Perheiden epäsiistit kodit

Ap, vauvan sormet ja naama kannattaa pyyhkiä ruokailun jälkeen. Ei tule niin paljon sormenjälkiä.

Pikkulapsiaika ihmisen elämässä on vain tilapäinen elämänvaihe, jolloin kannattaa panostaa kodinsiivouksen sijaan, lapsen hyvinvointiin ja kasvatukseen, jotka antavat eväitä elämälle. Vähempikin siivous ja suorituskyky riittää.

Lapsen kanssa yhdessä vietetty aika,on kuin laitaisi korkeakorkoiselle tilille rahaa ja lapsi muistaa sen elinikänsä, toisin kuin onko vanhemmat tehneet viikkosiivouksen tai onko ollut koti sotkuinen ja pyykit pesemättä.

Mulla on jo aikuiset lapset ja ovat jo itsenkin vanhempia, eivät he muista kuinka siistiä on ollut, vaan yhä uudelleen palaavat asioihin, mitä me olemme tehneet yhdessä, vaikka aikaa siitä on yli 30 vuotta.

Lapsiperheen aika on tässä ja nyt, eikä siihen voi pala, mutta siivoukset ja pyykit eivät mihinkään karkaa.

Helppohan se on vauvan kans ja ilman miestä pitää koti siistinä. Vauvan kans pääsee päivisin ottamaan vaikka päikkärit, eikä vauvan viihdyttäminen ole kovin raskasta. Taaperon ja isomman lapsen kanssa koko päivä menee leikkiessä, ulkoillessa, lapset sotkevat ruokailessa ja leikeissään. Vasta vaipoista pois oppineella tulee välillä vahinkoja lattialle, jne.

Vaikka vauva-aika on väsyttävää, isompien kans se on vielä enemmän. Heitä kun ei voi jättää hetkeksikkään yksin, eikä heillä ole järkeä päässä niin että osaisivat leikkiä siististi hienosti ja sotkematta.

Ap:lla taitaa olla pakonomainen tarve tarjota lapselleen edes puhdas koti, kun ei pysty mieleltään tervettä äitiä tai ydinperheen mallia antamaan? Monilla alkoholisteilla näkyy sama ilmiö, kodin pitää olla tiptop, ja sit voi ryypätä sitä viinaa hyvillä mielin kaksin käsin. Ap, sun touhussa puunata sitä kotias 24/7 ei ole lapsesi kannalta hyötyä, koska menee överiksi. Sinuna keskittyisin mielenterveysongelmiesi ratkaisuun enemmän enkä pakoilisi ongelmia siivousaddiktiin...t. Psykologi

Siivoan viikkosiivouksen (imurointi, koppasi, vessanpesu) ja se riittää. Tavarat on välillä levällään mutta kierrätä kamaa ja risat viedään roskiin. Pesin tänään ikkunat ja verhot. Koti on elämistä varten eikä näyttelypaikka. Perussiisteys riittää enkä kulje rätti kourassa.

Vierailija kirjoitti:

Siivoan viikkosiivouksen (imurointi, koppasi, vessanpesu) ja se riittää. Tavarat on välillä levällään mutta kierrätä kamaa ja risat viedään roskiin. Pesin tänään ikkunat ja verhot. Koti on elämistä varten eikä näyttelypaikka. Perussiisteys riittää enkä kulje rätti kourassa.

Koppasi=moppaus

Helppo pitää koti järjestyksessä pienen vauvan kanssa, vauva kun ei sotke. Mikä itsetunnon pönkitys tuo aloitus on?

Mutta niin minäkin tein, kiillotin jatkuvasti. Nyt kun miettii niin kaduttaa, vaikka se olikin varmaan jotain omaa epävarmuutta uudessa tilanteessa. Järkeä siinä ei ollut, väsytin itseni vaatimalla täydellisen siisteyden, enkä jaksanut paljon tehdä muuta. Enää ei onneksi kiinnosta. Sitä paitsi, kyllä se siinä lapsen parin kolmen ikävuoden seutuvilla valkenee että siivottava olisi koko ajan, jos haluaa kaiken olevan paikoillaan. Ainakin meillä on sellainen hyrrä tämä neiti joka on jo kohta 6v. että ei mitään toivoa pitää kaikkea järsetyksessä pienissä tiloissa ellei hypi koko ajan sotkujen perässä T. Toinen totaali yh.

