Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
"Kaikki mille naurat on kaikki mitä on" - Edu Kettunen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa pellemiesten puolisot, että klovnit ovat lopulta kaikista pahimpia. Stephen Kingin Se-kirjan Pelle Penninvenyttäjä, Batmania vainoava psykopaatti Jokeri, Watchmenin väkisinmakaava militaristimurhaaja Koomikko ja niin edelleen.
Ei koskaan tiedä mikä paljastuu maskin alta.
Niin. Kirjailijoiden mielikuvituksen tuotteet ovat varmasti ihan totta.
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Oletteko koskaan ajatelleet, että elämässä on asioita joista ei voi tai edes kuulu vääntää vitsiä?
Jos niitä ei ole teidän elämässänne vielä ollut, niin saattaapi vielä tulla.
On olemassa myös välimuotoja haudanvakavan ja hillittömän vitsailun välillä.
Onko teillä lainkaan niitä?
Itse tykkään huumorista, mutta käsitän myös sen, että kaiken aikaa ei tarvitse olla hauskaa. Se on jo ihan mahdottomuuskin normaalissa elämässä.
Kaipaan syvällisempiäkin hetkiä kumppanini kanssa.
Vastapainona kyllä hassuttelemme ja osaamme myös nauraa itsellemme.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Oletteko koskaan ajatelleet, että elämässä on asioita joista ei voi tai edes kuulu vääntää vitsiä?
Jos niitä ei ole teidän elämässänne vielä ollut, niin saattaapi vielä tulla.
On olemassa myös välimuotoja haudanvakavan ja hillittömän vitsailun välillä.
Onko teillä lainkaan niitä?Itse tykkään huumorista, mutta käsitän myös sen, että kaiken aikaa ei tarvitse olla hauskaa. Se on jo ihan mahdottomuuskin normaalissa elämässä.
Kaipaan syvällisempiäkin hetkiä kumppanini kanssa.
Vastapainona kyllä hassuttelemme ja osaamme myös nauraa itsellemme.
"Ei kuulu vääntää vitsiä". Eiköhän se kuulu kaikille itselleen, mistä kuuluu vääntää vitsiä ja mistä ei. Äitini sairastui syöpään jokunen vuosi takaperin ja menehtyi. Jaksettiin kaikki loppuun asti huumorin voimin ja jäi kultaiset muistot viimeisistä ajoista. Edelleen, mielipiteeni on sama: mistä vain voi vääntää vitsiä. Ja opetan samaa filosofiaa omille lapsilleni. Ovat olleet kiitollisia ja osaavat käsitellä vaikeitakin asioita positiivisen kautta -- huumorin avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Oletteko koskaan ajatelleet, että elämässä on asioita joista ei voi tai edes kuulu vääntää vitsiä?
Jos niitä ei ole teidän elämässänne vielä ollut, niin saattaapi vielä tulla.
On olemassa myös välimuotoja haudanvakavan ja hillittömän vitsailun välillä.
Onko teillä lainkaan niitä?Itse tykkään huumorista, mutta käsitän myös sen, että kaiken aikaa ei tarvitse olla hauskaa. Se on jo ihan mahdottomuuskin normaalissa elämässä.
Kaipaan syvällisempiäkin hetkiä kumppanini kanssa.
Vastapainona kyllä hassuttelemme ja osaamme myös nauraa itsellemme."Ei kuulu vääntää vitsiä". Eiköhän se kuulu kaikille itselleen, mistä kuuluu vääntää vitsiä ja mistä ei. Äitini sairastui syöpään jokunen vuosi takaperin ja menehtyi. Jaksettiin kaikki loppuun asti huumorin voimin ja jäi kultaiset muistot viimeisistä ajoista. Edelleen, mielipiteeni on sama: mistä vain voi vääntää vitsiä. Ja opetan samaa filosofiaa omille lapsilleni. Ovat olleet kiitollisia ja osaavat käsitellä vaikeitakin asioita positiivisen kautta -- huumorin avulla.
Jos lapsesi kuolevat, niin nauratko jos pidän stand-up esityksen aiheesta?
Sarvukh kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Oletteko koskaan ajatelleet, että elämässä on asioita joista ei voi tai edes kuulu vääntää vitsiä?
