Mitä sellaista jota et koskaan uskonut tapahtuvasi itsellesi

Voitin lotossa. :) Enpä olisi uskonut, en edes aktiivisesti lotonnut.

Menetin vauvani.

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni tuhosi talouteni kostoksi siitä että lähdin palvelemasta häntä. Olen lopun ikääni ulosotossa. En ikinä olisi voinut kuvitellakaan että oikeusvaltiossa sellainen määrä huijausta onnistuu.

Tämä on kyllä huolestuttavaa kun niin moni suomalainen kertoo joutuneensa epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi.

Mies petti ja jätti.Toinen teki samat. Kukaan ei enää huoli,netti deiteilläkin kaikki kaikkoaa kun näkevät kuvan.Mielestäni olen ihan siedettävän näköinen vaikka vähän pläski.

Mikä songelma tuo nyt on. Kaljut miehet on ok.

En olisi ikinä uskonut, että äitini alkaa juomaan sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Nyt 15 vuotta myöhemmin on täysi alkoholisti ja elämä menee päin hittoa. Tätä en olisi voinut koskaan uskoa ja edelleenkin tuntuu, että ajoittain kiellän koko asian olemassa olon. 

Sairastuin 27 vuotiaana skitsofreniaan ja menetin unelma-ammattini.

Mulla on suhde viime kesänä naimisiin menneen exäni kanssa. Välillä itsekin pysähdyn ihmettelemään miten tähän on päädytty- ai niin ja mulla itselläni on avomies josta en todellakaan halua erota. Ennen luulin ettei ole mahdollista rakastaa useampaa ihmistä samanaikaisesti- enää en. Ja olen mustasukkainen kun exä on esim. ulkomaanreissulla vaimonsa kanssa, haluaisin itse olla tilalla.

Että löydän Jumalan ja sellaisen uskonnon joka sopii minulle, jota en edes tiennyt etsiväni tai tiennyt olevan olemassa. Ei enää äkäistä oikku jumalaa, ei guruja, ei kärsimyksiä, ei kummallisuuksia, vain puhdas uskonto.

Ex luterilainen, jolla meni siihen 50v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain komean, älykkään, mukavan ja huumorintajuisen poikaystävän. Itse olen aika tylsää seuraa enkä ole edes kaunis, joten pidän ihmeenä, että kyseinen mies kiinnostui minusta.

Aivan tavallista nainen voi saada itseään tasokkaamman miehen. Toisin päin se ei tosin toimi

Ei pidä paikkaansa - olen nähnyt joitain kertoja upeita pitkiä naisia kävelemässä lyhyemmän vähähiuksisen länkisäären tai muuten persjalkaisen miehen kanssa käsikädessä, nokka pystyssä.

Ehkäpä sielujen sympatiaa, mies on rikas tai sitten mies on naisen palvelija, joka nuolee naisen varpaatkin ja palvelee muutenkin 24/7.

Uskon joko naisen orjamiehenä oloon tai paksuun lompakkoon. Kuvaamasi kaltaisiin miehiin tuskin kukaan nainen ainakaan mitään aidosti tuntee

Puolison sairaus ja sitä seuraava kuihtumiskuolema. Pää ei pysy enää mukana. Odotan koko ajan koska herään tästä unesta. Ei minulle voi käydä näin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaistyöttömyys.

Olin koulussa aina paras, pääsin opiskelemaan haluttua alaa arvostettuun yliopistoon. Nousujohteinen ura päättyi burnoutiin ja siitä jonkin ajan päästä yt-neuvotteluihin.

Uutta työpaikkaa ei vain löydy, alan olla jo toivoton. Olen melko nuorikin vielä. Mietin jatkuvasti, mitä olisi pitänyt valita toisin, vaikkei se mitään hyödytä. Opiskelumahdollisuutta ei tällä hetkellä ole.

Aikaisemmin kuvittelin aina, että kyllä tekevälle töitä löytyy. On pitänyt nöyrtyä.

Samansuuntaista. En paras ollut koululussa, mutta kärjessä (liikunta ja musiikki 7 piti jalat maassa); eikä burn outia tullut, ei potkuja. Mutta  .... en olisi uskonut löytäväni itseäni tilanteesta, että töitä vain ei saa. Tai pitäisi nöyrtyä 8-9 e/ h ja loiselämän jatkumiseen (työllä ei elä, wt  -- sossutuet elämä). En vain tiedä miten tuon häpeän kestäisi hengissä?

Sain hyväkuntoisena, hoikkana nuorena yllättäen sairauskohtauksen.

En olisi koskaan uskonut, että mieheni voisi pettää minua

Minun oli tarkoitus olla tekemättä lapsia -> Tein 4 lasta

Olin pitkään sinkku -> löysin rakkauteni osa-aikatyöstäni (on myös lasteni isä)

Minusta piti tulla tradenomi -> tuli ensihoitaja

Mitäs vielä... 

Pääsin ortoreksiasta eroon ilman minkäänlaista apua. Olen siitä todella ylpeä.

Inhosimme erään miehen kanssa jostain syystä toisiamme vuosikausia. Mitään syytä ei ollut, mutta välttelimme aina toisiamme, emme koskaan puhuneet, olimme töykeitä toisillemme jne. 

Nykyään olemme naimisissa, kolme lasta, yhteiseloa takana lähes 10 vuotta, vaikka olemme iältämme nuoria.

Semmosta.. 

Sain lapsen luomusti. Kärsin pitkään lapsettomuudesta, enkä olisi ikinä, siis ikinä voinut uskoa tulevani raskaaksi. Noh, tuossa tuo pikkuinen nyt on, olen suunnattoman kiitollinen ja onnellinen enkä vieläkään pysty kunnolla uskomaan tätä todeksi <3

Sairastuin syöpään 21-vuotiaana. Aina olin ollut ns "kiltti tyttö" joka syö terveellisesti, ei tupakoi tai käytä alkoholia. Sairastumisen jälkeen aloinkin elää uudella tavalla. Toisena se lisääntynyt varmuus, että en halua lapsia. Aiemmin aina ajatellut että ne kuuluu elämään, ja "sitten joskus". Nyt reilusti yli 30-vuotiaana lapsiperhe-elämä kiinnostaa entistä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Inhosimme erään miehen kanssa jostain syystä toisiamme vuosikausia. Mitään syytä ei ollut, mutta välttelimme aina toisiamme, emme koskaan puhuneet, olimme töykeitä toisillemme jne. 

Nykyään olemme naimisissa, kolme lasta, yhteiseloa takana lähes 10 vuotta, vaikka olemme iältämme nuoria.

Semmosta.. 

;-) Ei ne romanttiset kirjat ja elokuvat sitten ihan tuulesta temmattuja juonineen olekaan? Rakkaudesta se hevonenkin potkii?