Tutullani on mielenterveysongelmia. Hän hinkkaa ja hinkkaa kotiaan aamusta iltaan kun missään ei saa olla tahran tahraa. Hänen oma käytöksensä on hyvin arvaamatonta. Ilmeisesti se joka hetki tiptop-koti tuo mielenrauhaa jota hänen omasta mielestä ei tällä hetkellä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään, miksi niin monella on mies, joka ei siivoa.

No tämän takia: malli siisteyteen opitaan kotoa, tai sitä ei opita ollenkaan.

Minä tiedän toisenkin syyn, muija siivoaa perässä. Ihan turha tehdä mitään, kun kuitenkin tekee väärin.

Tule kertomaan sitten kun sulla on kokopäivätyö ja 5,5v ja 4v lapset

Minua ahdistaa kaikista eniten sotkuisuudessa se, että olen nelihenkisessä taloudessamme ainoa joka oikeasti viitsii ja tekee jotain sen eteen ettei olisi niin sotkuista koko ajan. Tiskit ja pyykit ovat vielä helppo homma, mutta ärsyttää lasten suunnaton välinpitämättömyys - kodissamme kyllä näkyy monessa paikassa se kuinka he elävät välittämättä ympäristöstään pätkääkään. Kyllä tuo kumppanikin arvostaa siistiä kotia, tiedän sen, mutta ei hän vain halua käyttää siivoamiseen esim 15 minuuttia päivässä, joka olisi maailman vaivattomin tapa pitää koti jatkuvassa suht perussiistissä kunnossa. Minulla menee töistä kotiin tullessa se 15 minuuttia jo ihan pahimpien ja häiritsevimpien asioiden siistimiseen lasten jäljiltä - esim. tähän aikaan vuodesta tuovat hiekkaa eteiseen noin kilon päivässä. 

Mä asun yksin enkä jaksa siivota. Enkä nyt tarkoita jotain pölyjen pyyhkimistä, vaan ihan perussiisteydestä huolehtimisesta. Töistä tultuani rojahdan väsyneenä tuijottamaan telkkua tai roikun netissä, aamuisin on tulipalokiire ja viikonloput ja muut vapaat menevät torkkuessa.

Jos tässä kämpässä jotain putoaa lattialle, siihen se jää. Joskus talvella tuli ohjelma pääkaupunkiseudun asunnottomista. Siinä yksi ukko majaili vanhassa asuntovaunussa, joka oli täynnä kaikenlaista roinaa ja rojua. Sillä oli siistimpää kuin mun kämpässäni. Tarttisin varmaan siivoojan.

Olen myös vahvasti siinä uskossa, että tuo yltiöpäinen siivous assosioituu alempiin sosiaaliluokkiin. En tunne ketään akateemisesti koulutettua, joka hysteerisesti jynssäisi kotiaan, jotta kaikki olisi tip-top. Kotona voi olla hyvä järjestys ilman, että siellä siellä on joka paikka vedetty steriiliksi pesuaineilla. Samoin epäsiistikin koti voi olla tarpeeksi puhdas. Joku raja oikeasti tuohon siivoukseen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa kaikista eniten sotkuisuudessa se, että olen nelihenkisessä taloudessamme ainoa joka oikeasti viitsii ja tekee jotain sen eteen ettei olisi niin sotkuista koko ajan. Tiskit ja pyykit ovat vielä helppo homma, mutta ärsyttää lasten suunnaton välinpitämättömyys - kodissamme kyllä näkyy monessa paikassa se kuinka he elävät välittämättä ympäristöstään pätkääkään. Kyllä tuo kumppanikin arvostaa siistiä kotia, tiedän sen, mutta ei hän vain halua käyttää siivoamiseen esim 15 minuuttia päivässä, joka olisi maailman vaivattomin tapa pitää koti jatkuvassa suht perussiistissä kunnossa. Minulla menee töistä kotiin tullessa se 15 minuuttia jo ihan pahimpien ja häiritsevimpien asioiden siistimiseen lasten jäljiltä - esim. tähän aikaan vuodesta tuovat hiekkaa eteiseen noin kilon päivässä. 

Jatkan vielä tätä omaa vuodatustani sen verran, että ongelma lasten kanssa on siinä, että heillä ei ole mitään kiinnostusta toimia ryhdikkäästi silloin kun ovat yksin tai kaksin kotona. Vetävät just omalla tyylillään vähät välittämättä yleisestä viihtyvyydestä.

