Lue keskustelun säännöt.
Mies, millaisia naisia lähestyt?
06.06.2017 |
Sellaisia, jotka vaikuttavat helpoilta vai niitä, joista olet kiinnostunut? Millainen nainen on täysin turn-off? Olen miettinyt, onko ns. älykkötyyli jotenkin huono juttu, kun kukaan ei lähesty ellei ole hirveässä humalassa? En koe olevani mitenkään ruma, pidän itseäni ihan mukiinmenevänä, mutta mikähän minussa oikein tökkii?
Kommentit (159)
Itse lähestyn pitkiä, laihoja, tummia ja kauniita naisia. Kertaakaan ei ole vielä tärpännyt. Itse olen pitkä ja laiha mutta tavallisen näköinen mies. Jatkan yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitoo naisellisuuden ideologiaan? Minusta ainoa sitä yrittävä olet sinä, jolla on mielessään viehättävän naisen prototyyppi, ja tällä on siten monopoli naisellisuuteen.
Kyseessä on siis naisellisuuden sitominen todellisuuteen, oikeassa elämässä sijaitseviin naisiin, joilla on erilaisia tapoja olla nainen. Sinun ainoa pointtisi tuntuu olevan, että ollakseen maksimaalisen viehättävää/haluttava jonkun mielestä, täytyisi jättää koulut käymättä ja heittäytyä elämässä sen varaan, että sattuu tapaamaan hyvän kumppanin. Se on aika huono elämänohje kenelle tahansa, eikä useinkaan tee ihmisestä enempää kiinnostavaa toisten silmissä.
Muutenkin termit joita käytät ovat yhtä sekasotkua.Identiteetti on yksilön oma käsitys itsestään, tietysti suhteessa toisiin eikä tyhjiössä. Kenenkään identiteetti tuskin on sopimusasia. Sukupuolen käsite on erikseen, vaikkei sekään ole edes lääketieteessä yksiselitteisesti määriteltävissä. Ideologia on taas aatteellinen käsitys siitä millainen toivoisi todellisuuden olevan (kaikki naiset ovat matalasti koulutettuja?), eikä siitä millainen todellisuus oikeasti on (naisillakin on omat halunsa ja tarpeensa ja vapaus toteuttaa niitä, myös koulutuksen suhteen).
Olet väärässä. En ole sitonut naisellisuutta mihinkään ideologiaan. Päinvastoin, yleisellä tasolla viehättävyys miehille ei ole mitä tahansa, ja naisen ylikoulutus vaikuttaa naisen viehätysvoimaa laskevasti.
Yliopistokouluttautuminen ei ole mikään itseisarvo, vaan pelkkä arvovalinta. Jos tulkitsen oikein, suosit yliopistokouluttautumista kaikille ihmisille. Kuulostaa aika elitistiseltä ja yksisilmäiseltä näkemykseltä. Ja mitä tulee suosion ja koulutuksen yhteyteen, on ihan tutkittu asia, että yliopistokoulutetut naiset ovat suurissa vaikeuksissa parisuhdemarkkinoilla.
Sekasotkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.
Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat.
t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen
Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.
Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.
Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.
Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.
Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.
Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.
Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.
Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.
Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.
Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.
Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.
On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").
Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.
Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.
Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.
Mielestäni sinulla on nyt termit sekaisin. Kannattaisi pitäytyä puhumaan vain esim. fyysisestä viehätysvoimasta vastakkaisen sukupuolen enemmistön näkökulmasta, kun ilmeisesti sitä puheillasi tarkoitat. Kauneus on katsojan silmässä, ja tämä vanha sananlasku pitää paikkansa, sillä siinä, mitä yksilö pitää kauniina ja esteettisesti miellyttävänä toisessa yksilössä, on aivan valtava hajonta. Periaatteessa toki kultaiset jaot, symmetria ym. on todiste biologisessa mielessä terveistä geeneistä jne, mutta se ei selitä sitä, miksi yksittäiset ihmiset tuntevat vetoa toisiin yksilöihin ja pariutuvat näiden kanssa.
Toinen asia, eli naisellisuus ja naiseus. Nämä ovat paitsi yksilön omaan kokemukseen ja identiteettiin liittyviä termejä, myös kulttuurillisesti sidonnaisia ja ihmisten välisiiin (sanattomiin) sopimuksiin liittyviä sosiaalisia rooleja. Esim. minä naisena olen varsin hyvä hakkaamaan halkoja ja nautin siitä. Ko. työstä minulle tulee ns. "tosinainen" olo, että hoidan tämän(kin) homman, koska olen nainen. Halkojen tekeminen ei omasta mielestäni vähennä naisellisuuttani, vaikka mahdollisesti kulttuurista riippuen jotkut muut ihmiset voivat nyrpistää sille nenäänsä. Todennäköisesti vaikkapa itänaapurissamme naisellisen toiminnan kriteerit poikkeavat omistani. Sama asia koulutuksen kanssa, eli joissain kolmannen maailman maissa edelleen naisten koulutusta karsastetaan, koska kulttuuriin kuuluvien perinteiden mukaan naisten pääasiallinen tehtävä on etusijassa synnyttää paljon jälkeläisiä ja palvella miestään/miespuolisia sukulaisiaan. Eli sellaisten kriteerien mukaan länsimainen koulutettu, omaa ammatillista uraansa luova naimaton nainen on äärimmäisen epänaisellinen.
