Tyttö äsken paljasti, ettei ollut käynytkään lääkiksen pääsykokeissa!

Vierailija kirjoitti:

No tätä peruskuviota me ei voida muuttaa, että tytön ei tarvitse tehdä työtä elääkseen ainakaan tällä hetkellä. Hänellä ja sisarellaan on ihan mukavat pääomatulot, asuntoja ja osakkeita ja sitten vielä varsinainen omaisuus säätiöitynä, kuten myös minulla. 18-vuotiaana hän alkoi saamaan automaattisesti tietyn summan rahaa vuodessa käyttöönsä ja ihan fiksusti hän on sitä käyttänyt niin että säästöönkin on jäänyt. Harrastukset ym on maksanut itse. Minusta on vaan kiva, että parikymppinen tytär asuu kotona äidin ja sisarensa kanssa. Ei minusta kannata pakottaa töihin, kun siitä ei mitään varsinaista hyötyä ole tulevaisuuden kannalta.

Tosiaankin tyttöjen isä on lääkäri ja hänen työnsä on vienyt meitä ympäri maailmaa. Ollaan asuttu mm Roomassa, New Yorkissa, Intiassa ja Laosissa. Varmaan tytöllä on kauhean romantisoitunut kuva lääkärin ammatista (köyhien auttamista, lasten pelastamista kehitysmaassa yms). Ei hän varmaan uraa suomalaisissa terveyskeskuksissa suunnittelekaan.

Minun ongelma on nyt se, että jotenkin tyttö pitäisi motivoida opiskelemaan niihin pääsykokeisiin. Hän ei oikein saa irti itsestään kaikkea potentiaaliaan ja hienot päämäärät ja ideat hukkuu hengaillessa kavereiden kanssa kirjastoissa ja kahviloissa. Ap

Miksi tästä tyttärestä pitäisi tulla lääkäri? Kuka on sitä  mieltä?

Jos leikitään hetki, että tämä kaikki on totta:

Tytär siis haaveilee lääkärintyöstä kehitysmaassa, muttei saa aikaiseksi eikä halua itsenäistyä. Olisiko nyt vapaaehtoistyön paikka? Kun nyt kerran tuota pätäkkää ja suhteita löytyy, niin vaikka sitten ulkomaille - ei leikkimään lasten kanssa orpokotiin eikä muuta sellaista, mistä paikalliset vain kärsivät, mutta jotakin sairaalan avustavia tehtäviä varmaan löytyy. Siinä olisi pakko saada realismia unelmiin ja tulisi itsenäistyttyä. Tai sitten vapaaehtoistöihin Suomeen, tekemään jotain hyödyllistä yhteisön eteen. Vaikka terveyskeskus ei olisi loppuelämän urasuunnitelma, niin suomalainen lääkäri ei myöskään selviä koulutusputkestaan ilman terveyskeskusta, tai sairaiden, vanhojen ja raihnaisten ihmisten kohtaamista. 

Aika vaaleanpunaisella laseilla myös katsoo äiti maailmaa, jos uskoo, että lapsi olisi lukion loppuun saanut pelkkiä kymppejä, jos eivät kaverit olisi johtaneet harhaan. Todennäköisempää kuitenkin on, että tyyppi alkoi alisuoriutua siinä vaiheessa, kun olisi ihan oikeasti pitänyt tehdä töitä ja huomasi, etteivät rahkeet riittänytkään ihan siihen, mitä kotona kuvitellaan.

Älykkäistä kehkeytyy hyviä valehtelijoita ja sen myötä epävakaita tyyppejä. Nauttikaa amis-lapsistanne.

Itse en tunne yhtäkään oman ikäpolven lääkäriä, joka ei olisi päässyt lääkikseen todella kovalla työllä ja lukemisella. Sinne täytyy tosissaan haluta, eikä silti kaikki niistä oikeasti halunneista pääse, vaikka miten yrittäisi. Se on elämä pauselle helposti jopa puoleksi vuodeksi ja ulkolukua. Skarpeimmat tietävät vaatimukset ja aloittavat luvut jo lukion ensimmäisellä luokalla ohessa. Siinähän kilpailee porukassa joku, joka kuvittelee kahvilassa istumisen hoitavan homman. Pääsee korkeintaan tiskin taakse muita palvelemaan myöhemmin, jos sitäkään.

Lääkikseen on tosi vaikea päästä, ei auta vaikka olisi "kympin tyttö" (tai siis joskus ollut). Siellä pääsykokeissa on paljon todella motivoituneita ja kirjat ulkoa opetelleita, jotka ei silti pääse, joten tyttäresi asenteella ja motivaatiolla tuskin on mitään jakoa. Varmaan kannattais miettiä jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi luettelet tarkat maat, joissa olette asuneet? Kukaan ei tekisi niin helppoa tunnistusta laajalle piirille tällaisessa asiassa. Aivan varma PROVO!

Juuri näin. Tai sitten nirppanokka äiti ja pilalle hemmoteltu penskansa. Tuskin on tarvinnut edes minkäänlaisia kotitöitä edes kotona tehdä.

