Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelun työntekijöiden kirjoitustyyli ja asenne ärsyttää
Purkautuminen ennen maantain postinkantajaa
28.05.2017 |
Meidän perheessä sattui jotain pahaa. Tein asianmukaisesti rikosilmoituksen ja lastensuojeluilmoituksen. Odotettavissa oli, että lastensuojelu tulisi varmistamaan, että lapselle ei koidu tilanteesta mitään harmia. Olen itse ollut aktiivinen toimija, että lapsi saisi keskusteluapua ja tukea, että häntä suojeltaisiin. Perjantaina tuli lastensuojelusta jonkinlainen kirjelmä, johon sosiaalityöntekijä oli kirjoittanut muistiinpanoja tähän astisilta tapaamisilta.
"Äiti on yhteistyökykyinen" (Mitä muuta olisin, kun tein ne ilmoituksetkin?)
"Äiti vakuuttelee haluavansa lapsen parasta" (ihan oikeasti haluan - siksi mm. nuo ilmoitukset)
Vaikea saada tähän sitä sävyä, mikä kirjoituksissa on, mutta se ei todellakaan ole ystävällistä tekstiä. Ihan kuin vihollisesta kirjoittaisivat pakolla niin vähäisen positiivisesti kuin voivat. Muutenkin tuntuu, että minä olen tässä se pahantekijä. Kuulustellaan lapselta, että millaiset välit hänellä on minuun ja riiteleekö paljon kanssani. Oli kuulemma kartoitettu tukiverkkojakin, eli että onko paikkoja joihin voi mennä jos olotila kotona käy sietämättömäksi. Olen aina kuvitellut, että lastensuojelussa ajatellaan kokonaistilannetta, perheen parasta - mutta nyt lyödään kyllä seivästä minun ja lapsen väliin. Olen pitänyt mölyt mahassani, koska en yksinkertaisesti uskalla sanoa, että mitäs siinä sörkitte - ongelma on toisaalla. Huomaan vaan, että olen alkanut pelätä postinkantajan tuloa ja sitä, että sieltä tulee taas uusi kirje "kuulusteluihin". Viime kirjeessä lapselle haettiin edunvalvojaa. En ymmärrä miksi. Olen suostunut kaikkeen, tehnyt niin kuin sanovat, että lapselle on parhaaksi. Lapsi itse haluaisi lopettaa asiasta jauhamisen ja siirtyä eteenpäin. Ei haluaisi tulla noihin sosiaalityöntekijöiden tapaamisiin. Kiva mun sitten olla se pahis, joka pakottaa tai lahjoo. Harmittaa, että tuli tehtyä koko ilmoitus. Ei tän varmaan näin pitäisi mennä.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin tukeminen oikein olisi parasta juuri mitä lapselle voidaan antaa. Mutta nämä eivät oikein ymmärrä aina että se menee näinpäin.
Tätä kun eivät sossut juuri tajua niin tulee suurinta vahinkoa. Äidin kautta apu annetaan lapselle tai isän se että siihen ulkopuolinen rikkoo luottamusta olemalla luottamatta näin äitiin se luo lapselleTURVATTOMUUTTA! Se vain ruokkii sossun omaa pätemisentarvetta joka on tässä IHAN VÄÄRÄSSÄ KOHTAA. Apu aina vanhempia tukien. Viimeiseen saakka.
Älä vaan sinä joka alapeukutat tätä sano että olet sossu?
Minä ainakin alapeukutin enkä ole sossu vaan lääkäri. Lastensuojelun työntekijöiden tehtävä ei todellakaan ole luottaa sokeasti vanhempien sanaan, sehän on täysin posketon vaatimus. Toki tulee toimia asiallisella ja vanhempia kunnioittavalla tavalla, mutta lähtökohta ei voi olla se, ettei vanhempien toimia ja motiiveja saisi kyseenalaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelussa on niitä hyviä ihmisiä ja sitten on niitä pahoja ihmisiä. En usko jumalaan mutta kiitän siitä että hyvä ihminen astui kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lastensuojelun pitäisi kehittyä.Pitäisi pyrkiä luomaan lastensuojelusta hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistama palvelu, jonka kaikkien toimien tarkoitus tähtää perheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Tämä ei täyty, jos perheitä ei kohdella kuten asiakkaita muissa organisaatioissa, eli kunnioittaen.
