Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettoman naisen "äitiys" ja siitä paasaaminen
31.05.2017 |
Nyt taitaa olla uusi muotijuttu tämä lapsettomien naisten "toisenlainen äitiys". Kiinnitin asiaan huomiota äitienpäivänä, kun lapsettomat kaverini jakoivat äitienpäiväntoivotuksia myös niille "jotka toteuttava äitiyttä vaikka eivät ole biologisia äitejä". Ymmärrän tämän hyvin esim. adoptioäidin kohdalla joka on kyllä ihka oikea äiti, mutta nyt tästä "toisenlaisesta äityiden toteuttamisesta" puhuvat ihan sinkkunaiset, jotka ovat töissä hoito- ja kasvatusalalla. Mistä tämä ilmiö johtuu? Nämä naiset jakavat sitten seuraavana viikonloppuina kuten yleensäkin kuvia omasta vapaasta elämästään, johon ei lapset kuulu millään lailla.
Olen itse ollut vuosia töissä niin lastensuojelussa, päiväkodeissa jne, mutta en kyllä kokenut mitään samanlaista kuin tämä biologisen lapsen äitiys noissa työpakoissani. Raskausaika, synnytys, vauva- aika, elämä lapsen kanssa, no sitä ei vain voi verrata siihen että on työnsä tai vapaaehtoisesti tekemisissä jonkun toisen ihmisen lapsen kanssa. Vaikka lapsi kävisi jollain naapurin tädillä syömässä päivittäin, ei tämä tee ko. ihmisestä äitiä. Äitejä on vain yksi.Täti voi olla muulla tavalla tärkeä, mutta typerää äiti- sanan käyttä siinä yhteydessä.
Mielenkiintoista on myös nähdä, koskeeko sama myös isyyttä kun isänpäivä lähenee. Eihän noita päiviä ole kuin 2 kertaa vuodessa. Täytyykö äitiyskin nykyään jakaa naapurin lapsettoman sinkun kanssa?
Kommentit (145)
Lapsettomia on varmasti hyvin moneen junaan, mutta mun kokemuksen mukaan moni mainitsee kysyttäessä tuon sisarusten lapset jne, koska muuten lapsettomuudesta tivaaja pitäisi tunnekylmänä hirviönä, koska naisten "kuuluu" olla kiinnostunut lastenhoidosta ja lapsista. Itse en taatusti ole yrittänyt omia kenenkään lapsia (melko patologista käytöstä, IMHO) eikä heti tule mieleen että olisin tällaiseen törmännyt (toki ilmiö voi silti olla olemassa), asia on enempikin niin että jotkut kaverit ehdottelevat että veisin heidän lapsiaan huvipuistoihin tai lomalle. En ole asiasta niinkään innostunut, lähinnä siis siksi että vastuu siitä että asiat eivät menekään ihan putkeen on aika kova. Noh, huvipuistoreissussa tuskin kovin todennäköistä, mutta pidempi ulkomaanloma olisi varmasti jo haasteellinen.
Mutta joo, "piirejä" on erilaisia, kai tuollaistakin voi jossain olla. Joillakin ihmisillä on kova tarve aina todistella että heillä on kaikki mitä muillakin plus vielä ekstraa siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstavelojen puheelta. Ei tarvitse omia lapsia, kun voi olla vaikka sisaruksen lapsen "äiti" aina silloin tällöin hetken, niin tietää millaista äitinä olo on!
En kyllä tiedä yhtään velaa joka haluaisi itseään kutsuttavan äidiksi. Puistattava ajatuskin. Juoksin karkuun jos joku rupeaisi minua äidittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, minua ei kyllä kiinnosta olla minkäänlainen äiti. Aloitus kuulostaa sitä paitsi keksityltä, en ole havainnoinut mitään tällaista omassa lähipiirissäni.
-vela
Minä tunnen mooonta.
Naisia jotka ei ole halunneet/saaneet lapsia ja jotka viimeistään vaihdevuosissa keksivät alkaa toteuttaa sitä äitiyttään sukulaislapsissa. Karita Mattila esim.
Paheksuuko oikea äiti sitä? Luulisi arvostavan, sivistynyt ja rikas nainen tuo Karita Mattila. Lapsille ei ainakaan luulisi olevan haittaa.
No ehkä Karita Mattilakaan ei sitten paheksu, jos joku muuttaa hänen taloonsa ja alkaa toteuttaa vaurautta.
