Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelun työntekijöiden kirjoitustyyli ja asenne ärsyttää
Purkautuminen ennen maantain postinkantajaa
28.05.2017 |
Meidän perheessä sattui jotain pahaa. Tein asianmukaisesti rikosilmoituksen ja lastensuojeluilmoituksen. Odotettavissa oli, että lastensuojelu tulisi varmistamaan, että lapselle ei koidu tilanteesta mitään harmia. Olen itse ollut aktiivinen toimija, että lapsi saisi keskusteluapua ja tukea, että häntä suojeltaisiin. Perjantaina tuli lastensuojelusta jonkinlainen kirjelmä, johon sosiaalityöntekijä oli kirjoittanut muistiinpanoja tähän astisilta tapaamisilta.
"Äiti on yhteistyökykyinen" (Mitä muuta olisin, kun tein ne ilmoituksetkin?)
"Äiti vakuuttelee haluavansa lapsen parasta" (ihan oikeasti haluan - siksi mm. nuo ilmoitukset)
Vaikea saada tähän sitä sävyä, mikä kirjoituksissa on, mutta se ei todellakaan ole ystävällistä tekstiä. Ihan kuin vihollisesta kirjoittaisivat pakolla niin vähäisen positiivisesti kuin voivat. Muutenkin tuntuu, että minä olen tässä se pahantekijä. Kuulustellaan lapselta, että millaiset välit hänellä on minuun ja riiteleekö paljon kanssani. Oli kuulemma kartoitettu tukiverkkojakin, eli että onko paikkoja joihin voi mennä jos olotila kotona käy sietämättömäksi. Olen aina kuvitellut, että lastensuojelussa ajatellaan kokonaistilannetta, perheen parasta - mutta nyt lyödään kyllä seivästä minun ja lapsen väliin. Olen pitänyt mölyt mahassani, koska en yksinkertaisesti uskalla sanoa, että mitäs siinä sörkitte - ongelma on toisaalla. Huomaan vaan, että olen alkanut pelätä postinkantajan tuloa ja sitä, että sieltä tulee taas uusi kirje "kuulusteluihin". Viime kirjeessä lapselle haettiin edunvalvojaa. En ymmärrä miksi. Olen suostunut kaikkeen, tehnyt niin kuin sanovat, että lapselle on parhaaksi. Lapsi itse haluaisi lopettaa asiasta jauhamisen ja siirtyä eteenpäin. Ei haluaisi tulla noihin sosiaalityöntekijöiden tapaamisiin. Kiva mun sitten olla se pahis, joka pakottaa tai lahjoo. Harmittaa, että tuli tehtyä koko ilmoitus. Ei tän varmaan näin pitäisi mennä.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Koulu teki lastensuojeluilmoituksen lapsestani sen jälkeen, kun isänsä oli pahoinpidellyt hänet kännissä isän kotona. Lapsi on ollut sen jälkeen vain minun luonani, useita kuukausia. Juttelin sossujen kanssa pari kertaa ja oletin, että saamme apua niin meidän vanhempien väliseen kommunikointiin, tukea isän päihdehoitoon kuin apua lapsen traumaan.
Vähänpä tiesin. Yhtäkkiä postista kolahtaa arvioinnin päättämiseen liittyvä paperinivaska, joissa isän oma, rehellinen kertomus tapahtumista ennen lapsen pahoinpitelyä oli pahempi kuin olin luullutkaan. Loppupäätelmä papereissa oli se, että tarvetta lastensuojelun tukitoimille ei ole, koska lapsen äiti (minä) on huolehtivainen ja hakee lapselle apua (yksityinen psykoterapia). Lisäksi meidät vanhemmat kuvattiin yhteistyökykyisiksi henkilöiksi, jotka osaavat ratkaista vaikean tilanteen keskenään, mikä oli täysin absurdi näkemys! Lapsen isä ei ole suostunut puhumaan pahoinpitelyn jälkeen sanaakaan minulle, vaan sekoilee kännissä minkä kerkeää ja uhkailee tappavansa minut, jos en anna lasta hänelle viikko-viikko-systeemillä. Huoltajuusasia on menossa oikeuteen, missä en tietenkään ole tapahtuneen jälkeen heikoilla, mutta aikamoisen yhteistyön ovat sossut nähneen minun ja lapsen isän välillä...