Viime kädessä ei. Lastensuojelun tehtävä ei ole toimia perheen sisäisen suurimman yhteisen hyvän periaatteella vaan lapsen edun mukaisesti. Näin sen pitää minusta toimiakin. Siihen pitäisi ehdottomasti pyrkiä, että tunnistettaisiin paremmin ne tilanteet, joissa laajempi panostus perheeseen on myös lapsen edun mukaista. Sen sijaan silloin kun nämä intressit (lapsen vs. muun perheen etu) ovat ristiriidassa, täytyy lapsen edun olla tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin hieman sosiaalialaa. Eräs kouluttajanainen, korkeassa virassa aluehallintovirastossa, piti meille kurssin. Nainen oli piinkova, kokenut sosiaalityöntekijä, jonka lempilause oli "sosiaalityöntekijän ei tarvitse miellyttää ketään". Toinen lause "mitä ei ole kirjattu, ei ole olemassa". Ja vielä "kaikki kirjataan, kaikki on kirjattava...". En tullut kysyneeksi, että miten kirjataan, millä tavoin kirjataan, mitä verbivalintoja...
Sen kuitenkin tiedän, että jos ajattelee negatiivisesti, heijastuu se ihan kaikkialle. Tekstiin, asenteisiin, jne. Eräs toinen sosiaalityöntekijä on jäykkyydessään ja joustamattomuudessaan, kriittisyydessään ja sääntöjen noudattamisessa legendaarinen. Hän "arvioi" lastensuojelutarvetta, "arvioi" vanhemmuutta -- sekä yllätys, kotia ja sen sisustusta...
Kodin arviointi kuuluu lastensuojelutarpeen arviointiin oleellisesti. Kodin on oltava lapselle turvallinen. On melkoisen oleellinen kysymys, jos kotia ei ole. Tai kodissa on lapsille vaarallisia esineitä, kuten puukkoja tai huumeneuloja lattioilla pyörimässä. Jossain olivat lapset nukkumassa parvella, jossa ei ollut kaiteita. Kodin siisteys on tärkeää. Lastensuojelussa tavataan välillä koteja, joissa on ulosteita pitkin lattioita ja seiniä, vanhoja kakkavaippoja pyörimässä ympäriinsä ja lasten sängyt hajonneet ja saastaiset.
Tämäpä onkin huvittavaa. Tai ei lainkaan huvittavaa vaan tragikoomista.
Onko mahdoton ajatus että lastensuojelussa toimivissa sosiaalityöntekijöissä olisi ihmisiä joiden oma vanhemmuus on melko hukassa ja apua tarvitaan omilta vanhemmilta eli lasten isovanhemmilta ja paljon ja se kotikaan ei läpäisisi "turvatarkastuksia" joita he itse muille tekevät?
Tällaisia on ja he sitten tarkkailevat toisten koteja ja perheitä ja tekevät ratkaisuja muiden elämästä.
On hyviä lastensuojelijoita kuten on sekä hyviä että pahoja poliiseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sattui myös ap:n kuvaama tilanne ja tein itse ilmoituksen. Minä, joka hain lapselle apua jouduinkin kyttäyksen kohteeksi eikä lapsi saanut mitään apua. Kun annoin palautetta asian huonosta hoidosta, sossut ensin tyrmistyivät ja sitten raivostuivat.
Minusta kirjoitettiin kostoksi papereihin suoranaisia valheita. Esim. alkuperäisessä tekstissä mainitsemani asia on muunneltu mm. aikamuodoltaan ja asiayhteydeltään. Muunneltuna ja vääristeltynä se antaa minusta epäilemättä hieman hullun kuvan, mikä on selvästi ollut tarkoitushakuista. Omien vääristeltyjen kirjoitustensa perusteella sosiaalityöntekijät sitten kiristivät minua menemään psykiatriseen hoitoon, ja antoivat ymmärtää, että jos en mene, lapseni huostataan.
