Mies, millaisia naisia lähestyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

MInua huvittaa aivan suunnattomasti, miten iso osa miehistä sanoo haluavansa (ja lähestyvänsä) herttaisia, iloisia ja kilttejä naisia. Minä kun olen melkoinen mulkvisti ja näytänkin usein hyvin kylmältä, on aina jaloissa pyörimässä eri-ikäisiä ilmeisen masokistisia miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä liian lukeneista naisista yleensä. Arvostan naisessa paljon enemmän lempeyttä ja kiltteyttä kuin aivotyötä.

Mitä tarkoittaa lempeä ja kiltti tässä yhteydessä? Miten se ilmenee?

Mm. herttaisuutena, empaattisuutena ja herkkyytenä. Analyyttisuus on iso turn-off, koska kyseinen ominaisuus on todella usein myös ideologisuuden, vahvan tahdon ja androgyynin olemuksen kanssa yhteydessä.

Suomeksi: On pelottavaa ja epätoivottavaa, että nainen on fiksu ja ajattelee itse, koska silloin se voi olla eri mieltä kuin mies ja jopa esittää perusteluja näkemyksilleen. Seksikäs nainen katselee kainosti ripsiensä välistä yläviistoon ja nyökyttelee miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Vierailija kirjoitti:

En pidä liian lukeneista naisista yleensä. Arvostan naisessa paljon enemmän lempeyttä ja kiltteyttä kuin aivotyötä.

Olen itsekin samaa mieltä miehenä.

Kävin vähän aika sitten jonkun maisterinaisen kanssa treffeillä ja ei herranjestas minkälainen tyyppi.

Heti kun avasi suunsa niin ajattelin että game over. Puhetyyli niin hienosteleva.

Suhtautui alentuvaisesti muhun kun olin häntä heikommin koulutettu.

Ei kysynyt treffien aikana multa muuta kuin ammatin ja koulutuksen ja muuten sitten puhui vain itsestään ja vastaili mun kysymyksiin. Kylmä täysin työorientoitunut tyyppi. En tuollaista halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Tässä keskustelussa on pöljää se, että ihmiset ovat paitsi biologisia myös älyllisiä ja yhteiskunnallisia olentoja. Sen lisäksi sekä miehet että naiset sijoittuvat miehekkyys/naisellisuus-akselilla Gaussin käyrän mukaan, eli vain pieni osa on äärimmäisen miehekkäitä/naisellisia. Mitä enemmän tästä "ihanne" miehekkyydestä/naisellisuudesta jankutetaan, sitä useampi ihminen turhautuu pyrkiessään sitä kohti, vaikka luontaiset ominaisuudet ovat muuta. Ja tätä keskustelua käydessä unohtuu, että ne ns. sekalaiset tapaukset Gaussin käyrän keskikohdalta voisivat olla ja usein ovatkin täysin tyytyväisiä keskenään parisuhteessa, koska ymmärtävät toisiaan paremmin kuin äärinaisellinen nainen ja äärimiehekäs mies - jotka eivät todellakaan ole mitään toivottavia roolimalleja kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Voi olla että koulutetuista naisista hieman suurempi osa on androgyynisiä kuin kouluttamattomista. paha mennä sanomaan niin  tarkasti.

Mutta jos nyt koulutetuilla tarkoitetaan vaikka maistereita ja tohtoreita, niin meitä on kyllä Suomessa niin valtava määrä että siihen mahtuu PALJON naisellisia ja fyysisesti viehättäviä naisia.  Ei se androgyyniprosentti mitenkään voi kovin paljon korkeampi meillä olla, kun ajattelen ihan omaa tuttavapiiriäni. Eli minusta olet väärässä ja liioittelet kohtuttomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen AP:n älykkötyyli on?

No ne silmälasit, ruskea long bob-tukka, hillitysti meikkiä (koska en osaa meikata) ja vaatteet enemmän klassiset kuin viimeisen muodin mukaista. Ei kuitenkaan jakkuja eikä tosin myöskään ysärihirvityksiä, mitkä nyt on muotia. Ilmeisesti jonkun mielestä tylsä, mutta kaikki "räväkkä" on mielestäni mautonta ellei jotain pieniä yksityiskohtia vaikkapa asusteissa oteta lukuun.

Ap

Mulle ainakin kelpaisi, mutta minun on turha lähestyä tuollaisia naisia.

