Mies, millaisia naisia lähestyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nörttimäisiä enimmäkseen, mutta myös muita. Älykkötyyli kuulostaa hyvältä

No onpa kiva kuulla :) olen ajatellut, ettei silmälasit ja muu sellainen sytytä yhtään ketään. Olen vähän ujo, joten miesten lähestyminen on vaikeaa - mikä on hieman ristiriidassa sen kanssa, että tunnen olevani ihan sujut peilikuvani ja korvienvälini kanssa.

Sytyttää varmasti. Sen sijaan nörttinaiset eivät oikein tykkää tämmösistä kaljuista sikaniskoista

Nam! T: nörttinainen on/off-suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.

Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.

Vierailija kirjoitti:

Kauniit kasvot pitää olla ja hoikka.

Niin, totta kai, juuri näin.

Voi hel*etti, kuinka yksioikoista.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia, jotka vaikuttavat helpoilta vai niitä, joista olet kiinnostunut? Millainen nainen on täysin turn-off? Olen miettinyt, onko ns. älykkötyyli jotenkin huono juttu, kun kukaan ei lähesty ellei ole hirveässä humalassa? En koe olevani mitenkään ruma, pidän itseäni ihan mukiinmenevänä, mutta mikähän minussa oikein tökkii?

Miksi taas tämä sama kysymys ja aihe?

Ja aika vaikea vastata ap:n kysymykseen, koska mukiinmenevä ja älykkötyyli ei kerro yhtään mitään.

Kysyisi ap mieluummin kavereiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.

Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.

Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä liian lukeneista naisista yleensä. Arvostan naisessa paljon enemmän lempeyttä ja kiltteyttä kuin aivotyötä.

Eikö nuo kolme mahdu samaan pakettiin?

Ap

Useimmiten ei. Yksinkertainen kepeys häviää naisesta niin helposti.

Yksinkertainen kepeys? Minkälaista on yksinkertainen kepeys naisessa?

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia, joilla on isoja tatuointeja. Se kertoo, että heillä ei ole arvostelukykyä.

Minulle ne kertovat massaihmisestä sekä miehissä että naisissa. Siis sellaisesta, joka tekee tai pitää jostain siksi, koska muutkin niin tekevät, ja se on persoonatonta mun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.

Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.

Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.

Todellisuus on kuitenkin että me kaikki synnymme enemmän ja vähemmän täydellisinä niiden ominaisuuksien suhteen, jotka eniten viehättävät vastakkaista sukupuolta. Naisellisuuden ja miehekkyyden voi (ja kannattaa) myös käsittää oman identiteettinsä osana, osana itsensä hyväksymistä, eikä pelkästään ulkona saneltuna ideaalina.

Niitä kaikilta osin täydellisiä riittää niin harvalle, että ihminen on lisääntymisstrategialtaan joustava. Tämä pätee erityisesti miehiin, joilla on ilmiömäinen kyky nähdä hyvin monin erilaisin ominaisuuksin varustettuja naisia viehättävinä. Lisäksi pitkän tähtäimen kumppania valitessaan mieskin arvostaa älykkyyttä, ihan biologiansa takia, koska se on osin perinnöllinen ominaisuus.

Kummallinen on myös ajatuksesi että pitkälle kouluttautuneet naiset jotenkin menevät kykyjensä yli eli "ylikouluttautuvat", ja nimenomaan koulutus muokkaa heidän persoonnallisuutensa epäviehättäväksi - eikä esim. niin että naisetkin syntyvät tietynlaisilla temperametti- ja luonteenpiirteillä sekä lahjakkuuksilla varustettuina, ja niiden seurauksena hakeutuvat erilaisille aloille.

Melko tavallisia naisia lähestyn. Tupakointi, lävistykset ja käsivarret peittävät tatuoinnit ovat turn off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.

Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.

Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.

Todellisuus on kuitenkin että me kaikki synnymme enemmän ja vähemmän täydellisinä niiden ominaisuuksien suhteen, jotka eniten viehättävät vastakkaista sukupuolta. Naisellisuuden ja miehekkyyden voi (ja kannattaa) myös käsittää oman identiteettinsä osana, osana itsensä hyväksymistä, eikä pelkästään ulkona saneltuna ideaalina.

