Perheiden epäsiistit kodit

Vierailija kirjoitti:

Kesän lämpöä odotellessa kirjoitti:

Heti alkuun sanottakoon, tämä ei ole provoviesti eli ei kannata huudella Porvoota tai nolla kautta viittä.

Keskusteluun haluaisin nostaa monen lapsiperheen epäsiistit ja epäpuhtaat kodit.

Omassa lapsuudessani en muista että olisi ollut ystävä- ja sukupiirissä suurta epäjärjestystä. Eipä ollut älypuhelimia ja nettiä keksitty, joten ihmisillä varmaankin oli aikaa huolehtia enemmän ympäristöstään kuin selata puhelimen nettiä peukalolla.

Olen vauvan totaaliyksinhuoltaja. Olen ollut raskaudesta alkaen yksin pienokaiseni kanssa. Vauva herättää öisin: joskus kaksi ja joskus viisi kertaa.

Olen väsynyt kyllä.

Yksin hoidan vauvan kaikki ruoat, pesut, ostokset, talouden, oman itseni tarpeet, kaiken.

Silti joka päivä olen rätti kourassa, ettei jää sormenjälkiä keittiön kaappeihin tai oviin tms.

Netflixiä tai muuta koukuttavaa en katso, koska eihän ne filmit sieltä minnekään katoa? Ne voi katsoa muutaman vuoden päästä, kun ei ole vauva-arkea enää.

Kehotan kaikkia teitä katsomaan kotianne tarkemmin ja jättämään epäolennaiset viihdykkeet vähemmälle! Inhottavaa käydä ihmisillä kylässä, kun ei pidetä huolta siitä kaikesta arvokkaimmasta eli perheensä elinympäristön hygieniasta ja järjestyksestä.

Ps. Ennen kuin joku sanoo että on masentunut tai muu mielialan sairaus eikä siksi siivoa päivittäin kotiansa: minulla on masennus todettu ja meneillään SSRI-lääkitys. Ei ole tekosyy elää sikolätissä, että on mielialan kanssa tepposia.

Terveisin kaikki päivät ja yöt yksin vauvan kanssa oleva, toki viikottain sukua ja ystäviä tapaava eräs äiti.

a) sun lapsesi on niin pieni ettei vielä sotke, odota pari vuotta. b) sulla ei ole miestä, joka sotkee. Siinäpä ne isoimmat syyt epäjärjestykseen meillä.

Tämä. Tuohan on melkein kuin asuisi yksin. Jatkossa jos lapsiluku jää yhteen niin sama juttu, helpompaa, kuin että mies sotkee mukana ja pari kouluikäistä. Lisäksi lapsi voi aikuisenakin valita olla siisti, vaikka koti lapsena olisi sotkuinen ja toisin päin, eli sillä siivoamisella ei ole esimerkkinäkään mitään merkitystä.

Kun samaan sattuu miehen syöpähoidot, kosteusvaurioremontti, oman jalan katkeaminen, työpaikan yt:t (olen vastaava esimies) ja koiran karvanlähtö niin voit olla satavarma, että sotkua ja sontaa riittää. Koko koti on rakennustyömaa enkä paljon jaksa hirmustella. Jos niin tekisin kärsisivät lapseni, puolisoni ja perheelliset alaisena. Kenet uhraat vähäpätöisimpänä siisteyden alttarille?

Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan.

Olen kasvanut eläinten parissa, nukkunut kissojen kans lähes koko ikäni. Aikuisena tuli kova siivousvimma, mutta... Sitten jouduin ottamaan kaverini kissan mulle huostaan ja kaikki loksahti paikoilleen! Siis elämän tarkoitus ei ole kloriitilla pesu, vaikka imuri huutaa kaks kertaa viikossa. Kissa jäi mulle, oli 8-vuotias, kunnes kuoli. Otin melko pian uuden kissan. Kyllä tasan tarkkaan riittää karvoja, kusenhajua, yms. kerrostaloyksiössä, mutta en voi elää ilman kissaa!

