Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan uskomaton ketju O_o
Aikuiset miehet tällaisia. Mikähän tähän käytökseen on syynä, jos kysyisi esim. psykiatreilta. Hämmästyttävän samanlaisia nuo kaikkien esimerkkien heput.
Älä muuta sano. Tässä ketjussa on tosin tullut järkeenkäypiä mahdollisia syitä tällaiselle käytökselle, vaikka keskusteluun ei ilmeisesti olekaan osallistunut yhtään psykiatria tai muuta mielenterveysalan ammattilaista.
* kykenemättömyys ilmaista tai käsitellä omia tunteita -> pelleily ikään kuin puolustusmekanismi
* tyytymättömyys parisuhteen tilaan, mutta ei kykene ottamaan sitä puolison kanssa puheeksi -> pelleily tapa osoittaa mieltä
* kova tarve saada olla se hauskin ja nokkelin tyyppi -> pelleily keino pönkittää omaa itsetuntoa
* narsistinen tms. persoonallisuushäiriö -> pelleily väline puolison kontrollointiin ja nöyryyttämiseen
Oman lähi- ja tuttavapiirini miehiä seuratessani olen kyllä huomannut, että tällainen pelleilytaipumus on yleistä heidän keskuudessaan. Suurimmalla osalla se juontuu pakonomaisesta hauskuuttamisen tarpeesta ja huomionhakuisuudesta mutta selkeästi joukossa on myös heitä, jotka haluavat alistaa, kiusata ja nolata toisia huumorin varjolla. Ei ole ollenkaan harvinainen ilmiö, vaikka tämän ketjun kokemukset voivat kuulostaa uskomattomiltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-miehellä oli vähän samanlaisia taipumuksia, mutta nuo "vitsit" eivät olleet edes tuollaisia typeriä heittoja, vaan hänellä oli tapana naamioida kaikki loukkauksensa ja vittuilunsa tuollaisiksi vitseiksi. Minä olin tietysti huumorintajuton, kun en jaksanut joka päivä nauraa jatkuville loukkauksille. No nauroin kyllä siinä vaiheessa kun otin avioeron.
Eli mies on tosiasiassa itse huumorintajuton, mutta yrittää olla vitsikäs. Rasittavimpia ihmistyyppejä nämä tekohauskat. Oikeita vitsejä eivät ymmärrä.
Exäni oli tällainen vitsailija. Kun suutuin, hän piti pitkiä monologeja vaikeasta luonteestani ja huumorintajuttomuudestani. Melkein uskoin, ja tulin tulokseen, että tällaisen huumoritajuttoman vaikean ihmisen on parasta pysyä yksin. Erosimme. Tapasin myöhemmin miehen, joka ei ole pelle ja jonka kanssa olemme olleet naimisissa 18 onnellista vuotta. Exän tielle osuu näitä vaikeita huumorintajuttomia edelleen....
Tuli vielä yksi juttu mieleen mikä on todella ärsyttävää. Mies haluaisi että halailen häntä enemmän. No jos halailen, niin kesken halauksen saattaa alkaa kutittamaan polvitaipeesta, vaikka tietää etten tykkää, aina sama juttu. Lähden sitten pois. Mikä idea tässä? Haluaa että halailen ja sitten ajaa mut pois eikä seuraavallakaan kerralla opi että se halailu lopouu siihen sitten.
Oon siis tuo nyrkki perseen alle viestin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
Vierailija kirjoitti:
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
:""D Äidinkielestähän se onkin kiinni. Naurettavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen ex! Seurusteltiin 4 vuotta.
- Minulle hyvin läheinen mummini kuoli. Exä yritti samana iltana kun mummi oli kuollut, vongata seksiä. Sanoin etten halunnut. Vastasi "joo ei ehkä kannata kun se mummos alkaa pyörimään haudassaan. Eikun eihän sitä oo haudattu vielä". Ei ymmärtänyt miksi itkin.
- Muutettiin yhteen ja asuttiin mun yksiössä, jonka vuokrasopimus oli loppumassa. Keskusteltiin (ts. minä keskustelin ja exä vain naureskeli ja vitsaili) kolmioon muuttamisesta. Oltiin molemmat töissä tällä tietyllä alueella ja piti löytää mahd. nopeasti asunto, johon sai ottaa koiran ja oli kohtuullisen hintainen. Minä etsin hiki päässä ja stressasin muuttoasiaa, koska en halunnut muuttaa takaisin vanhempieni luokse ja mies vaan otti koko homman leikkinä. Yhtenä päivänä töissä ollessani sain mieheltä viestin, jossa luki "löysin meille kolmion. Jätin lisätiedot olkkarin pöydälle, katso kun tuut kotiin". Mies oli piirtänyt paperille kolmion, jonka sisällä luki teksti "lisätiedot".
- Seksin aikana piereskeli ja naureskeli räkäistä naurua.
