Tyttö äsken paljasti, ettei ollut käynytkään lääkiksen pääsykokeissa!

Vierailija kirjoitti:

No tätä peruskuviota me ei voida muuttaa, että tytön ei tarvitse tehdä työtä elääkseen ainakaan tällä hetkellä. Hänellä ja sisarellaan on ihan mukavat pääomatulot, asuntoja ja osakkeita ja sitten vielä varsinainen omaisuus säätiöitynä, kuten myös minulla. 18-vuotiaana hän alkoi saamaan automaattisesti tietyn summan rahaa vuodessa käyttöönsä ja ihan fiksusti hän on sitä käyttänyt niin että säästöönkin on jäänyt. Harrastukset ym on maksanut itse. Minusta on vaan kiva, että parikymppinen tytär asuu kotona äidin ja sisarensa kanssa. Ei minusta kannata pakottaa töihin, kun siitä ei mitään varsinaista hyötyä ole tulevaisuuden kannalta.

Tosiaankin tyttöjen isä on lääkäri ja hänen työnsä on vienyt meitä ympäri maailmaa. Ollaan asuttu mm Roomassa, New Yorkissa, Intiassa ja Laosissa. Varmaan tytöllä on kauhean romantisoitunut kuva lääkärin ammatista (köyhien auttamista, lasten pelastamista kehitysmaassa yms). Ei hän varmaan uraa suomalaisissa terveyskeskuksissa suunnittelekaan.

Minun ongelma on nyt se, että jotenkin tyttö pitäisi motivoida opiskelemaan niihin pääsykokeisiin. Hän ei oikein saa irti itsestään kaikkea potentiaaliaan ja hienot päämäärät ja ideat hukkuu hengaillessa kavereiden kanssa kirjastoissa ja kahviloissa. Ap

Sinä et kauheasti voi tuohon motivaatioon vaikuttaa. Paras ja tuottoisin motivaatio lähtee sisältä päin. Mun mielestäni motivaatio on tyttärellä todella hukassa. Jotenkin voin ymmärtää sen, ettei saa itseään lukemaan ja tekee mielummin jotain muuta, mutta se, että ei osallistu jo maksettuun valmennuskurssiin, jossa on todennäköisesti kontaktiopetusta, on jo aika paha. Sehän on tietoista "lintsaamista".

 Kysyppäs tytöltä, että mitä meinaa, jos vain lääkärinopinnot kiinnostaa, mutta ei kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa? Voipi olla, että tyttö ei jaksa opiskella mitään, elelee vain noilla pääomatuloillaan lopun elämää. Mikäs siinä, vaikka ei se kovin mielenkiintoiselta elämältä kuulosta, paitsi ehkä 20v korvaan. 

En täysin ymmärrä, miksi AP:n viestejä alapeukutetaan. Epäröinti, vitkuttelu ja epäkypsyys kuuluvat mielestäni jokaisen normaalin nuoren aikuistumisprosessiin. Itsenäistyminen vanhemmista vaatii välillä hyvin typeriä ja vastuuttomiakin tempauksia. Siinä valossa AP:n lapsi näyttäytyy mielestäni melko normaalina, rajojaan, ja itsenäistä identiteettiään etsivänä nuorena aikuisena. Olen itsekin valitettavasti velmuillut vanhemmilleni pääsykokeista, kun en lukion jälkeen ollut lainkaan motivoitunut lukemaan tai ylipäätään varma, mille alalle lopulta suuntautua.

Meidän perheessämmehän useamman kuin yhden välivuoden viettäjiä ei suvaittu, ja ainoat hyväksyttävät yliopistolliset alat olivat lääketiede, insinööritiede, oikeustiede ja hätätapauksessa kauppatiede. Olin lähes koko elämäni kuvitellut lopulta opiskelevani lääkäriksi, mutta lukion viimeisinä vuosina ymmärsin, etten ole lainkaan henkisiltä ominaisuuksiltani soveltuva alalle: fyysisesti sairaat ahdistivat ja vastuu elämästä sekä kuolemasta aiheutti lähinnä pakokauhua.