Hyvä ap, kun selviät vauva-arjesta. Ne vauvat ei vaan pahemmin sotke ja levittele tavaroita. Palataan asiaan kolmen vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan äidit ulkoisti lastenhoidon. Nykyään oletetaan että lapsille on läsnä 24/7. Sen lisäksi pitää luoda ura.

Totta. Kun lapseni olivat pienempiä ajattelin, että kokeilenpa sellaista "perhepäivähoitajarytmiä" päivään. Siis ne ulkoilut, syömiset, askartelut, leikit ym. niin, että olen oikeasti läsnä. Joo, kivaa oli. Tajusin vaan, että en ehtinyt tehdä mitään kotitöitä. Ei toiminut.

Yksinhuoltajuudessa on se etu, ettei kotona ole puolisoa sotkemassa. Miestä, joka luttaa aamuisin puolet kylppäristä litimäräksi js sotkee tahnaa ja saippuaa ympäri seiniä, kävelee hiekkaisilla kengillä joka huoneessa, ripustaa hikiset kalsarit vaatehuoneeseen tuulettumasn, käytetyt sukat ikkunalaudalle, ja tiskiä ja pyykkiäkin tulee enemmän. Samoin pölyä ja villakoiria.

Kämppä on helpompi pitää siistinä siis.

No en nyt ihan ap:n aloituksen motiiveja ymmärrä, mutta totta on, että nykyisin on olemassa uskomattoman likaisia ja sotkuisia koteja. Valtaosa kodeista ei ole näitä, mutta kyllä olen ällistellyt mm. yhtä nuorta pariskuntaa, joka jätti vuokrakämppänsä mahtavaan siivoon. Pyykkikoneen takana ei tiennyt onko siellä ihan vaan pölyä vai rottia, varmasti jo paloturvallisuusriski. Keittiön kaappien ovia ei ollut puhdistettu näemmä ikinä, ei lähde lika enää tavallisella rätillä ja pesuaineella. Siitä vaan iloisesti uutta asuntoa tuhoamaan... Eikä kyse ole mistään superkiireisestä pariskunnasta, ovat ihan tavallisen oloisia ja lapsettomia. Luulen, että joskus tämä hokeminen "puhdas koti on hukattu elämä" yms. menee liiallisuuksiin ja ihmiset luulevat, että kaikki siivoaminen on ihan hölmön hommaa eikä mitenkään nykypäivää. Ajatellaan vaan, että minähän en mitään lattialistoja ala nuolemaan ja samassa jää perushommatkin tekemättä.

No, jokaisella on ne omat prioriteetit. Minulla ei ole lapsia, mutta muuten jaksaminen todella kortilla työn (8–16 työaika, mutta venyy joskus jopa klo 20 ja 12/24 h vuoroja teen kerran viikossa, töitä 6–7 pv/viikko) takia. Telkkaria ei ole, FB:ssä olen käynyt viimeksi kuukausi sitten ja palstailen satunnaisesti. Silloin kun on vapaa-aikaa, luen (huvikseen ja ammattikirjallisuutta), harrastan liikuntaa ja tapaan ystäviä. Siivoukseen, pyykinpesuun ja muuhun saa mennä korkeintaan 30 min päivässä. Olin todella stressaantunut kun minulle tuli yllättäen yövieraita ja pahoittelin heille etukäteen karmeassa kunnossa olevaa asuntoa. Oli lohdullista kuulla että kämppä ei ollut karmea ja heitä ei tavarakaaos haittaa. Minua ei myöskään, kunhan on puhdasta. Sormenjälkiä en jaksa kiillottaa pois joka välissä vaan mieluumin luen kirjaa.

Olen kyllä käynyt törkyisissä asunnoissa ihan työnkin puolesta. Siis kirjaimellisesti paskaa ympäriinsä, homeisia ruokia, lattia ei näy ja elämänhallinta on vaikeaa. Tämän ja jokapäiväisen jatkuvan puunaamisen väliin mahtuu harmaa, normaalin elämisen alue. Kotikäynnillä kiinnitän huomiota myös siisteyteen. Erittäin sotkuinen tai erittäin siisti pistävät molemmat silmään. Ei se neuroottisesti siivottu ole uskomattoman sotkuista parempi eikä sillä itselleen kirkkainta kruunua saa.

No lapsesi kiittää kun hänellä on 10 allergiaa ja astma. Liian steriiliä ei kannata olla ja tuollainen jatkuva puunaaminen vaikuttaa juuri tällaiselta.