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa kaikista eniten sotkuisuudessa se, että olen nelihenkisessä taloudessamme ainoa joka oikeasti viitsii ja tekee jotain sen eteen ettei olisi niin sotkuista koko ajan. Tiskit ja pyykit ovat vielä helppo homma, mutta ärsyttää lasten suunnaton välinpitämättömyys - kodissamme kyllä näkyy monessa paikassa se kuinka he elävät välittämättä ympäristöstään pätkääkään. Kyllä tuo kumppanikin arvostaa siistiä kotia, tiedän sen, mutta ei hän vain halua käyttää siivoamiseen esim 15 minuuttia päivässä, joka olisi maailman vaivattomin tapa pitää koti jatkuvassa suht perussiistissä kunnossa. Minulla menee töistä kotiin tullessa se 15 minuuttia jo ihan pahimpien ja häiritsevimpien asioiden siistimiseen lasten jäljiltä - esim. tähän aikaan vuodesta tuovat hiekkaa eteiseen noin kilon päivässä. 

Meillä sama! Muut ovat niin täysin välinpitämättömiä. En ole ihminen joka tekee muiden eteen, joten meillä on täysi kaaos. Minäkin olen välittämättä. Vaikka ahdistaakin

Sitä ehtii kirjaa lukea, opiskella jne mutta yleensä itse siivoon kerran viikossa ja nk suursiivous tarpeen mukaan. Kuten ikkunat .kaapit.ovet jne . Näkee koteja että vois siivota välillä. Itse en kutsu ketään ellen oo siivonnut.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös vahvasti siinä uskossa, että tuo yltiöpäinen siivous assosioituu alempiin sosiaaliluokkiin. En tunne ketään akateemisesti koulutettua, joka hysteerisesti jynssäisi kotiaan, jotta kaikki olisi tip-top. Kotona voi olla hyvä järjestys ilman, että siellä siellä on joka paikka vedetty steriiliksi pesuaineilla. Samoin epäsiistikin koti voi olla tarpeeksi puhdas. Joku raja oikeasti tuohon siivoukseen.

Ei oo liikaa vaadittu jos kerran viikossa siivous ja pölyjä pyyhitään pari kertaa viikossa. Likavaatteet omissa kodeissa ja puhtaat omilla paikoillaan jne . Perheessä kaikki osallistuu puhtaanapitoon.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin vierän aikaa vauvani kuin pölyrätin kanssa. Laulan, loruttelen, luen, höpöttelen, ulkoilen jne. Ja toki imetän. Mutta kukin tavallaan.

Tuota tein minäkin ja ehdin siivota kerran viikossa ja pitää huushollin järjestyksessä. Vauva nukkuu myös.

Tiskit koneeseen ja pöytä pyyhkiä. Kerran viikossa imurointi ja mopata ja pölyt. Joskus ikkunat ja ovet ja kenties seinää jos näkyy tahra. Varsinkin jos on lisää ja koira ja tulee niistä pölyä karvaa lähtee. Ei riitä kerran viikossa imurointi. Mikä on vaikeeta?? Ehtii lukea, käydä lenkillä jne vaikka ois työssä. Laittaa myös miehen tekemään jotain kuten imuroimaan. Kai teette ruokaa kotona vai eineslinjalla???

Tosiaan tarkennan, että kissa oli alle vuoden ikäinen muuttaessaan tänne, mutta yhteisiä vuosia kertyi. Kokemusta on. Jokainen eläin on yksilö ja paljon tärkeempi kun hysteerinen siivoominen. Tällä hetkellä uusi kissani repii tapettia, repii mun kädet, kiskoo pyykit pyykkitelineeltä, mutta LOVE IT!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa kaikista eniten sotkuisuudessa se, että olen nelihenkisessä taloudessamme ainoa joka oikeasti viitsii ja tekee jotain sen eteen ettei olisi niin sotkuista koko ajan. Tiskit ja pyykit ovat vielä helppo homma, mutta ärsyttää lasten suunnaton välinpitämättömyys - kodissamme kyllä näkyy monessa paikassa se kuinka he elävät välittämättä ympäristöstään pätkääkään. Kyllä tuo kumppanikin arvostaa siistiä kotia, tiedän sen, mutta ei hän vain halua käyttää siivoamiseen esim 15 minuuttia päivässä, joka olisi maailman vaivattomin tapa pitää koti jatkuvassa suht perussiistissä kunnossa. Minulla menee töistä kotiin tullessa se 15 minuuttia jo ihan pahimpien ja häiritsevimpien asioiden siistimiseen lasten jäljiltä - esim. tähän aikaan vuodesta tuovat hiekkaa eteiseen noin kilon päivässä. 