Vertaat eläviä, omilla aivoillaan ajatteleviä ihmisiä taloon? 😁 Niin ja täällä myös yksi vela, joka ei todellakaan halua kenenkään kutsuvan itseään äidiksi. Olisin varmaan tehnyt ihan omat kakarat jos haluaisin olla äiti.
Tämä kuuluu mun mielestäni vähän samaan sarjaan aivopieruja kuin anopin kanssa esikoisen syntyessä. Lapsi syntyi etuajassa yllättäen äitienpäivänä. Anopin viesti sekä meille että muille: Nyt minä sain äitienpäivälahjaksi pienen tytön, ihanaa." Ja arvatkaapa sainko äitienpäiväonnittelut, no, av konkareina arvaattekin vastauksen..
Silloin suututti hormoneissa, väsyneenä, se pieni palkinto sylissä. Nyt jo naurattaa, vähän. Silti mielestäni anoppi käyttäytyi huonotapaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, minua ei kyllä kiinnosta olla minkäänlainen äiti. Aloitus kuulostaa sitä paitsi keksityltä, en ole havainnoinut mitään tällaista omassa lähipiirissäni.
-vela
Minä tunnen mooonta.
Naisia jotka ei ole halunneet/saaneet lapsia ja jotka viimeistään vaihdevuosissa keksivät alkaa toteuttaa sitä äitiyttään sukulaislapsissa. Karita Mattila esim.
Paheksuuko oikea äiti sitä? Luulisi arvostavan, sivistynyt ja rikas nainen tuo Karita Mattila. Lapsille ei ainakaan luulisi olevan haittaa.
No ehkä Karita Mattilakaan ei sitten paheksu, jos joku muuttaa hänen taloonsa ja alkaa toteuttaa vaurautta.
Vertaat eläviä, omilla aivoillaan ajatteleviä ihmisiä taloon? 😁 Niin ja täällä myös yksi vela, joka ei todellakaan halua kenenkään kutsuvan itseään äidiksi. Olisin varmaan tehnyt ihan omat kakarat jos haluaisin olla äiti.
Tyyppi joka toteuttaa äitiyttään toisen lapsilla esineellistää ne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta miehelläni on lapsi. En puhu itsestäni lapsen äitinä tai äitipuolena. Lapsikaan ei käytä näitä nimityksiä minusta. Silti olen saanut joka äitienpäivä lapselta kortin ja hän on toivottanut hyvää äitienpäivää. Kyllä on maailma rikki ja asenteet vinossa, jos tästä saa ongelman tai jos minun nyt pitäisi alakouluikäistä lasta kouluttaa siitä, mitä se äiti oikeasti tarkoittaa ja että joku äiti jossain loukkaantui, kun väärää ihmistä sanottiin äidiksi.
Tuli mieleen tuosta sijaisvanhemmuudesta, että siihen ei ainakaan kannata alkaa jos tuntuu että rajat hämärtyy turhan helposti oman "paikan" suhteen.
Sijaisvanhemmalle olisi äärimmäisen tärkeää ymmärtää biologisten vanhempien merkitys ja lapsen lojaliteetti huonoillekin vanhemmille. Sijaisvanhempi tekee työtä sen koko perheen eteen, sillä ensisijainen tavoite on aina palauttaa lapsi vanhemmilleen. Lasta ei saa hämärryttää sen suhteen kuka hänen äiti on ja kuka hänen isä on, ja keneen hänen kuuluu luottaa tms. Sijaisvanhemman tulee toimia kokoajan kuin oikea vanhempi ja kiintyä lapseen, mutta hänen pitää samaan aikaan osata tukea lapsen suhdetta oikeisiin vanhempiinsa, sillä vaikka lapsi ei heille takaisin palautuisi, niin lapsi kantaa heitä mukanaan koko elämän.
Ei siihen voi kompleksinen vauvakuumeinen ryhtyä, joka toivoo sijaislapsesta "omaa lasta". Pitää olla käsiteltynä tuollaiset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstavelojen puheelta. Ei tarvitse omia lapsia, kun voi olla vaikka sisaruksen lapsen "äiti" aina silloin tällöin hetken, niin tietää millaista äitinä olo on!
Niin, eli poimia rusinat pullasta. Vanhemmuus on muutakin kuin rusinoiden poimiminen pullasta silloin kun itselle sopii, että voi työkavereille kehua retostaa tietävänsä vanhemmuudesta kaiken.
