Perheiden epäsiistit kodit
Heti alkuun sanottakoon, tämä ei ole provoviesti eli ei kannata huudella Porvoota tai nolla kautta viittä.
Keskusteluun haluaisin nostaa monen lapsiperheen epäsiistit ja epäpuhtaat kodit.
Omassa lapsuudessani en muista että olisi ollut ystävä- ja sukupiirissä suurta epäjärjestystä. Eipä ollut älypuhelimia ja nettiä keksitty, joten ihmisillä varmaankin oli aikaa huolehtia enemmän ympäristöstään kuin selata puhelimen nettiä peukalolla.
Olen vauvan totaaliyksinhuoltaja. Olen ollut raskaudesta alkaen yksin pienokaiseni kanssa. Vauva herättää öisin: joskus kaksi ja joskus viisi kertaa.
Olen väsynyt kyllä.
Yksin hoidan vauvan kaikki ruoat, pesut, ostokset, talouden, oman itseni tarpeet, kaiken.
Silti joka päivä olen rätti kourassa, ettei jää sormenjälkiä keittiön kaappeihin tai oviin tms.
Netflixiä tai muuta koukuttavaa en katso, koska eihän ne filmit sieltä minnekään katoa? Ne voi katsoa muutaman vuoden päästä, kun ei ole vauva-arkea enää.
Kehotan kaikkia teitä katsomaan kotianne tarkemmin ja jättämään epäolennaiset viihdykkeet vähemmälle! Inhottavaa käydä ihmisillä kylässä, kun ei pidetä huolta siitä kaikesta arvokkaimmasta eli perheensä elinympäristön hygieniasta ja järjestyksestä.
Ps. Ennen kuin joku sanoo että on masentunut tai muu mielialan sairaus eikä siksi siivoa päivittäin kotiansa: minulla on masennus todettu ja meneillään SSRI-lääkitys. Ei ole tekosyy elää sikolätissä, että on mielialan kanssa tepposia.
Terveisin kaikki päivät ja yöt yksin vauvan kanssa oleva, toki viikottain sukua ja ystäviä tapaava eräs äiti.
Kommentit (209)
Totaali yh olen minäkin joskus ollut mutta oikeasti, kodin siistinä pitäminen oli iisiä hommaa vaikka lapsi olisi ollut konttausiässä tai sitten taapero. Päivällä hoidin imuroinnin ja moppaukset (jos tarve vaati) ja illalla kävin yleisesti läpi kämpän (tyyliin pyyhin pöydän). Roskat vein ulos aamulla kun lähdettiin ipanan kanssa leikkipuistoon tai minne sitten mentiinkin. Tiskikoneen täytin illalla ja laitoin päälle, pyykit tuli hoidettua yleensä päivällä, joskin sitäkään paljoa tullut kahdelta ihmiseltä. Illalla oli aina aikaa katsoa leffa, lukea kirjaa tai vaikka vain selata nettiä.
Nykyään lapsia on tullut pari lisää eikä tuo aviomieskään kyllä helpota tätä hommaa mitenkään. Käydään töissä, harrastuksissa (sekä meidän vanhempien että lasten), lasten kaverit ramppaavat meillä ja sitten pitäisi löytyä vielä sitä kuuluisaa laatuaikaa niin lasten kuin aviomiehenkin kanssa. Jostakin tingitään ja se on nimenomaan siivoaminen.
Välillä kyllä muistelen haikeudella esikoisen vauva-aikaa kun kämppä oli aina viimeisen päälle kunnossa ja silti jäi tuntitolkulla aikaa lapsen kanssa vietettäväksi sekä leffojen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vuosisatojen aikana moneen kertaan kaluttu aihe. Ja yhä edelleen oletaan siivouksen kuuluvan naiselle, jolla on hyvä syyllistää muita naisia ja pönkittää samalla omaa egoa.
Kodin siisteydentaso on hyvin monista tekijöistä kiinni ja se kertoo perheen aktiivisuudesta ja harrastuksista ja mihin aika käytetään.