Näin päädyin, vähän alle parikymppisenä, hieman paniikinomaisesti valehtelemaan hakevani lääkikseen, vaikka tosiasiassa vietin aikaani salilla tai kavereiden kanssa kahvilla.

Olen toki myöhemmin hyvittänyt vanhemmilleni valmennuskurssin aiheuttamat kustannukset. Ja tehnyt töitä (myös tuon lukion jälkeisen hakuvuoden syksyllä) itseni elättääkseni. Eli neuvoni sinulle on, että 1) kiitä rehellisyydestä 2) Kysy onko lääkäri oikea ala, vai olisiko syytä tarkistaa tulevaisuudensuunnitelmia 3) Rohkaise vahvasti (eli vaadi) kesän ja syksyn kestävää työntekoa (ennen seuraavaa pääsykoerupeamaa) 4) lupaudu elättämään enintään seuraavan pääsykoekevään ajan 5) vaadi maksaman takautuvasti (joskin joustavasti) kaikki kustannukset, joita nuori sinulle aiheutti tänä vuonna "pääsykokeiden verukkeella".

Ole tiukka, mutta kuitenkin armollinen. Vastuuseen kasvetaan ja opitaan, joskus valitettavasti kantapään kautta. Teini-iäisten ja nuorten aikuisten viimeinen kasvatustehtävä on opettaa itsenäisyyttä ja vastuuntunnetta, joista tämä tilanne on oikea oppikirjaesimerkki.

Tsemppiä, kyllä minustakin ihminen (ja maisteri) vielä kasvoi. ;)

Ai aina ollut kympin tyttö! Mitä nyt lukiossa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tyttö on elänyt välivuotensa ja millä hän aikoo elää seuraavan välivuoden?

Hän asuu kotona minun luona. Lisäksi hänellä on pääomatuloja. Isänsä maksoi valmennuskurssit. Varmaan samalla lailla ensi vuonnakin.

Ollaan ihan hyvin toimeentulevia, joten se ei tässä ole omgelma.

Ap

On teillä ongelma: tyttö laiskottelee ja halveksii työntekoa, oli sitten kyseessä valintakokeisiin valmentautuminen tai itsensä elättäminen ("paskaduuni"). Onko hän ollut ikinä missään töissä, vai onko viettänyt lomatkin kahvitellen vanhempien kustannuksella? 

Hän on nyt osoittanut, ettei oikeasti halua lääkikseen, joten hänen on ehkä syytä mennä itseensä ja miettiä mitä oikeasti haluaa. Kuinka pitkään hän on ajatellut elää äidin helmoissa? Mitä äiti on siitä mieltä? 

Naivi, laiska ja itsekäs tyttö, joka ei tule lääkikseen pääsemään.

Lekurin opinnot vaativat ihan hemmetin paljon istumalihaksia ja pänttäystä. Kaikki lääkikseen päässeet kaverini ovat tehneet isosti lukutöitä ja se jatkuu koko uran läpi. Ihmiskeho on sen verran monimutkainen erikoistumisesta huolimatta. Lääkkeet ja hoitomuodot kehittyvät jatkuvasti jne. Se opiskelu ei lopu koskaan.

Jos minun vanhempani olisivat sallineet välivuoden, ei minulla olisi tätä ensimmäistä tutkintoa toisen päälle. Tein töitä ja oikeasti myös palkkatyötä sitten kahta tiukemmin. Vellihousuja kasvaa latte-sukupolvesta muuten.

Vierailija kirjoitti:

 Meneekö Suomessa kukaan "***kaduuneihin" kun taikaseinästäkin saa rahaa?

Minä menin, mielummin sitä työskentelee elantonsa eteen.