:-D Velat ovat enimmäkseen ihan tyytyväisiä, jos ei tarvitse olla missään tekemisssä kakaroiden kanssa.
Aamen! En tunne ainuttakaan VAPAAEHTOISESTI lapsetonta joka haluaisi omia yhtään kenenkään lapsia. Itse tuntemani (minä mukaanlukien) välttelevät lapsia parhaansa mukaan, sillä eivät viihdy lasten seurassa. Olisivatko nämä esimerkkien siskot ehkä halunneet lapsia, mutta eivät ole saaneet?
Vierailija kirjoitti:
"Äitejä on vain yksi."
Ei aina. Kulttuurissamme palvotaan synnyttäjää mystisenä "Äitinä" mutta äidin työtä ja äitimäisyyttä voi toteuttaa muutenkin ja muutkin. Paitsi mainitsemasi adoptioäiti, myös sijaisäiti, äitipuoli (jotkut siis, esim. itse en isäni vaimoa mieltänyt koskaan äitipuoleksi, mutta näinkin voisi olla) jne. Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti.
Biologisen äidin ohella on se hoivaäiti, joka huolehtii lapsesta, kasvattaa, tukee ja lohduttaa. Valvoo yöllä sairaan lapsensa vuoteen ääressä, kantaa ilot ja surut.
Eli kyllä, sijaisäitikin on äiti.
Mutta ei, opettaja tai lastentarhanopettaja tai lastenosaston sairaanhoitaja EI ole äiti, vaikka tärkeää työtä tekeekin. Hän tekee sitä palkkatyönä ja huolehtii lapsesta siinä missä lukuisista muistakin lapsista vain ohimenevän hetken, ammattiroolinsa puitteissa.
Sinänsä jäin miettimään, onko siinä jotain pahaa, että äitiysroolia lavennetaan myös näihin ammattilaisiin. Vai lisäisikö se kenties jopa äitiyden arvostusta. En osaa sanoa. Ei äitiys mitään mystistä tai jalustalle nostettavaa ole, mutta toisaalta ei sitä voi väheksyä ja tavallaan liudentaa sen merkitystä. Että "on mullakin hoitolapsia duunissa ja koiranpentu", ei ole sama asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstavelojen puheelta. Ei tarvitse omia lapsia, kun voi olla vaikka sisaruksen lapsen "äiti" aina silloin tällöin hetken, niin tietää millaista äitinä olo on!
Niin, eli poimia rusinat pullasta. Vanhemmuus on muutakin kuin rusinoiden poimiminen pullasta silloin kun itselle sopii, että voi työkavereille kehua retostaa tietävänsä vanhemmuudesta kaiken.
:-D Velat ovat enimmäkseen ihan tyytyväisiä, jos ei tarvitse olla missään tekemisssä kakaroiden kanssa.
Aamen! En tunne ainuttakaan VAPAAEHTOISESTI lapsetonta joka haluaisi omia yhtään kenenkään lapsia. Itse tuntemani (minä mukaanlukien) välttelevät lapsia parhaansa mukaan, sillä eivät viihdy lasten seurassa. Olisivatko nämä esimerkkien siskot ehkä halunneet lapsia, mutta eivät ole saaneet?
Minulla on lähipiiri täynnä nelikymppisiä lapsettomia jotka on syvässä kriisissä ratkaisujensa takia. Se päätöksen lopullisuus iskee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuuluu mun mielestäni vähän samaan sarjaan aivopieruja kuin anopin kanssa esikoisen syntyessä. Lapsi syntyi etuajassa yllättäen äitienpäivänä. Anopin viesti sekä meille että muille: Nyt minä sain äitienpäivälahjaksi pienen tytön, ihanaa." Ja arvatkaapa sainko äitienpäiväonnittelut, no, av konkareina arvaattekin vastauksen..
Silloin suututti hormoneissa, väsyneenä, se pieni palkinto sylissä. Nyt jo naurattaa, vähän. Silti mielestäni anoppi käyttäytyi huonotapaisesti.
