Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1988)
Tässä pari ehdoaksta, jota käytetään aivan liian harvoin, koska ovat ns. vanhoja ilmaisuja:
Kyrpäaivo
Vittupää
Vierailija kirjoitti:
Huttu on keitto? Vai puuro. Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää.
Huttu on puuro, ei keitto.
Täällä tuputetaan pääosin jotain murresanoja, joita en ole ikinä kuullut.
Kertokaa yleiskielestä poistuneista sanoista.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa sumppia !
Vähättelevä lausahdus, jolla kutsuttiin vieraat kahvipöytään, vaikka kahvi ei sumppia (käytetyistä poroista keitettyä) ollutkaan.
Me käytetään nykyäänkin sumppi- sanaa. Pannaanko sumppi pihisemään( keitetäänkö kahvit tai sitten se sananmuunnos)
Kalkkeripaperi, Jyväskylä-paperi, vahas, värinauha, korjauslakka jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torbedopelti = auton konepelti , isäni synt v. 1915 käytti tätä sanaa
samon kartaaniakseli = auton akseli
Kardaani(akseli) vaihteistosta takavetoisen auton perävälitykseen.
Kardaaniakseli eli nivelakseli - yleisnimitys vaikka taitaahan autojen kardaaniakselit olla yleisin sovellus.
Eipä ole moista veroa enää.