Mitään oireita, mitä lähetteeseen kirjoitettaisiin, ei ole kuitenkaan pystytty minulle esittämään, vaikka olen niitä useaan kertaan kysynyt. Kuukausien aikana on keskitytty lapsen auttamisen sijasta lähinnä tähän mystiseen "mielisairauteeni", joka ei kuitenkaan anna mitään oireita. (Aikovat kuulemma seuraavaksi tonkia omin lupinensa kaikki terveystietoni, jos sieltä saisivat jotain kättä pidempää minua vastaan.) Olen myös heille papereista osoittanut, että näettehän, alkuperäinen asia on vääristelty, ja useaan kertaan pyytänyt korjaamaan sen, mutta joka ainoassa paperissa tuo sama asia vääristeltynä toistetaan. En tiedä enää mitä tehdä, koska vahinkohan tuo ei enää voi olla, kun kolme kertaa korjaamani asia on yhä väärin. Idea ilmeisesti on, että kun toistavat samaa valhetta papereissa tarpeeksi kauan, sen uskoisivat kaikki, jos asia menee eteenpäin, ja alkuperäinen totuus jää piiloon. Minulla on onneksi suurin osa keskusteluista nauhoilla, myös keskustelu, jossa toinen sosiaalityöntekijä myöntää, että alkuperäistä asiaa on muunneltu. Eri asia on sitten, missä voin noita nauhoja käyttää ja kuka jaksaa niitä kuunnella.
Niin siis "äiti vakuuttaa haluavansa lapsen parasta" olisi tuossa oikea muoto. "vakuuttelee" on asenteellinen ilmaisu. Valitettavasti alalle hakee usein sellaiset ihmiset, joilla on jo lähtökohtaisesti tarve kokea olevansa muiden yläpuolella, vallan kahvassa. :(
Ehkä voit vaihtaa asiaa käsittelevää sosiaalityöntekijää. Ennen kaikkea anna palautetta! Apua hakevan ja yhteistyöhaluisen vanhemman syyllistämisen ei pitäisi kuulua asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran vika on vain ja ainoastaan päättäjissä. Lastensuojelua pyöritetään monessa kunnassa ihan minimiresursseilla (eli ei työnohjausta, toimisto täynnä epäpäteviä sossuja, järkyttävät asiakasmäärät pakottavat jättämään suurimman osan asiakkaista heitteille, ei tietoakaan työhyvinvoinnista yms.)
Jos sossut voisivat työssään hyvin, he saisivat työnohjausta ja heille annettaisiin mahdollisuus ylipäätään tehdä työstään enemmän kuin kaikkein pakollisimmat 10%, olisi tilanne täysin eri, eikä olisi tätä kulttuuria, jossa kaikki sossut leimataan sosiopaateiksi. Terveemmässä tilanteessa asiakkaita epäasiallisesti kohteleville olisi myös varaa antaa kenkää.
Miettikää, kehen haukkunne kannattaa kohdistaa.
T. Työharjoittelun aikanaan lastensuojelussa tehnyt
Ja taas uhriudutaan.
Mäntti käytös, epäasiallisuus ja osaamattomuus tms ei tule yhtään sen halvemmaksi.
Menisitkö itse sellaisen kirurgin leikattavaksi, jolla on 10 muuta leikkausta samana päivänä ja puhelin soi koko ajan? Vai ottaisitko mieluummin kirurgin, jolle sinun leikkauksesi olisi ensimmäinen tai toinen leikkaus sen päivän aikana, ja jolla ei puske kiire ja ahdistus joka viestintävälineestä? Entä kumman kirurgin uskot ottavan tarpeesi paremmin huomioon ja kohtelevan sinua rauhallisesti ja ilman virheitä?
Kyse ei ole uhriutumisesta, vaan ihan arkijärjen käytöstä. Lastensuojelun työntekijöiltä vaaditaan mahdottomia, ja sitten sairastutaan burn outeihin ja tehdään virhearvioita. Tästä kärsivät ennen kaikkea asiakkaat.
Menisin ammattitaitoisen kirurgin luo.
Ammattitaitoinen ihminen ei sotke omia ahdistuksiaan vieraiden ihmisten asioihin. Saati pura sitä heihin.
Eikä uhriudu jos jää osaamattomuudestaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin tukeminen oikein olisi parasta juuri mitä lapselle voidaan antaa. Mutta nämä eivät oikein ymmärrä aina että se menee näinpäin.