Tuskin menee koskaan mihinkään kunnon töihin, tai saa mitään tutkintoa suoritettua. Meillä on samanlainen tytär, pelkää ilmeisesti epäonnistumista niin paljon, että on mielummin yrittämättä, kuin yrittää ja jäisi valitsematta.

Jos saatte potkittua sen pois kotoa, niin alkaa ehkä ne paskaduunit kiinnostaa ja sen jälkeen myös ehkä opiskelu.

Täh? Sluibaa pääsykokeet? Meillä on aina perheessä puhuttu, mitkä olivat kysymykset, näytetty todistukset, jopa näytetty luentomuistiinpanot, koska aihe oli niin mielenkiintoinen ja siitä voi keskustella.

Itsekin jos tiedän todennäköisesti epäonnistuvani, jätän hommat väliin asiassa kuin asiassa. Jos tiedän pärjääväni ja olevani hyvä, jatkan.

Vierailija kirjoitti:

Nuorelle ihmiselle suotakoot etsikkoaikansa. Kuitenkin lääkikseen pääsee ani harva. Kannattaisiko tyttären harkita sen lisäksi yliopiston mat-luonnontieteellistä tiedekuntaa tai Aalto yliopistoa. Aaltoyliopistossa opiskellaan mm. neurotieteitä ja lääketieteellistä fysiikkaa. Samoilla matkemfys lukio-tiedoilla niihinkin haetaan. Pääsisi ainakin johonkin opiskelemaan.

Noita minäkin suosittelisin. Opiskelu haastavampaa ja paremmat mahdollisuudet työllistyä johonkin fiksuun hommaan

Vierailija kirjoitti:

No tätä peruskuviota me ei voida muuttaa, että tytön ei tarvitse tehdä työtä elääkseen ainakaan tällä hetkellä. Hänellä ja sisarellaan on ihan mukavat pääomatulot, asuntoja ja osakkeita ja sitten vielä varsinainen omaisuus säätiöitynä, kuten myös minulla. 18-vuotiaana hän alkoi saamaan automaattisesti tietyn summan rahaa vuodessa käyttöönsä ja ihan fiksusti hän on sitä käyttänyt niin että säästöönkin on jäänyt. Harrastukset ym on maksanut itse. Minusta on vaan kiva, että parikymppinen tytär asuu kotona äidin ja sisarensa kanssa. Ei minusta kannata pakottaa töihin, kun siitä ei mitään varsinaista hyötyä ole tulevaisuuden kannalta.

Tosiaankin tyttöjen isä on lääkäri ja hänen työnsä on vienyt meitä ympäri maailmaa. Ollaan asuttu mm Roomassa, New Yorkissa, Intiassa ja Laosissa. Varmaan tytöllä on kauhean romantisoitunut kuva lääkärin ammatista (köyhien auttamista, lasten pelastamista kehitysmaassa yms). Ei hän varmaan uraa suomalaisissa terveyskeskuksissa suunnittelekaan.

Minun ongelma on nyt se, että jotenkin tyttö pitäisi motivoida opiskelemaan niihin pääsykokeisiin. Hän ei oikein saa irti itsestään kaikkea potentiaaliaan ja hienot päämäärät ja ideat hukkuu hengaillessa kavereiden kanssa kirjastoissa ja kahviloissa. Ap

Tytössäsi ei ole potentiaalia. Hän on hemmoteltu hienohelma, joka on saanut kaiken kultatarjottimella nenän eteen. Ei hän tule lääkikseen pääsemään. Ja kohta se parikymppinen tyttösesi on ikuisesti työtön, sillä niitä "paskaduunejakaan" ei enää anneta sille ns. yli-ikäiselle hakijalle, aikuiselle ihmiselle joka ei ole päivääkään ollut töissä. Kukaan en halua parikymppistä enää töihin jolle joutuu perusasiat työöelämästä opettamaan. 