Jos niitä ei ole teidän elämässänne vielä ollut, niin saattaapi vielä tulla.
On olemassa myös välimuotoja haudanvakavan ja hillittömän vitsailun välillä.
Onko teillä lainkaan niitä?Itse tykkään huumorista, mutta käsitän myös sen, että kaiken aikaa ei tarvitse olla hauskaa. Se on jo ihan mahdottomuuskin normaalissa elämässä.
Kaipaan syvällisempiäkin hetkiä kumppanini kanssa.
Vastapainona kyllä hassuttelemme ja osaamme myös nauraa itsellemme."Ei kuulu vääntää vitsiä". Eiköhän se kuulu kaikille itselleen, mistä kuuluu vääntää vitsiä ja mistä ei. Äitini sairastui syöpään jokunen vuosi takaperin ja menehtyi. Jaksettiin kaikki loppuun asti huumorin voimin ja jäi kultaiset muistot viimeisistä ajoista. Edelleen, mielipiteeni on sama: mistä vain voi vääntää vitsiä. Ja opetan samaa filosofiaa omille lapsilleni. Ovat olleet kiitollisia ja osaavat käsitellä vaikeitakin asioita positiivisen kautta -- huumorin avulla.
Jos lapsesi kuolevat, niin nauratko jos pidän stand-up esityksen aiheesta?
Kuten mainitsin ensimmäisessä viestissäni, kipeistä asioista keskustellaan niin kauan, kunnes ne ovat käsitelty, ja sen jälkeen niistä on turvallista vitsailla. Joten vastaus karrikoituun kysymykseesi: kyllä, ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olettaen, että esitykseksi on hauska.
Sarvukh kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Oletteko koskaan ajatelleet, että elämässä on asioita joista ei voi tai edes kuulu vääntää vitsiä?
Jos niitä ei ole teidän elämässänne vielä ollut, niin saattaapi vielä tulla.
On olemassa myös välimuotoja haudanvakavan ja hillittömän vitsailun välillä.
Onko teillä lainkaan niitä?Itse tykkään huumorista, mutta käsitän myös sen, että kaiken aikaa ei tarvitse olla hauskaa. Se on jo ihan mahdottomuuskin normaalissa elämässä.
Kaipaan syvällisempiäkin hetkiä kumppanini kanssa.
Vastapainona kyllä hassuttelemme ja osaamme myös nauraa itsellemme."Ei kuulu vääntää vitsiä". Eiköhän se kuulu kaikille itselleen, mistä kuuluu vääntää vitsiä ja mistä ei. Äitini sairastui syöpään jokunen vuosi takaperin ja menehtyi. Jaksettiin kaikki loppuun asti huumorin voimin ja jäi kultaiset muistot viimeisistä ajoista. Edelleen, mielipiteeni on sama: mistä vain voi vääntää vitsiä. Ja opetan samaa filosofiaa omille lapsilleni. Ovat olleet kiitollisia ja osaavat käsitellä vaikeitakin asioita positiivisen kautta -- huumorin avulla.
Jos lapsesi kuolevat, niin nauratko jos pidän stand-up esityksen aiheesta?
Mainittakoon vielä, ettei jää kenellekään epäselväksi: vittuilu ja vitsailu ovat kaksi eri asiaa. En tietenkään halua, että asiasta vittuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Sarvukh kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Oletteko koskaan ajatelleet, että elämässä on asioita joista ei voi tai edes kuulu vääntää vitsiä?
Jos niitä ei ole teidän elämässänne vielä ollut, niin saattaapi vielä tulla.
On olemassa myös välimuotoja haudanvakavan ja hillittömän vitsailun välillä.
Onko teillä lainkaan niitä?Itse tykkään huumorista, mutta käsitän myös sen, että kaiken aikaa ei tarvitse olla hauskaa. Se on jo ihan mahdottomuuskin normaalissa elämässä.
Kaipaan syvällisempiäkin hetkiä kumppanini kanssa.