Niitä kaikilta osin täydellisiä riittää niin harvalle, että ihminen on lisääntymisstrategialtaan joustava. Tämä pätee erityisesti miehiin, joilla on ilmiömäinen kyky nähdä hyvin monin erilaisin ominaisuuksin varustettuja naisia viehättävinä. Lisäksi pitkän tähtäimen kumppania valitessaan mieskin arvostaa älykkyyttä, ihan biologiansa takia, koska se on osin perinnöllinen ominaisuus.

Kummallinen on myös ajatuksesi että pitkälle kouluttautuneet naiset jotenkin menevät kykyjensä yli eli "ylikouluttautuvat", ja nimenomaan koulutus muokkaa heidän persoonnallisuutensa epäviehättäväksi - eikä esim. niin että naisetkin syntyvät tietynlaisilla temperametti- ja luonteenpiirteillä sekä lahjakkuuksilla varustettuina, ja niiden seurauksena hakeutuvat erilaisille aloille.

Tietenkin oma itse liittyy aiheeseen; puutuin lähinnä siihen, joka halusi kumota ympäristön vaikutuksen asiassa.

Itse asiassa tilastollinen viehättävyys ei ole hyvin laaja-alainen ("demokraattinen") käsite kuten vihjaat. https://www.psychologytoday.com/blog/meet-catch-and-keep/201502/5-resea…

"Despite cultural variation, a few physical characteristics are generally considered universal markers of beauty. Human preferences may have evolved over millions of years to favor certain physical characteristics linked to reproductive fitness—youthfulness, for example, is a generally reliable cue for fertility, potentially explaining why it’s considered attractive. Likewise, skin homogeneity and facial similarity, both signs of good health, have wide appeal (Fink, Grammer, & Thornhill, 2001; Thornhill & Gangestad, 1993). To a lesser extent, other features associated with sexual arousal (plump lips, for example) may be perceived as beautiful, because they have reliably fostered reproduction."

Lisäksi itse asiassa miehet eivät suosi älykkäitä naisia tutkimusten mukaan, joten väitteesi älykkäimpien naisten suvunjatkamisesta vaikuttaa evoluutiopsykologiselta humpalta.

On myös tutkittu, että koulutus muokkaa naista ja muuttaa tämän käyttäytymistä. Siksi uskon, että koulutus ei ole pelkkä luonteenpiirre (uteliaisuus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä liian lukeneista naisista yleensä. Arvostan naisessa paljon enemmän lempeyttä ja kiltteyttä kuin aivotyötä.

Eikö nuo kolme mahdu samaan pakettiin?

Ap

Useimmiten ei. Yksinkertainen kepeys häviää naisesta niin helposti.

Niin, puhut siis tyhmyydestä etkä kiltteydestä ja lempeydestä. Se on kyllä totta, että jos on korkeasti koulutettu niin harvemmin se tuuli vinkuu korvien välissä. Mutta ainakin omalla alalla tietynlainen tunneäly ja ihmisten lempeä kohtaaminen on välttämätöntä, jotta työn voisi hoitaa hyvin. Eli olen "kiltti ja lempeä", mutta en missään nimessä "yksinkertaisen kepeä".

Ap

Riippuu tyhmyyden määritelmästä. Ilmiö ei ole noin mustavalkoinen, jonka tietäisit, jos olisit oikeasti koulutettu. Mutta noin yleisenä sääntönä, mitä enemmän nainen opiskelee, sitä luotaantyöntävämpi hän naisena ja halun kohteena minulle on.

Olisiko syynä se, että tunnet alemmuutta, kun toinen on sinua koulutetumpi? Tämä on varsin yleinen ilmiö. Ainakin tarpeesi kyseenalaistaa koulutukseni saman tien kielii siitä :)

Ap

Tuo nyt on silkkaa keittiöpsykologiaa. Liikaa ajattelevat naiset ovat yksinkertaisesti epäkiinnostavia, erityisesti fyysisessä mielessä.