- Oltiin puhuttu vuoden ajan naimisiin menosta ja mies sanoi haluavansa kosia vielä erikseen kun tuntee ajan olevan oikea. Mies tuli yksi päivä luokseni, otti käteni käteensä ja katsoi silmiini. Selitti oikein pitkästi miksi rakastaa minua ja haluaa viettää loppuelämänsä yhdessä. Otti esiin sormusrasian ja ojensi sen minulle. Kertoi, että rasiassa oli jotain minkä toivoi olevan hyvin mieluinen ja toivoo että käyttäisin sitä joka päivä loppuelämäni ajan... Sisällä oli minikokoinen mp3-soitin.
Jos tämä ei ole kiusaamista ja halveksimista, niin mikä sitten on? Jos nainen piereskelee seksin aikana, aivan varmasti suurin osa miehistä pitäisi sitä toisen kunnioittamisen puuuttumisena, siis niin että MIESTÄ ei kunnioiteta. Näillä samaisilla miehillä voi olla itsellään pakonomainen tarve näyttää, että ei kunnioita naista (kelpaa kyllä nssimiseen), eikä siten ole tästä riippuvainen.
On siis sellaisia reppana-kiusaajia, jotka epävarmuutensa peittelemiseksi aina pelleilevät. Ja sitten on sellaiset kiusaajat, jotka vain nauttivat kiusaamisesta. Seurustelukumppani tai aviopuolisokin on hankittu pohjimmiltaan sen takia, että sitä on kiva provota, härnätä, kiusata, pompottaa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
Olen yrittänyt. En pysty kuvittelemaan. Tuntemani brittimiehet omani lisäksi ovat kohteliaita ja huomaavaisia (myös) puolisoitaan kohtaan. Ihan käsittämätön ketju :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni suvussa tällaisia kyseenalaisia ihmisiä on useampiakin, isäni mukaanlukien.
Eräänä kesäisenä iltana mummillani pidettiin jonkinlaiset talkoot. Paikalla mummi, vanhempani, setäni, sedän vaimo ja heidän äskettäin kävelemään oppinut poikansa. Olivat polttamassa lehtiä pellolla. Setäni ja mummini keksivät, että on pirun hauskaa alkaa kiusata sedän vaimoa yrittämällä maanitella pikkulasta koikkelehtimaan ihan nuotion viereen. Sedän vaimo nappasi pojan kainaloon ja paineli kotiin. Setä ja mummi ihmettelivät kovaan ääneen, että ihme akka kun ei vitsiä kestä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit tuollaisen kanssa naimisiin?
Niin, ei kai se vasta papin aamenen jälkeen muuttunut pelleksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa on vain yksi tuollainen, ja luettuani ketjun aloin arvostaa häntä enemmän, koska ei hänkään ihan noin kauhea ole :D Itse heitin nuorempana tyhmiä vitsejä (peittelin ahdistuneisuuttani) mutta onneksi en ole enää sellainen.
Muistelen kans, että lapsena isäni oli samanlainen ja totta kai en tiennyt mistä se pahoinvointi sun muu johtuu. Aikuistuttua löysin ja etsin samanlaisia miehiä, ja joskus pimahdin ihan tosissani sen alituisen härnäämisen jälkeen. Yhdestä suhteesta kuoli seksi tuosta syystä, ja tätä ketjua lukiessa palautui mieleen monia tilanteita jotka selittävät miksi olin sen miehen kanssa niin huonosti viihtyvää sorttia.
Joskus vain pimahdin ihan totaallisesti, ja mies piti mulle just tollasia ihmettelymonologeja et miksi suutun niin paljon. Nyt kun mietin niin onpa ihme! Jos just istuin alas, laittoi käden alle ja oli puristelevinaan. Heitti vioistani läppää ja teki esityksen niistä. Oikeastaan läpi elämäni olen elänyt rienattavana ja parjattavana joko vitsin varjolla tai suoraan, joten ei ihme jos on ollut hankaluuksia hahmottaa kuka on tai mistä, koska on aina kuullut itsestään jotain jonninjoutavaa läppää. Mies pilasi kaikki romanttiset hetket pieremällä, enkä yksinkertaisesti vain arvostanut häntä enää sen jälkeen. En vain pystynyt ja voiko mua siitä syyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hessu kirjoitti:
Toi on varmaan ihan yleistä ainakin siinä vaiheessa kun nainen ei ole enää entisensä, eli hoikka, naisellinen ja itsestään ja ulkonäöstään huolehtiva, vaan alkaa jotenkin muistuttamaan enemmän ja enemmän miehen omaa mutsia, eli kiukkunen valittava muija. Se on oikeasti vittumaista, miksi monista naisista tulee sellaisia eikä ne sitten edes tajua mistä tuo käytös johtuu, vaan ne automaattisesti ajattelee että mies on muuttunut, mutta voi voi... eihän sinussa tietään näitä vikoja ole eihän... eikä se sinusta johdu vaan muut ne vain ovat muuttuneet vittumaiksiksi eikö niin?