Yksittäiset ihmiset voivat poiketa kaavasta, mutta kaava on silti olemassa. Se oli pointti, jota ei kai kukaan kiistä.
Sidot näköjään naisellisuuden vain ideologiaan. Todellisuudessa kyseessä on laajempi ilmiö, sillä sukupuoli-identiteetti ei ole pelkkä (vaihdettavissa oleva) sopimusasia, kuten tieteessä on havaittu.
Väärin, missasit pointtini. Sidon naisellisuuden nimenomaan omaan kokemukseeni siitä, mitä on olla nainen. Sitä eivät sanele ulkopuolisten tahojen mielipiteet siitä, millainen minun tulisi olla ollakseni näiden ulkopuolisten tahojen silmissä naisellinen. Tällä ei ole mitään tekemistä ideologian kanssa, koska en allekirjoita sellaista, vaan se perustuu ihan vain terveen aikuisen ihmisen itsetuntoon :)
En saa kiinni siitä mitä ajat takaa viittaamalla sukupuoli-identiteettiin, koska sen tunnusmerkit eivät ole sidoksissa ihmisen fyysiseen ulkonäköön, johon ymmärtääkseni itse argumenteissasi keskityit.
T. kommentoimasi
Naisellisuus ei ole vain oma kokemus siitä, jos asiaa katsoo tieteen näkökulmasta. Vain itsekäs narsisti pitää itseään kauniina välittämättä mitään ympäristöstä.
Ympäristö vaikuttaa jokaisen ihmisen näkemykseen itsestä. Sosiaalipsykologiaa. Jos kumoat tämän väitteen, se nimenomaan on ideologinen kannanotto, koska se ei vastaa todellisuutta.
Sukupuoli-identiteetti liittyy ihmisen fyysiseen ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nörtitparhaita kirjoitti:
Ikävä kyllä naisilla on alemmuuskompleksi ja he tuntevat naisellisuutensa uhatuksi elleivät ole miestä lyhyempiä ja pienempiä (vrt. mies ja liian koulutettu nainen)
Tämä ei ole alemmuuskompleksi. Nainen vain tyypillisesti tuntee olonsa naisellisemmaksi itseään pidemmän miehen kanssa.
Myöskään koulutetun naisen karsastaminen ei ole mieheltä alemmuuskompleksia, vaan sitä, että miehen mielestä sellainen nainen pärjää yksinkin. Mies tuntee olonsa miehekkääksi silloin, kun hän kokee voivansa olla naisen turvana ja apuna.
Monen korkeastikoulutetun miehen mielestä kahden tasavertaisen suhde on ideaali, varsinkin nykyään. Itsensä voi tuntea miehekkääksi ja olla naisen turvana ja apuna muutoinkin kuin koulutustaustallaan tai statuksellaan ratsastamalla.
Hyvässä suhteessa kumpikin ottaa vetovastuun vuorollaan ja auttaa toista tilanteen mukaan. Kumpikin saa tuntea itsensä arvostetuksi ja rakastetuksi- omana itsenään. Taloudellisiin tai muihin riippuvuussuhteisiin, tai muihin tiukkoihin raameihin, perustuvat liitot eivät yleensäottaen ole niitä onnellisimpia.
Tuo "kaksi tasavertaista" on oikeasti androgyyni tapa ajatella suhteista. Esimerkiksi maskuliiniset miehet eivät ajattele tuohon tyyliin. Kannattaa lukea tämä teksti: http://eddiefews.com/dear-femininity-men-want-you-back/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.
Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat.
t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen
Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.
Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.
Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.
Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.
Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.
Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.
Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.
Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.
Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.
Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.
Tässä tiivistyy se miksi en itse lähtisi treffeille tohtorin kanssa. Koulutus ei haittaa, mutta tuo asenne ärsyttää. Jos joku mies siis sanoo ettet ole naisellinen, niin ensimmäiseksi haluat todistaa että mies on väärässä, koska täyteen naisellisuuteen riittää naisen subjektiivinen kokemus itsestään? Yksinkertaisesti jos et jonkun mielestä ole naisellinen niin sitten et ole ja jos olet niin sitten olet. Liikaa analysoivat ja määritelmillä kikkailevat vain ärsyttävät ja se voi olla juuri se syy miksi miehet ei jaksa liian koulutettuja.
