Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Huumorin taakse piiloutuminen voi olla merkki siitä ettei uskalla kohdata puolisoa oikeasti ja olla läsnä omana itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin myöskin jekkuja jotka ovat aika kurjia ja ikäviä kokea. Hiirenloukkuja sänkyyn, ravistaisin limsat ja oluet ennen tarjoamista, tarjoisin kahvin suolalla jos sokeria käyttää. Onhan noita konsteja saada pellelle kostettua "hauskat" jekut 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
:""D Äidinkielestähän se onkin kiinni. Naurettavaa...
Ei tietenkään äidinkielestä, vaan tapakulttuurista ja kasvatuksesta. Suomalainen kulttuuri kokonaisuudessaan pohjautuu työväestön tapakulttuuriin, mikä mahdollistaa juuri tällaisten käsittämättömien käytöstapojen muuttumisen normiksi. Esimerkiksi suomalaiset miehet pierevät keskenään ihan normaaleissa illanistujaisissa ja sitä pidetään ihan normaalina että "äijät vähän päästelevät". Tuon käytöksen mahdollistaa juurikin suomalainen miehen identiteetti ja äijäily, millä on pitkät juuret historiassa. Suurimmassa osassa muita maita on ollut ylempi luokka minkä hienoihin tapoihin alempikin väki on pyrkinyt, mikä on kitkenyt alemman luokan barbaarisimpia tapoja, kuten vaimon naamalle piereskely.... Suomessa ei tällaista mallia näyttävää ylempää luokkaa ole historiallisesti ollut ja esimerkiksi ruotsalaista ylempää luokkaa ja sen tapoja on vahvasti hyljeksitty, ei pyritty kopioimaan.
No nyt on oikeasti jo pikkusen paksua. Naamalle piereminen ei todellakaan ole mikään normi suomalaisessa tapakulttuurissa, et voi olla niin typerä että tällaista kuvittelisit. Eikä tällainen typerä härnääminen tai pelleily todellakaan ole mikään suomalaisuuteen sidottu ominaisuus vaikka meillä ole olekaan ollut kuningashuonetta jonka tapoja apinoida.
Mitä tulee brittimiesten sivistyneisyyteen, niin minulla ei kyllä britteihin liity mitään erityisen sivistynyttä mielikuvaa. En todellakaan perusbrittiä ajatellessani ajattele mitään Jude Lawta. Ja miettikää nyt vaikka brittihuumoria, kyllä ne komediasarjat typeryydessään vetää vertoja vaikka Pulttiboissille. Brittihuumoria typerämpää huumoria en hetkessä edes keksi.
Eksä teki kans sitä tosi hauskana läppänä, että seisotti mua pakkasessa auton ulkopuolella. Se ei ollut hauska juttu ekalla eikä myöskään viidennellä sadalla kerralla. Kerran tein takaisin ja istuin autossa yhden biisin ajan ja annoin jätkän hakata lukittuja ovia ihan rauhassa. Harmi ettei satanut kaatamalla.
Sama juttu jos sekoilin sanoissani ihan typerissä jutuissa, niin eksä sai hirveät kiksit ja jaksoi kaksikin vuotta jauhaa samaa juttua. Se ei ollut hauskaa ekalla eikä sillä viidennellä sadalla kerralla. "Jos olisin eukko, leikkauttaisin tuollaisen tukan" oli hänen bravuurinsa, koska olin tarkoittanut että jos olisin tuon tyylinen niin ja jaada jaada, mutta mun mielestä jossain kulkee raja. Päivästä toiseen kauheaa mollaamista ei jaksa kukaan kuunnella. Kaverilla itsellään oli paha dysfasia, et kaipa purki sitä sitten munhun.
Joskus hän neuvoi minua jossain miten laitetaan auton ovet lukkoon. Kokeilin nappia tietty heti istualtani, että tajuan mitä namiskaa hän tarkoittaa, niin mies heti vitsikkäänä saamassa mua kiinni tyhmyydestä "Tietty painat sitä heti kun olet auton ulkopuolella." ja kauhea nauru päälle. Mun mielestä tilanteessa ei ollut mitään hauskaa ja toi oli sitä vitsin vääntämällä vääntämistä varsinkin kun oli eka kerta kun oltiin liikkeellä ilman keskuslukitusta. Sama jannu nauroi tota juttua kaikille kavereille, ja kavereista näin myötähäpeää enemmän kuin ymmärrystä hyvälle läpälle.