Tämä tuskin tulee aukenemaan palstan lapsettomille. Mutta jokaisen synnyttäneen naisen pitäisi ymmärtää, ketä tuossa tilanteessa aivan ensimmäisenä onnittellaan ihanasta "äitienpäivälahjasta". Kaikesta ei täydy heti kättelyssä tehdä oman navan tarinaa, ja on korrektia huomioida vastasynnyttänyt ja lapsen kantanut äiti, ja näin osoittaa ymmärtävänsä kuinka varmasti mahtavalta tuntuu saada äitienpäivänä se ihan oma ensimmäinen lapsi ensimmäistä kertaa syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstavelojen puheelta. Ei tarvitse omia lapsia, kun voi olla vaikka sisaruksen lapsen "äiti" aina silloin tällöin hetken, niin tietää millaista äitinä olo on!
Niin, eli poimia rusinat pullasta. Vanhemmuus on muutakin kuin rusinoiden poimiminen pullasta silloin kun itselle sopii, että voi työkavereille kehua retostaa tietävänsä vanhemmuudesta kaiken.
:-D Velat ovat enimmäkseen ihan tyytyväisiä, jos ei tarvitse olla missään tekemisssä kakaroiden kanssa.
Aamen! En tunne ainuttakaan VAPAAEHTOISESTI lapsetonta joka haluaisi omia yhtään kenenkään lapsia. Itse tuntemani (minä mukaanlukien) välttelevät lapsia parhaansa mukaan, sillä eivät viihdy lasten seurassa. Olisivatko nämä esimerkkien siskot ehkä halunneet lapsia, mutta eivät ole saaneet?
Minulla on lähipiiri täynnä nelikymppisiä lapsettomia jotka on syvässä kriisissä ratkaisujensa takia. Se päätöksen lopullisuus iskee.
Ja kompensoidakseen he yrittävät kaapata lapsesi? Kuulostaa hulvattomalta, käsikirjoitusmateriaalia.
-veia
Musta myös tuo on aika säälittävää huomiohuoraamista kerjätä "äitiyttä", joka ei ole äitiyttä. Kuinka monelle meistä naisista joku tarhantäti tai opettaja on ollut muka äidinkorvike? Tai kaverin äiti? En tunne kyllä ketään.
Sain omat lapseni yli kolmekymppisenä. Sitä ennen en kyllä pätkääkään edes halunnut olla mikä wannabemutsi. Mulla oli kyllä rakkaat kummilapset, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Myös serkkujen lapset ja nuoret serkut oli tärkeitä. Mutta en mä mitään äitiyttä siinä toteuttanut.
Onko näillä mukaäideillä joku kompleksi? Miksi he eivät ole tyytyväisiä elämäänsä ei-äiteinä, täteinä, päivähoitajina ja opettajina? Surullista. Äitienpäivä ei mulle ole edes äitinä mitenkään erityinen. Parasta siinä on yhdessä lasten kanssa vietetty aika, jota on joka päivä. Mummi on lapsille toinen tärkeä nainen, mutta tärkeimmillään mummin roolissa, ei heidän äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa palstavelojen puheelta. Ei tarvitse omia lapsia, kun voi olla vaikka sisaruksen lapsen "äiti" aina silloin tällöin hetken, niin tietää millaista äitinä olo on!
Niin, eli poimia rusinat pullasta. Vanhemmuus on muutakin kuin rusinoiden poimiminen pullasta silloin kun itselle sopii, että voi työkavereille kehua retostaa tietävänsä vanhemmuudesta kaiken.
:-D Velat ovat enimmäkseen ihan tyytyväisiä, jos ei tarvitse olla missään tekemisssä kakaroiden kanssa.
Aamen! En tunne ainuttakaan VAPAAEHTOISESTI lapsetonta joka haluaisi omia yhtään kenenkään lapsia. Itse tuntemani (minä mukaanlukien) välttelevät lapsia parhaansa mukaan, sillä eivät viihdy lasten seurassa. Olisivatko nämä esimerkkien siskot ehkä halunneet lapsia, mutta eivät ole saaneet?
Minulla on lähipiiri täynnä nelikymppisiä lapsettomia jotka on syvässä kriisissä ratkaisujensa takia. Se päätöksen lopullisuus iskee.
Ja kompensoidakseen he yrittävät kaapata lapsesi? Kuulostaa hulvattomalta, käsikirjoitusmateriaalia.
-veia
Ei. Vaan he leikkivät äitiä sisarustensa lasten kanssa. Minua pyydetään leikkitreffeille, he tyrkyttävät noiden lasten vaatteita, haluavat keskustella vaippavalinnoista, päivittävät someaan noiden sisarusten lasten kanssa ja jakavat minulle vuolaasti kasvatus- ja ruokavinkkejä.