Jatkan vielä tätä omaa vuodatustani sen verran, että ongelma lasten kanssa on siinä, että heillä ei ole mitään kiinnostusta toimia ryhdikkäästi silloin kun ovat yksin tai kaksin kotona. Vetävät just omalla tyylillään vähät välittämättä yleisestä viihtyvyydestä.

Kyllä ne lapset oppii kun ottaa peli koneet sun muut härvelit pois. Kummasti kiinnostaa oma huone siivota jne.

Yhden vauvan kanssa ja ilman miestä saakin varmaan pidettyä siistinä. Meillä on yksi leikki-ikäinen, jonka lelut kulkeutuvat ympäri asuntoa. Päiväkodista kantautuu askarteluja, värityskuvia ja piirrustuksia jatkuvasti, eikä melko pienessä asunnossa olla vielä keksitty niille järkevää säilytyspaikkaa. Päiväkodista kantautuu myös ihan tajuton määrä hiekkaa, mitä ei vain ole aikaa imuroida ihan joka päivä. Miehen työajat on tosi epäsäännöllisiä. Saattaa tulla joskus puolen yön aikaan kotiin ja taas lähteä aamulla. Käväisee siis kotona tekemässä tiskiä ja jättämässä astioita olkkariin ja likaisia sukkia väärään paikkaan. Itse opiskelen päivät ja monesti joudun illalla jatkamaan lapsen mentyä nukkumaan. Lyhyen illan päiväkodin jälkeen haluan viettää lapseni kanssa, en rätin kanssa.

Meillä siivotaan kerran viikossa kunnolla, jolloin lattiat imuroidaan ja pestään höyrypesurilla, vessat pestään ja tavarat laitetaan paikoilleen. Välillä imuroidaan muutenkin, jos vaan ehditään. Kaappien ovista pyyhitään sormenjälkiä ehkä jouluna ja ennen lapsen synttäreitä. Näkyvät tahrat silloin, kun ne syntyy. Silti meilläkin on varmaan joidenkin mielestä sotkuista, kun välillä puhtaat pyykit saattaa odottaa useamman päivän viikkaamista tai lapsi saa luvan jättää olkkarissa leikkimänsä leikin niille sijoilleen. Välillä jos siivouspäivänä laiskottaa, pestään vaan vessat ja imuroidaan. Tiskit meillä on ikuinen murheenkryyni, kun kolmen taloudessa tiskiä tulee niin vähän, ettei koneellista saa joka päivä. Tiskeistä pitäisi esipestä kaikki tahrat pois, ettei ne kuivu odotellessaan. Ollaan koettu helpomaksi jättää ne likoamaan ja pyörittää kone sitten kun se tulee täyteen.

Vieraita varten siistitään talo aina.

Moi sinä, joka olet vauvan kanssa yksin. Mulla on samantyyppinen tilanne: jäin raskaana yksin ja sairastuin masennukseen. Sinusta eroan sillä, että minulla on viisi lasta ja isä nuorikkoineen tapaa lapsia, kun kiireiltään ehtii säännöllisen epäsäännöllisesti. Nuorinta ei tapaa ollenkaan, koska ei osaa hoitaa vauvaa eikä halua. Sen lisäksi minulla on omakotitalo pihoineen, iäkkäät vanhemmat joista huolehdin.

Meillä on välillä hurja kaaos. Ovet on silti auki ystäville ja lasten kavereille. Hassuinta on, että jotkut lapset sanoo ettei niille voi mennä ettei tulisi sotkua tai voi mennä vasta, kun äiti on siivonnut. Mäkin teen melkein koko aika jotain. Mutta kun lapsilauma pyyhältää leikkeineen, niin äkkiä sitä koti on sen näköinen kuin ei mitään olisikaan tehty.

Jos mulla olisi vain yksi lapsi. Etenkin vauva joka ei tuo kavereita kylään, jota ei tarvi viedä treeneihin tms. Niin mun koti olisi tyystin eri näköinen ja paljon siistimpi. Sit jos vielä ei olisi sitä pihaa hoidettavana ja vaikka asuisi yksiössä tai kaksiossa.

Mutta kaltaisesi varmaan luulee, että oon laiska ja kännykällä koko ajan. Exäkin nyrpistelee nenää, kun hakee vanhimpia lapsia luokseen. Mut ihan sama mitä te ajattelette. Meillä on täällä sotkuisessa huvikummussa superkivaa. Elämässä on muitakin arvoja kuin siisti koti.