Vierailija kirjoitti:

No tätä peruskuviota me ei voida muuttaa, että tytön ei tarvitse tehdä työtä elääkseen ainakaan tällä hetkellä. Hänellä ja sisarellaan on ihan mukavat pääomatulot, asuntoja ja osakkeita ja sitten vielä varsinainen omaisuus säätiöitynä, kuten myös minulla. 18-vuotiaana hän alkoi saamaan automaattisesti tietyn summan rahaa vuodessa käyttöönsä ja ihan fiksusti hän on sitä käyttänyt niin että säästöönkin on jäänyt. Harrastukset ym on maksanut itse. Minusta on vaan kiva, että parikymppinen tytär asuu kotona äidin ja sisarensa kanssa. Ei minusta kannata pakottaa töihin, kun siitä ei mitään varsinaista hyötyä ole tulevaisuuden kannalta.

Tosiaankin tyttöjen isä on lääkäri ja hänen työnsä on vienyt meitä ympäri maailmaa. Ollaan asuttu mm Roomassa, New Yorkissa, Intiassa ja Laosissa. Varmaan tytöllä on kauhean romantisoitunut kuva lääkärin ammatista (köyhien auttamista, lasten pelastamista kehitysmaassa yms). Ei hän varmaan uraa suomalaisissa terveyskeskuksissa suunnittelekaan.

Minun ongelma on nyt se, että jotenkin tyttö pitäisi motivoida opiskelemaan niihin pääsykokeisiin. Hän ei oikein saa irti itsestään kaikkea potentiaaliaan ja hienot päämäärät ja ideat hukkuu hengaillessa kavereiden kanssa kirjastoissa ja kahviloissa. Ap

Ilmajoella on sisäoppilaitos, jossa valmennetaan lääkikseen. On hyviä tuloksia. Siellä on tuskin häiritseviä kavereita.

Mites aatteli pärjätä lääkiksessä? Siellä ei kursseista päästä läpi hengailemalla kavereiden kanssa somessa silloin kun pitäisi oikeasti opiskella tai hyödyntää niitä opittuja taitoja ihan oikeiden potilaiden parissa. Lääkikseen ei ole mitään asiaa, jos ei ole todella motivoitunut opiskelemaan. Kerrothan tämän tyttärellesi.  Toista kertaa ei voi mokata, eli toivottavasti ymmärtää ryhdistäytyä, jos siis lääkäriksi haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmajoella on sisäoppilaitos, jossa valmennetaan lääkikseen. On hyviä tuloksia. Siellä on tuskin häiritseviä kavereita.

Ihanko totta? Olisiko sinulla antaa joku nimi vielä tai muita tietoja? Kiinnostaa kovasti.

Sen verran vielä, että kun lukion ekan jälkeen tytön keskiarvo oli 9,9, se oli ylioppilastodistuksessa vain 9,1. Kirjoituksissa pitkä matikka M, kemia M, bilsa E, äidinkieli E. Onneksi edes kielet oli L:iä.

Enkä siis syytä tytön kavereita, jotka ovat hyvien perheiden ihania lapsia, usein meillä kylässä tai yötä, vaan sitä heidän kaikkien mentaliteettia, että touhotetaan ja suunnitellaan kauheasti opiskeluja ja muuta, mutta sitten ei jakseta keskittyä vaan ollaan koko ajan somessa tai kahvilla. Myönnän, että oma tytär on tässä suhteessa porukan pahimpia. Tosin heistä kukaan ei päässyt opiskelemaan viime vuonna heti kirjoitusten jälkeen.

Olen yrittänyt puhua tytölle, että hakisi lukemaan jotain muuta. Surullista, että kielet ja humanistiset aineet eivät kiinnosta yhtään, koska ovat "helppoja". Matematiikka on "nynnyille" ja kemiaa tai biologiaa tyttö ei halua edes miettiä. Ainoa muu ala mikä vähän voisi kiinnostaa olisi kuulemma joku matikkaa vaativa ala TKK:ssa.

Hän ei myöskään suostu korottamaan arvosanojaa tai kirjoittamaan fysiikkaa, vaikka tästä olisi hyötyä. Jotenkin ollaan pattitilanteessa tällä hetkellä.

Ajattelin ehdottaa, että tyttö lähtisi jonkun kaverinsa kanssa kiertelemään Aasiaa muutamaksi kuukaudeksi. Tai vaikka johonkin avustustöihin. Meillä on paljon kontakteja sinne päin. Hänet täytyy saada pois näistä huonoista rutiineista täällä Suomessa. Huoh!

Tytön isä asuu ulkomailla eikä näe tilanteessa mitään hälyyttävää. Etsikkoaika kuulemma menossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisit valistaa tyttöä että pahempaa "paskaduunia" ei olekaan kuin lääkärin työ...

Niin,sehän on sitä kirjaimellisesti.

No hän ei ilmeisesti sitten koe mitään  lääkärinkutsumusta omakseen.

