Mitä sellaista jota et koskaan uskonut tapahtuvasi itsellesi

Synnytyksen suorittaminen. Monelle synnytys on ehkä ihan ''normaali'' asia, mutta itselleni se oli todella rankka asia ajatuksena. Olen ollut todella voimakkaasti synnytyspelkoinen ja ajatellut aina, etten tule ikinä synnyttämään. Noh, lopulta sitten synnytin alakautta normaalisti ja onnistuneesti. Minulle se on todella suuri asia ja olen hiton ylpeä itsestäni. Olen oikeasti pelännyt sitä todella kamalan paljon ja lykännyt lapsen tekemistä synnytyksen takia, mutta lopulta sitten tein sen. :)

Vierailija kirjoitti:

Inhosimme erään miehen kanssa jostain syystä toisiamme vuosikausia. Mitään syytä ei ollut, mutta välttelimme aina toisiamme, emme koskaan puhuneet, olimme töykeitä toisillemme jne. 

Nykyään olemme naimisissa, kolme lasta, yhteiseloa takana lähes 10 vuotta, vaikka olemme iältämme nuoria.

Semmosta.. 

Viha/inho ja rakkaus on välillä pelottavan lähellä toisiaan. Inho on voimakas tunne, kuten rakkauskin. Yleensä se pikkupoikakin kiusaa päiväkodissa sitä pientä tyttöä, johon onkin oikeasti ihastunut. Kumma juttu, yllättävän usein sen vihamiehen kanssa onkin jotain suurempaa meneillään. :'D

Sairastuin työuupumukseen. Minä, vähän yli kolmikymppinen, pärjäävä, vahva nainen!

Olin isäni etäomaishoitaja 35-vuotiaana.

Muutamaa vuotta myöhemmin toinen lapseni kuoli kohtuun 8. kuulla. 

se että olen tilanteessa, jonka jonka ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja..

Avioliitto täysin kuollut, mitään ei ole tehtävissä, molemmat sen tiedämme.

Jos eroan, joudun myös lopettamaan unelma ammatissani, jossa myös tienaan aikamoisen hyvin.. Mutta tätä  työtä kun  ei pysty mitenkään tekemään yksinhuoltajana. ja lapsestani en luovu.. Joten aikamoisen pattitilanne... eli jos eroan, joudun lopettamaan työni, jota rakastan, ja miten sitten elätän itseni ja lapsen.. Olen pääni koittanut puhki miettiä miten tän ratkaisisi.. Mies menettäisi samalla oman elintasonsa, joten tiedän sen olevan syynä omaan jarrutteluunsa. 

Ensimmäistä kertaa elämässä olen todellakin tilanteessa jossa kaikki ratkaisut ovat huonoja.. *huokaus*.

Ollaan nukuttu eri huoneissa jo pari vuotta. Ei tässä enää mitään riitoja ole, kun mitään riideltävää ei ole.. siksi tässä molemmat roikkuu löyhässä hirressä. Onneksi kuitenkin välit ovat asialliset, mutta mitään tunteita ei ole puolin eikä toisin, ja arkiasiat hoituu sulassa sovussa.

1. Olin elämäntapa-nomadi ja moottoripyöräilijä teknistä asti. Minun ei koskaan pitänyt tulla keskivertoiäksi keskiluokkaiseksi 2-lasta, rivitalo ja farmariauto -tyypiksi.

Nyt olen ollut sellainen jo 10 vuotta.

2. Haaveissa näin tyttöystävänä / puolisona aina suomalaisen elovena-tytön. Yleensä tyttöystävänä, koska enhän koskaan mene naimisiin...

Joopa. Vastoin odotuksia rakastuin kaukomaiden nais-turistiin ja sillä tiellä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

se että olen tilanteessa, jonka jonka ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja..

Avioliitto täysin kuollut, mitään ei ole tehtävissä, molemmat sen tiedämme.

Jos eroan, joudun myös lopettamaan unelma ammatissani, jossa myös tienaan aikamoisen hyvin.. Mutta tätä  työtä kun  ei pysty mitenkään tekemään yksinhuoltajana. ja lapsestani en luovu.. Joten aikamoisen pattitilanne... eli jos eroan, joudun lopettamaan työni, jota rakastan, ja miten sitten elätän itseni ja lapsen.. Olen pääni koittanut puhki miettiä miten tän ratkaisisi.. Mies menettäisi samalla oman elintasonsa, joten tiedän sen olevan syynä omaan jarrutteluunsa. 

Ensimmäistä kertaa elämässä olen todellakin tilanteessa jossa kaikki ratkaisut ovat huonoja.. *huokaus*.

Ollaan nukuttu eri huoneissa jo pari vuotta. Ei tässä enää mitään riitoja ole, kun mitään riideltävää ei ole.. siksi tässä molemmat roikkuu löyhässä hirressä. Onneksi kuitenkin välit ovat asialliset, mutta mitään tunteita ei ole puolin eikä toisin, ja arkiasiat hoituu sulassa sovussa.

Mites ns "ranskalainen avioliitto"?

t. se jolla on 2 rakkautta täysin eri tarpeisiin. Se mikä ei ole toiselta pois ei voi satuttaa.

