Miksi "kasin pojat" pärjäävät myöhemmin paremmin kuin "ysin ja kympin tytöt"?

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin, että miksi niiden kympin tyttöjen menestystä täytyy koko ajan vähätellä. Uudestaan ja uudestaan nostetaan esille se, että seiskan pojista on tullut käteviä tiilikatonuusijoita, mutta samalla unohdetaan, että kympin tyttö on aivokirurgi. Mutta kun hän  ei ole jatkuvasti esillä ja kerjää kiitosta, niin asiaa ei huomata.

Fakta on, että suurin osa kympin tytöistä menestyy paremmin kuin seiskan pojat, jos menestymistä mitataan mielekkäällä ja mielenkiintoisella työllä ja hyvällä  elämällä.

"Fakta". Ja sitten perustelet tuota "faktaa" niinkin konkreettisella käsitteellä kuin "hyvä elämä". Ei se ole kympin tyttöjen vähättelyä, jos nostaa esille sen faktan, että kympin (ja jopa ysin) pojat menestyvät paremmin työelämässä. Tytöt vain saavat helpommin hyviä arvosanoja kuin pojat sukupuolensa ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vai ysin tytötkin haukutaan palstalla. Me olemme pärjänneet hyvin, meistä tuli juristeja ja lääkäreitä. Toisin kuin seiskan pojista.

Tunnen pari ysin tyttöä joista toinen on kolmekymppisenä mielenterveyssyistä eläkkeellä ja toinen hautausmaalla, sekä pari seiskan poikaa joista toinen on nimekäs hammaslääkäri ja toinen miljoonaomaisuuden yrittämisellä tehnyt.

Ei kannata yleistää, ei mihinkään suuntaan.

Naiset menestyvät tietyillä aloilla aika hyvin mutta tietyillä aloilla tai tietyissä työtehtävissä aika heikosti. Miehet menestyvät lähes jokaisella alalla ja jokaisessa työtehtävässä. Naisten arvoasteikossa perhe tulee usein aidosti 1. sijalla kun taas miehillä ura tulee usein aidosti 1. sijalla. Elämä on myös valintoja. Keskustelu kotihoidontuen pakkokiintiöittämisestä kuvaa hyvin asiaa ainakin Suomessa.

Yksi syy voisi olla, että keskimäärin tytöt suuntautuvat useammin aloille, joissa työpaikat ovat huonosti palkattuja, ja joissa niistä on kova kilpailu, esim. humanistiset alat. Toki moni kympin tyttö päätyy esim. lääkäriksi tai juristiksi, mutta kaikille heistä ei näitä opiskelupaikkoja riitä. Lääkikseenkin on viime aikoina alettu painottaa fysiikkaa ja matikkaa, mikä on johtanut siihen, että entistä useampi poika pääsee lääkikseen, sillä pojat valitsevat fysiikkaa useammin kuin tytöt. Tämä ei välttämättä ole huono asia, älkää käsittäkö väärin. Nyt lääkiksen sukupuolijakauma on suurin piirtein puolet ja puolet, eli aivan optimaalinen.

Toinen syy on se, että kympin tytöt eivät välttämättä ole lainkaan niin loistavia kuin peruskoulun päättötodistus antaa ymmärtää. Suomalaisessa peruskoulussa opetettavat asiat ovat jokseenkin triviaaleja. Lähes kuka vain voi saada peruskoulutasolla kaikesta kympin, jos jaksaa tehdä töitä sen eteen. Kympin tyttö ja kasin poika voivat olla yhtä älykkäitä, mutta kympin tyttö tekee töitä, kasin poika tekee sen verran töitä mitä hänen tarvitsee päästäkseen lukioon. Lukiossa kympin tyttö lukee mahdollisimman monta ainetta ja kirjoittaa niistä hyvät arvosanat, ja pääsee niiden avulla lääkikseen/oikikseen/teknilliseen. Kasin poika lukee pari alaansa liittyvää ainetta hyvin ja kirjoittaa ne, ja pääsee pääsykoekiintiössä lääkikseen/oikikseen/teknilliseen. Siellä kympin tyttö ja kasin poika pärjäävät yhtä hyvin, koska ovat yhtä älykkäitä, ja yliopistossa joku peruskoulussa opittu nippelitieto ei paina grammaakaan, ja kasin poika luki hyvin aineet jotka liittyvät hänen alaansa.

