi pelleä miehenä, mutta tuttuja juttuja lapsuudesta. Minulla oli pelle isänä:/ Jossain vaiheessa lapsuutta meno oli ihan älytöntä, paljon hölmöä pieruhuumoria, juuri vaikka naamalle pieremistä ja pieru kädellä kiinni ja sitten siitä nenään, hauskaa...Entä tietääkö kukaan mitä on "paskasakset"? Otetaan lapsen pää jalkojen väliin ja pierastaan naamaan😡

Keittiössä oli hauskaa vitsiä kaapin oven kanssa: "paa pääs tuoho niin kopautan" tai "paa pääs tuohon niin näät mitä tapahtuu?" Tai käsi nyrkissä nosti peukaloa: "paa nenäs tuohon niin näät mitä tapahtuu" Jääkaappikylmiä puteleita piti työntää iholle, äidin takamusta lätkiä jos sattuu kumartamaan ym. ym. huoh. Meillä taisi yksi pahimmista rikoksista olla jos "ei oo yhtään huumorintajua." (itkemisen lisäksi, joka äidin mielestä oli paha juttu, kiva lapsuus...)

Joissain vaiheessa pahin meni isällä jotenkin ohi. Edelleen vanhana ukkona vitsailee, mutta välillä jutut on jopa hauskoja. Olen miettinyt nyt aikuisena, että malli "hauskaan vitsailuun" tuli isän isältä, joka oli ollut vielä pahempi, lisäksi väkivaltainen. Isä hyvin herkkä ja epävarma ihminen, ainakin nuorempana.

Itselläkin oli jossain vaiheessa liiallista vitsailua (epävarmuuden peittämiseksi), ei tosin törkeää koskaan. Älysin sen jossain kohtaa ja lopetin.

Jätä se, ota klovni tai leijonankesyttäjä !

Mikähän tuon miehen ammatti on? Miten voi pärjätä työpaikalla?

- Voisitko soittaa psykiatrille, ja kuvailla tilanteen? Ehkä hän pystyy antamaan alustavan arvion / diagnoosin. 

- Ei ole mikään ratkaisu, että "ala käyttäytyä samoin kostoksi". Ei korjaa mitään. 

- Ihminen on pohjimmiltaa tälläinen kuin on kuvailtu. Ei ole oikein yrittää jonkun terapian avulla, "muuttaa ihmistä muuksi". Jos hän käyttäytyisikin yhtä´kkiä kunnolla, kyseessä olisi vain teeskennelty rooli.

- Jos haluat normaalin, terveen ja kunnollisen suhteen. Ensimmäinen vaihe on erota tästä nykyisestä. 

Suurin osa noista pellejutuista on silkkaa kiusaamista ja sadismia!

Ei ole oikeaa huumoria nähnytkään. En ikinä kestäisi enkä sallisi itseäni kohdeltavan noin.

Onneksi oman mieheni huumorintaju on tervettä ja yhdessä nauramme.

Olisipa kiva tietää onko ap eronnut tuosta kiusaajastaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tuon miehen ammatti on? Miten voi pärjätä työpaikalla?

- Voisitko soittaa psykiatrille, ja kuvailla tilanteen? Ehkä hän pystyy antamaan alustavan arvion / diagnoosin. 

- Ei ole mikään ratkaisu, että "ala käyttäytyä samoin kostoksi". Ei korjaa mitään. 

- Ihminen on pohjimmiltaa tälläinen kuin on kuvailtu. Ei ole oikein yrittää jonkun terapian avulla, "muuttaa ihmistä muuksi". Jos hän käyttäytyisikin yhtä´kkiä kunnolla, kyseessä olisi vain teeskennelty rooli.

- Jos haluat normaalin, terveen ja kunnollisen suhteen. Ensimmäinen vaihe on erota tästä nykyisestä. 

Erosin tuollaisesta pellestä. Alkuun se ns. huumorintaju tuntui kivalta, mutta kun mukaan tuli alistaminen, raivokohtaukset, henkinen väkivalta ja kaikki muu p..ka, mitta tuli täyteen. Nyt saa pelle vitsailla uuden eukkonsa kanssa.

Parisuhteen käsikirja. Asia joka ensin huvittaa, sitten kyllästyttää ja lopulta V.I.T.U.T.T.A.A ihan kybällä.

Parisuhteessa ongelmat ratkaistaan keskustelemalla. Siis ihan asiallisesti. Kumpikin osapuoli osallistuu keskusteluun, ja se johon kritiikki tai sanotaanko, muutostoivomus kohdistuu, ymmärtää oman vastuunsa yhteisestä hyvästä. Eli siis hänen toivotaan korjaavan käytöstään joltakin osin. Tällöin ei vastata, että "Joo joo höpö höpö, sä taas ylireagoit" tms. 

Mikäli tämä ei tuota tulosta, niin yritetty on eikä muuta keinoa ole. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan vaiheeseen, eli laitetaan pöydälle suhteen jatkamisen mielekkyys. Mutta suhteen lopettamista ei ikinä saa käyttää uhkauksena toista kohtaan. Jos suhde päätetään lopettaa niin se lopetetaan. Ilman draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ex-mies väänsi varmaan sata kertaa pierut mun naamalle milloin  missäkin tilanteessa. Toki piereskeli mun tyynylle myös ennen nukkumaanmenoa.  Samaa teki myös muille sukulaisille välillä. Yllättäen paljastui pettäjäksi myöhemmin.

Tyynypieru on taitolaji. On samalla pierressä noustava tyynyllä ylemmäksi, että pieru hyvin imeytyy tyynyn sisälle. Saman voi tehdä sohvalle ja pehmeille tuoleille.

Töissä olen harrastanut noita täytteisiin imeytyspieruja. Luulevat haistaessaan omaksi pierukseen. Kukaan ei ole sanonut mitään.

joo kyllä toi äijä pelleilee ihan liikaa. on sulla olemista...kaikki pitäis vaan ottaa huumorilla. kuka jaksaa?

no eipä muuta kun tsemppiä sulle ja ainahan sitä voi keskustella asiasta jos toinen ottais vaikka kuuleviin korviinsa ettei toi käytös ole aina niin hauskaa kun hän kuvittelee.

Vedä avokämmenellä ympäri korvia ja naura päölle