Lue keskustelun säännöt.
Perheiden epäsiistit kodit
Kesän lämpöä odotellessa
05.06.2017 |
Heti alkuun sanottakoon, tämä ei ole provoviesti eli ei kannata huudella Porvoota tai nolla kautta viittä.
Keskusteluun haluaisin nostaa monen lapsiperheen epäsiistit ja epäpuhtaat kodit.
Omassa lapsuudessani en muista että olisi ollut ystävä- ja sukupiirissä suurta epäjärjestystä. Eipä ollut älypuhelimia ja nettiä keksitty, joten ihmisillä varmaankin oli aikaa huolehtia enemmän ympäristöstään kuin selata puhelimen nettiä peukalolla.
Olen vauvan totaaliyksinhuoltaja. Olen ollut raskaudesta alkaen yksin pienokaiseni kanssa. Vauva herättää öisin: joskus kaksi ja joskus viisi kertaa.
Olen väsynyt kyllä.
Yksin hoidan vauvan kaikki ruoat, pesut, ostokset, talouden, oman itseni tarpeet, kaiken.
Silti joka päivä olen rätti kourassa, ettei jää sormenjälkiä keittiön kaappeihin tai oviin tms.
Netflixiä tai muuta koukuttavaa en katso, koska eihän ne filmit sieltä minnekään katoa? Ne voi katsoa muutaman vuoden päästä, kun ei ole vauva-arkea enää.
Kehotan kaikkia teitä katsomaan kotianne tarkemmin ja jättämään epäolennaiset viihdykkeet vähemmälle! Inhottavaa käydä ihmisillä kylässä, kun ei pidetä huolta siitä kaikesta arvokkaimmasta eli perheensä elinympäristön hygieniasta ja järjestyksestä.
Ps. Ennen kuin joku sanoo että on masentunut tai muu mielialan sairaus eikä siksi siivoa päivittäin kotiansa: minulla on masennus todettu ja meneillään SSRI-lääkitys. Ei ole tekosyy elää sikolätissä, että on mielialan kanssa tepposia.
Terveisin kaikki päivät ja yöt yksin vauvan kanssa oleva, toki viikottain sukua ja ystäviä tapaava eräs äiti.
Kommentit (209)
Katson mielummin sitä Netflixiä kuin hinkkaan sormenjälkiä kaapinovista. Ei kiinnosta jos muiden mielestäni kotimme on sikolätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A clean house is a sign of a wasted life.
Mulla on niin paljon muuta tekemistä kuin siivoaminen. Kukin tavallaan.
Lämmintä kesää odotellessa yhä kirjoitti:
Ap tässä. Lämmin kiitos ihanille ihmisille kannustavista viesteistä! Ja teille minua loukanneille kuten ymmärrät miksi olen yh tai olenpa väritön tyyppi tai eihän vauvan kanssa tule sotkua.....huh. Teille haluan kertoa, että mun vauva on KONTTAAVA ja SORMIRUOKAILEVA vauva, joten sotkua tulee ruokapöydän alle ja syöttötuoliin sekä ympäri kämppäämme jatkuvasti! Ilkeitä te muutamat olitte sanoissanne. Yksin pyöritän tätä arkea ja kasvatan lastani. Palaan töihin aivan pian. Silti ajattelin pitää perustason yllä.
Joku kaipasi tarkennusta siivoukäsityksestäni: en jynssää lattialistoja tai tamppaa mattoja. Meillä siis on peruspuhdasta: lakanat ja pyyhkeet kerran viikossa pyykkiin, pinnat päivittäin, lattiat kahden viikon välein pesen mutta imuroin 1-2 kertaa viikossa, vessan pesu kerran viikossa. Tämä siis neuroottista ja pikkutarkkaa siivousta?!?
Ai, nytkö sitä ei ollakaan jokainen vapaa hetki rätti kädessä metsästämässä sormenjälkiä, niinkuin aloituksesta käy ilmi. Koittaisit nyt päättää oletko neuroottinen siivoaa vai jonkun mielestä tuolla kertomallasi tahdilla suorastaan sottapytty.
Voin vain todeta, että yksi aikuinen ja yksi vauva saavat aika vähän sotkua aikaiseksi. Koti on helppo pitää järjestyksessä ja puhtaana.
Sitten kun on kaksi aikuista ja kolme teiniä ja pari lemmikkiä, niin alkaa olla monta sellaista asiaa johon ei yksi ihminen enää ihan ennätä puuttua. Toki kasvattamalla siistejä lapsia helpottaa työtään. Puolison valinta myös jos menee nappiin, niin voi olla että on toinenkin aikuinen tekemässä kotitöitä.