Sama jannu joskus nauroi ihan todella paljon, kun se selaili lehdestä saksalaisia autoja ja mietti ääneen miten halpoja ne ovat. Kävin lukiossa samaan aikaan taloustiedon kurssia, ja siellä oli juuri käyty läpi euriboreja, valuuttakurssien muutoksia, pankkien stressitestejä tms. ja euron arvoa verrattuna maan alkuperäiseen rahaan (Suomessa 1 e = 5,99 muistaakseni) Totta kai mietin ääneen, mikä oli Saksan euron arvo. Mies repesi ihan hillittömään nauruun ja nauramalla nauroi tuota juttua. Se oli tekonaurua mikä ei rauhottunut sillä, kun selitin miksi kysyin sitä. Hän taas selosti kaveripiirille juurta jaksain kuinka tyhmä olen, ja jossain vaiheessa joku samalla kurssilla istunut muija vinkkasi kesken tekonaurupyrähdyksen "Juha hei, mietis vähän et kuka täällä on tyhmä ja olisko aihetta palata kouluun.." eli kukaan ei nähnyt jutun huumoriarvoa.
Tuo oli myös todella loukkaavaa että kaikki jutut piti levittää heti kaikille suurena totuutena. Tietäisinkin mitä kaikkea siellä selänkin takana on kohkattu, tai haluanko edes..
Tönää se sillalta alas "vitsillä" ja naura kovaan ääneen päälle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun luettuani koen itseni onnekkaaksi koska en ole joutunut tekemisiin kyseisen ihmistyypin kanssa. Naimisiinkin menin insinöörismiehen kanssa. Ei ole koskaan muistanut merkkipäiviä, ei tuo koskaan kukkasia eikä ylipäätään koskaan edes pyri yllättämään mitenkään. En silti voisi edes kuvitella asuvani saman katon alla tällaiseen pellemiehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen lukeminen samaan aikaan älyttömyydessään nauratti ja nostatti verenpainetta. Kieltämättä nuo antamasi esimerkit on myös todella ikäviä; ihan silkkaa kiusaamista, pään kolauttelulla ja eksymisellä vitsailua ja se ettei viitsi asiallisesti vastata kysymyksiin. Omalla miehellä on joskus tapana heitellä typeriä puujalkavitsejä. Niille jaksan yleensä nauraa tai sitten vaan pyörittelen päätä koska vitsit on niin typeriä. Joskus olen kuitenkin oikeasti hermostunut kun selitän jotain asiaa, ja se tarttuu johonkin sanamuotoon. Huono esimerkki "Olin siinä sitten leikkaamassa kurkkuja kun puhelin soi ja äiti siellä soitteli että..." niin mies keskeyttää ja alkaa suureleisesti vääntää vitsiä että "apua! kenen kurkkuja sä oot leikannut kuoliko ne??! :OO ;DDD" Tässä kohtaa totean että selvä, en sitten kerro enempää ja siinä vaiheessa mies tajuaa itsekin hävetä ja pyytää anteeksi.
Voi ei, me ollaan mieheni kanssa tuollaisia yhdessä. Varsinkin tuo kurkkujuttu ja puujalkavitsit. Tehdään siis noita molemmin ja nauretaan. Mutta ymmärrän, että ärsyttää, jos ei ole samanlainen huumorintaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastahan täällä oli ketju kuinka hauskaa on kun kotona tehdään kaikkea vammasta. Esim. mies kantaa vaimoa ikean isossa kassissa yms. Nyt sitten taas ei kelpaakaan. Ota tässä nyt sitten taas naisista selvää.
Sinulla tulee olemaan vaikeaa elämässä, jos et osaa nähdä asioiden vivahde-eroja, tai ymmärrä sitä, että yksi valtava ihmisryhmä ei ole mielipiteiltään yhtenäinen kollektiivi.
Ja naisista sinä et tule koskaan ottamaan selvää noilla älynlahjoilla, mutta se taas ei johdu lainkaan naisista.
Ai kauhee mitä ukkoja.
