Mitä sellaista jota et koskaan uskonut tapahtuvasi itsellesi

Selvisin elämästä hengissä eli en ajautunut naimisiin juopon ja hakkaavan miehen kanssa, vaikka ennuste oli vahva.Nyt tiedän että lähes kaikki ex-poikaystäväni ovat kuolleet alkoholismiin ja muutomalla elossa olevalla on jonkinasteinen päihdeongelma. Ennusteeni oli kansakoulupohjainen rakennussiivooja, loppujen lopuksi valmistuin korkeakoulusta.

Nyt olen vapaa kaikesta vastuusta ja voin elää vain ja ainoastaan itselleni.Joka suhteessa.

Meni liikuntakyky.

Mulla on lapsia, mies, omakotitalo ja mökki. Ja me ollaan oltu miehen kanssa kohta 20 vuotta yhdessä. Minä joka en halunnut lapsia ja olen edelleen sitä mieltä että ihminen ei ole yksiavioinen otus. Elämä on.

Se kehen uskoin eniten ja rakastin eniten, petti. Naiiviaa, mutta luulin merkitseväni samaa hänelle kuin hän minulle.

Rakastuin ulkomaalaiseen.

Että minua petetään mutta en jätä.

Paras työpaikkani on nykyinen etätyö hyvillä tienesteillä.

Olen vasta kahdenkympin alkupuolella enkä koskaan osannut kuvitella että voisin tienata näin paljon, kuten tienaan nykyään (5200€/ toukokuun palkat).

Jollekin ehkä ihan normaalisumma, mutta itse elin köyhän (ja onnellisen) lapsuuden ja vielä muutama vuosi sitten kuukausipalkkani saattoi olla vain 600€, johon olin jo siihenkin erittäin tyytyväinen. Niin minulle nämä nykyiset palkkani ovat toisinaan aivan utopistisen tuntuisia.

Lisäksi minulla on synnynnäinen vamma, jonka takia koko lapsuuden (17 vuotta) ravasin sairaalassa enkä ikinä uskonut saavani terveen papereita. Mutta 2015 päätettiin lopettaa vammani korjaamiset ja vaikka vammani lievänä on mukanani läpi elämäni, niin enää ei tarvitse ravata useita kertoja vuodessa sairaalalla, ja siitä olen onnellinen.

JOO OLEN OLEMASSA

Että mitään ei tapahtunut, paitsi että kaikki meni huonosti toisin kuin odotettiin.

Se, että pääsin eroon yksinäisyydestä päättämällä parisuhteen.

Se, että yli kolmekymppisenä olisin perheetön sinkku.

- Esikoiseni isä sairastui ja jäin yksin jo odotuksen aikana

- En olisi uskonut koskaan opiskelevani yliopistossa

- En olisi koskaan uskonut olevani oikeustieteen tunnilla

- En olisi koskaan uskonut perustavani uusperhettä

- En olisi koskaan uskonut olevani tyytyväinen ihan "perus laiffiin", kaikki ylimääräinen hömpötys, tuhlaaminen ja merkkitavaroiden haaliminen ei ole kiinnostanut minua koskaan, mutta päätin joskus köyhänä yh:na ostelevani sitten joskus yli 2500 e:n kuukausipalkalla itselleni kaikkea kivaa ja todellisuudessa en edes tarvitse mitään "edustavan hienoa ja kallista", paitsi korkeintaan juhliin :D Toisaalta se on helpottavaa, toisaalta mietin, kuuluuko 28-vuotiaan ajatella näin ja olenko vain unohtanut itseni kokonaan näiden ruuhkavuosien saatossa :D Ties vaikka sitten joskus tää kääntyisi päälaelleen. Ja onhan se kivaa kun palkasta jää aina se 1500 e säästöön.. jäisi varmaan useampi satku vähemmän, jos olisin törsääjä ;/

Että hain alle 30v sterilisaation. Se on ollut elämäni paras päätös.Ensimmäinen lapsi oli vahinko ja kahden yksinhuoltajana en olisi selvinnyt.

Yksi asia joka kalvaa edelleen.

Minusta puhuttiin että olin harrastanut seksiä meidän kyläjuopon kanssa. Minä 23 v siihen aikaan, ja juoppo about. 60?

Huhhuh ja tämähän eiollut totta :D

Eräällä keikalla laulaja iski silmänsä minuun ja tapailimme muutaman kuukauden tiiviisti.

Sairastuisin posttraumaattiseen stressihäiriöön, paniikkihäiriöön, sekä kuulemma alkoholi-ongelma.

N. 25

Takana lapsettomuutta ja endometrioosi diagnoosi kipuineen. Tein viikko sitten elämäni ensimmäisen plussan testiin! Olen vihdoin raskaana:)♡

Että joutuisin onnettomuuteen, josta saisin vaikean aivovamman, jonka kanssa joudun elämään loppuelämäni. Niin vaan kävi.

Että sairastun krooniseen nivelreumaan 21-vuotiaana, joka haurastuttaa polveni ja käteni nopeasti. Suvussani on kyllä reumaa, mutta kaikilla muilla se tuntui olevan nopeasti ohimenevä pieni tulehdus. Nyt olen jo 11 vuotta kituutellut tämän kivun kanssa, ja nilkuttanut kipeiden polvieni kanssa neljän viikon välein saamaan suonen sisäistä hoitoa. Tuskin tämä tulehdus koskaan poistuu, ja jossain vaiheessa minulle asennetaan tekonivelet polviin ja kyynärpäihin.

Etten koskaan valmistunut mistää opinahjosta. 

Kaunis naispuolinen henkilö ehdotti treffejä ja päädyimme sänkyyn heti ensimmäisenä iltana. Olimme molemmat varattuja. Muistan kun itse suorituksen sikana ajattelin että näen varmaan unta...

Että 42-vuotiaana olisin jäänyt niin paljosta paitsi. Olisin niin yksin ja menettänyt niin monta henkilöä, mahdollisuutta ja kokemusta. Osin selittämässä on kaksi vuosikymmentä vaikeiden masennusjaksojen sotkemaa ja pysäyttämää elämänkulkua. Häpeän itseäni ja elämääni niin paljon. Odotan hartaasti helpompaa ja onnekkaampaa elämänjaksoa. Joskus olisi kai oltava minunkin vuoroni.