Mielenkiintoista. Kerro lisää tästä. Tarkoitatko että ajattelevat naiset ovat sinusta rumia ja epäviehättäviä, vai että he ovat epäfyysisiä sillä lailla että heistä näkee että eivät liiku vaan istuvat koneen ääressä liikaa? Vai onko minkänäköinen nainen tahansa sinusta epäkiinnostava fyysisesti vain siksi että hän ajattelee paljon? Vai siis mitä?

T.Fyysinen, liikkuva, nätti, hoikka, seksistä tykkäävä tohtorisnainen  (:

Olen eri henkilö kuin aiempien vastausten kerjoittaja, mutta kysyn kumminkin:

Miksi sinun täytyy tässä yhteydessä oikein erikseen mainita olevasi nätti ja hoikka vaikka juuri kyseenalaistit edellisen kirjoittajan oletetut stereotypiat? Teit sitten itse perään juuri samalla lailla sanoessasi olevasi nätti ja hoikka eli toit oman oletuksesi esiin: älykäs nainen on automaattisesti ruma ja erikseen on mainittava olevansa älykkyyden lusäksi vielä nätti ja hoikkakin. Eli, on oma oletuksesi, että ajatteleva nainen ei voi olla nätti ja hoikka, jos sitä ei erikseen mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.

Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.

Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.

Todellisuus on kuitenkin että me kaikki synnymme enemmän ja vähemmän täydellisinä niiden ominaisuuksien suhteen, jotka eniten viehättävät vastakkaista sukupuolta. Naisellisuuden ja miehekkyyden voi (ja kannattaa) myös käsittää oman identiteettinsä osana, osana itsensä hyväksymistä, eikä pelkästään ulkona saneltuna ideaalina.

Niitä kaikilta osin täydellisiä riittää niin harvalle, että ihminen on lisääntymisstrategialtaan joustava. Tämä pätee erityisesti miehiin, joilla on ilmiömäinen kyky nähdä hyvin monin erilaisin ominaisuuksin varustettuja naisia viehättävinä. Lisäksi pitkän tähtäimen kumppania valitessaan mieskin arvostaa älykkyyttä, ihan biologiansa takia, koska se on osin perinnöllinen ominaisuus.

Kummallinen on myös ajatuksesi että pitkälle kouluttautuneet naiset jotenkin menevät kykyjensä yli eli "ylikouluttautuvat", ja nimenomaan koulutus muokkaa heidän persoonnallisuutensa epäviehättäväksi - eikä esim. niin että naisetkin syntyvät tietynlaisilla temperametti- ja luonteenpiirteillä sekä lahjakkuuksilla varustettuina, ja niiden seurauksena hakeutuvat erilaisille aloille.

Tietenkin oma itse liittyy aiheeseen; puutuin lähinnä siihen, joka halusi kumota ympäristön vaikutuksen asiassa.

Itse asiassa tilastollinen viehättävyys ei ole hyvin laaja-alainen ("demokraattinen") käsite kuten vihjaat. https://www.psychologytoday.com/blog/meet-catch-and-keep/201502/5-resea…

"Despite cultural variation, a few physical characteristics are generally considered universal markers of beauty. Human preferences may have evolved over millions of years to favor certain physical characteristics linked to reproductive fitness—youthfulness, for example, is a generally reliable cue for fertility, potentially explaining why it’s considered attractive. Likewise, skin homogeneity and facial similarity, both signs of good health, have wide appeal (Fink, Grammer, & Thornhill, 2001; Thornhill & Gangestad, 1993). To a lesser extent, other features associated with sexual arousal (plump lips, for example) may be perceived as beautiful, because they have reliably fostered reproduction."

Lisäksi itse asiassa miehet eivät suosi älykkäitä naisia tutkimusten mukaan, joten väitteesi älykkäimpien naisten suvunjatkamisesta vaikuttaa evoluutiopsykologiselta humpalta.

On myös tutkittu, että koulutus muokkaa naista ja muuttaa tämän käyttäytymistä. Siksi uskon, että koulutus ei ole pelkkä luonteenpiirre (uteliaisuus).

En missään vaiheessa ole väittänyt etteikö universaaleja kauneusstandardeja olisi- väitin etteivät pelkästään ne täyttävät tässä maailmassa onnistu pariutumaan ja olemaan onnellisia.