Koti pysyy siistinä, jos kaikki liikenevä aika käytetään siivoukseen ja sen ylläpitoon, mutta ihmiset nyt sattuvat olemaan erilaisia ja aikaa siivoukseen tai edes halua siihen ei ole, vaan mieluusti vapaa-aikana tehdään muuta, myös siellä kotona - askarrellaan, ommellaan, neulotaan, luetaan, hoidetaan puutarhaa ja kukkia jne. jne. jolloin jo niistä tulee sotkua ja lisää siivottavaa.
Minusta kodissa saa näkyä elämisen jäljet, ihan samalla tavalla kun epäsiisteys näkyy työpaikalla tai vaikkapa päiväkodissa, kun oleskellaan ja tehdään töitä.
Suomessa ongelmana on pikemminkin liian hygieeniset kodit, jotka lisäävät allergioita ja astmaa ja siitä on tutkittua tietoa, mutta sitä samaa ongelmaa ei ole itärajalla Karjalassa, vaikka välimatka on vain kilometrejä. mutta siellä onkin likaa ja sotkua ihan käsin koskettavissa.
Kodin siivoukseen ei tarvitse käyttää paljonkaan aikaa, jos vain tavaroille on paikat ja ne pannaan aina takaisin heti käytön jälkeen.
Keittiöstä ei viedä ruokaa muualle ja jokainen siivoaa jälkensä.
Meillä mies hoitaa aamun, tekee aamiaisen, laittaa kaiken kuntoon, lataa astianpesu- ja pyykkikoneen valmiiksi.
Lapset laittavat sitten koulusta tultuaan koneet päälle, tyhjentävät tiskarin ja siirtävät pestyt vaatteet kuivuriin ja siitä jokaisen koriin.
Kerran viikossa siivotaan yhdessä, muuten siivouksesta vastaa robotti-imuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa tollaset vähättelijät "jos mulla on masennus ja siistiä niin kaikki muutkin masentuneet voi siivota". Koska kaikki kokee saman sairauden samalla tavalla????
Ja onnea ap ettei sulla ole elämää mutta mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään SORMENJÄLJET :D mulla on ihan peruskämppä että ei pyöri mitään paskaa ja roskaa lattialla ja vaatteet ei loju mutta en siltikään siivoa todellakaan päivittäin, tarkemman siivouksen teen aina kun huvittaa.Kyllähän AP puhuu leikkimasennuksesta.
Jos olisit oikeasti masentunut tarvisit voimia ihan vaan suihkussa käymiseen ja ruuan laittamiseen.
No ei se ihan noinkin mene, masennsutakin on eri astetta ja ihmiset on erilaisia. Mulla on keskivaikea masennus ja pystyn käymään töissä. Se on vaan tosi raskasta, enkä saa ilon ja onnistumisen tunteita mistään. Mielihyvä elämästä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Sotkuinen koti korreloi sotkuisen ihmisen kanssa. Eli suihkussa ei ole taidettu käytyä itse, eikä lastenkammariin kroppaa pesty vähään aikaan, jos työpaikalla näkyy kollegan pöydällä repsottavia paperipinoja tai jonkun kotona on hujanhajan astia- ja vaatekasoja. Yäk. En halua tulla teidän hienhajunne lähelle enkä sekasortoiseen kotiinne, työpisteellenne tai kaiken huippu: autoonne, jossa on karkkipapereita tai tyhjiä juomapulloja tms.
Oikeasti kuvottavaa nykyihmisten laiskuus ja hygienia!
No ei tarvi tulla :).
Mun työpisteellä vallitsee samanlainen epäjärjestys kuin kotonakin, mutta ei mulla mitään roskia ym. ole levällään lattialla tai pöydillä. Ja kyllä käyn suihkussa ihan joka päivä ja vaihdan vielä päivittäin puhtaat alusvaatteet. Myös päällysvaatteet, mikäli ovat likaantuneet tai syystä tai toisesta haisisivat. Epäjärjestys ei ole vaarallista, siihen ei kuole. Mutta ei se tarkoita epähygieenisyyttä.