Minä kyllä järkkään ja siivoankin mielelläni. Tahrat, sormenjäljet, pöly tai irtohiukset ärsyttävät herkästi. Mutta ikinä ei kämppä ole tiptop. Aina on joku retku tuolin selkänojalla, lankakerä lattialla, kirjat levällään, läppäri ruokapöydällä, pyykit viikon telineessä, roskis täynnä tai lamppu vaihtamatta. Pihasta puhumattakaan. Elän kahden teinin kanssa 57m2 asunnossa, opiskelen, olen kokoaikaisena töissä... Välillä ei vaan jaksa. Toisaalta en tykkää vieraista eikä meillä käy ketään koskaan niin mitäpä väliäkään. Lasten sotkuja en myöskään ala siivoamaan. Itse pyykkäävät jne.

Aloittaja on kyllä ihan klassinen esimerkki esikoisen äidistä, joka kuvittelee olevansa maailman paras kasvattaja ja katsoo muita nenän vartta pitkin. Näitä on nähty. Sinä siis hinkkat omia rasvaisia sormen jälkiä ovista?

Oikeesti, mieti nyt miten erilaista on vauvan kanssa, joka hyvä jos edes liikkuu kuin neljän alle 8v lapsen kanssa. Siinä ei sotkuissa pysy mukana. Ja toiseksi ei edes kiinnosta. Meillä on lelut ja vaatteet pitkin lattioita ja tiskit välillä pöydillä. Lapset kasvaa ja elämä on tässä ja nyt.

Kolmanneksi 2-5 herätystä on vielä aika vähän.

Nyt oikeesti ap vähän järkeä päähän. Lopeta se vertaileminen ja keskity omaan elämääsi, kuulostaa että tarvitset keskusteluapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös vahvasti siinä uskossa, että tuo yltiöpäinen siivous assosioituu alempiin sosiaaliluokkiin. En tunne ketään akateemisesti koulutettua, joka hysteerisesti jynssäisi kotiaan, jotta kaikki olisi tip-top. Kotona voi olla hyvä järjestys ilman, että siellä siellä on joka paikka vedetty steriiliksi pesuaineilla. Samoin epäsiistikin koti voi olla tarpeeksi puhdas. Joku raja oikeasti tuohon siivoukseen.

Ei oo liikaa vaadittu jos kerran viikossa siivous ja pölyjä pyyhitään pari kertaa viikossa. Likavaatteet omissa kodeissa ja puhtaat omilla paikoillaan jne . Perheessä kaikki osallistuu puhtaanapitoon.

Ei tulisi mieleenkään siivota kerran viikossa. Ehkä kerran kuukaudessa tai joka toinen riittää. Sitä varten riittää jo siivooja. Pieni pöly ja bakteerit vain piristävät. Ei tule allergioita ja autoimmuunitauteja, kun ei yritetä elää missään steriilissä saarekkeessa. Pyykkiä voi pestä kerran 1-2 vk välein. Meillä ainakin alusvaatteet riittävät määrän puolesta useaksi kuukaudeksi vaikka vaihtaisikin joka päivä. Käyttäkää ihmiset herran tähden aikanne johonkin kehittäväämpään kuin siivoamiseen.

Kaikki äidit eivät ole natsimutseja, jotka pakottavat kaikki siivoamaan perjantai-iltaisin tai jotka itse marttyyrimaisesti siivoavat koko ajan. Yksi tuttavani oli kotityranni, kunnes huomasi, että lapset eivät viihtyneet ylisiistissä kodissa natsimutsin ja isänsä kanssa. Hän muutti käytöstään ja sanoi, että "Koti on muidenkin perheenjäsenten koti, joten kaikkien pitää kokea koti omakseen". Ylisiisteys on kontrollifriikin tapa hallita elämää, koska elämänhallinta on jossakin lapsuuden vaiheessa tuhoutunut esimerkiksi vanhempien alkoholinkäytön, himouskovaisuuden tai luonnevikaisuuden vuoksi. Onneksi ystäväni osasi analysoida taustaansa ja sai paremman kontaktin perheeseensä.  

Meillä oli vielä siistiä ja paikat järjestyksessä kun olin lasten kanssa kotona. Sitten työelämä veti mukaan pyörteisiinsä. Meillä ei ole likaista, mutta paikat ei todellakaan pysy järjestyksessä. Oma työ työmatkoineen, miehen työ työmatkoineen, apua tarvitsevat vakavasti sairaat isovanhemmat, lasten harrastukset jne. vetävät kaiken energian.

