Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Laamapaidan historia ulottuu toki pidemmälle kuin 70-luvulle. 50-luvulla se oli niin lasten kuin aikuisten (pääasiassa tyttöjen ja naisten) talvinen aluspaita, pitkä- tai lyhythihainen. Kaula-aukossa ja hihansuissa ei ollut kuminauhaa, vaan kaula-aukossa oli pitkä nyöri. Hihansuut virahtivat heti ensimmäisessä pesussa.
Muistikuva 60-luvun lopulta. Toukokuussa oli vielä melkein yhtä kylmä kuin tänä vuonna, mutta lavakausi avattiin kohta vapun jälkeen. Lavalle piti päästä, vaikka olisi lunta satanut! Piti siis pukeutua sään mukaan. Onneksi muodissa oli silloin A-linjaiset mekot, joissa oli levenevät pitkät hihat (trumpettihihat). Siispä mekon alle laamapaita! Raappahousuja ei sentään enää otettu, ei myöskään villahousuja. Ei tullut mieleenkään pukea pitkiä housuja viikonlopputansseihin. Mekko ja korkeakantaiset (!) kengät piti olla. Viikolla sitten voi mennä lavalle housuissakin (hiihtohousujen tapaiset olivat olleet jo muutaman vuoden muodissa) ja tennareissa. Puserona froteepaita.
Tikkenperi = karviasmarja, tikkenperipensas = karviaismarjapensas.
Raiti = pieni poikittainpetattava lakana.
Sanan mikro (mikrot monikossa) merkitys vaihtelee myös sukupolvittain.
Tämä nykysuomen sanakirja (sic!) tunnistaa merkitykset mikroaaltouuni, mikro = pieni, pikkuruinen, ja monikossa mikrot = mikrosortsit, tietokone, mittayksiköön etuliite. Google tuottaa mikroaaltotouuneja.
Mikrot on tarkoittaneet bikineitä eli uima-asua. Mikrobikinit. Mikrot.
Mini, mikro, midi, maxi - hameen tai mekon pituus 1960-l; mekon nimi. 1970-l mikrot oli jo myös sortsit.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/01/23/minit-ja-mikrot
.
mikrohame hyvin lyhyt hame, muodissa 1960-luvulla https://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/laaja.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahveri= (kylmä) ruokakaappi
Puoji=aittaAnoppi käyttää näitä
Hei, missä päin Suomea on puoji, kun mm. Jalasjärvellä E-Pohjanmaa on puori? Aitta sana tunnetaan, mutta ei sitä kukaan käytä.
Hailuodossa :)
Mikro on monille vanhemmille ihmisille myös tietokone.
Laitan ryöttie päällesi (vaatetta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vakka = säilytysastia
Kylvövakka on myös vakka, ja ei varsinaisesti ole säilytysastia. Muistan vielä, kun isä kylvi käsin. Otti vakan ja siinä oli pitkä nahkaremmi niskan yli ja vakka oli vatsaa vasten (ergonomisesti muotoiltu), kaksin käsin heitteli mm. heinänsiementä. Puinen vakka.
Vakkaa käytetään myös marjojen poiminnassa.
Eikö se ole vasu, johon marjat poimitaan?
Vakka ja vasu sama asia. Tein tuon iltiksen testin.
Ok, Oon kalkkis kun melkein kaikki tiesin. Jepjep... en ihan näkis sitä niin. Tai kai sit oon, kun niin sanotaan.Eikä ole, sillä vakassa voi olla kansi, mutta vasussa ei. "Vakka kantensa valitsee."
Oon mä kyllä tuon sanonnan kuullut, mut ei meillä kyllä ollut yhessäkään vakassa kantta. Ei kakskorvavakassa (iso, jossa kaksi korvaa, kädensijaa tai sitä mistä otetaan kiinni) eikä pienemmissä vakoissa (missä on päällä se kädensija, reunasta reunaan, niinkun sankossa kun sitä kantaa).
Äijä oli ennen mun mielestä semmonen vanha ukko. Tosta edellisestä tuli mieleen, että korva oli esim kädensija, kahva. Koussikka on millä otetaan vaik pussista jauhoja tai muuta. Kopra on käsi, kämmen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo puhui akkunasta ja kahvelista (ikkuna ja haarukka), venäläistä syntyperää kun oli mutta nuo oli ihan normisanoja stadissa sodan jälkeen-60 -luku.
Röijy, heteka, nästuuki, rotuaari, rikkakihveli, halaatti (halatti), seslonki, tambuuri. Tuossa nyt muutama tutumpi
Savossakin on kahveli.
Kappa on käsittääkseni se ikkunan yläreunassa kapea, (tai lyhyt siis) verho, joka ei yllä edes puoleenväliin ikkunaa, ja salusiinit on ne semmoset "puoliverhot", keskellä ikkunaa verhotanko tms, ja yläpuolelle jää tyhjä tila ikkunaan. Ei enää paljon näe sellaisia verhoja, mut mummoilla oli ennen.
Vehnänen on pulla ja leetta pullapitko. Kaakku tosiaan kakku, kun taas kakku on leipäviipale. Holli on jonkun aikaa, "oottanut jo hollin aikaa/hollisen". Hollilla on lähellä.
Kanalja ja raiska löytyvät Aku Ankastakin, joten miehesi on tosi tehokkaasti vältellyt sivistystä.
Lavitsa
Syylinki
Tuutinki
Syytinki
Putinki
Retanekka
Vakstuuki
Hantuuki
Nästyyki
Pesti, pestuu
Vooninki
Huttu
Nuttu
Ruokko
Karttu
Kartiini
Tanner
Pääläri
Kapsäkki
Retonki
Nato
Kyty
Kytö
Ahde
Halme
Salvos
Kyökki
Konttori (ei merkityksessä "toimisto")
Ajettua = turvota, " ompas nilkat ajetuksissa"
Pehtoori = tilanhoitaja, maataloustyönjohtaja
Laamanni = tuomari. Vanhoista suomifilmeistä oppii entisajan kieltä :)
Vallesmanni = nimismies, entisajan poliisivirka maaseudulla
No, voihan asian tarkastaa helposti Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston sanakirjasta. Sieltä voi myös tarkastaa mitä uusia sanoja suomenkieleen on tullut, jos haluaa myös uusia sanoja tietää kun kieli kehittyy, esim. "kelastaa".