Pidän ironisena sitä, että henkilö esittäytyy tohtoriksi ja lankeaa silti "olet täydellinen sellaisena kuin olet" -myyttiin :) Joka löytyy jokaisesta naistenlehdestä. Ja kuten ketjussa aiemmin huomattiin, hän kiiruhti heti alkuun vakuuttamaan olevansa kaikesta huolimatta viehättävä miehille, mikä kääntyy hänen omaa näkemystään vastaan ja pahasti ja on itse asiassa todiste keskustelukumppanin näkemyksen puolesta.
Tohtorinhattu taisi vaihtua johonkin muuhun tätä mietittäessä :D Tai sitten naisia otetaan yliopistoihin aivan liikaa. Olen henkilökohtaisesti kuullut yliopistonaisten suusta melkoista tuubaa ja röyhkeään sävyyn esitettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut täällä keittiöpsykologisoivat ei-androgyynit parisuhteet ja niiden dynamiikan alemmuuskompleksin ja huonon itsetunnon oireiksi.
Näkemys on täysin myyttinen ja ideologinen. Heidän logiikallaan kaikki suhteet historiassa, jotka on koskaan solmittu muista kuin tasavertaisuuden tai samanlaisuuden ("yksiseksuaalisuuden") lähtökohdista, olivat alemmuuskompleksisia ja heikkoitsetuntoisia.
Hoikka, tyttömäinen ja raikas nainen vetää puoleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.
Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat.
t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen
Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.
Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.
Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.
Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.
Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.
Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.
Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.
Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.
Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.
Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.
Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.
On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").
Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.
Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.
Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.
Mielestäni sinulla on nyt termit sekaisin. Kannattaisi pitäytyä puhumaan vain esim. fyysisestä viehätysvoimasta vastakkaisen sukupuolen enemmistön näkökulmasta, kun ilmeisesti sitä puheillasi tarkoitat. Kauneus on katsojan silmässä, ja tämä vanha sananlasku pitää paikkansa, sillä siinä, mitä yksilö pitää kauniina ja esteettisesti miellyttävänä toisessa yksilössä, on aivan valtava hajonta. Periaatteessa toki kultaiset jaot, symmetria ym. on todiste biologisessa mielessä terveistä geeneistä jne, mutta se ei selitä sitä, miksi yksittäiset ihmiset tuntevat vetoa toisiin yksilöihin ja pariutuvat näiden kanssa.
Toinen asia, eli naisellisuus ja naiseus. Nämä ovat paitsi yksilön omaan kokemukseen ja identiteettiin liittyviä termejä, myös kulttuurillisesti sidonnaisia ja ihmisten välisiiin (sanattomiin) sopimuksiin liittyviä sosiaalisia rooleja. Esim. minä naisena olen varsin hyvä hakkaamaan halkoja ja nautin siitä. Ko. työstä minulle tulee ns. "tosinainen" olo, että hoidan tämän(kin) homman, koska olen nainen. Halkojen tekeminen ei omasta mielestäni vähennä naisellisuuttani, vaikka mahdollisesti kulttuurista riippuen jotkut muut ihmiset voivat nyrpistää sille nenäänsä. Todennäköisesti vaikkapa itänaapurissamme naisellisen toiminnan kriteerit poikkeavat omistani. Sama asia koulutuksen kanssa, eli joissain kolmannen maailman maissa edelleen naisten koulutusta karsastetaan, koska kulttuuriin kuuluvien perinteiden mukaan naisten pääasiallinen tehtävä on etusijassa synnyttää paljon jälkeläisiä ja palvella miestään/miespuolisia sukulaisiaan. Eli sellaisten kriteerien mukaan länsimainen koulutettu, omaa ammatillista uraansa luova naimaton nainen on äärimmäisen epänaisellinen.
Yksittäiset ihmiset voivat poiketa kaavasta, mutta kaava on silti olemassa. Se oli pointti, jota ei kai kukaan kiistä.
Sidot näköjään naisellisuuden vain ideologiaan. Todellisuudessa kyseessä on laajempi ilmiö, sillä sukupuoli-identiteetti ei ole pelkkä (vaihdettavissa oleva) sopimusasia, kuten tieteessä on havaittu.
Väärin, missasit pointtini. Sidon naisellisuuden nimenomaan omaan kokemukseeni siitä, mitä on olla nainen. Sitä eivät sanele ulkopuolisten tahojen mielipiteet siitä, millainen minun tulisi olla ollakseni näiden ulkopuolisten tahojen silmissä naisellinen. Tällä ei ole mitään tekemistä ideologian kanssa, koska en allekirjoita sellaista, vaan se perustuu ihan vain terveen aikuisen ihmisen itsetuntoon :)
En saa kiinni siitä mitä ajat takaa viittaamalla sukupuoli-identiteettiin, koska sen tunnusmerkit eivät ole sidoksissa ihmisen fyysiseen ulkonäköön, johon ymmärtääkseni itse argumenteissasi keskityit.
