Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?

Vierailija kirjoitti:

Isääni kutsuttiin pärinäpojaksi ja äitiäni pärinäsussuksi, kun ajelivat löysä-äänisellä moottoripyörällä joskus 50-luvun lopussa.

Ennen puhuttiin kiitojunista, ja samaa nimitystä voisi käyttää myös nykyisistä pitkälle toistasataa menevistä. 

Pärinäpoika ja surinasussu, yleensä.

Oli kiitojuna. Olipa myös lättähattu, kuka muistaa`?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihveli = rikkalapio

Kihveli on pelkkä lapio. Rikkalapio yhtäällä putukihveli ja toisaalla rikkasihveli.

Nuo ovat jotain murteita. Kyllä kihvelin merkitys on sama kuin rikkalapio.

Kihveli on kuuppalapio!

Iso, ohuesta pellistä tehty lapio, sora- tai viljalapio!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikä muuten teidän kotiseudulla pyörän tavaratelinettä kutsutaan?

Tästä oli pienoinen kohtaus miehen kanssa viime viikonloppuna. Puhuin ritsistä, eikä ollenkaan ymmärtänyt mitä tarkoitan. Suuttui sitten viimein kun tajusi, ja yritti väittää, että tarakka se on ja on aina ollut.

Esim. Helsingissä pakkari

Joo, pakkari se on stadissa ollut mun nuoruudessa. Kun joku puhui "tarakasta", olin vähän sormi suussa että mikäs se on. Mistään "ritsistä" en ole ikinä kuullutkaan. Jotain landepaukkujen murretta varmaan.

Muistelen myös että kun lähdin pikkuisena kesälomalle mummollaan Pohjois-Karjalaan, niin en ihan heti hiffanut että mitä paikalliset tytöt minusta halusivat kun pyysivät "pitelemmää parpiloita" (= leikkimään Barbeilla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalmo = kuollut, ruumis

Alunperin kielessämme oli vain yksi sana, "ruumis", tarkoittamaan sekä elävää että kuollutta ruumista.

Suomenuskon ( alkuperäisen uskontomme ) mukaan nimittäin ruumis heikkenee ja sairastuu, kun "löyly" ( = sielu ) hiipuu. Kun löyly loppuu kokonaan, niin ruumis kuolee. Tuolloin siinä voi olla jäljellä vielä "itse" ja "luonto". "Luonto" määrää, millaisia ihmisiä me olemme - ts. millainen "luonteemme" on. Perisielu "itse" ei häviä, vaan se siirtyy seuraavaan sukuun syntyneeseen lapseen. Tästä syystä annamme lapselle edelleen mielellämme kuolleen vaarin tai mummon tai ennen heitä eläneen suvun jäsenen nimen. Sanotaan, että ihminen elää niin kauan, kun joku hänet nimeltä muistaa. Perinteemme eroavat näin monien muiden kansojen ajattelusta ja tämä on heijastunut myös kieleemme.

Sota-aikana, 40-luvun alussa heräsi kysymys siitä, pitäisikö kielessämme olla eri sana tarkoittamaan elävää ja kuollutta ruumista ja niinpä aiheesta järjestettiin kysely. Sen tuloksena:

1.    "Kalmo" on 40-luvulla luotu sanake ( = keksitty sana ), joka merkitsee kuollutta ruumista. Johdettu sanasta "kalma" = "kuolema". ( Vrt. kalmisto = nyk. "hautausmaa". Vanhoina aikoina ennen kristinuskon tuloa ei käytetty sanaa "hautausmaa", sillä tavallisimmin vainajat tuolloin poltettiin ).

2.    "Keho" on samassa yhteydessä luotu sanake, joka merkitsee elävää ruumista. Se on johdettu eestinkielen samaa merkitsevästä sanasta "keha". 

Työskentelen sairaalassa hoitajana emmekä koskaan käytä sanaa ruumis muuta kuin kuolleesta puhuttaessa. Puhumme kehosta tai vartalosta, se kuulostaa paljon paremmalta varsinkin jos potilas on kuuloetäisyudellä.

Kuten sanottu, sekä keho että kalmo ovat sanakkeita ja luotu vasta 40-luvulla.

Vartalo puolestaan tarkoittaa ainoastaan ruumiin torso-osaa ( ilman käsiä, jalkoja ja päätä ).

Ruumis tarkoittaa edelleen sekä elävää että kuollutta ruumista. Ilmaisua tarkentaaksesi voit tarvittaessa käyttää ym. sanakkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukki sanoi kahvipöydässä "otahan seksiä". Tarkoitti keksiä..oisko karjalasta kajahtanut, en ole muilta kuullut.

Karjalassa on puhuttu noin, eikä seksillä tässä asiayhteydessä viitattu pornoon.

Taisi olla pikemminkin helsinkiläinen vitsintapainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stadin slangi on sivistystä osata ees jonkin verran esim. Pläägät, kengät, spaddu, tupakki, spåra , raitiovaunu...

Riku ja Tunna on viljelleet slangia, jota he ovat itse nuoruudessaan 80-90 -luvulla oppineet. Yllätyksekseen sitä ei enää tämän päivän stadilaisnuoriso ymmärrä.