Voisin minäkin linkittää tähän tutkimuksia, joissa on havaittu että naisen äly vaikuttaa naisen pariutumisprospekteihin parantavasti. Tai tutkimuksia, joissa nimenomaan pitkäntähtäimen kumppania hakevat miehet arvottavat kumppaninsa älykkyden korkealle. Tuskin sinäkään väität ettei kumppanin fiksuudella olisi mitään merkitystä yhdellekään miehelle.

Koulutus muokkaa ihmisen ajatusmalleja, myös miesten, ja sehän on sen tarkoituskin. Persoonnallisuuspiirteet taas ovat suht pysyviä. Koulutus taas tuskin on kenenkään luonteenpiirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.

Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.

Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.

Todellisuus on kuitenkin että me kaikki synnymme enemmän ja vähemmän täydellisinä niiden ominaisuuksien suhteen, jotka eniten viehättävät vastakkaista sukupuolta. Naisellisuuden ja miehekkyyden voi (ja kannattaa) myös käsittää oman identiteettinsä osana, osana itsensä hyväksymistä, eikä pelkästään ulkona saneltuna ideaalina.

Niitä kaikilta osin täydellisiä riittää niin harvalle, että ihminen on lisääntymisstrategialtaan joustava. Tämä pätee erityisesti miehiin, joilla on ilmiömäinen kyky nähdä hyvin monin erilaisin ominaisuuksin varustettuja naisia viehättävinä. Lisäksi pitkän tähtäimen kumppania valitessaan mieskin arvostaa älykkyyttä, ihan biologiansa takia, koska se on osin perinnöllinen ominaisuus.

Kummallinen on myös ajatuksesi että pitkälle kouluttautuneet naiset jotenkin menevät kykyjensä yli eli "ylikouluttautuvat", ja nimenomaan koulutus muokkaa heidän persoonnallisuutensa epäviehättäväksi - eikä esim. niin että naisetkin syntyvät tietynlaisilla temperametti- ja luonteenpiirteillä sekä lahjakkuuksilla varustettuina, ja niiden seurauksena hakeutuvat erilaisille aloille.

Tietenkin oma itse liittyy aiheeseen; puutuin lähinnä siihen, joka halusi kumota ympäristön vaikutuksen asiassa.

Itse asiassa tilastollinen viehättävyys ei ole hyvin laaja-alainen ("demokraattinen") käsite kuten vihjaat. https://www.psychologytoday.com/blog/meet-catch-and-keep/201502/5-resea…

"Despite cultural variation, a few physical characteristics are generally considered universal markers of beauty. Human preferences may have evolved over millions of years to favor certain physical characteristics linked to reproductive fitness—youthfulness, for example, is a generally reliable cue for fertility, potentially explaining why it’s considered attractive. Likewise, skin homogeneity and facial similarity, both signs of good health, have wide appeal (Fink, Grammer, & Thornhill, 2001; Thornhill & Gangestad, 1993). To a lesser extent, other features associated with sexual arousal (plump lips, for example) may be perceived as beautiful, because they have reliably fostered reproduction."

Lisäksi itse asiassa miehet eivät suosi älykkäitä naisia tutkimusten mukaan, joten väitteesi älykkäimpien naisten suvunjatkamisesta vaikuttaa evoluutiopsykologiselta humpalta.

On myös tutkittu, että koulutus muokkaa naista ja muuttaa tämän käyttäytymistä. Siksi uskon, että koulutus ei ole pelkkä luonteenpiirre (uteliaisuus).

En missään vaiheessa ole väittänyt etteikö universaaleja kauneusstandardeja olisi- väitin etteivät pelkästään ne täyttävät tässä maailmassa onnistu pariutumaan ja olemaan onnellisia.

Voisin minäkin linkittää tähän tutkimuksia, joissa on havaittu että naisen äly vaikuttaa naisen pariutumisprospekteihin parantavasti. Tai tutkimuksia, joissa nimenomaan pitkäntähtäimen kumppania hakevat miehet arvottavat kumppaninsa älykkyden korkealle. Tuskin sinäkään väität ettei kumppanin fiksuudella olisi mitään merkitystä yhdellekään miehelle.