Ja kohta joku tulee arvostelemaan minua lisääntymisestä alkoholistin kanssa. Ex-mieheni alkoholisoitui masennuksensa myötä vasta siinä vaiheessa, kun olimme olleet seitsemän vuotta yksissä. Harva meistä on ennustajaeukko parikymppisenä "elämänsä rakkauden" suhteen.
Suomen palvelujärjestelmässä apua saa myös peruspalveluista lastensuojelun asiakkuuden sijaan. Tilanteessanne olet hakenut lapsen traumaan tukea yksityisestä psykoterapiasta, isän päihdehoito menee A-klinikan kautta (ei vaadi lastensuojelun asiakkuutta) ja vanhempien keskinäisten välienkin työstämiselle on monia eri palveluita tarjolla. Sen kummemmin tilannettanne tuntematta päätyisin kyllä itsekin lopputulemaan, että lastensuojelun asiakkuudelle ei ole tarvetta jos lapsi asuu isän sijaan turvallisen toisen vanhemman luona ja kaikkeen tuen tarpeeseen pystytään vastaamaan myös peruspalveluiden puolelta. Toisen vanhemman tehtävä on arvioida sitä, onko lapsen turvallista olla toisen vanhemman kanssa, ja lastensuojelu on tässä tehnyt arvion, että olet tällaiseen arviointiin kykeneväinen.
Kaikki lapsia koskevat huolet eivät ole lastensuojeluasiakkuuden veroisia, olivat ne miten isoja tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu teki lastensuojeluilmoituksen lapsestani sen jälkeen, kun isänsä oli pahoinpidellyt hänet kännissä isän kotona. Lapsi on ollut sen jälkeen vain minun luonani, useita kuukausia. Juttelin sossujen kanssa pari kertaa ja oletin, että saamme apua niin meidän vanhempien väliseen kommunikointiin, tukea isän päihdehoitoon kuin apua lapsen traumaan.
Vähänpä tiesin. Yhtäkkiä postista kolahtaa arvioinnin päättämiseen liittyvä paperinivaska, joissa isän oma, rehellinen kertomus tapahtumista ennen lapsen pahoinpitelyä oli pahempi kuin olin luullutkaan. Loppupäätelmä papereissa oli se, että tarvetta lastensuojelun tukitoimille ei ole, koska lapsen äiti (minä) on huolehtivainen ja hakee lapselle apua (yksityinen psykoterapia). Lisäksi meidät vanhemmat kuvattiin yhteistyökykyisiksi henkilöiksi, jotka osaavat ratkaista vaikean tilanteen keskenään, mikä oli täysin absurdi näkemys! Lapsen isä ei ole suostunut puhumaan pahoinpitelyn jälkeen sanaakaan minulle, vaan sekoilee kännissä minkä kerkeää ja uhkailee tappavansa minut, jos en anna lasta hänelle viikko-viikko-systeemillä. Huoltajuusasia on menossa oikeuteen, missä en tietenkään ole tapahtuneen jälkeen heikoilla, mutta aikamoisen yhteistyön ovat sossut nähneen minun ja lapsen isän välillä...
Ja kohta joku tulee arvostelemaan minua lisääntymisestä alkoholistin kanssa. Ex-mieheni alkoholisoitui masennuksensa myötä vasta siinä vaiheessa, kun olimme olleet seitsemän vuotta yksissä. Harva meistä on ennustajaeukko parikymppisenä "elämänsä rakkauden" suhteen.
Suomen palvelujärjestelmässä apua saa myös peruspalveluista lastensuojelun asiakkuuden sijaan. Tilanteessanne olet hakenut lapsen traumaan tukea yksityisestä psykoterapiasta, isän päihdehoito menee A-klinikan kautta (ei vaadi lastensuojelun asiakkuutta) ja vanhempien keskinäisten välienkin työstämiselle on monia eri palveluita tarjolla. Sen kummemmin tilannettanne tuntematta päätyisin kyllä itsekin lopputulemaan, että lastensuojelun asiakkuudelle ei ole tarvetta jos lapsi asuu isän sijaan turvallisen toisen vanhemman luona ja kaikkeen tuen tarpeeseen pystytään vastaamaan myös peruspalveluiden puolelta. Toisen vanhemman tehtävä on arvioida sitä, onko lapsen turvallista olla toisen vanhemman kanssa, ja lastensuojelu on tässä tehnyt arvion, että olet tällaiseen arviointiin kykeneväinen.