T. Kasin tyttö

Koska naiset ottavat numerot tunnollisuudella ja ahkeruudella ja pojat ottavat numerot lähinnä pelkällä älyllä ja nopealla oppimiskyvyllä. Silloin kun ei voi vain opetella asioita ulkoa ja suoltaa samoja asioita paperille, niin ollaankin sormi suussa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole vain yhtä syytä, mutta ainakin yhden syyn opettajana tunnistan. Kympin tyttö pärjää koulumaailmassa todella pitkälle vain lukemalla ja ulkoa opettelemalla. Se, missä raja alkaa tulla vastaan, riippuu ihan tyypistä. Kokeissa ja tenteissä ei kärjistäen tarvitse tehdä muuta kuin antaa oikeita vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin. Joillain tämä riittää läpi lukion, ja jopa yliopistossakin melko pitkälle.

Ongelmia tulee yleensä siinä vaiheessa, kun tiedon perusteella pitäisi rohkeasti tehdä omatoimisia päätöksiä ja tuottaa jotain mihin ei ole oikeaa vastausta. On esimerkiksi suoraviivaista mennä vaikeankin matematiikan syventävän yliopistokurssin jälkeen tenttiin, ja vastata siinä opettajan laatimaan kysymykseen, sillä siihen on olemassa oikea vastaus jonka on voinut opiskella. Hankalampaa  on suunnitella jostakin lukiotasoisesta asiasta omatoimisesti tutkimus jonka tuloksista on jotain hyötyä, sellaiseen kun ei ole opeteltavissa olevaa vastausta.

Kun opettaja olet, niin voinkin kysyä, miksi koulumaailma palkitsee ulkoa osaamisesta, sen sijaan ei tuollaisesta itsenäisestä suunnittelusta, soveltamisesta ja oman projektin toteuttamisesta?

Se, mikä minua harmittaa, on ettei minun aikanani vielä yliopistossakaan kovin paljon painotettu tuollaisia itsenäisiä omaan ajatteluun perustuvia projekteja. Kokeilua, soveltamista ja ajattelun raportointia kirjoittamalla olisi pitänyt olla paljon enemmän, tenttien sijaan. (En minä silti sitä ulkomuistiakaan täysin väheksyisi, kyllä jonkinmoinen selkäytimestä tuleva faktapohja pitää joissakin asioissa olla. Miten esim. opiskelet vieraan kielen, jollet opi keskeistä sanastoa ulkoa?)

Toisaalta en usko, että tyttöjen ja poikien myöhemmän menestyksen erot ihan vain tuosta kiinni ovat. Itse olin enemmän kriittiseen ja omaperäiseen ajatteluun taipuvainen tyttö, ulkoa opettelin vain sen mistä ei muuten selviä, ja vaikka jossakin matematiikan kokeessa tuli miinusta kun en käyttänyt annettua kaavaa vaan tein omalla tavallani (ajatteluni perustellen, toki, mutta ehkä se oli opettajalle liian vaikea ymmärtää). Eipä se silti elämässä eteenpäin ole auttanut; kokemukseni mukaan myötäilijät ja porukkahenkiset pärjäävät parhaiten.

Kympit tytöt saavat numeronsa kyllä ihan lahjakkuutensa avulla, törkeää vetää mukaan mitään kiltteys- ja mielistelyaspektia arvosanoihin. Sille nyt ei voi mitään, että työelämä arvostaa a) miessukupuolta ja b) verkostoitumista. Kympin tyttöjen kannattaa lukea lääkäreiksi ja opettajiksi, koska niissä ammateissa merkitsevät osaaminen, ei sukupuoli. Kaikki muu työelämä on pelaamista ja taktikointia, jossa ne kasin pojat ilmeisesti ovat parempia. Osaamisella ei aina taida olla niin väliä.

Olen kympin tyttö mutta en mielistellyt ketään, tosin olin hyväkäytöksinen.

Kympin tytöille on kaksi vaihtoehtoa, naisten alat joilla ei tienaa ja miesten alat joilla tienaa.

Miesten aloilla on jo esim teekkareilla perinteisiä seuroja joissa verkostoidutaan. Maineikkaimpiin pääsee vain pojat.

Miesten aloilla on myös enimmäkseen miesprofessoreita, jotka tuntee pojat tutummiksi ja ottavat näitä helpommin hankkeisiin. Tyttöjä varotaan varsinkin jos he ovat puoleensavetäviä, monet miehet eivät osaa suhtautua tähän neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin, että miksi niiden kympin tyttöjen menestystä täytyy koko ajan vähätellä. Uudestaan ja uudestaan nostetaan esille se, että seiskan pojista on tullut käteviä tiilikatonuusijoita, mutta samalla unohdetaan, että kympin tyttö on aivokirurgi. Mutta kun hän  ei ole jatkuvasti esillä ja kerjää kiitosta, niin asiaa ei huomata.