Tänään on kansainvälien vanhemmuuden päivä. Kumma kun tätä päivää ei kukaan ole sosialisoimassa. Se on vaan se äitienpäivä joka pitää viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, minua ei kyllä kiinnosta olla minkäänlainen äiti. Aloitus kuulostaa sitä paitsi keksityltä, en ole havainnoinut mitään tällaista omassa lähipiirissäni.
-vela
Minä tunnen mooonta.
Naisia jotka ei ole halunneet/saaneet lapsia ja jotka viimeistään vaihdevuosissa keksivät alkaa toteuttaa sitä äitiyttään sukulaislapsissa. Karita Mattila esim.
Paheksuuko oikea äiti sitä? Luulisi arvostavan, sivistynyt ja rikas nainen tuo Karita Mattila. Lapsille ei ainakaan luulisi olevan haittaa.
No ehkä Karita Mattilakaan ei sitten paheksu, jos joku muuttaa hänen taloonsa ja alkaa toteuttaa vaurautta.
Asia selvä. Ajattelet siis omistavasi lapsesi samalla lailla kun ihminen omistaa talonsa. Säälin lapsiasi.
En ajattele. Ajattelem että ihmisen elämässä on rajat. Sellaiset joita ei nyt vaan joku voi talloa halutessaan.
Mistä tuo Marita Kattila-vastaisuus johtuu? Omien googlailujeni perusteella ihminen on esimerkki onnellisesta velasta, joka ei todellakaan haikaile äitiyden perään?
Esim tämä: http://www.iltalehti.fi/viihde/2016040621373970_vi.shtml
Hän oli esimerkki ihmisestä joka lapsista kysyttäessä selittää että ei tarvitse omia lapsia, kun on veljen lapset.
Omat siskoni selittävät samaa. Eivätkä kysy minulta ollenkaan sopiiko minulle että lapseni sosialisoidaan tuolla lailla. Tai loukkaako minua että minun äitiyteni rinnastetaan siihen että kerran kuussa tai kahdessa sotkemassa asunto ja syöttämässä lapset sokerihumalaan.
Se, että ihminen sanoo, ettei tarvitse omia lapsia, koska on läheinen sisarustensa lasten kanssa, ei kyllä mitenkään automaattisesti tarkoita sitä, että luulisi olevansa sisarustensa lasten äiti tai edes haluaisi olla sellainen. Eikä se tarkoita, että "toteuttaisi äitiyttään" niiden lasten kautta. Minä olen vela ja voisin ihan hyvin sanoa noin ja tarkoittaisin sillä juuri sitä mitä sanonkin. Eli että en tarvitse omia lapsia, en siis tarvitse äitiyttä mihinkään, koska saan olla sisarusteni lasten kanssa tekemisissä niin paljon kuin ylipäätään haluan olla lasten kanssa tekemisissä. Mulle siihen riittää tosiaan lähinnä se, että näen heitä kerran kuussa tai kahdessa ja "saan syöttää heidät silloin sokerihumalaan", eli ostaa heille karkkia.
Tajuan oikein hyvin, että äitiys on paljon enemmän kuin se, mutta minä en äitiyttä kaipaa tai tarvitse. Jos haluan viettää aikaa keskenkasvuisten ihmisten kanssa, saan tehdä sitä sisarusteni lasten kanssa ihan tarpeeksi. Itseasiassa sisareni usein toivoo, että olisin hänen lastensa kanssa enemmänkin kuin mitä jaksan olla.
Onko Karita Mattila jossain ihan oikeasti verrannut itseään veljensä lasten äitiin tai sanonut toteuttavansa omaa äitiyttä olemalla veljen lasten kanssa? Vai onko hän vain sanonut, ettei tarvitse omia lapsia, koska saa tarpeeksi lapsikontakteja veljensä lapsista? Nuo on kaksi täysin eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, minua ei kyllä kiinnosta olla minkäänlainen äiti. Aloitus kuulostaa sitä paitsi keksityltä, en ole havainnoinut mitään tällaista omassa lähipiirissäni.
-vela
Minä tunnen mooonta.
Naisia jotka ei ole halunneet/saaneet lapsia ja jotka viimeistään vaihdevuosissa keksivät alkaa toteuttaa sitä äitiyttään sukulaislapsissa. Karita Mattila esim.