Eksä joskus otti haliotteeseen, että nyt halaillaan, ja sitten pärskytti ja räki mun naamaan ja nauroi päälle. Voi vitsivitsi ku hauskaa. Loppuihan se sit eroon ja sitä ennen suutuin ja räkäsin sen naamalle, ja ihmettelin kun sen mielestä oli loukkaavaa..
Tosi törkeää minusta, ja sitten kun selitin että toi loukkaa, niin tuli äänekästä HÄÄHÄÄÄ hähähäääää- tekohuutonaurua irvistyksien kera. kolmekymppinen mies. Ai kun nousee verenpaine kun muistelen, raivostuttavaa.
Sitten joskus jos olin sohvalla niin että oli tietokone tai teekuppi tms. käsissä, niin tää tulee ja hyppää sellaisella voltilla siihen niin että kaikki mitä siinä nyt mulla oli, putosi/kaatui. Häähää- Simpsonihuuto päälle.
Tuli lähinnä sellainen murhanhimoinen aggressio noista jutuista itselle ja söi esim kaikki seksihalut. Mut vitsivitsi, häähää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni saman tyyppinen. pieru ja alapääjuttuja voi hänen mielestään laukoa missä vaan.
tällainen on mielestäni voimistunut vanhemmiten. Perustelee käytöstä nykyään sillä, että on viimein uskaltautunut olemaan oma itsensä. Nuorempana piti siis käyttäytyä korrektisti mutta nyt on jo niin itsevarma, että voi olla mikä on. eli junttiko?
En ole saanut asiaa menemään tajuntaan kuin hirveällä raivoamisella tai itkemisellä.
Sama täällä - oma savolais ukkoni "jopettaa" melko usein, eli matkii Ruonansuuta, Spedeä, kummeli-ukkoja tai melkein ketä tahansa "hauskoja"miehiä. Show päällä miltei päivittäin tai ainakin liian usein.
Olen sanonut hänelle lukuisia kertoa, ettei hänen tarvitse leikkiä jotain humoristeja ja pellejä, vaan kelpaa ihan omana itsenään minulle, mutta eihän tuo usko. Sanoo, että haluaa naurattaa minua. Huohhh.... :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen lukeminen samaan aikaan älyttömyydessään nauratti ja nostatti verenpainetta. Kieltämättä nuo antamasi esimerkit on myös todella ikäviä; ihan silkkaa kiusaamista, pään kolauttelulla ja eksymisellä vitsailua ja se ettei viitsi asiallisesti vastata kysymyksiin. Omalla miehellä on joskus tapana heitellä typeriä puujalkavitsejä. Niille jaksan yleensä nauraa tai sitten vaan pyörittelen päätä koska vitsit on niin typeriä. Joskus olen kuitenkin oikeasti hermostunut kun selitän jotain asiaa, ja se tarttuu johonkin sanamuotoon. Huono esimerkki "Olin siinä sitten leikkaamassa kurkkuja kun puhelin soi ja äiti siellä soitteli että..." niin mies keskeyttää ja alkaa suureleisesti vääntää vitsiä että "apua! kenen kurkkuja sä oot leikannut kuoliko ne??! :OO ;DDD" Tässä kohtaa totean että selvä, en sitten kerro enempää ja siinä vaiheessa mies tajuaa itsekin hävetä ja pyytää anteeksi.
Voi ei, me ollaan mieheni kanssa tuollaisia yhdessä. Varsinkin tuo kurkkujuttu ja puujalkavitsit. Tehdään siis noita molemmin ja nauretaan. Mutta ymmärrän, että ärsyttää, jos ei ole samanlainen huumorintaju.
Kyllä muakin ne puujalkavitsit tosiaan yleensä naurattaa, kerron niitä joskus myös itse. Samoin nää kurkku-tyyppiset kaksoismerkityksiset lauseet on vähän niin ja näin, niillekin tulee kyllä myös itse joskus naurettua ja saatan joskus miehenkin puheesta niitä poimia. Lähinnä ärsyttää se miehen tilannetajun ajoittainen puuttuminen niissä vitseissä. Jos oikeasti selostan jotain tarinaa ihan vakavissani, ja toinen keskeyttää alkaakseen vääntää typerää vitsiä, niin ei se silloin paljon naurata. Tuntuu lähinnä siltä, ettei toista edes kiinnosta kuunnella eikä halua kuulla sitä mun selostusta loppuun. Näille on paikkansa, ja se paikka ei ole kesken toisen puheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
:""D Äidinkielestähän se onkin kiinni. Naurettavaa...