Tätä kun eivät sossut juuri tajua niin tulee suurinta vahinkoa. Äidin kautta apu annetaan lapselle tai isän se että siihen ulkopuolinen rikkoo luottamusta olemalla luottamatta näin äitiin se luo lapselleTURVATTOMUUTTA! Se vain ruokkii sossun omaa pätemisentarvetta joka on tässä IHAN VÄÄRÄSSÄ KOHTAA. Apu aina vanhempia tukien. Viimeiseen saakka.
Älä vaan sinä joka alapeukutat tätä sano että olet sossu?
Minä ainakin alapeukutin enkä ole sossu vaan lääkäri. Lastensuojelun työntekijöiden tehtävä ei todellakaan ole luottaa sokeasti vanhempien sanaan, sehän on täysin posketon vaatimus. Toki tulee toimia asiallisella ja vanhempia kunnioittavalla tavalla, mutta lähtökohta ei voi olla se, ettei vanhempien toimia ja motiiveja saisi kyseenalaistaa.
Lähtökohta ei voi myöskään olla se, että vanhemman oletetaan automaattisesti valehtelevan ja kaikki heidän sanomisensa tulee kyseenalaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin tukeminen oikein olisi parasta juuri mitä lapselle voidaan antaa. Mutta nämä eivät oikein ymmärrä aina että se menee näinpäin.
Tätä kun eivät sossut juuri tajua niin tulee suurinta vahinkoa. Äidin kautta apu annetaan lapselle tai isän se että siihen ulkopuolinen rikkoo luottamusta olemalla luottamatta näin äitiin se luo lapselleTURVATTOMUUTTA! Se vain ruokkii sossun omaa pätemisentarvetta joka on tässä IHAN VÄÄRÄSSÄ KOHTAA. Apu aina vanhempia tukien. Viimeiseen saakka.
Älä vaan sinä joka alapeukutat tätä sano että olet sossu?
Minä ainakin alapeukutin enkä ole sossu vaan lääkäri. Lastensuojelun työntekijöiden tehtävä ei todellakaan ole luottaa sokeasti vanhempien sanaan, sehän on täysin posketon vaatimus. Toki tulee toimia asiallisella ja vanhempia kunnioittavalla tavalla, mutta lähtökohta ei voi olla se, ettei vanhempien toimia ja motiiveja saisi kyseenalaistaa.
Sosiaalityöntekijät opetetaan lähtökohtaisesti näkemään vanhemmat vihollisina. Tämä asenne ei vaan toimi, kun puolet ilmoituksista on aiheettomia. Se ei myöskään toimi esim adoptioperheissä, joissa lapsi tulee perheeseen jo historia mukanaan. Nyt adoptiovanhemmatkin joutuvat tilille kaikesta mitä lapselle on tapahtunut, vaikka eivät mitenkään ole voineet sitä aiheuttaa.
Tarvitaan mittava asennemuutos.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sattui myös ap:n kuvaama tilanne ja tein itse ilmoituksen. Minä, joka hain lapselle apua jouduinkin kyttäyksen kohteeksi eikä lapsi saanut mitään apua. Kun annoin palautetta asian huonosta hoidosta, sossut ensin tyrmistyivät ja sitten raivostuivat.
Minusta kirjoitettiin kostoksi papereihin suoranaisia valheita. Esim. alkuperäisessä tekstissä mainitsemani asia on muunneltu mm. aikamuodoltaan ja asiayhteydeltään. Muunneltuna ja vääristeltynä se antaa minusta epäilemättä hieman hullun kuvan, mikä on selvästi ollut tarkoitushakuista. Omien vääristeltyjen kirjoitustensa perusteella sosiaalityöntekijät sitten kiristivät minua menemään psykiatriseen hoitoon, ja antoivat ymmärtää, että jos en mene, lapseni huostataan.