Vastapainona kyllä hassuttelemme ja osaamme myös nauraa itsellemme."Ei kuulu vääntää vitsiä". Eiköhän se kuulu kaikille itselleen, mistä kuuluu vääntää vitsiä ja mistä ei. Äitini sairastui syöpään jokunen vuosi takaperin ja menehtyi. Jaksettiin kaikki loppuun asti huumorin voimin ja jäi kultaiset muistot viimeisistä ajoista. Edelleen, mielipiteeni on sama: mistä vain voi vääntää vitsiä. Ja opetan samaa filosofiaa omille lapsilleni. Ovat olleet kiitollisia ja osaavat käsitellä vaikeitakin asioita positiivisen kautta -- huumorin avulla.
Jos lapsesi kuolevat, niin nauratko jos pidän stand-up esityksen aiheesta?
Kuten mainitsin ensimmäisessä viestissäni, kipeistä asioista keskustellaan niin kauan, kunnes ne ovat käsitelty, ja sen jälkeen niistä on turvallista vitsailla. Joten vastaus karrikoituun kysymykseesi: kyllä, ajan kanssa.
Minun lapseni on tehnyt vuosia sitten itsemurhan, enkä vieläkään tiedä milloin asia olisi käsitelty, niin että sille voisi nauraa. Kerro sinä. Vääntäisitkö vitsiä hänestä vai minusta?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehdotus vain, ei mitään punnittua viisautta, mutta:
1) Sanot suoraan, että jos pelleily ei lopu, lähdet pois.
2) Hommaat paikan, johon todella voit mennä pariksi päiväksi
3) Vaadit häntä käymään asiallisen ja vakavan keskustelun kanssasi, tai teet omia ratkaisujasi.
4) Kun hän ei kuitenkaan usko tai reagoi asiallisesti, lähdet pois.
5) Kun hän palatessasi jatkaa hölmöilyään, sanot, että seuraavalla kerralla tulee eropaperit postissa.
6) Jos vieläkään ei keskustelu suju, alat katsella omaa asuntoa.
7) Hyväksyt, että hölmöilyn lopettamiseen voi mennä jonkinmoinen aika, mutta yrityskin on askel oikeaan suuntaan.
8) Jos muu ei auta, pistät lusikat jakoon. Ei sinun virkasi ole olla kiusattavana.
1) Sanot suoraan, että jos pelleily ei lopu, lähdet pois. -> POIKIENILTAA PUKKAA
2) Hommaat paikan, johon todella voit mennä pariksi päiväksi -> JEE, RYMYVIIKONLOPPUVAPAA TIEDOSSA, PÄÄSEE JÄTKIEN KANSSA TISSIBAARIIN
3) Vaadit häntä käymään asiallisen ja vakavan keskustelun kanssasi, tai teet omia ratkaisujasi. -> MIES EHDOTTAA EROA
4) Kun hän ei kuitenkaan usko tai reagoi asiallisesti, lähdet pois. - > LÄHDET POIS KUN KAIKKI MUUT OVAT JO POISTUNEET PAIKALTA
5) Kun hän palatessasi jatkaa hölmöilyään, sanot, että seuraavalla kerralla tulee eropaperit postissa. -> MIES NYÖKKÄILEE TYYTYVÄISENÄ
6) Jos vieläkään ei keskustelu suju, alat katsella omaa asuntoa. -> MIEHELTÄ PÄÄSEE SYVÄ HELPOTUKSEN HUOKAUS
7) Hyväksyt, että hölmöilyn lopettamiseen voi mennä jonkinmoinen aika, mutta yrityskin on askel oikeaan suuntaan. -> VOIP MENNÄ HETKI, KU PATA KATTILAA SOIMAA
8) Jos muu ei auta, pistät lusikat jakoon. Ei sinun virkasi ole olla kiusattavana. -> ELEKÄ SUUTU JOS ET SAAKKAAN KAIKKEA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tekee tuota tosi usein, siis tarttuu sanoihin ja sanamuotoihin, eikä edes yritä ymmärtää, mitä toinen selittää. On pidemmän päälle todella raskasta käydä mitään keskustelua, kun juttu koko ajan keskeytyy. Tekee sitä paljon miehen veljentyttärelle, joka on muutenkin vähän herkässä iässä ja elämäntilanteessa. Turhauttaa katsella lapsen turhautumista.