Kaikki lapsia koskevat huolet eivät ole lastensuojeluasiakkuuden veroisia, olivat ne miten isoja tahansa.
Mutta mistä on keksitty yhteistyö vanhempien välille?
Sosiaaliala ja valtio- tai yhteiskuntatieteet ovat täysin eri asia.
Miksi täällä jatkuvasti haukutaan sossuja?
Vierailija kirjoitti:
Vakuuttelee on mustamaalaava.
Jos lehdessä on otsikko että "Tauski vakuuttelee ettei ole lyönyt ketään" onko otsikko neutraali? Ei ole.
Se on sitäpaitsi vähättelevä. Vakuuttaa on se asiatermi.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisitte ne alkoholit ja huumeet ostamatta niin asiat voisi olla toisin!
Sori, mutten käytä kumpaakaan. Jättäisit sen trollaamisen, niin sinulla voisi olla asiat toisin.
Seli,seli... eiköhän huostaanotoilla ole aina hyvät syyt! Ei niitä noin vain tehdä!
Tässä tapauksessa lapsi oli joutunut perheen ulkopuolisen rikoksen uhriksi ja lapsen äiti oli itse tehnyt asiasta rikosilmoituksen ja hakenut lapselleen lastensuojelusta tukea. Mistään huostaanotosta ei ollut kyse.
Sossut on just parhait! Sanokaa mitä sanotte! Mä oon sitä mieltä! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliala ja valtio- tai yhteiskuntatieteet ovat täysin eri asia.
Sosiaalityö on yhteiskuntatiede. Sosiaalityöntekijäksi valmistuva suorittaa valtiotieteiden, yhteiskuntatieteiden tai hallintotieteiden maisterin tutkinnon. Nimike riippuu yliopistosta; kirjavuus johtuu historiallisista syistä.
Perheestämme on lastensuojelun tarpeen määrittely tehty ja raportissa ei kyllä ollut kuin lapsen kannalta oleelliset merkinnät. Paljon muustakin puhuttiin tapaamisten aikana, mutta kirjaukset asiasisältöisiä ja tilanteen kannalta oleellisia. Sosiaalityöntekijät joutuvat muutamalla tapaamisella tekemään johtopäätös lapsen parhaaksi. Joskus jopa omilla hyvillä vanhemmilla omien ongelmien kasaantuessa unohtuu lapsen paras. Se on näiden ihmisen työ selvittää. Surkeat resurssit ja todella vaativa työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös tutkittu, että lastensuojeluun hakeutuu paljon ihmisiä, joilla on oma suhde vanhempiin pilalla tai on ollut huono lapsuus. He näkevät kaikki vanhemmat sitten omiensa jatkumoina ja pelastaessaan lapsia pelastavat itseään.
Onko faktaa tai mutua? Heitäpä linkkiä tms.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä lastensuojelun raportit eivät ole sisältäneet todellakaan mitään virkakieltä vaan ovat olleet aika yksinkertaisia tekstejä, joissa on lähes sanatarkasti raportoitu mikä kukin on sanonut joka on aika huvittavaa. Kuitenkin joitain virheitäkin aina on, koska kaikki ei nähtävästi siinä puheen lomassa ehdi tai pysty asioita kirjoittamaan juuri niin kuin ne oikeasti sanatarkasti on sanottu. Tietysti tuollaiset virheet voi ottaa päähän mutta esim. itselläni ei ole ollut sen laatuisia asioita joissa nuo pienet virheet olisivat olleet missään merkittävässä asemassa joten en ole niitä edes vaivautunut oikaisemaan.
Meidän perhe joutui kerran "korkea-arvoisempien" sossujen syyniin. Oma perhetyöntekijä (joka oli hyvä, inhimillinen tyyppi) oli mukana pitämässä meidän puolia. Ties minne oltaisiin muuten jouduttukaan. Mutta sekään ei estänyt sitä, että kirjatuista asioista varmaan yli 80% oli aivan päin honkia :D Varsinkin minun ja nykyisen exäni taustat, esimerkiksi olin kertonut että asuin 4-vuotiaasta eteenpäin äitini kanssa, kunnes 16-vuotiaana muutin pois kotoa. 20-vuotiaana muutin silloisen nyxäni kanssa Raumalle (kaupunki muutettu) Raportissa luki että olin asunut mummoni kanssa vauvasta asti ja muuttanut 12-vuotiaana (???) yksin Raumalle! Ex-nyxän vanhemmasta velipuolesta oli myös tullut minun nuorempi veljeni. Naurettiin kippurassa perhetyöntekijän kanssa kun saatiin se raportti käsiimme.