Ei tietenkään äidinkielestä, vaan tapakulttuurista ja kasvatuksesta. Suomalainen kulttuuri kokonaisuudessaan pohjautuu työväestön tapakulttuuriin, mikä mahdollistaa juuri tällaisten käsittämättömien käytöstapojen muuttumisen normiksi. Esimerkiksi suomalaiset miehet pierevät keskenään ihan normaaleissa illanistujaisissa ja sitä pidetään ihan normaalina että "äijät vähän päästelevät". Tuon käytöksen mahdollistaa juurikin suomalainen miehen identiteetti ja äijäily, millä on pitkät juuret historiassa. Suurimmassa osassa muita maita on ollut ylempi luokka minkä hienoihin tapoihin alempikin väki on pyrkinyt, mikä on kitkenyt alemman luokan barbaarisimpia tapoja, kuten vaimon naamalle piereskely.... Suomessa ei tällaista mallia näyttävää ylempää luokkaa ole historiallisesti ollut ja esimerkiksi ruotsalaista ylempää luokkaa ja sen tapoja on vahvasti hyljeksitty, ei pyritty kopioimaan.
No nyt on oikeasti jo pikkusen paksua. Naamalle piereminen ei todellakaan ole mikään normi suomalaisessa tapakulttuurissa, et voi olla niin typerä että tällaista kuvittelisit. Eikä tällainen typerä härnääminen tai pelleily todellakaan ole mikään suomalaisuuteen sidottu ominaisuus vaikka meillä ole olekaan ollut kuningashuonetta jonka tapoja apinoida.
Mitä tulee brittimiesten sivistyneisyyteen, niin minulla ei kyllä britteihin liity mitään erityisen sivistynyttä mielikuvaa. En todellakaan perusbrittiä ajatellessani ajattele mitään Jude Lawta. Ja miettikää nyt vaikka brittihuumoria, kyllä ne komediasarjat typeryydessään vetää vertoja vaikka Pulttiboissille. Brittihuumoria typerämpää huumoria en hetkessä edes keksi.
Hyvä! Minua ei mikään ärsytä niin kuin nuo, jotka aliarvostavat ja vääristelevät suomalaista kulttuuria. Suomessa ollaan oltu ennemminkin häveliäitä kuin tuollaisia rivoja. Meillä on esimerkiksi ollut jo pitkään hyvä peruskoulutus kaikille saatavana. Kulttuuriimme ja tapoihimme on vaikuttanut myös tervehenkinen luterilaisuus - vaikka ei henkilökohtaisena uskona olisikaan niin kyllä se silti vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus tuollainen savolainen poikakaveri. Saattoi tulla jopa istumaan naaman päälle ja pieraista. Joku onnellinen saa nykyään vaimona tuotakin pelleä katsella.
Huutonaurua. Tuo on niin jäätävän hyvä läppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
:""D Äidinkielestähän se onkin kiinni. Naurettavaa...
Ei tietenkään äidinkielestä, vaan tapakulttuurista ja kasvatuksesta. Suomalainen kulttuuri kokonaisuudessaan pohjautuu työväestön tapakulttuuriin, mikä mahdollistaa juuri tällaisten käsittämättömien käytöstapojen muuttumisen normiksi. Esimerkiksi suomalaiset miehet pierevät keskenään ihan normaaleissa illanistujaisissa ja sitä pidetään ihan normaalina että "äijät vähän päästelevät". Tuon käytöksen mahdollistaa juurikin suomalainen miehen identiteetti ja äijäily, millä on pitkät juuret historiassa. Suurimmassa osassa muita maita on ollut ylempi luokka minkä hienoihin tapoihin alempikin väki on pyrkinyt, mikä on kitkenyt alemman luokan barbaarisimpia tapoja, kuten vaimon naamalle piereskely.... Suomessa ei tällaista mallia näyttävää ylempää luokkaa ole historiallisesti ollut ja esimerkiksi ruotsalaista ylempää luokkaa ja sen tapoja on vahvasti hyljeksitty, ei pyritty kopioimaan.