Paheksuuko oikea äiti sitä? Luulisi arvostavan, sivistynyt ja rikas nainen tuo Karita Mattila. Lapsille ei ainakaan luulisi olevan haittaa.
No ehkä Karita Mattilakaan ei sitten paheksu, jos joku muuttaa hänen taloonsa ja alkaa toteuttaa vaurautta.
Asia selvä. Ajattelet siis omistavasi lapsesi samalla lailla kun ihminen omistaa talonsa. Säälin lapsiasi.
En ajattele. Ajattelem että ihmisen elämässä on rajat. Sellaiset joita ei nyt vaan joku voi talloa halutessaan.
Mistä tuo Marita Kattila-vastaisuus johtuu? Omien googlailujeni perusteella ihminen on esimerkki onnellisesta velasta, joka ei todellakaan haikaile äitiyden perään?
Esim tämä: http://www.iltalehti.fi/viihde/2016040621373970_vi.shtml
Hän oli esimerkki ihmisestä joka lapsista kysyttäessä selittää että ei tarvitse omia lapsia, kun on veljen lapset.
Omat siskoni selittävät samaa. Eivätkä kysy minulta ollenkaan sopiiko minulle että lapseni sosialisoidaan tuolla lailla. Tai loukkaako minua että minun äitiyteni rinnastetaan siihen että kerran kuussa tai kahdessa sotkemassa asunto ja syöttämässä lapset sokerihumalaan.
Se, että ihminen sanoo, ettei tarvitse omia lapsia, koska on läheinen sisarustensa lasten kanssa, ei kyllä mitenkään automaattisesti tarkoita sitä, että luulisi olevansa sisarustensa lasten äiti tai edes haluaisi olla sellainen. Eikä se tarkoita, että "toteuttaisi äitiyttään" niiden lasten kautta. Minä olen vela ja voisin ihan hyvin sanoa noin ja tarkoittaisin sillä juuri sitä mitä sanonkin. Eli että en tarvitse omia lapsia, en siis tarvitse äitiyttä mihinkään, koska saan olla sisarusteni lasten kanssa tekemisissä niin paljon kuin ylipäätään haluan olla lasten kanssa tekemisissä. Mulle siihen riittää tosiaan lähinnä se, että näen heitä kerran kuussa tai kahdessa ja "saan syöttää heidät silloin sokerihumalaan", eli ostaa heille karkkia.
Tajuan oikein hyvin, että äitiys on paljon enemmän kuin se, mutta minä en äitiyttä kaipaa tai tarvitse. Jos haluan viettää aikaa keskenkasvuisten ihmisten kanssa, saan tehdä sitä sisarusteni lasten kanssa ihan tarpeeksi. Itseasiassa sisareni usein toivoo, että olisin hänen lastensa kanssa enemmänkin kuin mitä jaksan olla.
Onko Karita Mattila jossain ihan oikeasti verrannut itseään veljensä lasten äitiin tai sanonut toteuttavansa omaa äitiyttä olemalla veljen lasten kanssa? Vai onko hän vain sanonut, ettei tarvitse omia lapsia, koska saa tarpeeksi lapsikontakteja veljensä lapsista? Nuo on kaksi täysin eri asiaa.
Raja menee siinä että juhlii äitienpäivää "koska tuntre itsensä äidiksi" tai jos sanoo "toteuttavansa äitiyttä" jonkun toisen lapsilla.
Silloin on kyllä jo höiriintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli ihan puskista tämä äitiyden/ isyyden/ vanhemmuuden kupla, kun lapsi sairastui.
Olimmekin yhtäkkiä huoltajia, emme vanhempia. Se on suurin huijaus kaikista.
Lapsemme raahattiin yliopistollisessa sairaalassa kokeisiin ja testeihin eikä meille tarvinnut puhua mitään.
Kun kyseltiin että eikö meidän suostumusta tarvita mihinkään, sanottiin että ei, lapsi voidaan ottaa huostaan jos ruvetaan jostain länkyttämään ja meille ilmoitettiin että tälläisissä tapauksissa lapsi siirtyy yhteiskunnan omaisuudeksi, jota sairaala hoitaa kuten parhaaksi katsoo.Että siinä vitun äitiyttä ja isyyttä.
Noi paskajuhlat on tehty, jotta tulis kulutuspiikki.
