Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halatti oli vielä 70-luvulla ihan ymmärrettävä vaatekappaleen nimi. Jääköhän legginsitkin joskus tulevaisuudessa historian hämärään?
Eikö se ollut halaatti ?
Mikä vaatekappale se sitten on? Kyselee 70-luvulla syntynyt.
Venäjän halat = kaapu / aamutakki / kylpytakki.
No ei. Halaatti on enemmänkin vain pitkä, tilava vaatekappale, usein sellainen, joka ei ole auki edestä. Lähellä sanaa kaftaani. Kuten pappien pitkät vaatteet tai ripille pääsevien alba.
Halaatti sanaa on mielestäni sitten käytetty vähän halventavasti jostain vanhoista, löysistä, roikkuvista vaatekappaleista.
Arab. "kaftan" on suomeksi "kaapu", venäjäksi "halat".
Kaftaani tarkoittaa kuitenkin suomeksi eri asiaa kuin halaatti. Kaftaani on vaate, jossa hihanmalli on Lähi-idän tyyppin eli ei istutettu hiha. Halaatti on siten meillä eri asia kuin kaftaani.
Kaftaani vääntyi suomalaiseen äänneasuun muodossa "kauhtana". Tarkoitti usein pitkää mustaa papinkaapua.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo kun suuttui, tokas meille kakaroille että jos ette rauhoitu niin kohta morkoonit soi. Tarkoitti jotain että turvat tukkoon, hiljaa tms. Hiljennyttiin ja rauhoituimme.
Nyt en saa unta kun mietin mitä ihmeen morkoonit! 😖
kiitos, anteeksi, ole hyvä, otan osaa, autan sinua heti kun pystyn
Ryytynyt ja ramasee on vieläkin käytössä.
Piffata eli tarjota/ kustantaa jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätkyt. Tai iso osa tietänee kätkytkuoleman mutta yksittäisenä sanana ei taida olla enää juuri käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heinähangoilla. Ne olivat puuriukuja joiden varaan niitetyt heinät aseteltiin kuivumaan.
Se on kyllä haasia. Heinähanko on kaksipiikkinen työväline jolla heinät nostellaan, siis hangotaan seipäille tai haasioille kuivumaan.
Ei. Heinähaasia oli se sellainen pitkä telinesysteemi, jossa heinät kuivuivat. Kun heinä nostettiin yksittäiselle seipäälle, se oli sitten heinäseiväs (sekä se kepakko että se pullea lopputulos), mutta myös heinäukoiksi niitä kutsuttiin. Heinäntekoa kutsuttiinkin joskus ukottamiseksi.
Heinäseipäitä (siis heinineen) ole nähnyt pelloilla vielä Pohjois-Karjalassa 1990-luvun lopulla.
Minä olen nähnyt heinäseipäitä ihan viime vuosina, Turussa kaupunkialueella. Ei siis ole vieläkään täysin kuollut perinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halatti oli vielä 70-luvulla ihan ymmärrettävä vaatekappaleen nimi. Jääköhän legginsitkin joskus tulevaisuudessa historian hämärään?
Eikö se ollut halaatti ?
Mikä vaatekappale se sitten on? Kyselee 70-luvulla syntynyt.
Venäjän halat = kaapu / aamutakki / kylpytakki.
No ei. Halaatti on enemmänkin vain pitkä, tilava vaatekappale, usein sellainen, joka ei ole auki edestä. Lähellä sanaa kaftaani. Kuten pappien pitkät vaatteet tai ripille pääsevien alba.
Halaatti sanaa on mielestäni sitten käytetty vähän halventavasti jostain vanhoista, löysistä, roikkuvista vaatekappaleista.
Mun mummo käyttää tätä sanaa vähän just halventavaan sävyyn "käyn laittamassa jonkun halaatin päälle". Eli siis jonkun vaatteen vaan, yleensä just löysän. Mutta jos puhe on jostain tosiaan vanhasta kulahtaneesta vaatteesta niin se on kauhtana. "no tämä nyt on vaan tämmönen vanha kauhtana...."
Vierailija kirjoitti:
Arvaan, että entisaikojen seurustelusanastoa eivät Jonnet tunne. Eihän siitä niin kauhean kauan kuitenkaan ole, kun nuorilla oli tapana riiustella. Katsottiin ensin toisiaan sillä silmällä ihan ilman filtteriä. Se ei vielä ollut seuranpitoa, vaan kainommilla riitti aluksi vispiläkauppa ja lemmekäs silmäpeli. Siis jonkinlainen kuhertelu.