Kuule, rohkeasti vaan! Minussa ja kaltaisissani on se hyvä puoli, että me osaamme antaa "kauniit pakit", jos sattuukin käymään niin, etteivät ajatukset kohtaa. Meillä ei ole tarvetta tehdä niistä mahdollisimman nolaavia näytöksiä, jakaa kokemusta Äityleihin ja nauraa porukassa, miten tossukka mies tuli taas vastaan. Itse olen ainakin otettu kaikista fiksuista lähestymisistä, vaikkei niistä mitään seuraisikaan.

Täydellistä. Oletko ihan oikeasti nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Minä (aiemmin kirjoittanut tohtorinainen) en muuten ole se, jonka kanssa nämä viimeisimmät kinausviestisi olet kirjoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen AP:n älykkötyyli on?

No ne silmälasit, ruskea long bob-tukka, hillitysti meikkiä (koska en osaa meikata) ja vaatteet enemmän klassiset kuin viimeisen muodin mukaista. Ei kuitenkaan jakkuja eikä tosin myöskään ysärihirvityksiä, mitkä nyt on muotia. Ilmeisesti jonkun mielestä tylsä, mutta kaikki "räväkkä" on mielestäni mautonta ellei jotain pieniä yksityiskohtia vaikkapa asusteissa oteta lukuun.

Ap

Mulle ainakin kelpaisi, mutta minun on turha lähestyä tuollaisia naisia.

Kuule, rohkeasti vaan! Minussa ja kaltaisissani on se hyvä puoli, että me osaamme antaa "kauniit pakit", jos sattuukin käymään niin, etteivät ajatukset kohtaa. Meillä ei ole tarvetta tehdä niistä mahdollisimman nolaavia näytöksiä, jakaa kokemusta Äityleihin ja nauraa porukassa, miten tossukka mies tuli taas vastaan. Itse olen ainakin otettu kaikista fiksuista lähestymisistä, vaikkei niistä mitään seuraisikaan.

"meidän"?

Ai ihmisen ulkonäöstäkö tietää luonteen ja tavan antaa pakkeja? Älä viitsi. T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Ongelma lieneekin juuri tuossa. Erilaisten dogmaattisten ideologioiden istuttaminen omaan ajatteluun vie monesti pois luonnollisesta naiseudesta. Esimerkiksi feminismi on tässä suhteessa erityisen vahingollista. Se on pahimmillaan jopa kultinomainen ideologia, joka risteää todellisen maailman ja realismin kanssa niin pahasti, ettei ole ihmekään jos siinä alkaa korvata luonnollista naisellisuuttaan älyllisellä rautalankamallilla. Käy niin, että se mitä naisellisuus luonnostaan on, korvataan jonkun teorioilla siitä, minkälaista sen *pitäisi* hänen mielestään olla. Luonto taas ei toimi niin ja sitten ihmetellään kun ei tahdo enää löytyä miesten kanssa sitä tarttumapintaa. "Missä kaikki hyvät miehet?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen AP:n älykkötyyli on?

No ne silmälasit, ruskea long bob-tukka, hillitysti meikkiä (koska en osaa meikata) ja vaatteet enemmän klassiset kuin viimeisen muodin mukaista. Ei kuitenkaan jakkuja eikä tosin myöskään ysärihirvityksiä, mitkä nyt on muotia. Ilmeisesti jonkun mielestä tylsä, mutta kaikki "räväkkä" on mielestäni mautonta ellei jotain pieniä yksityiskohtia vaikkapa asusteissa oteta lukuun.

Ap

Ap, olet ilmeisesti kadoksissa ollut kaksoseni ;) Kyllä noilla "avuilla" ihan normaaleja fiksuja miehiä riittää, itse olen pariutunut omani kanssa jo melkein 10 vuotta sitten (tosin olen itse jo iältäni kolmen kympin loppupäässä). Luulen, ettei meidän kaltaisia naisia katso tai lähesty ne äänekkäimmät ja pelkän seksin perässä olevat tissi-pylly-miehet, koska emme erotu joukosta näyttävän naisellisen olemuksemme perusteella. Itseäni ei tosin sinkkuaikoina tuollaiset miehet kiinnostaneetkaan, joten win-win. Sen sijaan niitä älykkäitä, ehkä hieman hiljaisempia herrasmiehiä on enemmän ollut tarjolla, sekä kaverimielessä että seurustelusuhdetta toivoen, mutta tällaiset lähestymisyritykset eivät aina ole niitä hirveän näyttäviä, joten niitä ei välttämättä itsekään tullut naisena erikseen noteeranneeksi. Loppupeleissä kaikki on kiinni henkilökemioista, eli sitten sinullakin palaset loksahtavat ihmissuhderintamalla kohdalleen, kun tapaat jonkun miehen jonka kanssa sinulla oikeasti synkkaa. Ei kannata alkaa seurustelemaan vain seurustelemisen takia sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole oikeasti itselle sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä liian lukeneista naisista yleensä. Arvostan naisessa paljon enemmän lempeyttä ja kiltteyttä kuin aivotyötä.