(ja tosiaan, kiitos omien sossujen, yltiö-negatiivinen raportti päättyi kuitenkin sanoihin, ettei tarvetta jatkotoimenpiteille ole, kunhan perhetyöntekijä lupaa vahtia meitä silmä tarkkana)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta mitään tietämättömänä tule mieleen, etä lastensuojelun työntekijällä on tietynlainen eturistiriita.
Työntekijän etu työpaikan säilyttämiseksi on näyttää pomolle, että joka keikka on tärkeä ja että perheessä oli ongelma, joka ei ilman lastensuojelun työtä ratkea.
Voin kuvitella, että joillekin voi olla aika kova kynnys todeta, etä lastensuojelua ei tarvita, turha keikka. Voi näyttää "turhalta työntekijältä" isompien pomojen silmissä. Eli voin kuvitella, että ns. turhassa tapauksessa siinäkin joudutaan käymään pieni teatteri läpi ennen kuin lopputulos voidaan todeta. Toisaalta, joskus ongelmaperhe voi piilotella ongelmia pitkäänkin. Ja sitten jos kumminkin jotain sattuu, lastensuojelu joutuu tilille "miksi ette silloin huomanneet". Tämän vuoksi voin kuvitella että ovat sinnikkäitä.
Suomisanakirja-verkkosanakirjassa vakuutella-sanasta on esimerkkinä "vakuutella viattomuuttaan". Onpa outoa, että lastensuojeluvirkailija on käyttänyt juuri sanaa vakuutella. Ei ole mielestäni asiallista, vaan antaa tekstiin epäilevän sävyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kirjanneet virheitä mm että äiti huoritteli tytärtä vaikka asia on toisinpäin ja todettavissa puhelinnumerolla viesteistä. Tämä on todella kauhistuttava virhe kirjauksissa,mutta kukaan ei oikaise!!;
Vierailija kirjoitti:
Sossut on just parhait! Sanokaa mitä sanotte! Mä oon sitä mieltä! ;)
Niin kauan olet kun osuu omalle kohdalle syystä tahi toisesta..
Olin vuosikausia lastensuojelun perhehoitajana (ns sijaisäiti) työni ohessa.
Mikään, siis todella mikään ei ole kauempana näiden ns. lastensuojelijoiden reaalitodellisuudesta kuin tuo sanaparina koko ajan toistuva lapsen etu.
Ne virkanaiset olivat aivan kamalia kaikki, ei empatiaa yhtään eikä ymmärrystä eikä suoraan sanoen edes tahtoa toimia lapsen edun mukaisesti.
Suojelin lasta koko ajan lastensuojelulta ja hänen vanhemmaltaan. Ajatukseni suomalaisesta lastensuojelusta muuttui 180 astetta. Ei, he eivät välitä. Ja jotain hyvin syvästi heissä itsessään on rikki.
Ja sekin on totta, että heidän päätöstensä takia sattuu oikeasti kaikkea pahaa lapsille ja nuorille paljon enemmän kuin se jäävuoren huippu, mikä tulee median ja kansan tietoon.
En tällä kokemuksella ikinä tekisi lasuilmoitusta tai turvautuisi näihin. Hyi, pelkkä ajatus pelottaa.
Meillä on poistunut huostaanoton syyt,silti meni hallinto oikeuden käsittelyyn huostaanotto ja vastustamme. Puoli vuotta tapahtuneesta ja on lapsi edelleen kotona. Mitä ihmeen järkeä tässä on,että yrittävät huostaan,kun ei ole enää sama elämäntilanne??
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jatkuvasti haukutaan sossuja?
Miksiköhän? Kun ne tekee valheellisia kirjauksia yms.
Hyvä ketju, täytyypä illalla lukea!
Alue: Aihe vapaa
Sairaanhoitaja ei tee sosiaalityötä. Sosiaalityötä tekee sosiaalityöntekijä, tai tilapäisesti esim. sosionomi, jos ei päteviä ole tarjolla.