Koulutus muokkaa ihmisen ajatusmalleja, myös miesten, ja sehän on sen tarkoituskin. Persoonnallisuuspiirteet taas ovat suht pysyviä. Koulutus taas tuskin on kenenkään luonteenpiirre.

Samaa mieltä, mutta kun aiheena on, millainen nainen vetää puoleensa, olisi outoa häivyttää universaalit viehätysvoiman ideaalit. Henkilökohtaisesti uskon myös, että yliopistonaiset eivät ole niitä kuumimpia juuri kriittisyytensä vuoksi.

Älykkyyden merkitys ei ole sama molemmille sukupuolille, ks. esim. https://www.psychologytoday.com/blog/the-couch/201601/do-men-have-probl…

Olisin kyllä kiinnostunut tutkimuksesta, jonka mukaan miehet syttyvät eniten yliopistokoulutetuista naisista. Ainakin Suomessa yliopistokoulutus naisella taitaa hyvin usein kääntyä pois tavanomaisesta feminiinistä viehätysvoimasta tai -strategioista kohti feministisempää ja kriittisempää minuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä liian lukeneista naisista yleensä. Arvostan naisessa paljon enemmän lempeyttä ja kiltteyttä kuin aivotyötä.

Eikö nuo kolme mahdu samaan pakettiin?

Ap

Useimmiten ei. Yksinkertainen kepeys häviää naisesta niin helposti.

Niin, puhut siis tyhmyydestä etkä kiltteydestä ja lempeydestä. Se on kyllä totta, että jos on korkeasti koulutettu niin harvemmin se tuuli vinkuu korvien välissä. Mutta ainakin omalla alalla tietynlainen tunneäly ja ihmisten lempeä kohtaaminen on välttämätöntä, jotta työn voisi hoitaa hyvin. Eli olen "kiltti ja lempeä", mutta en missään nimessä "yksinkertaisen kepeä".

Ap

Riippuu tyhmyyden määritelmästä. Ilmiö ei ole noin mustavalkoinen, jonka tietäisit, jos olisit oikeasti koulutettu. Mutta noin yleisenä sääntönä, mitä enemmän nainen opiskelee, sitä luotaantyöntävämpi hän naisena ja halun kohteena minulle on.

Olisiko syynä se, että tunnet alemmuutta, kun toinen on sinua koulutetumpi? Tämä on varsin yleinen ilmiö. Ainakin tarpeesi kyseenalaistaa koulutukseni saman tien kielii siitä :)

Ap

Tuo nyt on silkkaa keittiöpsykologiaa. Liikaa ajattelevat naiset ovat yksinkertaisesti epäkiinnostavia, erityisesti fyysisessä mielessä.

Mielenkiintoista. Kerro lisää tästä. Tarkoitatko että ajattelevat naiset ovat sinusta rumia ja epäviehättäviä, vai että he ovat epäfyysisiä sillä lailla että heistä näkee että eivät liiku vaan istuvat koneen ääressä liikaa? Vai onko minkänäköinen nainen tahansa sinusta epäkiinnostava fyysisesti vain siksi että hän ajattelee paljon? Vai siis mitä?

T.Fyysinen, liikkuva, nätti, hoikka, seksistä tykkäävä tohtorisnainen  (:

Olen eri henkilö kuin aiempien vastausten kerjoittaja, mutta kysyn kumminkin:

Miksi sinun täytyy tässä yhteydessä oikein erikseen mainita olevasi nätti ja hoikka vaikka juuri kyseenalaistit edellisen kirjoittajan oletetut stereotypiat? Teit sitten itse perään juuri samalla lailla sanoessasi olevasi nätti ja hoikka eli toit oman oletuksesi esiin: älykäs nainen on automaattisesti ruma ja erikseen on mainittava olevansa älykkyyden lusäksi vielä nätti ja hoikkakin. Eli, on oma oletuksesi, että ajatteleva nainen ei voi olla nätti ja hoikka, jos sitä ei erikseen mainita.

Huokaus. Olet jo toinen kirjoittaja tässä ketjussa, joka olettaa jotain viestejä minun kirjoittamikseni. Olen kirjoittanut tänne  vain pari viestiä.