Fakta on, että suurin osa kympin tytöistä menestyy paremmin kuin seiskan pojat, jos menestymistä mitataan mielekkäällä ja mielenkiintoisella työllä ja hyvällä  elämällä.

"Fakta". Ja sitten perustelet tuota "faktaa" niinkin konkreettisella käsitteellä kuin "hyvä elämä". Ei se ole kympin tyttöjen vähättelyä, jos nostaa esille sen faktan, että kympin (ja jopa ysin) pojat menestyvät paremmin työelämässä. Tytöt vain saavat helpommin hyviä arvosanoja kuin pojat sukupuolensa ansiosta.

Hyvä elämä = kunnon palkka, mahdollisuus kehittää itseään, ympäristön antama arvostus, lupa olla oma itsensä.

Niin kauan kun kympin tyttöjä vähätellään, säilyy illuusio siitä,että he eivät ole oikeastaan mitään ja että he ovat saaneet kymppinsä sukupuolen vuoksi. Silti ei ole voitu osoittaa, että yo-kokeissa tytöt menestyvät siksi, että ovat tyttöjä.

Pojat on itsevarmempia.

Mies arvostaa itseään pienestäkin enemmän kuin nainen itseään vähästä. Yleensä miehet on niitä egoilijoita ja ylpeilijöitä, vaikka aihetta ei olisikaan. Naiset taas ovat nöyriä, vaikka saisivat paljonkin aikaiseksi. (Tarkoituksellinen yleistys.)

Kai se testosteroni lisää itsevarmuutta.

Itseään arvostava saa muutkin vakuutettua omasta kyvykkyydestään.

Aloitus huokuu naisvihaa.

Kyllä ne tytöt ne numeronsa ihan älyllä ja ahkeruudella saa.

Minä olen kympin tyttö ja niin ovat tyttärenikin, eikä meillä ole kasin pojat missään ohi kiilanneet.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla se, että pojat käyvät armeijan, tytöistä vain harva. Armeijassa opitaan ryhmätyötaitoja ja johtamista, ja muutenkin oppii reteemmäksi ja sopeutuvaiseksi työskentelemään eri ihmisten kanssa. Työelämässä arvostetaan tällaista "hyvää tyyppiä".

Älykkäät tytöt ovat monesti ujoja, eivätkä osaa myydä osaamistaan, vaikka olisivat kuinka taitavia ratkomaan ongelmia. Jos on vielä tavallisen näköinen, ei voi ratsastaa työelämässä edes edustavalla ulkonäöllä.

Armeijassa oppii ensisijaisesti lusmuilemaan. Johtamista siellä ei opi, käskyttämistä kyllä. Ryhmätyötaidot ovat armeijassa jotain sellaista, mistä työelämässä puhuttiin 1980-luvulla. Sopeutumaan toki oppii, tosin enemmän oppii luovimaan niin, ettei ole tekemisissä niiden kanssa,joiden kanssa ei halua olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ysin tytötkin haukutaan palstalla. Me olemme pärjänneet hyvin, meistä tuli juristeja ja lääkäreitä. Toisin kuin seiskan pojista.

Oikis ja lääkis ovatkin ehkä helpoimpia tapoja pärjätä melko hyvin pelkän koulutuksen avulla. Muut alat kuten kaupallinen ja tekninen ovat paljon hankalampia aloja menestyä pelkällä koulutuksella. Naisia on erittäin vähän esim. yritysten liiketoimintojen vetovastuissa (siksi myös toimareina on vähän naisia, koska toimareiksi tullaan nimenomaan liiketoimintojen vetäjien paikoilta), hr-toiminnoissa ja viestinnässä naisia on kyllä paljon.

Naisille lapset ja perhe on uraeste (miehille etu). Jos nainen erehtyy tekemään lapsia, niin aika harva pystyy samaan aikana uran kehittämään. Vastuu lapsista ja perheestä ei jakaudu tasaisisesti. Naiselle tulee myös katkoja työhistoriaan; lapsentekohalukuuus estää uralla etenemistä.

Raadollinen totuus.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus huokuu naisvihaa.

Kyllä ne tytöt ne numeronsa ihan älyllä ja ahkeruudella saa.

Minä olen kympin tyttö ja niin ovat tyttärenikin, eikä meillä ole kasin pojat missään ohi kiilanneet.

Kulttuurissa ilmenevä naisviha estää naisia etenemästä uralla (yksi syy).