No nyt on oikeasti jo pikkusen paksua. Naamalle piereminen ei todellakaan ole mikään normi suomalaisessa tapakulttuurissa, et voi olla niin typerä että tällaista kuvittelisit. Eikä tällainen typerä härnääminen tai pelleily todellakaan ole mikään suomalaisuuteen sidottu ominaisuus vaikka meillä ole olekaan ollut kuningashuonetta jonka tapoja apinoida.
Mitä tulee brittimiesten sivistyneisyyteen, niin minulla ei kyllä britteihin liity mitään erityisen sivistynyttä mielikuvaa. En todellakaan perusbrittiä ajatellessani ajattele mitään Jude Lawta. Ja miettikää nyt vaikka brittihuumoria, kyllä ne komediasarjat typeryydessään vetää vertoja vaikka Pulttiboissille. Brittihuumoria typerämpää huumoria en hetkessä edes keksi.
Eikö siellä rippikoululeirillä nuren naamaan pieraisemalla herättänyt isonen saanut jonkun tuomion väkivallasta? Sakkoja nyt ainakin ja käräjillä oli.
Minä kyllä jättäisin tuollaisen miehen. Sehän lähinnä kiduttaa sinua ja ihan tietoisesti?
briteissähän on iso työväenkulttuuri. googlatkaa termi chav, niin näette sikäläisiä juntteja.
sama se on suomessakin. on juntteja ja sivistyneesti käyttäytyvämpiä
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä elät painajaista, otan osaa.
---
Olen samaa mieltä. Itse sekoaisin moisen elämänkumppanin kanssa. Ja minäkin olen huumorintajuinen ja leikkisä ihminen.
Tietysti voi "ymmärtää" ja psykologisoida/ diagnosoida loppumattomiin: epävarma mies, huono itsetunto, ei uskalla tuntea omia tunteitaan ja olla oma itsensä, vaan etsii hyväksyntää jekuttamalla, pelkää aikuistumista joten on juuttunut esiteiniksi jne jne jne ja nyyh. Keittiöpsykologi sanoisi, että tuo on piiloaggressiota, passiivis-aggressiivista käyttäytymistä.
En tiedä millä tuon saisi loppumaan. En osaa kuvitella ketään, joka loputtomasti kestäisi tuota "huumoria", oli kyse sitten kumppanista tai ystävästä. Ehkä mies kokee jonkunnäköisen oivalluksen kun huomaa olevansa yksin. Sitten ehkä lopettaa.
Tuskin mies muuttuu - päässyt jo liian vanhaksi muttumana.
Ap - sinä voi muuttaa elämääsi ja poistua tästä painajaisesta. Toihan on ihan henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen lukeminen samaan aikaan älyttömyydessään nauratti ja nostatti verenpainetta. Kieltämättä nuo antamasi esimerkit on myös todella ikäviä; ihan silkkaa kiusaamista, pään kolauttelulla ja eksymisellä vitsailua ja se ettei viitsi asiallisesti vastata kysymyksiin. Omalla miehellä on joskus tapana heitellä typeriä puujalkavitsejä. Niille jaksan yleensä nauraa tai sitten vaan pyörittelen päätä koska vitsit on niin typeriä. Joskus olen kuitenkin oikeasti hermostunut kun selitän jotain asiaa, ja se tarttuu johonkin sanamuotoon. Huono esimerkki "Olin siinä sitten leikkaamassa kurkkuja kun puhelin soi ja äiti siellä soitteli että..." niin mies keskeyttää ja alkaa suureleisesti vääntää vitsiä että "apua! kenen kurkkuja sä oot leikannut kuoliko ne??! :OO ;DDD" Tässä kohtaa totean että selvä, en sitten kerro enempää ja siinä vaiheessa mies tajuaa itsekin hävetä ja pyytää anteeksi.
Voi ei, me ollaan mieheni kanssa tuollaisia yhdessä. Varsinkin tuo kurkkujuttu ja puujalkavitsit. Tehdään siis noita molemmin ja nauretaan. Mutta ymmärrän, että ärsyttää, jos ei ole samanlainen huumorintaju.