Mutta ap, nauti vauva-ajasta ja puhtaasta kodista. Hyvää kesää sinulle!
Viittasit aloituksessa aikaan ennen vanhaan, jolloin kaikilla oli siistimpää. Monet äidit olivat kotiäitejä, jolloin aikaa jäikin siivoamiseen. Myös asenteet naisten elämässä ovat muuttuneet. Nainen voi tehdä nykyään miljoonaa asiaa, joista siivous ei ole se kaikkein rakkain. Itse asiassa omalla perstuntumalla mietittynä huonommin koulutetut, alemman sosiaaliluokan naiset jynssäävät ja puunaavat ja paremmin koulutetut käyttävät aikansa monipuolisemmin. Anteeksi, mutta tämä on ihan oma empiirinen kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen vaimot vaihtoon tv-sarja.
Elämäntyylejä on niin monia.
Yksi sporttaa ja pesee lattiat päivittäin ja toinen on nautiskelija, eikä niin välitä ympäristöstään tai ulkonäöstään.
Vierailija kirjoitti:
Siisteyskäsitys ei ole opittua vaan toisia vaan ei luonnostaan häiritse epäjärjestys. Meillä oli lapsuudenkodissani aina perussiistiä ja sisarukseni ovat siistejä aikuisinakin mutta minä en ole koskaan ollut. Minua ei häiritse vaikka makuuhuoneen lattialla on viikon pyykit tai lasten junarataleikki on olohuoneen lattialla kaksi viikkoa. Imuroin kyllä säännöllisesti ja siivoan vessat mutta saatan vain siirrellä tavaroita sivuun, jotta mahtuu kulkemaan ja imuroimaan.
Tämä ei liity mitenkään lapsiin vaan olin ihan yhtä sotkuinen asuessani yksin. Esim. kun tulen kotiin, jätän takin eteisen lattialle ja siitä se kivasti sitten löytyy kun lähden taas ulos. Minua ei vain häiritse epäjärjestys yhtään ja siksi en vaivaudu siivoamaan kovin usein. Toki jos meille on tulossa vieraita, sitten siivoan.
Mä olen kyllä muuttanut siisteyskäsityksiäni perheen myötä. Yksin asuessani mulla oli aina siistiä. Perheen myötä olen laskenut tasoa. Jos en olisi niin tosiaan kulkisin koko ajan rätti kädessä ja siivoaisin. Koen kuitenkin, että mulla on muutakin elämää kuin siivota koko ajan. Joten olen opetellut vain olemaan välittämättä sekaisuudesta. Maailma ei kaadu siihen vaikka lattialla olis leluja, maailma ei kaadu siihen jos tiskit odottaa hetken koneeseen laittoa. Samoin pyykit kyllä hoituu vaikkei niitä pese sillä sekunnilla kun koneellinen pyykkiä on ilmestynyt pyykkikoriin. Riittää, että on riittävän siistiä. Enempää ei tarvi itseltään vaatia. Ja hyvin näkyy tälle perheelle riittävän. Kaikki me ollaan suht onnellisia tässä välillä enemmän ja välillä vähemmän sekavassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohiksena vielä, mutta itse asiassa sieltä Netflixistä häviää välillä sarjoja ja leffoja. Että kyllä ne kannattaa sieltä ajoissa katsoa. Jos siltä siivoamiselta malttaa.
Ap, kuvittelee että vuoden päästä on helpompi katsoa netfliksiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian siistissä ja sisustusta myöten steriilissä kodissa ei ole enää lapsella kivaa. Ei se lapsi ymmärrä sotkun ja siisteyden eroa ennen kuin vanhemmat sen opettavat, vaan lapsesta on kivaa, jos se hieno junarata tai palikkarakennelma saa olla olkkarin lattialla viikon rakentamisen jälkeenkin leikittävänä eikä pöydän alle rakennettua majaa tarvitse heti hiki hatussa purkaa pois.