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset ottavat numerot tunnollisuudella ja ahkeruudella ja pojat ottavat numerot lähinnä pelkällä älyllä ja nopealla oppimiskyvyllä. Silloin kun ei voi vain opetella asioita ulkoa ja suoltaa samoja asioita paperille, niin ollaankin sormi suussa. 

Tämän kliseisempää ajatusta aiheesta saa hakea.

Liike-elämässä menestystä suosii riskinottokyky, koska markkinataloudessa riskinotto keskimäärin palkitaan. Miehillä ja naisilla on biologisesti ihan erilainen suhde riskeihin keskimäärin. Miehet usein ottavat riskejä (täysin tarpeettomia ja vaarallisia riskejä myös), naiset välttävät riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Luonteeltaan kiltit ja tunnolliset kympin tytöt ovat mahdollisesti samalla myös vähän introverttejä, eivätkä ainakaan mitään karismaattisia alfapersoonia. Tällaisella persoonallisuudella nyt ei vaan nousta esim. juuri näkyviin johtotehtäviin.

Olenpa jopa todistanut, kuinka tällaiset persoonat alkaa luhistua yliopisto-opintojen loppuvaiheessa, kun heille konkretisoituu, ettei sillä lähes kahdenkymmenen vuoden tunnollisella pakertamisella saavutetakaan sitä korkeinta asemaa.

Menestyksen kaavassa on aikalailla muuttujia.

Kasin pojissa on yhtä paljon introvertteja, mutta ei se heitä näytä haittaavan.

Vierailija kirjoitti:

Minä (riehuva ja tappeleva poika) ja kaveri (kiltti ja kohtelias tyttö) saatiin kokeista lähes aina likimain samoja numeroita. Kuitenkin päättötokarissa sillä oli mua kaksi numeroa parempi keskiarvo. Aika huono osaamisen mittari kieltämättä

Tämäpä juuri tämä. 

Itse olen ollut ADHD-tyttö, eli ihan alinta kastia, kun riehuin ja olin vielä tyttö, hyvänen aika. Todellakin rankaistiin kaikesta arvosanoissa, siis jopa käsityönumerossa! Olin kuitenkin ehdottomasti luokan taitavin ja tuottelian, en vain ymmärtänyt miksi sitä sukkaa olisi pitänyt kutoa hiljaa, eikä olisi saanut jutella kavereiden kanssa. Mulla se numero oli 7, luokan kilteimmällä ( ja käsitöissä aivan surkealla) 10.

Ja edelleen tämä sama jatkuu. Vaikka lapsi olisi tunneilla aktiivinen, tekisi läksyt, saisi kokeista hyvät numerot, mutta on vilkas ja äänekäs, niin nuo kaksi viimeistä asiaa laskee aivan varmasti numeroa. Mikä on ihan sietämättömän epäreilua, koska yhtään sen vähempää on vilkas omaa tempperamenttiaan valinnut kuin ujokaan. Ja yhtä vähän vilkas voi tahdonvoimalla muuttua rauhalliseksi, kuin ujo ulospäinsuuntautuneeksi ja reippaaksi puhujaksi.

Vierailija kirjoitti:

Pojat on itsevarmempia.

Mies arvostaa itseään pienestäkin enemmän kuin nainen itseään vähästä. Yleensä miehet on niitä egoilijoita ja ylpeilijöitä, vaikka aihetta ei olisikaan. Naiset taas ovat nöyriä, vaikka saisivat paljonkin aikaiseksi. (Tarkoituksellinen yleistys.)

Kai se testosteroni lisää itsevarmuutta.

Itseään arvostava saa muutkin vakuutettua omasta kyvykkyydestään.

Sinänsä hauskaa, että miehet ovat itsevarmempia, vaikka suhtautuminen kilttimiehiin on niin negatiivista. Testosteroni tosiaan lisää itsevarmuutta, tämä on biologinen fakta. Osittain sen takia miehet pärjäävätkin paremmin, vaikka heihin suhtaudutaan negatiivisemmin ja he joutuvat tekemään enemmän työtä menestyksen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset ottavat numerot tunnollisuudella ja ahkeruudella ja pojat ottavat numerot lähinnä pelkällä älyllä ja nopealla oppimiskyvyllä. Silloin kun ei voi vain opetella asioita ulkoa ja suoltaa samoja asioita paperille, niin ollaankin sormi suussa. 

Tämän kliseisempää ajatusta aiheesta saa hakea.

Kliseinen ehkä, mutta syystä. Sehän on nimittäin totta.