T. kommentoimasi
Naisellisuus ei ole vain oma kokemus siitä, jos asiaa katsoo tieteen näkökulmasta. Vain itsekäs narsisti pitää itseään kauniina välittämättä mitään ympäristöstä.
Ympäristö vaikuttaa jokaisen ihmisen näkemykseen itsestä. Sosiaalipsykologiaa. Jos kumoat tämän väitteen, se nimenomaan on ideologinen kannanotto, koska se ei vastaa todellisuutta.
Sukupuoli-identiteetti liittyy ihmisen fyysiseen ulkonäköön.
Taas sinä sekoitat nuo geneeriset, kulttuurisidonnaiset kauneusihanteet eli naisen fyysisen ulkomuodon naisellisuuden kokemukseen ja naiseuteen. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa, ymmärrätkö? Ei minun(kaan) identiteettini naisena ole kiinni siitä, millaista palautetta saan ulkonäöstäni vastakkaiselta sukupuolelta, vaan se lähtee omasta sisäisestä kokemuksestani, ymmärrätkö? Enkä missään vaiheessa ole itse väittänyt olevani kaunis enkä pitäväni itseäni erityisen kauniina, eli puhut ihan asian vierestä suhteessa siihen, mitä kerroin.
Sukupuoli-identiteetti on äärettömän paljon monimutkaisempi asia kuin pelkkä fyysisten tunnusmerkkien ja (jälleen kerran) kulttuurisidonnaisesti opittujen ihanteiden noudattaminen ja niihin pyrkiminen. Vai ovatko sinusta esim. kaikki maailman heteromiehet identtisen näköisiä keskenään?
En yhtään minkäänlaisia. En jaksa ottaa stressiä mistään lähestymisistä. Joko törmään tavalla tahi toisella mukavaan naisen tai sitten en.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä keittiöpsykologisoivat ei-androgyynit parisuhteet ja niiden dynamiikan alemmuuskompleksin ja huonon itsetunnon oireiksi.
Näkemys on täysin myyttinen ja ideologinen. Heidän logiikallaan kaikki suhteet historiassa, jotka on koskaan solmittu muista kuin tasavertaisuuden tai samanlaisuuden ("yksiseksuaalisuuden") lähtökohdista, olivat alemmuuskompleksisia ja heikkoitsetuntoisia.
Avaapa vähän tuota teesiäsi. Minusta kuulostaa tuo alemuuskompleksin ja huonon itsetunnon vetäminen mukaan kuulostaa aika pitkälle viedyltä oman pääsi sisäiseltä tulkinnalta :) Onko mieleesi tullut, että mahdollisesti projisoit omia tunteitasi muihin ihmisiin, jotka eivät vain satu jakamaan kanssasi samanlaista ajatusmaailmaa? Usein tällaisissa tapauksissa vastapuolen demonisointi tai alentaminen toimii ihmisellä defenssinä, jolla hän käsittelee sitä itselleen uhkaksi koettua asiaa, ts. tässä tapauksessa eriäviä mielipiteitä ja niiden edustajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitoo naisellisuuden ideologiaan? Minusta ainoa sitä yrittävä olet sinä, jolla on mielessään viehättävän naisen prototyyppi, ja tällä on siten monopoli naisellisuuteen.
Kyseessä on siis naisellisuuden sitominen todellisuuteen, oikeassa elämässä sijaitseviin naisiin, joilla on erilaisia tapoja olla nainen. Sinun ainoa pointtisi tuntuu olevan, että ollakseen maksimaalisen viehättävää/haluttava jonkun mielestä, täytyisi jättää koulut käymättä ja heittäytyä elämässä sen varaan, että sattuu tapaamaan hyvän kumppanin. Se on aika huono elämänohje kenelle tahansa, eikä useinkaan tee ihmisestä enempää kiinnostavaa toisten silmissä.
Muutenkin termit joita käytät ovat yhtä sekasotkua.Identiteetti on yksilön oma käsitys itsestään, tietysti suhteessa toisiin eikä tyhjiössä. Kenenkään identiteetti tuskin on sopimusasia. Sukupuolen käsite on erikseen, vaikkei sekään ole edes lääketieteessä yksiselitteisesti määriteltävissä. Ideologia on taas aatteellinen käsitys siitä millainen toivoisi todellisuuden olevan (kaikki naiset ovat matalasti koulutettuja?), eikä siitä millainen todellisuus oikeasti on (naisillakin on omat halunsa ja tarpeensa ja vapaus toteuttaa niitä, myös koulutuksen suhteen).