Ja lapsen luona vierailevat kaverit - eivät nekään sitä kiiltävää kotia kadehdi. Lähinnä tulee vaivaantunut olo ja tunne, että täällä ei voi leikkiä tai tehdä mitään. Muistan omasta lapsuudesta, että tällaisten kaverien kotona ei ollut viihtyisää käydä. Kolkko tunnelma, kun aina jossain pörisi imuri ja ainoa haju oli pesuaine eikä pöydillä, lattioilla tms ollut ikinä mitään mielenkiintoista katseltavaa. Lähinnä pelattiin sitten pleikkarilla, kun ei tullut mieleenkään, että sellaisessa kodissa voisi esimerkiksi piirtää tai tehdä muuta sotkevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei se konttaava sormiruokailija on vielä siististä päästä kuin mikä sua odottaa jatkossa. Ja sulla varmaan pienempi kotikin kuin isommilla perheillä. Mutta jokainen tyylillään. Tsemppii!
On totta kun päivittäin pyyhkii pöydän keittiössä ja tiskaa ja laittaa koneessa pestävät astiat koneeseen ja pyyhkii tiskipöydän. Pesee lavuaarit ja vessanpöntöt. Siinä ei monta minuuttia mene ja huusholli pysyy kohtalaisessa kunnossa. Kerran viikossa pyyhkii pölyt ja imuroi ja pyyhkii lattiat. Siis jos ei ole eläimiä. Silloin pitää imuroida ainakin kaksi kertaa viikossa, muutoin hukkuu karvoihin.
Jos nämä työt jaetaan puolison kanssa niin huusholli pysyy kunnossa ja siellä on helppo olla. Eikä tule ongelmia pölyn kanssa esim. että allergiaa tulee ja nenät on tukossa jatkuvasti. Vaikka lelut olisikin sekaisin lattialla niin ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niih jokainen taaplaa tyylillään. Eiks erilaisuus ollutkaan rikkaus?
(En jaksanut lukea kaikkia kommentteja... Jos joku jo kommentoi samaan suuntaan, sori my bääd)
Mieluummin vierän aikaa vauvani kuin pölyrätin kanssa. Laulan, loruttelen, luen, höpöttelen, ulkoilen jne. Ja toki imetän. Mutta kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
On totta kun päivittäin pyyhkii pöydän keittiössä ja tiskaa ja laittaa koneessa pestävät astiat koneeseen ja pyyhkii tiskipöydän. Pesee lavuaarit ja vessanpöntöt. Siinä ei monta minuuttia mene ja huusholli pysyy kohtalaisessa kunnossa. Kerran viikossa pyyhkii pölyt ja imuroi ja pyyhkii lattiat. Siis jos ei ole eläimiä. Silloin pitää imuroida ainakin kaksi kertaa viikossa, muutoin hukkuu karvoihin.
Jos nämä työt jaetaan puolison kanssa niin huusholli pysyy kunnossa ja siellä on helppo olla. Eikä tule ongelmia pölyn kanssa esim. että allergiaa tulee ja nenät on tukossa jatkuvasti. Vaikka lelut olisikin sekaisin lattialla niin ei haittaa.
Tätä vessanpyttyasiaa en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi se pitää pestä päivittäin? jos siinä ei ole yhtään näkyvää likaa, niin miksi pesu?
Monilla siivoaminen on pakkomielteistä ja sosiaalisesta pakosta johtuvaa eikä aito valinta. Lapsuudessa on opetettu, että kodin siisteys on naisen mitta, ja tätä sisäistä herruutta sitten palvotaan ja toteutetaan vaikka mielenterveys menisi. Kannattaakos sellaisella leveillä?
Harvalla koti on niin likainen että kyse olisi oikeasti hygieniaongelmasta.
Kannattaisi oikeasti miettiä omia motiiveitaan ennen kuin asettaa itsensä jalustalle. Joku vapaammin asiaan suhtautuva voi olla paljon onnellisempi ja tasapainoisempi kuin sinä. Turha kehua kahleitaan ja tarjota niitä muillekin.
Vauvahan ei oikeastaan sotke eli pyyhit lähinnä niitä omia sormenjälkiäsi. Minäkin tykkään siivota ja siivoankin mutta kun on useampi lapsi ja sen ikäisiä että touhuavat omiaan niin ei vain auta.. Jossain on sotkua aina. Paitsi illalla kun lapset nukkuu ja aamulla ennen kuin heräävät, Mutta näitä hetkiähän ei vieraat näe 😉
Töissä käyvällä ei ole niin paljon aikaa ja energiaa joka päivä puunata
Voihan siivous olla tietysti yksi keino tehdä itsensä tärkeäksi. Mitä olen törmännyt nohin himosiivoajiin, niin usein heillä ei ole elämässä mitään muuta merkittävää sisältöä, uraa jne.