Minulla taas tuota harrastaa mies. Hän takertuu erittäin usein joihinkin yksityiskohtiin tai sanoihin ja alkaa kysellä niistä, jolloin kertomani asia jää toiselle sijalle. Tuosta tulee todella arvostamaton olo. Jos hänet itsensä keskeytetään, hän suuttuu todella paljon ja alkaa huutamaan.
On pari muutakin asiaa mitkä ärsyttävät vaikkei hän sinänsä mikään vastaava vitsiniekka ole mitä nämä muut esimerkit. Hän saattaa läimästä takamukselle koska tahansa, silloinkin jos minulla on jotain särkyvää tai läikkyvää kädessä. Hän tekee sen vielä sen verran kovaa että se sattuu ja säikähdän myös. Sitten ihmettelee jos suutun ja sanoo että leikillähän hän löi. Sitten on tuo kouriminen missä tahansa. Onpa laittanut kätensä minun alushousuihin kaupassa. On todella ärsyttävää. Jos kumarrun ja hän huomaa, tulee hän melkein joka kertaa nylkyttämään takaapäin. Siltikin vaikka lapsi on lähellä toisessa huoneessa ja näköyhteys jos sattuisi sinne päin katsomaan. Kun ärsyynnyn hän näyttelee loukkaantunutta ja taas ihan leikillään on tehty ja en kuulemma halua häntä.
Vitsinä hän heittää että on joko syönyt jonkun jutun joka oli minulle varattu tai unohtanut ostaa kaupasta jotain mitä tarvitsen. Kun näkee sitten minun pettyneen ilmeeni, sanoo hän ei vaiskaan, kylläpäs sinä menet helposti lankaan tms. Onpas todella hauskaa! Kun itse olen pari kertaa tehnyt saman, hän suuttuu. Mutta varsinainen huumorintaju häneltä puuttuu. Hän ei juurikaan naura tai hymyile, ainoastaan tilanteissa joissa omasta mielestään on sanonut jotain (yleensä jotain ikävää muista)hauskaa.
Vielä on yksi piirre monissa miehissä mitä en ymmärrä. Minkä ihmeen takia pitää tuoda elimensä naaman eteen ja pyöritellä kuin helikopteria, etenkin jos on juuri käynyt vessassa? Jos se on olevinaan hauskaa niin olen mieluummin tosikko.
Itse koen olevani huumorintajuinen, mutta minulle se tarkoittaa sitä ettei saa olla ilkeä muille. Siinä ei ole mitään hauskaa. Pöhköilykin on ok kunhan kaikki osapuolet siihen osallistuvat. Jos huumori loukkaa toista eikä toisen loukkaantumisesta huolimatta lopeta, ei se ole huumoria vaan kiusaamista.
Mitenkähän saisin tuon oman mieheni lopettamaan tuon lätkimisen ja kourimisen ? Puhe ei auta. Jos lätkäisen takaisin, suuttuu hän siitä oikein kunnolla.
Narsistit ja psykopaatit haluavat alistaa ja nöyryyttää hallitakseen ja näyttääkseen valtaansa toiseen ihmiseen. Etenkin puolisoaan, jos ovat miehiä. Julkisesti, jos mahdollista, että nöyryyttävä vaikutus kertautuu. Huumorista ei ole kyse, koska eivät kestä samanlaisia tekoja itseensä kohdistuvina, silloin raivo repeää tai esiin tulee uhriutuva mykkäkoulumarttyyri. Toisten syyttely ja oma kaikkivoipaisuus kuuluu myös repertuaariin.
Monet tämän "huumoriketjun" esimerkit liittyvät laajempaan narsistiseen käytökseen, jossa mitään kunnioitusta tai rajoja ei toista ihmistä kohtaan ole. Pahimmillaan menee kostamisen tai väkivallan puolelle. Osaavat esittää miellyttäviä ja mukavia, niin porukka haksahtaa seurustelemaan tai avioon narsistin kanssa. Persoonallisuushäiriö ei parane, eli ainoa keino on joko sietää nöyryyttämistä toivoen, ettei muutu pahemmaksi, tai lähteä ja pysyä kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas tuota harrastaa mies. ...