Hienosti kasvatettu. Työnvieroksuja joka haluaa heti isoihin saappaisiin tekemättä lainkana töitä sen eteen.

Tyttö tuntuisi olevan itsenäistymistä vailla. Vaikka ap:sta on kiva, kun tyttö majailee kotona ja rahallisestikaan asiassa ei ole mitään ongelmaa, on vanhemman tehtävä työntää poikanen pois pesästään ja antaa elää omaa elämäänsä onnistumisineen ja epäonnistumisineen.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi, muttei päässyt silloin lääkikseen.

Hän piti sitten välivuoden ja tarkoitus oli keskittyä kertaamaan fysiikkaa ja muita aineita pääsykokeisiin. Keväällä oli sitten kahdet valmennuskurssit.

Nyt tyttö tunnusti ettei ollut edes käynyt pääsykokeissa. Oli vuodessa ehtinyt kerrata vain yhden fysiikan kurssin. Valmennuskursseilla oli käynyt ehkä puolet.

Lun kysyin miten oli sitten aikansa käyttänyt, koska koko vuoden ajan joka päivä oli käynyt kirjastossa lukemassa. Niin aika oli kulunut kuulemma somessa ja kaverien kanssa kahvilla. Tosi vähän oli ehtinyt lukea. Sitten oli iskenyt paniikki ja hälläväliä-meininki.

No tyttö lupasi aloittaa lukemisen heti ensi vuotta varten ja nyt tosissaan. Mitään muuta kuin lääkistä ei halua opiskella ja omien sanojensa mukaan mihinkään "paskaduuneihin" ei mene.

Surettaa ihan kauheasti, kympin tyttö ollut aina, mutta lukion viimeiset luokat meni ihan penkin alle kaverien kanssa hengatessa ja "muka" opiskellessa.

Minua ärsyttää juuri tyttäresi kaltaiset tytöt, jotka valtaavat aina kirjaston parhaat paikat ja sitten vain näpyttävät sen koko ajan kännykkää ja syövät eväät (pöytä jätetään tietysti saastaiseen kuntoon). Siotten ne trikoot jalassa (sporttiselta pitää tietysti näyttää ja vähän vilautella jollekin kirjastosedälle lukemisen ohella) kävellään muutama sata metriä bussiin ja siitä himaan

Tässä joutuu jo ulkkareillekin selvittämään, että tutkinto on pakko olla. Eletään korkean koulutuksen maassa. Sitten jollekin teinille vielä? Ilman sitä hygieniapassiakaan ei pyöräytetä yhtään pitsaa.

Miksi luettelet tarkat maat, joissa olette asuneet? Kukaan ei tekisi niin helppoa tunnistusta laajalle piirille tällaisessa asiassa. Aivan varma PROVO!

Etsikkoaika kuuluu nuoruuteen, ja myös se, että oppii selviytymään itse ja löytää oman motivaationsa. Äidin pitää astua nyt viimeistään kokonaan syrjään. Ei tavallista enemmän rahallista apua tytölle eikä mitään ohjausta tai painostusta mihinkään suuntaan. Jokainen löytää oman polkunsa itse tässä elämässä. 

Mä todella toivon ettei aloittajan tytär koskaan pääse lääkikseen. Ainakaan en tahtoisi hänen vastaanotolleen...

Kaikille ei vaan voi antaa sitä vastuuta omasta elämästään alta parikymppisenä. Joukkoon mahtuu paljon niitä, jotka jäävät viettämään ikuista välivuotta, jos se mahdollistetaan. Jos ei opiskele, pitää sitten osallistua perheen talousmenoihin kotona asuessa tai muuta vastikkeellista toimintaa. Taikaseinä koskee vain tiettyä porukkaa. Kantiksilta sekin vaatii taitoa ja systeemin ymmärtämistä, kun kukaan ei tulkkaa ja täytä papereita puolesta.