Mitään oireita, mitä lähetteeseen kirjoitettaisiin, ei ole kuitenkaan pystytty minulle esittämään, vaikka olen niitä useaan kertaan kysynyt. Kuukausien aikana on keskitytty lapsen auttamisen sijasta lähinnä tähän mystiseen "mielisairauteeni", joka ei kuitenkaan anna mitään oireita. (Aikovat kuulemma seuraavaksi tonkia omin lupinensa kaikki terveystietoni, jos sieltä saisivat jotain kättä pidempää minua vastaan.) Olen myös heille papereista osoittanut, että näettehän, alkuperäinen asia on vääristelty, ja useaan kertaan pyytänyt korjaamaan sen, mutta joka ainoassa paperissa tuo sama asia vääristeltynä toistetaan. En tiedä enää mitä tehdä, koska vahinkohan tuo ei enää voi olla, kun kolme kertaa korjaamani asia on yhä väärin. Idea ilmeisesti on, että kun toistavat samaa valhetta papereissa tarpeeksi kauan, sen uskoisivat kaikki, jos asia menee eteenpäin, ja alkuperäinen totuus jää piiloon. Minulla on onneksi suurin osa keskusteluista nauhoilla, myös keskustelu, jossa toinen sosiaalityöntekijä myöntää, että alkuperäistä asiaa on muunneltu. Eri asia on sitten, missä voin noita nauhoja käyttää ja kuka jaksaa niitä kuunnella.
Missä tämä on tapahtunut? Olen 02-alueelta ja suunnilleen samanlainen kokemus. Terveystiedot sosiaalitoimi saa kyllä pyydettyä ja ne pitää terveydenhuollosta antaa, lastensuojelulaki menee salassapitovelvollisuuden ohi tässä tapauksessa. Mutta oikeasti kuuluu antaa vain asian kannalta olennaiset tiedot. Ilmeisesti tapana on kuitenkin lähettää kaikki terveystiedot, helpompaa terveydenhuollolle niin... MInusta oli lähetetty paperit siitä lähtien kun olen itse ollut 10-vuotias eikä luonnollisesti ole lapsia ollut. Tietojani pyydettiin ollessani 39-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin tukeminen oikein olisi parasta juuri mitä lapselle voidaan antaa. Mutta nämä eivät oikein ymmärrä aina että se menee näinpäin.
Tätä kun eivät sossut juuri tajua niin tulee suurinta vahinkoa. Äidin kautta apu annetaan lapselle tai isän se että siihen ulkopuolinen rikkoo luottamusta olemalla luottamatta näin äitiin se luo lapselleTURVATTOMUUTTA! Se vain ruokkii sossun omaa pätemisentarvetta joka on tässä IHAN VÄÄRÄSSÄ KOHTAA. Apu aina vanhempia tukien. Viimeiseen saakka.
Niinku Erikan isälle ja äitipuolelle jatkaa kypsää vanhemmuutta? Ei nämä nyt ole aina niin mustavalkoisia, hyväntahtoinen äiti, pahantahtoinen viranomainen.
Sosiaalityöntekijöitäkin on erilaisia. Itse olen aika "lallukka", sellainen kuuntelija ja ymmärtäjä. Kerran oikein pelästyin kun tapasin kollegan, joka otti hirmuisen auktoriteetti-roolin. Jos koet, että sinua on kohdeltu epäasiallisesti, niin aina voit pyytää, että sosaalityöntekijä vaihdetaan. Ei kyllä välttämättä onnistu. Sinuna kertoisin sossulle ihan suoraan, mikä kirjoitustyylissä ärsyttää. Ole rakentava, sossu voi korjata omia tekstejään. Kysy vaikka, että saako kommentoida tekstejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sattui myös ap:n kuvaama tilanne ja tein itse ilmoituksen. Minä, joka hain lapselle apua jouduinkin kyttäyksen kohteeksi eikä lapsi saanut mitään apua. Kun annoin palautetta asian huonosta hoidosta, sossut ensin tyrmistyivät ja sitten raivostuivat.
Minusta kirjoitettiin kostoksi papereihin suoranaisia valheita. Esim. alkuperäisessä tekstissä mainitsemani asia on muunneltu mm. aikamuodoltaan ja asiayhteydeltään. Muunneltuna ja vääristeltynä se antaa minusta epäilemättä hieman hullun kuvan, mikä on selvästi ollut tarkoitushakuista. Omien vääristeltyjen kirjoitustensa perusteella sosiaalityöntekijät sitten kiristivät minua menemään psykiatriseen hoitoon, ja antoivat ymmärtää, että jos en mene, lapseni huostataan.