...
Vielä on yksi piirre monissa miehissä mitä en ymmärrä. Minkä ihmeen takia pitää tuoda elimensä naaman eteen ja pyöritellä kuin helikopteria, etenkin jos on juuri käynyt vessassa?
mies..
monta miestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö voi sanoa että ahistaa tyhmän jutut jos siitä suuttuu heitä helvettiin ei kenenkään pidä kärsiä toisen tyhmistä jutuista.
"Ei kuulu vääntää vitsiä". Eiköhän se kuulu kaikille itselleen, mistä kuuluu vääntää vitsiä ja mistä ei. Äitini sairastui syöpään jokunen vuosi takaperin ja menehtyi. Jaksettiin kaikki loppuun asti huumorin voimin ja jäi kultaiset muistot viimeisistä ajoista. Edelleen, mielipiteeni on sama: mistä vain voi vääntää vitsiä. Ja opetan samaa filosofiaa omille lapsilleni. Ovat olleet kiitollisia ja osaavat käsitellä vaikeitakin asioita positiivisen kautta -- huumorin avulla.[/quote]
On eri asia nauraa yhdessä toisen kanssa (jollekin asialle), kuin nauraa toiselle.
Käyttäjä39358 kirjoitti:
Etkö voi sanoa että ahistaa tyhmän jutut jos siitä suuttuu heitä helvettiin ei kenenkään pidä kärsiä toisen tyhmistä jutuista.
Mun ex-miehen sukulaiset oli tuollaisia, jatkuvaa vitsin vääntöä kaikesta. En jaksanut lopulta, kun välillä en tiennyt edes mikä on vitsiä ja mikä totta. Sanoin että voitteko olla vitsailematta kaikesta mitä teen jne. Ne vitsit alkoi olla jo ihan kiusaamisen rajalla. Siitä hetkestä alkoikin sitten hylkiminen, olin tympeä akka, jolle ei enää puhuttu.
Jossain vaiheessa kävi ilmi että naiset ei kauaa tuossa suvussa jaksaneet olla, ne vitsit olivatkin alistamisen yrityksiä. Ne ketkä erosivat, olivat "kylällä" yhtäkkiä huonoja naisia jne. Siellä oli miehiä jolla oli valtaa tehdä näin, paljon tuttuja, rahaa ja isot firmat. Naisia pidettiin kodin- ja lastenhoitajan asemassa. Olin aika nuori niin en heti tajunnut mistä oli kyse.
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
HUOM! On eri asia nauraa yhdessä puolison kanssa jollekin asialle, kuin nauraa yksin puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tekee tuota tosi usein, siis tarttuu sanoihin ja sanamuotoihin, eikä edes yritä ymmärtää, mitä toinen selittää. On pidemmän päälle todella raskasta käydä mitään keskustelua, kun juttu koko ajan keskeytyy. Tekee sitä paljon miehen veljentyttärelle, joka on muutenkin vähän herkässä iässä ja elämäntilanteessa. Turhauttaa katsella lapsen turhautumista.
Minulla taas tuota harrastaa mies. Hän takertuu erittäin usein joihinkin yksityiskohtiin tai sanoihin ja alkaa kysellä niistä, jolloin kertomani asia jää toiselle sijalle. Tuosta tulee todella arvostamaton olo. Jos hänet itsensä keskeytetään, hän suuttuu todella paljon ja alkaa huutamaan.
On pari muutakin asiaa mitkä ärsyttävät vaikkei hän sinänsä mikään vastaava vitsiniekka ole mitä nämä muut esimerkit. Hän saattaa läimästä takamukselle koska tahansa, silloinkin jos minulla on jotain särkyvää tai läikkyvää kädessä. Hän tekee sen vielä sen verran kovaa että se sattuu ja säikähdän myös. Sitten ihmettelee jos suutun ja sanoo että leikillähän hän löi. Sitten on tuo kouriminen missä tahansa. Onpa laittanut kätensä minun alushousuihin kaupassa. On todella ärsyttävää. Jos kumarrun ja hän huomaa, tulee hän melkein joka kertaa nylkyttämään takaapäin. Siltikin vaikka lapsi on lähellä toisessa huoneessa ja näköyhteys jos sattuisi sinne päin katsomaan. Kun ärsyynnyn hän näyttelee loukkaantunutta ja taas ihan leikillään on tehty ja en kuulemma halua häntä.