Minulle on täysin itsestäänselvää, etä kouluttautunut (älykäs) nainen voi olla ihan minkä näköinen vain. Kirjoitin tuon litanian siksi, että edellinen kirjoittaja oli väittänyt kategorisesti kouluttautuneitten naisten olevan fyysisesti epämiellyttäviä JA koska tiedän että varsin moni mies pitää miellyttävyyden osatekijöinä hoikkuutta ja nätteyttä, se on niinkuin keskimääräinen todennäköisyys. Tietenkään en voinut tietää vaikka kyseisen kirjoittajan naisihanne olisikin pulleampi.

Tässä ketjussa muuten sekoitetaan autuaasti keskenään naisen oma kokemus itsestään ja tyytyväisyys itseensä (mikä minustakin on tärkeintä!) ja se, mistä heteromiehet tilastollisesti eniten innostuvat. Hyödytöntä jankkausta, kun puhutaan ihan eri asioista.

t.Taas se aiemmin kirjoittanut tohtori (: 

Jatkan vielä. Dogmaattisuudesta. Osa akateemisista naisista on sellaisia, kyllä. Mutta mitä uskonnonomaisuuteen tulee, niin kyllä matalammin koulutettujen joukossakin on kaikenlaista "uskovaista". Kenellä se on horoskoopit, kenellä rokotusvastaisuus, kenellä fitness, kenellä virallisten ravintisuositusten vastaiset ruokavaliot. Tai vaikka fundamentaalinen uskonto. Että enemmän se lienee ihmistyyppi kuin koulutus joka johtaa jyrkkyyteen ja valikoivaan järjenkäyttöön. 

t.Edellinen

Yhdenkään suomalaisen miehen ei pitäisi lähestyä naisia koskaan. Maailmalla riittää romanttisia moniosaajia rakastamaan suomalaisia naisia kaikissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.

Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.

Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.

Mielestäni sinulla on nyt termit sekaisin. Kannattaisi pitäytyä puhumaan vain esim. fyysisestä viehätysvoimasta vastakkaisen sukupuolen enemmistön näkökulmasta, kun ilmeisesti sitä puheillasi tarkoitat. Kauneus on katsojan silmässä, ja tämä vanha sananlasku pitää paikkansa, sillä siinä, mitä yksilö pitää kauniina ja esteettisesti miellyttävänä toisessa yksilössä, on aivan valtava hajonta. Periaatteessa toki kultaiset jaot, symmetria ym. on todiste biologisessa mielessä terveistä geeneistä jne, mutta se ei selitä sitä, miksi yksittäiset ihmiset tuntevat vetoa toisiin yksilöihin ja pariutuvat näiden kanssa. 

Toinen asia, eli naisellisuus ja naiseus. Nämä ovat paitsi yksilön omaan kokemukseen ja identiteettiin liittyviä termejä, myös kulttuurillisesti sidonnaisia ja ihmisten välisiiin (sanattomiin) sopimuksiin liittyviä sosiaalisia rooleja. Esim. minä naisena olen varsin hyvä hakkaamaan halkoja ja nautin siitä. Ko. työstä minulle tulee ns. "tosinainen" olo, että hoidan tämän(kin) homman, koska olen nainen. Halkojen tekeminen ei omasta mielestäni vähennä naisellisuuttani, vaikka mahdollisesti kulttuurista riippuen jotkut muut ihmiset voivat nyrpistää sille nenäänsä. Todennäköisesti vaikkapa itänaapurissamme naisellisen toiminnan kriteerit poikkeavat omistani. Sama asia koulutuksen kanssa, eli joissain kolmannen maailman maissa edelleen naisten koulutusta karsastetaan, koska kulttuuriin kuuluvien perinteiden mukaan naisten pääasiallinen tehtävä on etusijassa synnyttää paljon jälkeläisiä ja palvella miestään/miespuolisia sukulaisiaan. Eli sellaisten kriteerien mukaan länsimainen koulutettu, omaa ammatillista uraansa luova naimaton nainen on äärimmäisen epänaisellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen AP:n älykkötyyli on?