Olen itsekin samaa mieltä miehenä.

Kävin vähän aika sitten jonkun maisterinaisen kanssa treffeillä ja ei herranjestas minkälainen tyyppi.

Heti kun avasi suunsa niin ajattelin että game over. Puhetyyli niin hienosteleva.

Suhtautui alentuvaisesti muhun kun olin häntä heikommin koulutettu.

Ei kysynyt treffien aikana multa muuta kuin ammatin ja koulutuksen ja muuten sitten puhui vain itsestään ja vastaili mun kysymyksiin. Kylmä täysin työorientoitunut tyyppi. En tuollaista halua.

Eli yksilön käyttäytymisen perusteella kannattaa tehdä yleistys siitä, millaisia kaikki tiettyyn segmenttiin kuuluvat ihmiset ovat? "Tunnen piannonvirittäjän joka tykkää sienistä, joten kaikki siis kaikki pianonvirittäjät tykkäävät niistä." 

Pätevää argumentointia ja aukotonta logiikkaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Tämä on jännä ajattelutapa, siis että yksilön oma identiteetti määrittyisi automaattisesti ulkoapäin tulevien mielipiteiden ja arvostusten perusteella. Itse naisena olen päin vastoin sitä mieltä, että minun oma kokemus omasta naiseudestani ja naisellisuudestani on totta, koska se on yksilöllinen kokemukseni ja minulla on oikeus toteuttaa sitä juuri niin kuin koen itse oikeaksi. Ei minun tarvitse vertailla ja arvottaa ulkonäköäni ja käyttäytymistäni muihin ihmisiin. Eli sinä sekoitat nyt jotkut tilastotieteen mitattavat speksit ja ulkönäköön perustuvat määreet siihen, mitä ihminen on psykofyysisenä kokonaisuutena. 

T. eri kuin aiemmat kommentoijat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Puhumme nyt eri asioista. Jostain syystä arvotat naisellisuuden sen mukaan, miten hän kelpaa muille, vaikka tosiasiassa sitä tulee mitata sen mukaan, miten nainen kelpaa itselleen. Jos kokemus omasta naisellisuudesta on se, että olen täydellinen juuri tällaisena, silloin naisellisuus on täydellistä - sillä, monelleko miehelle sattuisi kelpaamaan, ei ole väliä.

Liityn keskusteluun ja heitän omat ajatukseni tähän kohtaan. Sinä puhut enemmänkin luonteesta ja siitä että miten ollaan sellainen tyyppi, joka kelpaa itselleen. Se on universaalia ja sukupuolesta riippumatonta. Voit olla hyvä tai huono tyyppi ihan siitä riippumatta, mitä sinulla on jalkojen välissä. Mielestäni naisellisuus tai miehekkyys taas mitataan nimenomaan suhteessa muiden ihmisten odotuksiin. Naisellisuus tai miehekkyyshän tulee esiin ainoastaan sellaisissa yhteyksissä, joissa sitä arvioidaan nimenomaan ulkopuolelta ja yleensä sen vastakkaisen sukupuolen toimesta. Luonne ja sukupuolen ilmentäminen ovat siis eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen AP:n älykkötyyli on?

No ne silmälasit, ruskea long bob-tukka, hillitysti meikkiä (koska en osaa meikata) ja vaatteet enemmän klassiset kuin viimeisen muodin mukaista. Ei kuitenkaan jakkuja eikä tosin myöskään ysärihirvityksiä, mitkä nyt on muotia. Ilmeisesti jonkun mielestä tylsä, mutta kaikki "räväkkä" on mielestäni mautonta ellei jotain pieniä yksityiskohtia vaikkapa asusteissa oteta lukuun.