Sinkut voi pitää vaikka äitienpäivän itsellään.
En ihmettele lasu-tarvetta. Terv. v:n p-juhlija.
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihminen sanoo, ettei tarvitse omia lapsia, koska on läheinen sisarustensa lasten kanssa, ei kyllä mitenkään automaattisesti tarkoita sitä, että luulisi olevansa sisarustensa lasten äiti tai edes haluaisi olla sellainen. Eikä se tarkoita, että "toteuttaisi äitiyttään" niiden lasten kautta. Minä olen vela ja voisin ihan hyvin sanoa noin ja tarkoittaisin sillä juuri sitä mitä sanonkin. Eli että en tarvitse omia lapsia, en siis tarvitse äitiyttä mihinkään, koska saan olla sisarusteni lasten kanssa tekemisissä niin paljon kuin ylipäätään haluan olla lasten kanssa tekemisissä. Mulle siihen riittää tosiaan lähinnä se, että näen heitä kerran kuussa tai kahdessa ja "saan syöttää heidät silloin sokerihumalaan", eli ostaa heille karkkia.
Tajuan oikein hyvin, että äitiys on paljon enemmän kuin se, mutta minä en äitiyttä kaipaa tai tarvitse. Jos haluan viettää aikaa keskenkasvuisten ihmisten kanssa, saan tehdä sitä sisarusteni lasten kanssa ihan tarpeeksi. Itseasiassa sisareni usein toivoo, että olisin hänen lastensa kanssa enemmänkin kuin mitä jaksan olla.
Onko Karita Mattila jossain ihan oikeasti verrannut itseään veljensä lasten äitiin tai sanonut toteuttavansa omaa äitiyttä olemalla veljen lasten kanssa? Vai onko hän vain sanonut, ettei tarvitse omia lapsia, koska saa tarpeeksi lapsikontakteja veljensä lapsista? Nuo on kaksi täysin eri asiaa.
Juuri nain. Ja tosiaankin, sisarustensa lapsista puhuvat ei ylipaansa valttamatta edes vieta kovin paljon aikaa heidan kanssaan (Karita Mattilakin reissaa ympari maailmaa suurimman osan ajasta, asuuko edes Suomessa, hanella tuskin on aikaa tai kiinnostusta minkaan sortin varaaitiyteen), koska rasittavat jankkaajat aina ihmettelevat, miksi ei ole lapsia tai ei halua niita, niin siihen on vaan sanottava jotain tuollaista. jos sanoisi ettei ole erityisen kiinnostunut lapsista niin se tulkittaisiin kovin epasympaattiseksi. ja varmasti on monen kohdalla tottakin, etta se lieva uteliaisuus, mika heilla ehka lasten maailmaa kohtaan on, tyydyttyy todella noilla melko satunnaisilla ajanvietoilla sukulaislasten kanssa.
Minusta tassa on sellainen juttu, etta joillakin (naisilla ehka useammin) on sellainen ajattelutapa, etta heidan tai muiden arvo maarittyy ihmissuhteiden perusteella, kuinka monelle on tarkea tai kuinka moni on suorastaan riippuvainen heista. Tama varmasti heijastuu seka noissa "varaaideissa" etta niissa aideissa jotka heti tulkitsevat kevyen heiton sisarusten lapsista on jollain varaaitiydella keulimista. Itse olen kai jonkunlainen vela, ja olen todella onnellinen etta kukaan ei ole minusta riippuvainen, enka leuhki ihmisten (esim miesten) olevan epatoivoisesti minuun kiintyneita tai tarvitsevan minua. Ei, kenenkaan maailma ei minun ymparillani pyori ja hyva niin. Katson silti etta minulla on ihmisarvo, kuten kaikilla, ja useimmat meista kuitenkin (jotain rikollisia lukuunottamatta) kontribuoivat maailmaan ja yhteiskuntaan jotenkin, eika naita kontribuutioita ole tarve alkaa sen kummemmin arvottamaan. Karita Mattilan kontribuutio taide-elamysten tuottajana on vielapa harvinaisen ilmeinen, joten miksi hanta pitaa tallaisesta asiasta narkkia?
Alue: Aihe vapaa
Mun fb-kaveri toivotti äitienpäivää äideille, äideiksi itsensä kokeville, äitejä auttaville sukupuoleen katsomatta, ja Saarioisen naisille. Mun mielestä kiva :) Terveisiä jos luet.