Juuri niin! Kun tavaroita ei ole paljon ja kaikille on paikat, minne ne palautetaan, niin ei ole missään epämääräisiä kasoja.
Ja pesutorni ja robotti-imuri ovat minusta must lapsiperheessä.
Ja ruokaa ei koskaan kiikuteta pois keittiöstä ja syödään vain ruoka-aikaan pöydän ääressä. Jo pienet lapset oppivat tähän, eikä heitä tarvitse hävetä ravintolassakaan, jos pöytätavat ovat hallussa.
Yhä lämmintä kesää odotellessa kirjoitti:
Ap tässä taas, moi kaikki.
Huoh. Mistä aloittaisin.
Täällä moni on todennut että mä ylenkatson muita, että mä olisin tyypillinen esikoisvauvan äiti joka pitää itseään parempana kuin muita. Ihmeteltiin motiiviani aloittaa tämä keskustelu, että nokanvartta pitkinkö katson vähemmän siisteyttä ylläpitäviä ihmisiä.
Ei todellakaan motiivi ollut tuo.
Lukekaa please huolella aloitusviestini. Siinä korostin, että ihmiset nykyään katsovat kännyköitään ja Netflixiä enemmän kuin kotejaan.
Tottakai katsoisin mieluummin Netflixiä tai kaappaisin kirjan käteeni pölyrätin tai vessaharjan sijasta, mutta en voi kun olen yksin vauvan kanssa!
Nyt paljastan perimmäisen syyn kirjoittaa ehkä katkeralta kuulostanut aloitusviesti: koen kateutta teitä kohtaan, joilla on puoliso vauva- ja yleensä lapsiarjessa. Samalla kun toinen kylvettäö lasta, toinen voi pestä pyykkiä. En pysty edes roskia lähteä viemään ilman ettö puen vauvan mukaani tuonne kerrostalon pihalle, oli sitten kesä tai -20 asteen pakkaset.
Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on. Älkää siitä mitä teillä ei ole.
Vastaus sulle, joka mietit kenen sormenjälkiä pyyhin kaappien ovista: kyllä omiani, mutta myös ahkerasti konttaavan lähes yksivuotiaan vauvani. Hän sotkee älyttömästi, kun ruokailukertoja on viisi, sekä maitohörppyjä monta kertaa eli todellakin syöttötuoli ja lattia vaativat rättiä päivittäin. Pyyhin sormenjälkiä ystävieni ja sukulaisteni lasten jäljiltä, joita käy meillä jatkuvasti.
Ettei kai te kehtaa kutsua lapsiperheitä kylään jos on epäsiistiä, siis käsi sydämelle nyt oikeasti? Täällä yllä moni vastannut kirjoitti että on sekaista kun kutsuvat ihmisiä heille kylään. Kai teidän sydämessä pieni pisto on.
Kodin NORMAALI siisteys, jota edustan, ei siis neuroottinen tiptop-siisteys josta kotimme on kaukana, kertoo nähdäkseni tasapainoisesta elämänhallinnasta.
Sinulle vielä vastaus, joka koit että kodin puunaaminen liitetään alempiin sosiaaliluokkiin ja koulutustasoon: jos nyt välttämättä haluat tietää niin olen kiitettävällä arvosanoilla valmistunut maisteri ja tohtorikoulutettava. Nyt todellakin on jäähyllä jatko-opinnot, koska jäin vauvan kanssa yksin.
En olisi uskonut millainen härdelli tästä keskustelusta on kehkeytymässä.
Mikä härdelli? Ihan tavallinen keskustelu
Taidat ottaa itsesi liian vakavasti?