Jakson slangiläppä alkaa kohdasta 21:33 Tuomari Nurmion biisillä ja haastattelulla, ja sitten tämä sukupolvien ymmärryskuilu alkaa kohdasta 28:33.

https://www.ruutu.fi/video/4035763

Itse olen oppinut mummoni 1900-luvun alun stadin slangia, sitten isäni 1940-50 -luvulla puhumaa slangia, itse kasvoin stadissa 70-luvulla ja hieman ymmärrän jotain nykyslangista. Ennen slangisanat tuli venäjästä, virosta ja ruotsista, nyt enkusta, arabiasta ja somaliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heinähangoilla. Ne olivat puuriukuja joiden varaan niitetyt heinät aseteltiin kuivumaan. 

Onkohan näiden sanojen käytössä alueellista eroa? Itse olen oppinut, että heinähangoilla heiniä nosteltiin heinäseipäille eli puuriu'uille, joissa oli reikiä tappeja varten. 

Tämä on kiva ketju, kiitos, Ap ja kaikki osallistujat (paitsi haukkujat)!

Tietysti! Heinäseiväs oli se maahan pystytetty keppi, jolle työvälineellä nimeltä heinähanko nostettiin ne heinät kuivumaan. Hanko on työväline, jossa oli varsi ja kärjessä pari tai useampi metallipiikki.

Edellinen on sekoittanut nämä kaksi esinettä -- kertoo kyllä siitä miten huonosti enää vähän vanhempia sanoja ymmärretään.

 

Vierailija kirjoitti:

Karva ooppeli joka tarkoittaa hevosta.

Karvaooppeli tai kauramoottori :D

Ja sitten juotiin Huberin putkiolutta (vettä raanasta eli hanasta). Näitä hupaisia tapoja ilmaista tavallisia asioita oli ennen paljon. Oletan että Huber oli joku hanojen valmistaja aikoinaan, ken tietää?

Ritikka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset vanhempani käyttivät pullapitkosta sanaa eltta tai pullaeltta.

Jospa tuo sana oli "lenta" tai "lentu"?

"Lenta" = ven. "nauha / palmikko" - palmikoitu pullapitko siis. Isäni käytti pullapitkosta joskus sanaa "lentu".

Ei, kyllä se oli eltta. Tarkoittaa nimeomaan letitettyä pullapitkoa. Mistään lentasta ei ole kuullut.

Eltta tulee ruotsista itse asiassa, sanasta älta eli alustaa tai vaivata taikinaa.

Kimuli

Vierailija kirjoitti:

Mummoni käytti sanaa "vaara" linja-autoista. Turussa siis. Oli sininen vaara ja keltainen vaara :D

Isoäitini sisar käytti sanaa "pirssi" kun hän tarkoitti taksia. "Mennä pirssillä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyväjemmari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakluuni, kommuuti, nisu, leeta, hällä, piironki

suom: kaakeliuuni tai pönttöuuni, pieni kaappi, pulla, pitko, hella, lipasto

Eikö nisu ole vehnä? Raamatussa puhutaan nisunjyvästä, ei se voi olla pullanjyvä...

Nisu = vehnä sekä viljana että leipomuksena. Pulla.

Nisu on kaikki valkeasta vehnästä tehdyt tuoreena syötävät leipomukset (vaalea leipä, pulla, yms. kahvileipä) Vastakohtana oli tietysti se rukiista tehty tumma leipä, jota säilytettiin pitkään ja sitten kuivana ennen syötiin.

Kun pohjalaiset kovan ruisleivän syöjät aikoinaan lähtivät Ameriikkaan siirtolaisiksi, he kirjoittivat uuden kotimaan vauraudesta Suomeen etenkin muistaen kertoa kuinka "nisua" sai syödä joka päivä.

Minustakin nisu tarkoittaa tuoretta vehnästä tehtyä leivonnaista.

Vierailija kirjoitti:

Riiata. 

Riiata eli seurustella.

Vierailija kirjoitti:

"Rutto" on aikoinaan ollut adjektiivi ja tarkoittanut nopeaa; epidemia kun levisi aikoinaan kuin kulovalkea.

Olla jotain rutosti = paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikä muuten teidän kotiseudulla pyörän tavaratelinettä kutsutaan?

Tästä oli pienoinen kohtaus miehen kanssa viime viikonloppuna. Puhuin ritsistä, eikä ollenkaan ymmärtänyt mitä tarkoitan. Suuttui sitten viimein kun tajusi, ja yritti väittää, että tarakka se on ja on aina ollut.

Esim. Helsingissä pakkari

Tarakka mikä tarakka. Mies oli tälläkin kertaa oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nakerot ovat suimineet sinki hapikon kommakon." (Tämä oli yläasteen äidinkielen tunnilla, kun eri murteita ja muinaissuomea käsiteltiin).

"Suimia" on kyllä venättä, "syödä".

Joo, oli käytössä mun mummolla. Mutta ei taida olla venäjää. Enemmänkin suomalaisugrilainen sana syödä sanasta suu, ja siitä verbi suimitada eli syödä. Olisiko virosta tai Kannaksen Karjalasta? Mummi puhui puurosta putrona, jne...

n**kerisankkeri

Käntty

Vehnänen