:D :D :D Sä se vasta vitsiniekka oletkin :D
Eli mies muuttuu taikaiskusta urpoksi jäynäjantteriksi, jonka huumorintaju on 8-vuotiaan tarkkisjepen tasoa, kun nainen ei ole enää tarpeeksi hoikka. Onko tähän muutokseen joku tarkka painoindeksi?
Vierailija kirjoitti:
Ihan ku mun kirjoittama.
Mä jos istahdan sohvalle niin laittaa 90% kerroista nyrkin siihen viimehetkellä niin, että istun sen päälle. No tähän kun kyllästyin nii istuin vain sen päällä kunnes otti pois, enkä liikahtanut ollenkaan kun alkoi repiä kättänsä sieltä. Mikä lie ajatuksena tässä. Nyt tekee sitä enää ehkä 20% kerroista.
Tuo ojentaminen ja sit viime hetkellä poisvetäminen myös ihan arkipäivää, jos kerran on tehnyt niin, en lähde leikkiin mukaan ja yritä ottaa esinettä toista kertaa vaan haen itse tai jätän kokonaan ottamatta. Tämäkin on ehkä kerran hauska vitsi, mutta ei jatkuvasti. Oma mieheni on ainakin näistä tajunnut, kun pelkkä sanominen ei riittänyt.
En osaa auttaa sua muuten, toivottavasti tepsii tällainen ettei lähde leikkiin mukaan.
Mä tekisin juuri näin. Ei mitään reaktiota mihinkään. Sama jos joku juoksuttaisi auton perässä, eka "karkuun lähteminen" olisi vielä vitsi ja nousisin autoon, mutta toinen on jo vittuilua, kääntyisin vaan pois ja lähtisin. Kyllä minä kotiin pääsen ilman häntäkin. Sama toimii lastenkasvatuksessa, ensin sanotaan nätisti että pueppa vaatteet ja kerrotaan miksi. Sitten komennetaan että hei nyt vaatteet päälle, tämän jälkeen vaan puetaan lapsi itse ilmanselittelyjä ja pyyntöjä.
Voi apua :( Ihan sairasta.
Mun isä oli/on kans näitä suuria humoristeja... Ketjussa on jo mainittu tuo autolla karkuun lähteminen, sitä harrasti joskus. Samoin saattoi vetaista jonkin tavaran pois just, kun toinen oli sitä ottamassa. Lasten kohdalla saattoi vielä pitää sitä ylhäällä niin, että se oli juuri ja juuri tavoittamattomissa. Ja vakavien asioiden vääntäminen vitsiksi ("ai, pekka löi sua mahaan? Pierase sen nokkaan ni oppii, ehehe hee!")
Pahinta ehdottomasti oli kaikki kutittaminen ja tökkiminen. Saattoi hiippailla selän taakse tai ohi kulkiessaan varoittamatta tökätä kylkiluiden väliin (kaikki varmaan tietää, kuin hyvältä se tuntuu <3) tai puristaa kylkiläskeistä/mahasta (=kutittamista... kai?)
Kaikki tämä oli tietysti hassuttelua ja huumoria. Jos suituit, sait paskaista naurua niskaan. Huipuinta oli,kun sai toisen suuttumaan...Ehehehe.. Luulin oikeasti pitkään, että mulla ON huono huumorintaju, kun koko lapsuuden oli sitä saanut kuulla. Vasta aikuisena tajusin, että tuo on oikeasti jotain sairasta vallankäyttöä, mielenvikaisen touhua tai jotain vastaavaa. Ei hauskaa. Ei huumoria. Ei normaalia.
T."Lapsia pitää vähän kiusata, ettei niistä tule tosikoita"- isän tytär
Ihan hirveetä. Onnittelut kaikille, jotka ovat päässeet eroon pellemiehestä! Erityisesti ennen kuin lapsia siunaantui.
Vierailija kirjoitti:
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
Ihan yhtä vaikeaa on kuvitella sivistynyt suomimies pieraisemassa naamalle.
Briteissä on todella paljon juntteja ja he ovat aivan yhtä pahoja kuin Suomessa. Eri tavalla tietenkin, eri kulttuuri.
Kuulostaa ihan sika raskaalta tyypiltä. Myönnän mulla tulee joskus paskoja läppii. Mut ei nyt noin surkeita oo, plus en heittele niitä jokaikinen päivä. Aikuisuuteen kuuluu se asiallisena oleminen. Tosin sekään ei saa mennä liian pitkälle.
Mulla on vanha kaveri, joka on aika samanlainen. Pelleilee jatkuvasti, kertoo luokattoman huonoja vitseja, nauraa todella kovaa tekonaurua ja on vain harvoin tosissaan. Tekee tahallaan muita arsyttavia asioita koko ajan, ja loukkaantuu, kun sanotaan, ettei ole hauskaa. Itsekin myontanyt, etta kyseessa on joku rooli, on oikeasti tosi ahdistunut jatkuvasti.