Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Keijasta voin sanoa, että puhuttiin keijatuolista. Keijatuoli laitettiin potan yläpuolelle ja pieni lapsi istui siihen kakalle.
Jäi käsitys, että keija = kakka eli keijatuoli oli "kakkatuoli".
"Eli" sanan käyttö "tai" sanan tilalla.
"Käy kysy Pekalta eli Jussilta onko antaa kahvinporoja"
Itäsuomen vanhankansan käyttämää murretta.
Monet näistä sanoista on murresanoja, eikä niitä välttämättä tunnisteta niissä osissa Suomea, joissa niitä ei käytetä, mutta ovat yhä ihan normaaleja sanoja murrealueellaan.
Itsellä tulee äkkiseltään mieleen orpana, kutjake, esikka, ettone, senkki, klahvi, kortteeri, luuttu.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on muutamia harvinaisia tai vanhanaikaisia suomen kielen sanoja, jotka eivät välttämättä ole enää laajalti tunnettuja:
1. Ruma (merkityksessä "tyhmä" tai "julma")
2. Ruisleipä ("paksuleipä")
3. Hupsu ("typerä" tai "naurettava")
4. Nuuka ("säästeliäs" tai "pihi")
5. Tarhapöllö ("typerys" tai "hupsu")
6. Kanttura ("puukko" tai "veitsi")
7. Tuppisuu ("vaitelias" tai "hiljainen")
8. Ilkiö ("paha" tai "ilkeä henkilö")
9. Lumppu ("riekale" tai "käytetty vaate")
10. Räätäli ("vaatturi" tai "vaateompelija")
On hyvä muistaa, että kielimuodot ja sanat voivat vaihdella eri aikakausina ja eri alueilla. Jotkut sanat saattavat olla yhä käytössä jossain päin Suomea tai tietyissä yhteisöissä, mutta eivät välttämättä tunneta laajasti nykypäivänä.
Kanttura= lehmän kanttura. vanha lehmä
Kyllä moni sanonta on peräisin satojen vuosien takaa. Tai ainakin tarkoitusperä. Luin vanhaa tuomiokirjakortistoa ja siellä oli sakkoluettelossa joku tilallinen joka oli suuttunut kun piti taas tehdä julkista tietä määräyskirjan perusteella. Oli huutanut vaatijalle, että tuo se määräyskirja tänne niin hän pyyhkii perseensä sillä. Tämä siis 1600 -luvulla. Ja persehän on ihan sanana tarkoittanut esineen tai astian pohjaa.Kakki taas oli tynnyri.
Jos miehesi ei tunne normaaleja suomen kielen sanoja, niin vika ei ole kielessä eikä sen sanastossa, vaan miehesi äidinkielentaito on jokseenkin vajavainen.
Kakko satakuntalainen hiivaleipä jota käytettiin yksinomaan.Ennen myös mentiin Hämilleen eikä typerää jäätymistä?
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa (1800-luvun lopussa rakennettu maalaistalo) on edelleen porstua, eli nykytaloissa tuulikaappia vastaava pikku tila ulko- ja sisäoven välissä.
Lapsuuskodissani (samoin 1800-luvun talo) oli ulkokuisti, jossa ovet ja ikkunat, siitä seuraavaa aika isoa tilaa sanottiin porstuvaksi. Porstuvasta pääsi tupaan ja etukammariin - myöhemmin siitä tehtiin myös ovi keittiöön.
Porstuvassa oli ruokakomero vintin rappusten alla. Se oli kylmä talvella ja kesälläkin viileämpi kuin keittiö.
Tupaan vievän oven vieressä oli naulakko, johon talon miesväki ja vieraat ripustivat palttoonsa.
Tahi
Lahea
Viljalti
Ajastaika
Almanakka, nykyään puhutaan allakasta
Huomen
Morsio, sulho - nykyään morsian, sulhanen
Akkuna
Ometta
Auvo
Onko sukulaisesi siirtynyt tuonilmaisiin? En ole koskaan kuullut...
Vierailija kirjoitti:
Onko sukulaisesi siirtynyt tuonilmaisiin? En ole koskaan kuullut...
Just hetki sitten jossain kuulin eka kerran, päätin alkaa käyttää, mut unohdinkin jo. Hyvä kun muistutit🤔
Vierailija kirjoitti:
Onko sukulaisesi siirtynyt tuonilmaisiin? En ole koskaan kuullut...
Tuonilmaiseen liittyy läheisesti käsite tämänilmainen. Kaksi maailmaa: tämänilmainen on tämä arkinen maailmamme, tuonilmainen tuonpuoleinen maailma, jossa vainajat ja henget asuvat.
Nuori myyjä ei ymmätränyt sanaa pitkäkyntinen. Se tarkoittaa varasta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on muutamia harvinaisia tai vanhanaikaisia suomen kielen sanoja, jotka eivät välttämättä ole enää laajalti tunnettuja:
1. Ruma (merkityksessä "tyhmä" tai "julma")
2. Ruisleipä ("paksuleipä")
3. Hupsu ("typerä" tai "naurettava")
4. Nuuka ("säästeliäs" tai "pihi")
5. Tarhapöllö ("typerys" tai "hupsu")
6. Kanttura ("puukko" tai "veitsi")
7. Tuppisuu ("vaitelias" tai "hiljainen")
8. Ilkiö ("paha" tai "ilkeä henkilö")
9. Lumppu ("riekale" tai "käytetty vaate")
10. Räätäli ("vaatturi" tai "vaateompelija")
On hyvä muistaa, että kielimuodot ja sanat voivat vaihdella eri aikakausina ja eri alueilla. Jotkut sanat saattavat olla yhä käytössä jossain päin Suomea tai tietyissä yhteisöissä, mutta eivät välttämättä tunneta laajasti nykypäivänä.Kanttura= lehmän kanttura. vanha lehmä
Kantturaa ehkä käytetään nyt kuvaamaan naista. Lumpusta tulee mieleen myös löyhällä moraalilla varustettu nainen.
Sanat ruisleipä, hupsu, tuppisuu ja räätäli ovat mielestäni tavallisia käypiä sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Kartiinit eli verhot oli mummolla ikkunoissa.
Uutimet, myös verhot
Povi tarkoittaa rintaa yleensäkin, ei naisen rintoja. Miesten takeissa on iät ja ajat ollut povitasku eli rintatasku