Olet väärässä. En ole sitonut naisellisuutta mihinkään ideologiaan. Päinvastoin, yleisellä tasolla viehättävyys miehille ei ole mitä tahansa, ja naisen ylikoulutus vaikuttaa naisen viehätysvoimaa laskevasti.
Yliopistokouluttautuminen ei ole mikään itseisarvo, vaan pelkkä arvovalinta. Jos tulkitsen oikein, suosit yliopistokouluttautumista kaikille ihmisille. Kuulostaa aika elitistiseltä ja yksisilmäiseltä näkemykseltä. Ja mitä tulee suosion ja koulutuksen yhteyteen, on ihan tutkittu asia, että yliopistokoulutetut naiset ovat suurissa vaikeuksissa parisuhdemarkkinoilla.
Sekasotkua?
Kertoisitko vielä, että mitä mielestäsi tuo viittaamasi "naisten ylikoulutus" oikein tarkoittaa? En ole itse vielä päässyt kiinni siitä, mitä se pitää sisällään. Ja vertailun vuoksi kerron myös näkemyksesi "miesten ylikoulutuksesta" ja sen vaikutuksista samassa viitekehyksessä eli parisuhteiden muodostamisessa.
T. eri kuin kommentoimasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nörtitparhaita kirjoitti:
Ikävä kyllä naisilla on alemmuuskompleksi ja he tuntevat naisellisuutensa uhatuksi elleivät ole miestä lyhyempiä ja pienempiä (vrt. mies ja liian koulutettu nainen)
Tämä ei ole alemmuuskompleksi. Nainen vain tyypillisesti tuntee olonsa naisellisemmaksi itseään pidemmän miehen kanssa.
Myöskään koulutetun naisen karsastaminen ei ole mieheltä alemmuuskompleksia, vaan sitä, että miehen mielestä sellainen nainen pärjää yksinkin. Mies tuntee olonsa miehekkääksi silloin, kun hän kokee voivansa olla naisen turvana ja apuna.
Totta kai se on jos tarvitsee itseään pienemmän tai vähemmän koulutetun rinnalleen tunteakseen itsensä paremmaksi.
Jos minä, 167cm mies, katselisin vain itseäni reippaasti lyhyempiä naisia tunteakseni itseni pidemmäksi ja isommaksi niin totta kai minulla olisi kompleksi pituuteni kanssa. Tai jos etsisin itseäni tyhmempää naista tunteakseni itseäni älykkäämmäksi.
Kaikissa noissa on kyse komplekseista ja huonosta itsetunnosta. Tosiasiassa olen 167cm ja erittäin älykäs riippumatta siitä kuka on rinnalla.
Kyse on seksuaalisuudesta, ei itsetunnosta.
Se että pitää itseään pidemmistä naisista on miehellä poikkeus, eikä tarkoita hyvää itsetuntoa. Sinun seksuaalisuutesi on vaan syystä tai toisesta sellainen, että pitkät viehättävät.
90% miehistä pitää itseään lyhemmistä, joten onko heillä kaikilla huono itsetunto?
Tää on sellanen aihe, joka oikein houkuttelee tollasia urpoja sovinisteja, kuten toi kommentoija. Hän jankkaa vaan samoja, typeriä väitteitään vaikka hänelle sanoisi mitä. Ei kannata jatkaa :D
Ja jutuista päätellen tää tyyppi ei oo koskaan päässyt metriä lähemmäs naista, paitsi ehkä väkisin tai maksusta.
Terveisin toinen kuuma tohtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on sellanen aihe, joka oikein houkuttelee tollasia urpoja sovinisteja, kuten toi kommentoija. Hän jankkaa vaan samoja, typeriä väitteitään vaikka hänelle sanoisi mitä. Ei kannata jatkaa :D
Ja jutuista päätellen tää tyyppi ei oo koskaan päässyt metriä lähemmäs naista, paitsi ehkä väkisin tai maksusta.
Terveisin toinen kuuma tohtori.
Et sinä mikään tohtori ole. Tohtorilta ei tule tuollaisia argumentointivirheitä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on sellanen aihe, joka oikein houkuttelee tollasia urpoja sovinisteja, kuten toi kommentoija. Hän jankkaa vaan samoja, typeriä väitteitään vaikka hänelle sanoisi mitä. Ei kannata jatkaa :D
Ja jutuista päätellen tää tyyppi ei oo koskaan päässyt metriä lähemmäs naista, paitsi ehkä väkisin tai maksusta.
Terveisin toinen kuuma tohtori.
tulikin oikein tohtoritason ad hominemit argumenttien loppuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.
Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat.
t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen
Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.
Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.
Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.
Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.
Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.
Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.
Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.
Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.
Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.
Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.