Mitään oireita, mitä lähetteeseen kirjoitettaisiin, ei ole kuitenkaan pystytty minulle esittämään, vaikka olen niitä useaan kertaan kysynyt. Kuukausien aikana on keskitytty lapsen auttamisen sijasta lähinnä tähän mystiseen "mielisairauteeni", joka ei kuitenkaan anna mitään oireita. (Aikovat kuulemma seuraavaksi tonkia omin lupinensa kaikki terveystietoni, jos sieltä saisivat jotain kättä pidempää minua vastaan.) Olen myös heille papereista osoittanut, että näettehän, alkuperäinen asia on vääristelty, ja useaan kertaan pyytänyt korjaamaan sen, mutta joka ainoassa paperissa tuo sama asia vääristeltynä toistetaan. En tiedä enää mitä tehdä, koska vahinkohan tuo ei enää voi olla, kun kolme kertaa korjaamani asia on yhä väärin. Idea ilmeisesti on, että kun toistavat samaa valhetta papereissa tarpeeksi kauan, sen uskoisivat kaikki, jos asia menee eteenpäin, ja alkuperäinen totuus jää piiloon. Minulla on onneksi suurin osa keskusteluista nauhoilla, myös keskustelu, jossa toinen sosiaalityöntekijä myöntää, että alkuperäistä asiaa on muunneltu. Eri asia on sitten, missä voin noita nauhoja käyttää ja kuka jaksaa niitä kuunnella.
Missä tämä on tapahtunut? Olen 02-alueelta ja suunnilleen samanlainen kokemus. Terveystiedot sosiaalitoimi saa kyllä pyydettyä ja ne pitää terveydenhuollosta antaa, lastensuojelulaki menee salassapitovelvollisuuden ohi tässä tapauksessa. Mutta oikeasti kuuluu antaa vain asian kannalta olennaiset tiedot. Ilmeisesti tapana on kuitenkin lähettää kaikki terveystiedot, helpompaa terveydenhuollolle niin... MInusta oli lähetetty paperit siitä lähtien kun olen itse ollut 10-vuotias eikä luonnollisesti ole lapsia ollut. Tietojani pyydettiin ollessani 39-vuotias.[/quote
Pk-seutu. Tosiaan kuulemma koko elinikäni ajalta olevia terveystietojani voidaan käyttää minua vastaan. Ihan mitä vain joku lääkäri on minusta joskus kirjoittanut, vaikkapa 15 vuoden takaa.
Tuo uhkailu lapsen huostaamisella, jos en mene psykiatriseen hoitoon on paitsi henkistä väkivaltaa, minusta myöskin laitonta. Minulla ei ole mitään oireita (eivätkä hekään ole pystyneet niitä esittämään) mistään mielisairauksista tms., joten kyseessä on ihan puhdas kyykytys ja vallankäyttö, maailman vanhin ase elikä hulluksi leimaaminen. En sitten tiedä kannattaako asiaa viedä poliisille tai ottaako poliisi asiaa tutkittavaksi, jos sen tekisin. Vähän epäilen. Jollekin sosiaaliasiamiehelle valittaminen ei kuulemma johda yhtään mihinkään, pelkkää energianhukkaa, näin olen kuullut usealta taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sattui myös ap:n kuvaama tilanne ja tein itse ilmoituksen. Minä, joka hain lapselle apua jouduinkin kyttäyksen kohteeksi eikä lapsi saanut mitään apua. Kun annoin palautetta asian huonosta hoidosta, sossut ensin tyrmistyivät ja sitten raivostuivat.
Minusta kirjoitettiin kostoksi papereihin suoranaisia valheita. Esim. alkuperäisessä tekstissä mainitsemani asia on muunneltu mm. aikamuodoltaan ja asiayhteydeltään. Muunneltuna ja vääristeltynä se antaa minusta epäilemättä hieman hullun kuvan, mikä on selvästi ollut tarkoitushakuista. Omien vääristeltyjen kirjoitustensa perusteella sosiaalityöntekijät sitten kiristivät minua menemään psykiatriseen hoitoon, ja antoivat ymmärtää, että jos en mene, lapseni huostataan.