No ne silmälasit, ruskea long bob-tukka, hillitysti meikkiä (koska en osaa meikata) ja vaatteet enemmän klassiset kuin viimeisen muodin mukaista. Ei kuitenkaan jakkuja eikä tosin myöskään ysärihirvityksiä, mitkä nyt on muotia. Ilmeisesti jonkun mielestä tylsä, mutta kaikki "räväkkä" on mielestäni mautonta ellei jotain pieniä yksityiskohtia vaikkapa asusteissa oteta lukuun.

Ap

Mulle ainakin kelpaisi, mutta minun on turha lähestyä tuollaisia naisia.

Kuule, rohkeasti vaan! Minussa ja kaltaisissani on se hyvä puoli, että me osaamme antaa "kauniit pakit", jos sattuukin käymään niin, etteivät ajatukset kohtaa. Meillä ei ole tarvetta tehdä niistä mahdollisimman nolaavia näytöksiä, jakaa kokemusta Äityleihin ja nauraa porukassa, miten tossukka mies tuli taas vastaan. Itse olen ainakin otettu kaikista fiksuista lähestymisistä, vaikkei niistä mitään seuraisikaan.

"meidän"?

Ai ihmisen ulkonäöstäkö tietää luonteen ja tavan antaa pakkeja? Älä viitsi. T. Nainen

Älä viitsi etsiä rivien välistä asioita, joita siellä ei ole :) minä ja "me" olemme niitä ihmisiä, jotka käyttäydymme hyvin. Ja kyllä, empiriani mukaan meitä yhdistää usein myös tämä sama tyyli ulkonäön suhteen. Se ei toki estä sinua käyttäytymästä myös kohteliaasti, vaikka pukeutuisitkin eri tavalla kuin "me".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.

On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").

Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.

Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.

Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.

Mielestäni sinulla on nyt termit sekaisin. Kannattaisi pitäytyä puhumaan vain esim. fyysisestä viehätysvoimasta vastakkaisen sukupuolen enemmistön näkökulmasta, kun ilmeisesti sitä puheillasi tarkoitat. Kauneus on katsojan silmässä, ja tämä vanha sananlasku pitää paikkansa, sillä siinä, mitä yksilö pitää kauniina ja esteettisesti miellyttävänä toisessa yksilössä, on aivan valtava hajonta. Periaatteessa toki kultaiset jaot, symmetria ym. on todiste biologisessa mielessä terveistä geeneistä jne, mutta se ei selitä sitä, miksi yksittäiset ihmiset tuntevat vetoa toisiin yksilöihin ja pariutuvat näiden kanssa. 

Toinen asia, eli naisellisuus ja naiseus. Nämä ovat paitsi yksilön omaan kokemukseen ja identiteettiin liittyviä termejä, myös kulttuurillisesti sidonnaisia ja ihmisten välisiiin (sanattomiin) sopimuksiin liittyviä sosiaalisia rooleja. Esim. minä naisena olen varsin hyvä hakkaamaan halkoja ja nautin siitä. Ko. työstä minulle tulee ns. "tosinainen" olo, että hoidan tämän(kin) homman, koska olen nainen. Halkojen tekeminen ei omasta mielestäni vähennä naisellisuuttani, vaikka mahdollisesti kulttuurista riippuen jotkut muut ihmiset voivat nyrpistää sille nenäänsä. Todennäköisesti vaikkapa itänaapurissamme naisellisen toiminnan kriteerit poikkeavat omistani. Sama asia koulutuksen kanssa, eli joissain kolmannen maailman maissa edelleen naisten koulutusta karsastetaan, koska kulttuuriin kuuluvien perinteiden mukaan naisten pääasiallinen tehtävä on etusijassa synnyttää paljon jälkeläisiä ja palvella miestään/miespuolisia sukulaisiaan. Eli sellaisten kriteerien mukaan länsimainen koulutettu, omaa ammatillista uraansa luova naimaton nainen on äärimmäisen epänaisellinen.

Yksittäiset ihmiset voivat poiketa kaavasta, mutta kaava on silti olemassa. Se oli pointti, jota ei kai kukaan kiistä.

Sidot näköjään naisellisuuden vain ideologiaan. Todellisuudessa kyseessä on laajempi ilmiö, sillä sukupuoli-identiteetti ei ole pelkkä (vaihdettavissa oleva) sopimusasia, kuten tieteessä on havaittu.