Tässä tiivistyy se miksi en itse lähtisi treffeille tohtorin kanssa. Koulutus ei haittaa, mutta tuo asenne ärsyttää. Jos joku mies siis sanoo ettet ole naisellinen, niin ensimmäiseksi haluat todistaa että mies on väärässä, koska täyteen naisellisuuteen riittää naisen subjektiivinen kokemus itsestään? Yksinkertaisesti jos et jonkun mielestä ole naisellinen niin sitten et ole ja jos olet niin sitten olet. Liikaa analysoivat ja määritelmillä kikkailevat vain ärsyttävät ja se voi olla juuri se syy miksi miehet ei jaksa liian koulutettuja.
Pidän ironisena sitä, että henkilö esittäytyy tohtoriksi ja lankeaa silti "olet täydellinen sellaisena kuin olet" -myyttiin :) Joka löytyy jokaisesta naistenlehdestä. Ja kuten ketjussa aiemmin huomattiin, hän kiiruhti heti alkuun vakuuttamaan olevansa kaikesta huolimatta viehättävä miehille, mikä kääntyy hänen omaa näkemystään vastaan ja pahasti ja on itse asiassa todiste keskustelukumppanin näkemyksen puolesta.
Tohtorinhattu taisi vaihtua johonkin muuhun tätä mietittäessä :D Tai sitten naisia otetaan yliopistoihin aivan liikaa. Olen henkilökohtaisesti kuullut yliopistonaisten suusta melkoista tuubaa ja röyhkeään sävyyn esitettynä.
Ei herranjestas sentään! Tässä ketjussa on esittäytynyt tohtoriksi tasan yksi henkilö, minä. Kaikki sen jälkeen oletetusti naisten kirjoittamat viestit EIVÄT ole minun kirjoittamiani, kuten olen jo aiemmin kaksi kertaa kertonut. En ole kirjoittanut noita viestejä, joihin viittaatte. Uskokaa nyt jo.
Tiivistetysti oma käsitykseni on: ihmisen oma käsitys itsestään on kokeuksellisesti hänelle hyvin oleellinen ja jokaisen hyvinvoinnin kannalta on hienoa, että se on positiivinen. Useimmille (toivottavasti mahdollisimman monelle) löytyy joku, joka arvostaa juuri hänelle ominaista naisellisuutta ja miehisyyttä. Tästä irrallaan on totta, että on olemassa tietyt keskiarvoiset, tilastolliset asiat, joita suurin osa miehistä (tai naisista) pitää viehättävinä (ja josta tietenkin on myös poikkeuksia kuten kaikista keskiarvoista). Tätä faktaa ei hetkauta kenenkään henkilökohtainen kokemus.
Se, mistä olen ollut eri miletä, on käsitys siitä että korkeakoulutetut naiset olisivat fyysisesti muita useammin näiden "tilastoihanteiden" ulkopuolella. Omat empiiriset havaintoni eivät tätä tue. Yliopistoissa on tosi paljon ihastuttavia nuoria naisia, ja koulutetut naiset huolehtivat usein itsestään ja fyyisestä kunnostaan hyvin. Jos jonkun mielestä kouluttautuneisuus sinänsä on niin iso turn-off että se mitätöi tämän, on eri juttu. Minusta se toki tuntuu oudolta mutta miehiä on niin monenlaisia.
Olen jo aiemmin selittänyt, miksi kirjoitin sen "nätti ja hoikka" -litanian. Siihen oli ihan tietty syy, en yleensä kulje ympäriinsä kertomassa kuinka mahtava olen, hah. En ymmärrä, miksi tätä olisi vaikeaa ymmärtää. Mutta ehkä se kertoo myös siitä, miten epäluuloisesti siihen usein suhtaudutaan että naisella on hyvä istetunto ja hän kehtaa sanoa itsestään jotain hyvää?
Enempää en jaksaisi rautalangasta vääntää.
t.Se kuuluisa itsensä tohtoriksi esitellyt
Vierailija kirjoitti:
Tää on sellanen aihe, joka oikein houkuttelee tollasia urpoja sovinisteja, kuten toi kommentoija. Hän jankkaa vaan samoja, typeriä väitteitään vaikka hänelle sanoisi mitä. Ei kannata jatkaa :D
Ja jutuista päätellen tää tyyppi ei oo koskaan päässyt metriä lähemmäs naista, paitsi ehkä väkisin tai maksusta.
Terveisin toinen kuuma tohtori.
Ei v'ttu! Isäsi oli tohtori kun sua teki, lehmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.
Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat.
t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen
Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.
Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.
Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.
Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.
Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.
Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.
Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.
Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.
Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.
Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.
Tuo on täysin kestämätön väittämä. Tuolloin kaunis-ruma tai täydellinen-epätäydellinen -vastakohtaparit lakkaisivat olemasta joka tasolla. Tämä ei ole todellisuutta, sillä meillä on tieteellistä näyttöä mm. siitä, että miehet eivät pidä kaikkia naisia yhtä kauniina. On siis oltava yleissitovalla tasolla esimerkiksi kaunista ja rumaa. Kultainen leikkaus on vain yksi tällainen yleissitovasti kaunis suhde.