Ap

Kelpaisi minullekin. Tosin jakkupuku pikemminkin kruunaisi kokonaisuuden,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten attraktiokokemus on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka nainen olisi seksin rakastaja, loistavakroppainen ja itseään laittavakin, mutta ei osaa liikkua ja elehtiä, kantaa itseään ja viestiä tai asennoitua oikein, hän häviää armottomasti loppupeleissä.

Ymmärrän tosi hyvin ja olen aivan samaa mieltä. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että paljon ajattelevat naiset eivät voisi olla tuollaisia, kauniisti itsensä kantavia ja liikkuvia jne. Eikä myöskään toisin päin, että "ei-ajattelevat" naiset (outo ilmaus...) tosi usein olisivat. 

t.Edellä kirjoittanut tohtorisnainen

Voivat olla, mutta ovat sui generis -tyyppiä. Tieteellinen päätelmä maskulinisaatioprosessin pohjalta on se, että tyypillinen koulutettu nainen on androgyyninen.

Ehkä johtuu siitä, että koulutus tuo usein mukanaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja sitä kautta perinteisten naisellisten juttujen kyseenalaistamista. Että minun ei ole pakko olla tyyliä x ollakseni naisellinen, vaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea itseni äärimmäisen naiselliseksi vaikkei minulla olekaan punaista huulipunaa, kukkamekkoa ja pitkää tukkaa.

Juuri tätä tarkoitan, itse asiassa määritit alussa hyvin androgyynisyyden. En ole yhtään kiinnostunut synteettisestä naisellisuudesta.

Naisellisuus ei ole mitä tahansa tai jotain subjektiivista. Se ei ole tyhjät raamit eikä raamiton ilmiö, koska naisten olemuksella ja käytöksellä on tilastollisesti merkitsevä rooli pariutumisessa tai viehätyksessä.

Määrittelin naisellisuuden, sillä se voi olla muutakin kuin sitä miksi sinä sen sanot. Androgyynisyys on jotain vallan muuta. Koen olevani täysin nainen ja todella naisellinen, vaikka ilmeisesti sinun silmissäsi olen sukupuoleton ja vastenmielinen. Kumman kokemus on oikeampi? Ankea, mielikuvitukselle sijaa antamaton käsitys naisellisuudesta ei ole tätä päivää.

Et ole nyt looginen, epäilen siksi tohtoriuttasi.

Naisellisuus ei voi olla muuta kuin se, mikä on viehättävintä tilastollisesti, jos pohditaan yleisesti sitä, mikä miehiä eniten kiinnostaa. Jos luit vastaukseni ja ymmärsit lukemasi, nainen ei voi olla "millainen tahansa" ollakseen miehille halutuin. Myöskään minulle nainen ei todellakaan voi olla "millainen tahansa" ollakseen minulle halutuin.

Omalla kokemuksella on aika vähän painoa siinä, miten asiat oikeasti ovat, josta todisteena on se, että miesten naisiin kokema viehätys ei ole täysin satunnaista, vaan moodin x naiset "oikeasti" ovat viehättävämpiä kuin jonkun muun moodin.

Mikään määrä vastaväitteitä (diskurssia) ei voi kaataa tätä löydöstä, sillä monet viehättävyyden tekijät kuten kultainen leikkaus ovat jopa matemaattisia, (mieheen) biologisesti ohjelmoituja.

Tämä on jännä ajattelutapa, siis että yksilön oma identiteetti määrittyisi automaattisesti ulkoapäin tulevien mielipiteiden ja arvostusten perusteella. Itse naisena olen päin vastoin sitä mieltä, että minun oma kokemus omasta naiseudestani ja naisellisuudestani on totta, koska se on yksilöllinen kokemukseni ja minulla on oikeus toteuttaa sitä juuri niin kuin koen itse oikeaksi. Ei minun tarvitse vertailla ja arvottaa ulkonäköäni ja käyttäytymistäni muihin ihmisiin. Eli sinä sekoitat nyt jotkut tilastotieteen mitattavat speksit ja ulkönäköön perustuvat määreet siihen, mitä ihminen on psykofyysisenä kokonaisuutena. 

T. eri kuin aiemmat kommentoijat

Yksilöidentiteetti ei voi olla yksilöllinen kokemus, siis irti tai riippumaton sosiaalisista olosuhteista. Siksi jokainen ihminen väkisinkin suhteuttaa minuuttaan ja toimintaansa ympäristöönsä.

Moni mies ei taida nykyään lähestyä enää ketään naista. Ovat kyllästyneet tekemään aloitteen.

T. Mies