4 keskenmenoa ja kaksi lasta niiden jälkeen.

Jouduin työttömäksi enkä pääse enää todella aktiivisesta yrittämisestä huolimatta töihin ja putoan peruspäivärahalle ja sossun asiakkaaksi heinäkuussa, ikää 45 ja sen huomaa työantajien asenteesta.

Minusta tuli komea. Olin sosiaalisesti kömpelö, huonoryhtinen, laiha, aknenaamainen nörtti. Lukion jälkeen aloin kuitenkin käydä salilla, korjasin ryhtini, hankin siistit hiukset ja rupesin kiinnittämään huomiota pukeutumiseeni, akneni parani jne. Nyt saan todella kauniita Tinder-matcheja, vanhat tutut huomauttavat, että olenpas muuttunut... jne. En oikein tiedä miten suhtautua. 

-M21

Mut on pahoinpidelty ja raiskattu monta kertaa (eri henkilöt). Mut on yritetty tappaa 3 kertaa (eri henkilöt). Mua on työpaikkakiusattu kahdessa työssä. Jouduin keskeyttämään opinnot. Olen tehnyt abortin. Oma perhe ei halua olla tekemisissä. Parhaat ystävät on katkaisseet välit . Mulla on syömishäiriö , alkoholiongelma ja uusiutuva masennus. Olen ollut kriittisessä tilassa teho-osastolla. Mulla on kroonisia sairauksia. Parisuhteeni eivät ole kestäneet . 

Olen elossa. Olen osa-aikatyössä. Olen pysynyt raittiina ja tupakoimattomana pitkään. Masennuslääkkeet auttavat. Minulla on yksi ystävä. Minulla on koti ja rahaa ruokaan ja lääkkeisiin. Luottotietoni on kunnossa. Olen oppinut empaattiseksi. Hyväksyn nyt itseni ja elämäni : )

Minua petettiin. OK olin naiivi.

M

Muutin ulkomaille

Erosin pitkästä liitosta. Mutta varsinkin se kun tajusin että olen näin onnellisempi!

Tulin vahingossa raskaaksi. Siis hyvin hoidetusta ehkäisystä huolimatta. Aiemmat lapset ovat pitkien ja kalliiden hoitojen tulosta ja ikäeroa tämän pienimmän ja seuraavan välille tulee melkein kymmenen vuotta.

Tuosta voi helposti laskea, että olen myös varsin iäkäs tulemaan enää äidiksi. Siksikin harkitsimme myös aborttia. Se on toinen asia johon en ikinä olisi uskonut joutuvani. Lapsi saa kuitenkin tulla, jokin tarkoitus tällä varmasti on.

Sain vakituisen työpaikan 17 vuoden kurssi-, koulutus-, tukityö-, ja harjoitteluhistorian jälkeen, vieläpä omaa alaani. 2000 euron arpavoittokin oli aika ei-odotettu, vaikka ei se iso olekaan, mutta ei kaikki tuollaisiakaan saa. 

Tulin raiskatuksi. Elämä meni uusiksi.

+ Sain miehen. Olin jo tyytynyt kohtaloon ikisinkkuna mutta toisin kävi. Nyt jo 10 vuotta yhdessä oltu, ja vieläkin tuntuu epätodelliselta.

+ Sain vakituisen työpaikan omalta alalta. Ei täydellinen paikka, mutta menettelee.

+ Omistetaan oma talo, joka tuntui aikoinaan niin kaukaiselta haaveelta.

- Olen yksinäinen. Mulla ei ole enää yhtäkään kaveria jolle purkaa asioitaan tai käydä viihteellä

Selvisin masennuksesta. Olin ollut lapsesta asti enemmän tai vähemmän masentunut.

+ mulla on oma hevonen, vaikka pelkään edelleen hevosia, en ole loistava ratsastaja ja köyhäkin olen

- en onnistunut missään opinnoissani ja luultavasti olen matalapalkkaduunari lopun ikää, jos ei jotain suurta ihmettä tapahdu

- aviopuolisoni sairastui skitsofreniaan ja parisuhde on kokenut aikamoisen muutoksen ja tuonut erilaisia haasteita ihan perus arkielämääni ja muuttanut myös minua

- mulla ei ole sukulaisia eikä ystäviä nykyään, kaikki kadonneet kuka minnekin vuosien aikana ja samanhenkisten ihmisten löytäminen pirun hankalaa

+ on oma pieni talo maalla, oli haaveena niin pitkään ja vasta äskettäin haave toteutui pitkän väännön jälkeen

Löysin elämäni miehen viisikymppisenä! Teininä haaveilin vielä romanttisesta rakkaudesta, mutta sitten opin uskomaan että sellaista ei ole, ja ookoo on riittävää. Tällä perusteella menin avioonkin, mikä yllätys yllätys, päättyi eroon toistakymmentä vuotta ihmeteltyäni, että mitä teen väärin kun on niin vaikeaa, ankeaa, repivää ja yksinäistä.

Mutta rakkautta onkin olemassa, ja toisiaan voi haluta suukotella ja halia vielä vuosien perästä. Uskomatonta!