On mahdoton livistää ympäristöltä tässä asiassa - tai toki niin voi uskotella itselleen, mutta silloin keskustelu jo periaatteen tasolla päättyy. Jäljelle jää moraaliton ja itsekäs narsismi ("kerro, kerro kuvastin...").
Eihän naisellisuus ole yhtä kuin kauneus. Itsekin juuri väitit, että ylikouluttautuminen, mitä se sitten mielestäsi lienee, muuttaa naisen viehättävyyttä juuri naisellisuuden kautta, ulkonäöstä riippumatta.
Jos sinulle on sallittua määritellä naisellisuus omista lähtökohdistasi matalaksi koulutustasoksi, jokaisella on kai oikeus samaan.
Ei tietenkään. Kauneus ja viehättävyys ovat silti yhteydessä naisellisuuteen. Vaikka naisellisuus on enemmän kuin kauneutta, kauneus liittyy viehätysvoimaan. Molempien on oltava tietyssä suhteessa naisellisuuteen ollakseen miesten enemmistöstä puoleensavetäviä. Toisin sanoen ne eivät voi olla sisällöltään jotain satunnaista, eikä naisen oma epäsosiaalinen kokemus puoleensavetävyydestään sekään riitä viehätysvoimaan miesten enemmistön silmissä.
Mielestäni sinulla on nyt termit sekaisin. Kannattaisi pitäytyä puhumaan vain esim. fyysisestä viehätysvoimasta vastakkaisen sukupuolen enemmistön näkökulmasta, kun ilmeisesti sitä puheillasi tarkoitat. Kauneus on katsojan silmässä, ja tämä vanha sananlasku pitää paikkansa, sillä siinä, mitä yksilö pitää kauniina ja esteettisesti miellyttävänä toisessa yksilössä, on aivan valtava hajonta. Periaatteessa toki kultaiset jaot, symmetria ym. on todiste biologisessa mielessä terveistä geeneistä jne, mutta se ei selitä sitä, miksi yksittäiset ihmiset tuntevat vetoa toisiin yksilöihin ja pariutuvat näiden kanssa.
Toinen asia, eli naisellisuus ja naiseus. Nämä ovat paitsi yksilön omaan kokemukseen ja identiteettiin liittyviä termejä, myös kulttuurillisesti sidonnaisia ja ihmisten välisiiin (sanattomiin) sopimuksiin liittyviä sosiaalisia rooleja. Esim. minä naisena olen varsin hyvä hakkaamaan halkoja ja nautin siitä. Ko. työstä minulle tulee ns. "tosinainen" olo, että hoidan tämän(kin) homman, koska olen nainen. Halkojen tekeminen ei omasta mielestäni vähennä naisellisuuttani, vaikka mahdollisesti kulttuurista riippuen jotkut muut ihmiset voivat nyrpistää sille nenäänsä. Todennäköisesti vaikkapa itänaapurissamme naisellisen toiminnan kriteerit poikkeavat omistani. Sama asia koulutuksen kanssa, eli joissain kolmannen maailman maissa edelleen naisten koulutusta karsastetaan, koska kulttuuriin kuuluvien perinteiden mukaan naisten pääasiallinen tehtävä on etusijassa synnyttää paljon jälkeläisiä ja palvella miestään/miespuolisia sukulaisiaan. Eli sellaisten kriteerien mukaan länsimainen koulutettu, omaa ammatillista uraansa luova naimaton nainen on äärimmäisen epänaisellinen.
Yksittäiset ihmiset voivat poiketa kaavasta, mutta kaava on silti olemassa. Se oli pointti, jota ei kai kukaan kiistä.
Sidot näköjään naisellisuuden vain ideologiaan. Todellisuudessa kyseessä on laajempi ilmiö, sillä sukupuoli-identiteetti ei ole pelkkä (vaihdettavissa oleva) sopimusasia, kuten tieteessä on havaittu.
Väärin, missasit pointtini. Sidon naisellisuuden nimenomaan omaan kokemukseeni siitä, mitä on olla nainen. Sitä eivät sanele ulkopuolisten tahojen mielipiteet siitä, millainen minun tulisi olla ollakseni näiden ulkopuolisten tahojen silmissä naisellinen. Tällä ei ole mitään tekemistä ideologian kanssa, koska en allekirjoita sellaista, vaan se perustuu ihan vain terveen aikuisen ihmisen itsetuntoon :)
En saa kiinni siitä mitä ajat takaa viittaamalla sukupuoli-identiteettiin, koska sen tunnusmerkit eivät ole sidoksissa ihmisen fyysiseen ulkonäköön, johon ymmärtääkseni itse argumenteissasi keskityit.