Vitsinä hän heittää että on joko syönyt jonkun jutun joka oli minulle varattu tai unohtanut ostaa kaupasta jotain mitä tarvitsen. Kun näkee sitten minun pettyneen ilmeeni, sanoo hän ei vaiskaan, kylläpäs sinä menet helposti lankaan tms. Onpas todella hauskaa! Kun itse olen pari kertaa tehnyt saman, hän suuttuu. Mutta varsinainen huumorintaju häneltä puuttuu. Hän ei juurikaan naura tai hymyile, ainoastaan tilanteissa joissa omasta mielestään on sanonut jotain (yleensä jotain ikävää muista)hauskaa.
Vielä on yksi piirre monissa miehissä mitä en ymmärrä. Minkä ihmeen takia pitää tuoda elimensä naaman eteen ja pyöritellä kuin helikopteria, etenkin jos on juuri käynyt vessassa? Jos se on olevinaan hauskaa niin olen mieluummin tosikko.
Itse koen olevani huumorintajuinen, mutta minulle se tarkoittaa sitä ettei saa olla ilkeä muille. Siinä ei ole mitään hauskaa. Pöhköilykin on ok kunhan kaikki osapuolet siihen osallistuvat. Jos huumori loukkaa toista eikä toisen loukkaantumisesta huolimatta lopeta, ei se ole huumoria vaan kiusaamista.
Mitenkähän saisin tuon oman mieheni lopettamaan tuon lätkimisen ja kourimisen ? Puhe ei auta. Jos lätkäisen takaisin, suuttuu hän siitä oikein kunnolla.
Narsistit ja psykopaatit haluavat alistaa ja nöyryyttää hallitakseen ja näyttääkseen valtaansa toiseen ihmiseen. Etenkin puolisoaan, jos ovat miehiä. Julkisesti, jos mahdollista, että nöyryyttävä vaikutus kertautuu. Huumorista ei ole kyse, koska eivät kestä samanlaisia tekoja itseensä kohdistuvina, silloin raivo repeää tai esiin tulee uhriutuva mykkäkoulumarttyyri. Toisten syyttely ja oma kaikkivoipaisuus kuuluu myös repertuaariin.
Monet tämän "huumoriketjun" esimerkit liittyvät laajempaan narsistiseen käytökseen, jossa mitään kunnioitusta tai rajoja ei toista ihmistä kohtaan ole. Pahimmillaan menee kostamisen tai väkivallan puolelle. Osaavat esittää miellyttäviä ja mukavia, niin porukka haksahtaa seurustelemaan tai avioon narsistin kanssa. Persoonallisuushäiriö ei parane, eli ainoa keino on joko sietää nöyryyttämistä toivoen, ettei muutu pahemmaksi, tai lähteä ja pysyä kaukana.
Tuota nylkytystä oli meilläkin ja takaapäin rintojen yhtäkkiä puristamista esim. jos olin laittamassa ruokaa ja pilkkomassa jotakin (en sentään huitaissut sitä pilkkomisvälineellä!) Lisäksi siitä oli "hauska" vastata mihin tahansa kysymykseen että Älä ole niin utelias!
Nimim. "This is hjuumor!"
Ymmärrättekö narsistien uhrit että sillä että roikutte narsistisessa suhteessa mahdollistatte sen että narsisti voi toteuttaa narsismiaan?` Ei noi alun jutut ole lähelläkään mitään oikeita vitsejä vaan ihan puhdasta narsistista vittuilua niin MIKSI jutun aloittaja haluaa ehdoin tahdoin katsella tuollaista tai on ylipäänsä katsellut? Miten vaikeaa on ymmärtää että ihminen vittuilee ihan tahallaan ja vaan todeta että ok vittuile että mä lähden sit menemään?`Miksi se on niin vaikeaa?`Mitä siinä menettää?
Alue: Aihe vapaa
Vieläkö tätä? Laita se hakeen sirkuksesta töitä?