Se joko kehittyy ihmisessä (ja ilmenee siihen ammattiin suuntautumisen  haluna yleensä jo vuosia ennen lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkimistä) tai sitten ei vain  kehity, eikä tietenkään voi sitten ilmetäkään .

Tyttäresihän sen tietää itsestään, kiinnostaako ala häntä.

Mikäli ei,niin mitäpä sinä  siitä murehtimaan.(Lääkäriksihän opiskellaan potilaita varten,eikä omien vanhempien miellyttämiseksi jollain sen  ammattistatuksella.)

Kaikki muut alathan jäävät vaihtoehtoina jäljelle!

Vierailija kirjoitti:

0/5 ei noin typeriä vanhempia, saati tyttöä voi olla olemassa. Joten provo.

Ihmeellistä miten hyvin tällaisetkin selvät trollit uppoavat tällä palstalla käyttäjiin.

Toisaalta voi ihmetellä miksi asialliset keskustelut moderoidaan pilalle mutta tällaiset selvät trollit saavat jatkaa vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5 ei noin typeriä vanhempia, saati tyttöä voi olla olemassa. Joten provo.

Ihmeellistä miten hyvin tällaisetkin selvät trollit uppoavat tällä palstalla käyttäjiin.

Toisaalta voi ihmetellä miksi asialliset keskustelut moderoidaan pilalle mutta tällaiset selvät trollit saavat jatkaa vuodesta toiseen.

Olisiko sitten mielestäsi vain ymmärrettävä,että ihan kaikki tällä av-palstalla on vain yhtä trollailua ja höpöhöpöä kaikki tyynni ?

Siis kuka suostuu maksamaan tosta vaan lapsensa valmennuskurssit? Ei tuo ole lapsen kasvatusta, että rahaa vaan kylvetään. Jokaisen lapsen ja nuoren pitäisi oppia, että rahan ja elämässä pärjäämisen eteen tulee tehdä töitä. Olen itse saanut tällaisen kasvatuksen ja olen siitä todella kiitollinen vanhemmilleni. Rakkautta ei silti ole puuttunut.

No alkakaapa ottaa selvää jostain teknisen alan koulutuksista. Vaikka lääketieteen tekniikka tai materiaalitekniikka tai ympäristötekniikka. Kuulostaa siltä, ettei tyttö oikeasti halua edes lääkäriksi vaan on vaan isänsä takia tähän asiaan fiksoitunut (tai te vanhemmat olette tai tyttö olettaa, että te olette).

Jos olisi taloudellisesti noin hyvin turvattu tilanne, voisi ryhtyä vaikka taiteilijaksi. Mulla on lahjakas tyttö jota mielelläni kannustaisin taideammattiin, ellei niillä eläminen olisi niin kamalaa kitkutusta. Siksi munkin tytöllä on nyt suuntana lääkis. Mutta ei sinne pääse ilman nuoren omaa motivaatiota, on se niin kova rutistus.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi, muttei päässyt silloin lääkikseen.

Hän piti sitten välivuoden ja tarkoitus oli keskittyä kertaamaan fysiikkaa ja muita aineita pääsykokeisiin. Keväällä oli sitten kahdet valmennuskurssit.

Nyt tyttö tunnusti ettei ollut edes käynyt pääsykokeissa. Oli vuodessa ehtinyt kerrata vain yhden fysiikan kurssin. Valmennuskursseilla oli käynyt ehkä puolet.

Lun kysyin miten oli sitten aikansa käyttänyt, koska koko vuoden ajan joka päivä oli käynyt kirjastossa lukemassa. Niin aika oli kulunut kuulemma somessa ja kaverien kanssa kahvilla. Tosi vähän oli ehtinyt lukea. Sitten oli iskenyt paniikki ja hälläväliä-meininki.

No tyttö lupasi aloittaa lukemisen heti ensi vuotta varten ja nyt tosissaan. Mitään muuta kuin lääkistä ei halua opiskella ja omien sanojensa mukaan mihinkään "paskaduuneihin" ei mene.

Surettaa ihan kauheasti, kympin tyttö ollut aina, mutta lukion viimeiset luokat meni ihan penkin alle kaverien kanssa hengatessa ja "muka" opiskellessa.

Ilmajoella oleva opisto on muistaakseni nimeltään Etelä-Pohjanmaan opisto. Itse tunnen useampia valmistuneita tai lääkäriksi opiskelevia, jotka ovat ponnistaneet tämän koulun kautta. Siellä on pääasiassa sellaista porukkaa, jotka ottavat ihan tosissaan tulevat pääsykokeet eikä ympäristössä ole paljoa häiritseviä tekijöitä.

Joka vuosi yliopistoon pääsee porukkaa niin myös lääkikseen. Ei kannata hermostua jos ei ensimmäisenä vuotena pääse sinne minne haluaa. Pitää välivuoden ja lukee jos meinaa samaan uudelleen ja ottaa tosissaan. Ei välttämättä kannata ottaa paikkaa vastaan joka on sijalla toinen koska menettää ensikertalaisuuskiintiön.