Eilenkin palattiin viikonloppureissulta auttamasta isovanhempia. Koti oli aika sekaisin. Pyykkejä siellä täällä. Viikonloppureissun laukut olivat vieläkin purkamatta. Koska ilta oli niin kaunis, lähdin juoksulenkille (lapset pyöräilivät vieressä) ja sen päälle kävimme saunassa. Mieluummin teen jotain yhdessä lasten kanssa, kuin alan puunaamaan paikkoja.  Tänään olin töissä 7.30 -17.00. Tein ruuan, vein toisen lapsen harkkoihin (mies vei sillä aikaa toisen). Minä kävin kaupassa ja tulin suoraan kotiin. Samalla laitoin pyykit ja järjestin vähän kotia. Vieläkään ei ole huippusiistiä, mutta tämä kelpaa meille.

Vierailija kirjoitti:

Moi sinä, joka olet vauvan kanssa yksin. Mulla on samantyyppinen tilanne: jäin raskaana yksin ja sairastuin masennukseen. Sinusta eroan sillä, että minulla on viisi lasta ja isä nuorikkoineen tapaa lapsia, kun kiireiltään ehtii säännöllisen epäsäännöllisesti. Nuorinta ei tapaa ollenkaan, koska ei osaa hoitaa vauvaa eikä halua. Sen lisäksi minulla on omakotitalo pihoineen, iäkkäät vanhemmat joista huolehdin.

Meillä on välillä hurja kaaos. Ovet on silti auki ystäville ja lasten kavereille. Hassuinta on, että jotkut lapset sanoo ettei niille voi mennä ettei tulisi sotkua tai voi mennä vasta, kun äiti on siivonnut. Mäkin teen melkein koko aika jotain. Mutta kun lapsilauma pyyhältää leikkeineen, niin äkkiä sitä koti on sen näköinen kuin ei mitään olisikaan tehty.

Jos mulla olisi vain yksi lapsi. Etenkin vauva joka ei tuo kavereita kylään, jota ei tarvi viedä treeneihin tms. Niin mun koti olisi tyystin eri näköinen ja paljon siistimpi. Sit jos vielä ei olisi sitä pihaa hoidettavana ja vaikka asuisi yksiössä tai kaksiossa.

Mutta kaltaisesi varmaan luulee, että oon laiska ja kännykällä koko ajan. Exäkin nyrpistelee nenää, kun hakee vanhimpia lapsia luokseen. Mut ihan sama mitä te ajattelette. Meillä on täällä sotkuisessa huvikummussa superkivaa. Elämässä on muitakin arvoja kuin siisti koti.

Näin juuri. Kodin siistinä pitäminen yhden vauvan kanssa ei ole mikään huippusuoritus, jonka kanssa kannattaa leijua ja tuntea ylemmyyttä. Vauvat eivät varsinaiset vielä sotke. Puolisostakin voi myös toisinaan olla enemmän haittaa kuin hyötyä siisteyden ylläpitämisessä.

Ap voi palata asiaan sitten, kun on vaikka kolme alle kouluikäistä jaloissa pyörimässä, joista nuorin saattaa olla vaativa allerginen vauva, joka huutaa aamuneljään ja keskimmäinen herää puoli kuusi ja vanhin ei saa illalla unta. Lähes kaikki aika menee lasten perustarpeiden hoitamiseen, ruokkimiseen, ulkoiluttamiseen, leikittämiseen, hygieniaan, pyykkihuoltoon, nukuttamiseen, ja poikkeustilanteita kuten infektiokierteitä on enemmän kuin normaalia arkea. Lelut lainehtivat paikasta toiseen nopeammin kuin kukaan ehtii kerätä pois, ja pienet tahmaiset tassut läästivät ympäriinsä ja juuri kun saat rätin käteen, on joku kakannut housuunsa. Jos kämppä on putsplank aamusta iltaan ja lapset tulevat silti hoidettua ja huomioitua kuten pitää, niin se sitten on jo aikamoisen tehokasta.

Tiedätkö mitä?

Minä en siivoa jatkuvasti, meillä saattaa olla tavarat sekaisin. 

Katsos kun minulla on sen tiskirätin sijasta kädessäni mieheni käsi, kun istumme sohvalla, tai lapseni muovieläin, kun leikimme maatilaleikkejä. Sori.