T. kommentoimasi
Naisellisuus ei ole vain oma kokemus siitä, jos asiaa katsoo tieteen näkökulmasta. Vain itsekäs narsisti pitää itseään kauniina välittämättä mitään ympäristöstä.
Ympäristö vaikuttaa jokaisen ihmisen näkemykseen itsestä. Sosiaalipsykologiaa. Jos kumoat tämän väitteen, se nimenomaan on ideologinen kannanotto, koska se ei vastaa todellisuutta.
Sukupuoli-identiteetti liittyy ihmisen fyysiseen ulkonäköön.
Taas sinä sekoitat nuo geneeriset, kulttuurisidonnaiset kauneusihanteet eli naisen fyysisen ulkomuodon naisellisuuden kokemukseen ja naiseuteen. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa, ymmärrätkö? Ei minun(kaan) identiteettini naisena ole kiinni siitä, millaista palautetta saan ulkonäöstäni vastakkaiselta sukupuolelta, vaan se lähtee omasta sisäisestä kokemuksestani, ymmärrätkö? Enkä missään vaiheessa ole itse väittänyt olevani kaunis enkä pitäväni itseäni erityisen kauniina, eli puhut ihan asian vierestä suhteessa siihen, mitä kerroin.
Sukupuoli-identiteetti on äärettömän paljon monimutkaisempi asia kuin pelkkä fyysisten tunnusmerkkien ja (jälleen kerran) kulttuurisidonnaisesti opittujen ihanteiden noudattaminen ja niihin pyrkiminen. Vai ovatko sinusta esim. kaikki maailman heteromiehet identtisen näköisiä keskenään?
Eivät todellakaan ole kaksi täysin eri asiaa. Et pysty sanomaan tarkasti, mistä kulttuurinen kauneusihanne alkaa ja mihin oma kokemuksesi naiseudesta loppuu; nämä eivät ole tarkkarajaisia, vaan limittäisiä asioita (et ole tainnut ikinä kuullakaan antropologian käsitteestä??). Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, ei psykofyysisepäsosiaalinen kokonaisuus. Identiteettisi naisena ei lähde sisimmästäsi, vaan on itsesi ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen tulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä keittiöpsykologisoivat ei-androgyynit parisuhteet ja niiden dynamiikan alemmuuskompleksin ja huonon itsetunnon oireiksi.
Näkemys on täysin myyttinen ja ideologinen. Heidän logiikallaan kaikki suhteet historiassa, jotka on koskaan solmittu muista kuin tasavertaisuuden tai samanlaisuuden ("yksiseksuaalisuuden") lähtökohdista, olivat alemmuuskompleksisia ja heikkoitsetuntoisia.
Avaapa vähän tuota teesiäsi. Minusta kuulostaa tuo alemuuskompleksin ja huonon itsetunnon vetäminen mukaan kuulostaa aika pitkälle viedyltä oman pääsi sisäiseltä tulkinnalta :) Onko mieleesi tullut, että mahdollisesti projisoit omia tunteitasi muihin ihmisiin, jotka eivät vain satu jakamaan kanssasi samanlaista ajatusmaailmaa? Usein tällaisissa tapauksissa vastapuolen demonisointi tai alentaminen toimii ihmisellä defenssinä, jolla hän käsittelee sitä itselleen uhkaksi koettua asiaa, ts. tässä tapauksessa eriäviä mielipiteitä ja niiden edustajia.
Vastaat kritiikkiin heittämällä keittiöpsykologiaa kirjoittajasta :D Mitä väittelyä tuo oikein on?
Ketjussa on ollut useita kannanottoja, kuinka tasavertainen suhde on ihanteellinen. Tosiasiassa unisex-konsepti parisuhteissa - johon tasavertaisuus pohjaa - on pelkkä ideologinen (ja psyykkinen) rakennelma, joka kuuluu feminismin alle. Se ei ole mitään todellisuuden kuvausta tai malli.
Väärin, missasit pointtini. Sidon naisellisuuden nimenomaan omaan kokemukseeni siitä, mitä on olla nainen. Sitä eivät sanele ulkopuolisten tahojen mielipiteet siitä, millainen minun tulisi olla ollakseni näiden ulkopuolisten tahojen silmissä naisellinen. Tällä ei ole mitään tekemistä ideologian kanssa, koska en allekirjoita sellaista, vaan se perustuu ihan vain terveen aikuisen ihmisen itsetuntoon :)
En saa kiinni siitä mitä ajat takaa viittaamalla sukupuoli-identiteettiin, koska sen tunnusmerkit eivät ole sidoksissa ihmisen fyysiseen ulkonäköön, johon ymmärtääkseni itse argumenteissasi keskityit.
T. kommentoimasi