Mitään oireita, mitä lähetteeseen kirjoitettaisiin, ei ole kuitenkaan pystytty minulle esittämään, vaikka olen niitä useaan kertaan kysynyt. Kuukausien aikana on keskitytty lapsen auttamisen sijasta lähinnä tähän mystiseen "mielisairauteeni", joka ei kuitenkaan anna mitään oireita. (Aikovat kuulemma seuraavaksi tonkia omin lupinensa kaikki terveystietoni, jos sieltä saisivat jotain kättä pidempää minua vastaan.) Olen myös heille papereista osoittanut, että näettehän, alkuperäinen asia on vääristelty, ja useaan kertaan pyytänyt korjaamaan sen, mutta joka ainoassa paperissa tuo sama asia vääristeltynä toistetaan. En tiedä enää mitä tehdä, koska vahinkohan tuo ei enää voi olla, kun kolme kertaa korjaamani asia on yhä väärin. Idea ilmeisesti on, että kun toistavat samaa valhetta papereissa tarpeeksi kauan, sen uskoisivat kaikki, jos asia menee eteenpäin, ja alkuperäinen totuus jää piiloon. Minulla on onneksi suurin osa keskusteluista nauhoilla, myös keskustelu, jossa toinen sosiaalityöntekijä myöntää, että alkuperäistä asiaa on muunneltu. Eri asia on sitten, missä voin noita nauhoja käyttää ja kuka jaksaa niitä kuunnella.
Missä tämä on tapahtunut? Olen 02-alueelta ja suunnilleen samanlainen kokemus. Terveystiedot sosiaalitoimi saa kyllä pyydettyä ja ne pitää terveydenhuollosta antaa, lastensuojelulaki menee salassapitovelvollisuuden ohi tässä tapauksessa. Mutta oikeasti kuuluu antaa vain asian kannalta olennaiset tiedot. Ilmeisesti tapana on kuitenkin lähettää kaikki terveystiedot, helpompaa terveydenhuollolle niin... MInusta oli lähetetty paperit siitä lähtien kun olen itse ollut 10-vuotias eikä luonnollisesti ole lapsia ollut. Tietojani pyydettiin ollessani 39-vuotias.
Pk-seutu. Tosiaan kuulemma koko elinikäni ajalta olevia terveystietojani voidaan käyttää minua vastaan. Ihan mitä vain joku lääkäri on minusta joskus kirjoittanut, vaikkapa 15 vuoden takaa.
Tuo uhkailu lapsen huostaamisella, jos en mene psykiatriseen hoitoon on paitsi henkistä väkivaltaa, minusta myöskin laitonta. Minulla ei ole mitään oireita (eivätkä hekään ole pystyneet niitä esittämään) mistään mielisairauksista tms., joten kyseessä on ihan puhdas kyykytys ja vallankäyttö, maailman vanhin ase elikä hulluksi leimaaminen. En sitten tiedä kannattaako asiaa viedä poliisille tai ottaako poliisi asiaa tutkittavaksi, jos sen tekisin. Vähän epäilen. Jollekin sosiaaliasiamiehelle valittaminen ei kuulemma johda yhtään mihinkään, pelkkää energianhukkaa, näin olen kuullut usealta taholta.
Mulla oli sama ku jouduin aikoinaan lastenkotiin vähäks aikaa. Aina oltiin just tolleen kirjotettu niihin päätöksiin mitä sain mut totuin niihin aika nopeasti. Semmosta selkokieltä, saattaa kuulostaa vähän töykeältä, mutta ei se haitannut minua. Löytyi kuitenkin ne tärkeimmät asiat niistä päätöksistä. Sama se on nykyään Kelankin päätöksissä. Asiallista mutta ehkä vähän karuakin kieltä. Ehkä se kuuluu vaan niiden työhön sillä tavalla kirjoittaa.