Ps. Vie rokat, kun menet muutenkin ulos
Jos todella olet jatko-opiskelija, niin sehän kertoo, että olet kunnianhimoinen ihminen ja todennäköisesti aika vaativa itseäsi kohtaan. Minäkin hurahdin esikoisen vauva-aikana siivoamiseen ja ruoanlaittoon ja yleiseen perfektionismiin, koska siirsin kunnianhimoni ja vaativuuteni niihin askareisiin. Vasta kun lapset kasvoivat ja sain taas palata pikkuhiljaa työelämään, rentouduin kodinhuollonkin kanssa.
En siitä huolimatta ollut niin yksisilmäinen, että olisin paheksunut muiden äitien tapaa hoitaa kotejaan.
Ap,
Ok, olet tarkka. Niin on moni muukin. Kaikki mun tuttavat, jotka sanovat olevansa tarkkoja siisteyden suhteen, eivät olekaan tarkkoja kroppansa suhteen = bmi > 25. Mites sulla, ap? :)
Sitä paitsi Ap, ihmisillä on erilaisia perheitä. Sulla on selkeesti helppo sellainen: 1 vauva + sinä itse. Ilmeisesti et itse juuri sotke, ainut sotkija on vauvasi.
Mulla on 3 lasta + mies. Mies on aina pois (ulkomaan työmatkalla tai lähitoimistolla pitkään). Kun se tulee töistä, se vaan sotkee = jättää roskansa, vaatteensa astiansa, ruuanlaittovälineensä siihen mihin jää. Mies ei siivoa mitenkään, koskaan. Eikä myöskään hoida taaperoa, koskaan. Lapset nyt siivoavat jonkin verran, mutta sotkeavat pallllljon enemmän mitä siivoavat. Ainut ihminen meillä joka siivoaa enemmän kuin sotkee olen minä.
Residenssistä sen verran, että talo on yli 300 m2 ja piha 2300m2 lähellä ison kaupungin keskustaa. Että pitäisi pitää tämä lukaali edes jossain kunnossa, koska ei ole kyseessä mikään mörskä periferiassa.
Voin sanoa, että hommaa on enemmän kuin sulla. On aikalailla eri haasteet kuin sulla. Että älä sinä ihmettele, jos jollain on joskus lähmät jääkaapin ovessa tai saunan lasiovessa. Todennäköisesti muita sotkuja on siivottu senkin edestä, siis niitä sotkuja, joilla on enemmän kiire.
Sitä paitsi, jos joku haluaa tehdä itsestään paremman sillä, että huusholli on aina tiptop, niin tehköön. Minun mielestäni ylisiivoaminen on vaan merkki ihmisen normaalia heikommasta itsetunnosta. Ei uskalleta nöyttää, että meilläkin on joskus sormenjälki jääkaapin ovessa.
Niin ja siihen tiptoppiuteen liittyen: onko Ap sun elämässä joka asia tiptop noin niinkuin yleensä? Eli olet koulutukseltasi vähintään lääkäri, tuomari tai edes KTM? Palkkasi on ainakin 12k€/kk? Asut kaupunkisi hienoimmalla asuinalueella? Käsilaukkusi on varmaan hermesiä ja vaatteesi jotain vielä kalliimpaa? Ajat isokoneisella uudella mersulla (100ke) ja sulla on 15 m vene kaupungin sataman paalupaikalla, jossa tarjoilet kaviaaria hienoimman juoman kera?
No, sitä arvelinkin. No mut onhan sulla villakoirat kurissa kotona :D
Niin, sitä arvelinkin.
Sotkuinen koti korreloi sotkuisen ihmisen kanssa. Eli suihkussa ei ole taidettu käytyä itse, eikä lastenkammariin kroppaa pesty vähään aikaan, jos työpaikalla näkyy kollegan pöydällä repsottavia paperipinoja tai jonkun kotona on hujanhajan astia- ja vaatekasoja. Yäk. En halua tulla teidän hienhajunne lähelle enkä sekasortoiseen kotiinne, työpisteellenne tai kaiken huippu: autoonne, jossa on karkkipapereita tai tyhjiä juomapulloja tms.
Oikeasti kuvottavaa nykyihmisten laiskuus ja hygienia!