Kyllä muakin ne puujalkavitsit tosiaan yleensä naurattaa, kerron niitä joskus myös itse. Samoin nää kurkku-tyyppiset kaksoismerkityksiset lauseet on vähän niin ja näin, niillekin tulee kyllä myös itse joskus naurettua ja saatan joskus miehenkin puheesta niitä poimia. Lähinnä ärsyttää se miehen tilannetajun ajoittainen puuttuminen niissä vitseissä. Jos oikeasti selostan jotain tarinaa ihan vakavissani, ja toinen keskeyttää alkaakseen vääntää typerää vitsiä, niin ei se silloin paljon naurata. Tuntuu lähinnä siltä, ettei toista edes kiinnosta kuunnella eikä halua kuulla sitä mun selostusta loppuun. Näille on paikkansa, ja se paikka ei ole kesken toisen puheen.
Se ei kestä, että huomio on sinussa eikä hänessä. Siksi se keskeyttää vääntämällä vitsiksi. Jos sinä puhut jotain asiaa vakavissasi, niin huomio luonnollisesti on siinä sinun puhumassa asiassa. Kun mies vääntää sen vitsiksi, niin huomio kääntyy mieheen ja miehen vitsiin. Pois siitä sinun asiasta. Näin toimii ihminen, joka on oman epävarmuuden ja huonon itsetunnon vuoksi hyvin huomiohakuinen. Hän tarvitsee jatkuvan huomion itseensä. Jos huomio ei olekaan hänessä vaan muissa, niin hän alkaa tuntea kateutta, alemmuutta, ahdistusta, epävarmuutta. Hänen ajatukset menee näin: Miksi tuo saa huomiota? Miten sillä muka on oikeus saada huomiota ja minullako muka ei? Onko sillä viisaammat ajatukset kuin minulla? Onko se minua parempi? Miksi minä en saa huomiota (nyt heti ja koko ajan aina)? Minä tarvitsen koko ajan jatkuvaa huomiota tunteakseni että olen olemassa, että olen tärkeä! Minulla on oikeus saada huomiota! Nyt äkkiä kehiin joku läppä, jolla saan huomion itseeni ja tuo toinen ei ainakaan saa mitään huomiota! Tuo toinen ei ainakaan noilla mukaviisaan kuuloisilla jutuilla saa varastaa MINUN HUOMIOTA, joka kuuluu minulle! Minulle! Hän ei ole minua parempi eikä tärkeämpi! Vesittämällä sen mukaviisaat jutut vitsillä osoitan että ei se ole minua viisaampi tai tärkeämpi vaan vähemmän tärkeä!
Vierailija kirjoitti:
briteissähän on iso työväenkulttuuri. googlatkaa termi chav, niin näette sikäläisiä juntteja.
sama se on suomessakin. on juntteja ja sivistyneesti käyttäytyvämpiä
Erona tosiaan se, että Briteissä ovat työväenluokkaakin alhaisempia nuo chavit, kun taas täällä näitä urpoja löytyy joka asemasta ja sitä kautta käytös on paljon normiintuneempaa kuin silloin, kun huonoa käytöstä esiintyy vain tietyssä marginaalisessa alaluokassa.
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään äidinkielestä, vaan tapakulttuurista ja kasvatuksesta. Suomalainen kulttuuri kokonaisuudessaan pohjautuu työväestön tapakulttuuriin, mikä mahdollistaa juuri tällaisten käsittämättömien käytöstapojen muuttumisen normiksi. Esimerkiksi suomalaiset miehet pierevät keskenään ihan normaaleissa illanistujaisissa ja sitä pidetään ihan normaalina että "äijät vähän päästelevät". Tuon käytöksen mahdollistaa juurikin suomalainen miehen identiteetti ja äijäily, millä on pitkät juuret historiassa. Suurimmassa osassa muita maita on ollut ylempi luokka minkä hienoihin tapoihin alempikin väki on pyrkinyt, mikä on kitkenyt alemman luokan barbaarisimpia tapoja, kuten vaimon naamalle piereskely.... Suomessa ei tällaista mallia näyttävää ylempää luokkaa ole historiallisesti ollut ja esimerkiksi ruotsalaista ylempää luokkaa ja sen tapoja on vahvasti hyljeksitty, ei pyritty kopioimaan.