Kelan teksti on kiemuraista ja vaikeaselkoista. Sossun kieli on sellaista pällistelevää ja maalailevaa juoruämmäkieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ne tekstit täytyy kirjoittaa tietyn mallin mukaisesti, ei sinne sooloilla mitään "äidillä on ystävällinen ääni ja hän tuntuu kivalta ihmiseltä". Sinne kirjataan ne faktat, joita saatat myöhemmin esim. lapselle terapiaa etsittäessä voidaan tarvita eli juuri tuo yhteistyökyky ja toive lapsen parhaasta. Voisihan siellä lukea, että äiti ei ole halukas yhteistyöhön - sellaisiakin äitejä on.
Kai niitä sanavalintoja voisi silti hieman miettiä. Itse en anna oman mielipiteeni heijastua lausunnoissani niin, että kirjoittaisin "äiti vakuuttelee, että olisi lapsestaan huolissaan" vaan sen sijaan kirjoitan, että "äiti kertoo, että hän on lapsestaan huolissaan". Olet kuitenkin huolesi osoittanut tekemällä lastensuojeluilmoituksen, joten törkeää kirjoittaa epäilevään sävyyn asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lastensuojelun pitäisi kehittyä.Pitäisi pyrkiä luomaan lastensuojelusta hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistama palvelu, jonka kaikkien toimien tarkoitus tähtää perheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Tämä ei täyty, jos perheitä ei kohdella kuten asiakkaita muissa organisaatioissa, eli kunnioittaen.
Viime kädessä ei. Lastensuojelun tehtävä ei ole toimia perheen sisäisen suurimman yhteisen hyvän periaatteella vaan lapsen edun mukaisesti. Näin sen pitää minusta toimiakin. Siihen pitäisi ehdottomasti pyrkiä, että tunnistettaisiin paremmin ne tilanteet, joissa laajempi panostus perheeseen on myös lapsen edun mukaista. Sen sijaan silloin kun nämä intressit (lapsen vs. muun perheen etu) ovat ristiriidassa, täytyy lapsen edun olla tärkein.
Näin juuri. Lastensuojelun asiakas on aina se lapsi, eivät hänen vanhempansa tai perhe kokonaisuutena. Toisekseen kuka määrittää perheen hyvinvoinnin? Onko se se isä, joka hakkaa äitiä ja lapsia, jos hänen käsityksensä on, että paras hyvinvointi syntyy, kun lastensuojelu ei osallistu laisinkaan. Entä äidin näkemys, josnka mukaan kaikki on hyvin, jos hänen psyykisten ongelmiensa annetaan olla?
Alue: Aihe vapaa
Ei kannata sanamuodoista sun muista nostaa verenpainetta, kaikki noitten tekstit on tuollaista "äiti kokee"-shaibaa. Meilläkin äiti kokee että 2 h yöunet lapselle ei riitä. Melkoista kokemista se :p
Nojoo, Meille lasu sanoi ihan suoraan että eivät ota edes asiakkaaksi, sillä minä, äiti olen tervejärkinen, en käytä päihteitä enkä ole väkivaltainen vaan normaali ihminen. Olen yh.
Lapseni on myynyt lääkkeitään, jäänyt siitä kiinni poliisille, pistänyt kämppää palasiksi moneen otteeseen, ei käy koulua kunnolla, ei tee kotona mitään muuta kuin sotkee ja pyytää rahaa. Käyttää päihteitä, mutat niin ettei ole jäänyt kiinni. Ei tule välttämättä illalla kotiin vaan jää "kaverille" yöksi. mutta ei ole lastensuojelun tarvetta. Eipä. Nyt lapsi jäi luokalle ammattikoulusta, koska ei opiskele. Lasu odottaa että lapsi tappaa itsensä tai jonkun muun, tai kasvaa yli 18v, jolloin vastuu ei ole enää heillä. Ei sillä, ei se ole nytkään. Minulta kysytty moneen otteeseen että pärjäänkö lapsen kanssa. Kun sanon että en pärjää, ei ole mitään otetta enää, niin he sanovat että jos en pärjää niin pitää ottaa huostaan. Muita apuja emme saa, koska ne ovat vapaaehtoisia eikä lapsi halua niitä apuja. Lasta ei kuitenkaan ole otettu huostaan, vaikka siitä on moneen kertaan ollut puhetta. Lapseltani kysyttiin että tarvitsetko mihin meidän apua, hän sanoi ettei mihinkään. Sen jälkeen ei sossuista kuulunut.