Jotta riiausvaiheesta edettiin kohti avioliiton satamaa, tarvittiin usein puhemies. Sitten ostettiin kihlat ja tytöstä tuli morsmaikku ja pojasta sulhasmies. (Tosin suhaseksi tituleerattiin myös sellaiseksi vasta pyrkiviä riiareitakin.)
Vakuutan, että ylläkerrottu ei ole sepitettä, vaan lähihistoriaamme ajalta ennen somea, instaa ja tik-tokkia.
Niin nykykielessä sillä silmällä katselu suoritetaan Tinderissä, sitä seuraa deittailu tai tapailu joka on aika lähellä vispilänkauppaa (kyllähän ihmisellä saattoi olla vispilänkauppaankin useamman kanssa), sit aletaan seurustella eli riiata. Ja sit jossain kohtaa homma muuttuu vakavammaksi ja ehkä muutetaan yhteen jolloin mummo alkaa puhua siitä sulhasesta. Kihloihin ja naimisiin mennään jos mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikä muuten teidän kotiseudulla pyörän tavaratelinettä kutsutaan?
Tästä oli pienoinen kohtaus miehen kanssa viime viikonloppuna. Puhuin ritsistä, eikä ollenkaan ymmärtänyt mitä tarkoitan. Suuttui sitten viimein kun tajusi, ja yritti väittää, että tarakka se on ja on aina ollut.
Esim. Helsingissä pakkari
Tarakka mikä tarakka. Mies oli tälläkin kertaa oikeassa.
Tarakka on jotain murretta. Stadissa se oli pakkari. Varmaan jossain sitten se ritsikin. Ei näissä kukaan ole oikeassa, eri puolilla Suomea on eri sanat käytössä.
Lisäksi muistin itse että tiedän kyllä sanan ritsi, mutta muodossa pritsi ja tarkoittamassa makuulaveria. Se on ruotsin sanasta brits.
Tarakka on kyllä noista se yleiskielisin, jolla nimellä noita myydään ihan nykypäivänäkin. Pakkari ja ritsi on murteellisia, vaikka tietysti ihan oikein nekin.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni käytti sanaa tambuuri puhuessaan eteisestä.
Aivan. Ja monesti ennen ravintolan portsaria sanottiin tambuuri majuriksi.
Hänen asemapaikka oli eteinen, ja ne portsarien vaatteet menneinä vuosikymmeninä toi kyllä mieleen jonkun upseerin tai laivan kapteenin... ks. vanha kummeli sketsi jossa Kahilainen on portsari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-riepu,räsy,rätti,luuttu= liina
-vanna=amme
-kahveli=haarukka
-kihveli=rikkalapio
-piironki=lipasto
-vekara,ipana=lapsi
-tomuttaa=puistella
Vierailija kirjoitti:
Hämmenyin, kun tuttu ei tajunnut, mitä tarkoitti "siellä ei ollut pullaa saati kakkua tarjolla".
Mikä tossa on pointti? Siis mitä se ei ymmärtänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuri = halko/puuvaja
kesakk0/kesakot = pisama/pisamat
Vierailija kirjoitti:
Tuuki ja nästyyki :)
Tai läninki. Näitä sanoja mummoni käytti :)
(suom: pöytäliina, nenäliina, mekko)
ja onnikka (linja-auto)
Tuuki- sanaa käyttivät 90-luvun alussa vielä yhden kylän nuorisokin, josta ällistyin sillä olin kuullut ne vain vanhojen ihmisten puheissa.
Vakstuuki ja hantuuki (vahakangaspöytäliina ja käsipyyhe) olivat olivat ihan tavallisia sanoja mummolassani, jossa vanhukset puhuivat keskenään ruotsia Hämeessä.
Kahveli eli haarukka on tietysti ruotsista laina.
Kompiaisen ymmärtää Pohjois-Pohjan maalla vielä osa nuorisostakin; tarkoittaa karamelliä ja lainattu ranskalaisilta merenkävijöiltä, jotka karkkikaupoilla kyselivät; "con bien?" eli "vieläkö lisää vai riittääkö?",
Alue: Aihe vapaa
Mummo kun suuttui, tokas meille kakaroille että jos ette rauhoitu niin kohta morkoonit soi. Tarkoitti jotain että turvat tukkoon, hiljaa tms. Hiljennyttiin ja rauhoituimme.