Raskaus alaikäisenä

Teiniäidin lapsi on koko lähisuvun riesa. Valitettavasti. Eräskin miettii vuosien mittaan että jos sitä ei olisikaan tullut. Ja kaikista eniten sitä miettii se ilman lapsen isää jäänyt teininä äidiksi tullut.

Tee abortti.

Adoptio ei ole ratkaisu. Se on tragedia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin jos äitisi suosittelisi aborttia.

Äidiksi tulo on valtava ja peruuttamaton elämänmuutos. Olet niin nuori, että kuka tahansa äiti haluaisi tyttärelleen aikaa ensin selvittää kuka on ja mitä haluaa, huolehtia vain itsestään, ennen kuin hänen tarvitsee laittaa sivuun omat tarpeensa ja toiveensa lasten takia.

Koska vaikka äidit rakastavat lapsiaan, on joskus raskasta ensimmäiseksi herätessä ja viimeiseksi nukkumaan mennessä kantaa huolta jostakusta joka on sinusta riippuvainen.

Suomessa on turvallista tehdä abortti, saat lapsia sitten myöhemmin, kun olet ehtinyt käydä koulua ja hankkia ammattia, ehkä selvittää sekin onko juuri tämä poikaystävä se jonka kanssa olet lopun elämää, se joka on sielunkumppanisi.

Olen äiti itse, ja suosittelisin aborttia.

Sinusta tulee varmasti hyvä äiti, mutta sinun ei tarvitse olla siihen valmis vielä.

Kukaan ei sinua moiti eikä syyllistä siitä.

Sanotaan että aborttia ei pitäisi tehdä jos vuoden tai kahden sisällä oli ajatellut alkaa yrittää lasta kuitenkin. Silloin vain suunnitelmat vähän muuttuvat.

Sinun tapauksessa koko elämäsi sellaisena kuin olisit sen kuvitellut muuttuisi.

Jos kestät kuulla tämän minulta nyt, ja sinulla on siihen vastaus, kestät kyllä kuulla saman äidiltäsi ja antaa hänelle saman vastauksen.

Hyvin, ja kauniisti sanottu. Ymmärrän tän näkökulman, ja loppujen lopuksi olen sitä mieltä myös itse. Päätös on vain niin hankala..

Vierailija kirjoitti:

Teiniäidin lapsi on koko lähisuvun riesa. Valitettavasti. Eräskin miettii vuosien mittaan että jos sitä ei olisikaan tullut. Ja kaikista eniten sitä miettii se ilman lapsen isää jäänyt teininä äidiksi tullut.

Tee abortti.

Adoptio ei ole ratkaisu. Se on tragedia.

Ahaa. Kerro toki omat kokemuksesi tästä?

KKK kirjoitti:

Kiva kuulla tällaisiakin tarinoita...! Järjetöntä selviytymistä tämä elämä on monelle... Minulla sentään olisi mies kuvioissa. Silti kaikki on vaan niin sekaisin ja päätöksen teko tuntuu mahdottomalta. Mutta sama kysymys myös sulle, miten sun kaverit suhtautui ja oliko sulla sen lapsen saannin jälkeen samat ystävät kuvioissa?

Et kai oikeesti kuvittele? Sun kaverit jatkaa teinielämää. Ne sanoo auttavansa, ja yrittääkin, mutta niillä on muuta, koulu ja harrastukset, ja sitten ne muuttaa pois. Ne ei pysty vielä kuvittelemaan mitä sun elämä on. Etkä sä voi pysyä heidän mukana koska vauva.

No näin mä nimenomaan ajattelinkin. Kiinnostaisi vaan kuulla kokemuksia.

Eiköhän abortti oo paras ratkaisu. Sulla on vielä koulut käymättä ja tuskin oot henkisesti niin kypsä että pystyt ottamaan vastuun. 

Eilen jäi kysymykseesi vastaamatta. Lapseni on siis juuri täyttänyt 18 ja niin olin minäkin hänen syntyessään.

Ystäväpiiri pysyi samana, ja on edelleenkin sama. Yksi muutamaa vuotta nuorempi ystäväni melkein asui meillä, ja oli huojentavaa, kun ei tarvinnut olla yksin.

Sukulaiset varmasti olivat huolissaan kuinka pärjäämme, mutta hyvin he meihin ovat aina suhtautuneet.minulla on hyvin läheiset välit sukulaisiin.

En ole halunnut enempää lapsia, vaikka en koskaan ole lapsen saamista katunut.

T: Se vastaaja jonka mies kuoli

Mene nyt ekana sinne neuvolaan ja selvitä, kuinka pitkällä olet. Abortti ei nimittäin ole vaihtoehto enää tietyn ajan jälkeen ja mahdolliseen matkailuunkin raskaus vaikuttaa. Ei alkuvaiheessa, mutta kuitenkin. Hyvä tietää, missä mennään, oli sun päätös mikä tahansa.

Vaikeaahan sitä on päättää mitä tekee, se on selvä. Ja kummankin päätöksen kanssa saattaa olla vaikea elää. Toisesta vaihtoehdosta on kuitenkin niin sanotusti "enemmän seurauksia" niin ehkä kannattaa miettiä että kummat seuraukset ovat itselle niitä joiden kanssa on helpompi pärjätä. Jos päätät pitää lapsen, sinulla on lopun elämääsi toinen ihminen vastuullasi ja vieläpä kuitenkin loppupelissä aika yksin. Jos päätät abortoida, se on vaikea paikka ja vaikea kestää ja tietynlainen syyllisyys jää kyllä. - Olen kokenut sen.

Kukaan ei tiedä, minkälainen vauva-aika sinulle tulee lapsen kanssa. Voi tulla tosi helppo tai sitten raskaampi juuri esim. koliikkeineen jne. Mutta siitäkin selviää - ihminen selviää aika lailla kaikesta, kuka enempi iloisesti lippua liehuttaen, kuka vähempi. Osittain vauva-ajan rasittavuus on kiinni omasta asenteestakin. Uskallan sanoa näin, koska oma lapseni oli superallerginen, huusi monta tuntia joka ilta eikä rauhoittunut muuten kuin kastelemalla ympäriinsä ja heräili ensimmäisen vuotensa ajan 10-30 kertaa yössä. En silti kokenut lainkaan raskaaksi tai rasittavaksi ajaksi koska olin toivonut ja odottanut lasta yli 5 vuotta.

Valitettavasti siitä ei ole takeita, että mies osaisi tukea sinua matkallasi äitiyteen tai sitten, kun jo olet äiti. Tältäkin palstalla saadaan usein lukea, kuinka pojat/miehet järjestävät ihme tempauksia isäytyessään ts. joutuessaan vakiintumaan lapsen tulon takia. Muutenkin sekä raskaus että aikanaan äitiys ovat semmoista ylämäki-alamäki -vuoristorataa että miesten voi olla vaikea pysyä kyydissä saatikka että osaisivat aina tukea meidän naisten vaatimalla tavalla. Tämänkin uskallan sanoa siksi, että lapseni isä on Tosi Hyvä Mies ja hän on maailman paras isä ja on suurimmalta osin osannut tukea mutta silti koen joskus pohjattomaan yksinäisyyden hetkiä kasvatuksen vaikeissa paikoissa. Onneksi on tyttökaveri. Ei, en ole mikään Drama Queen joka vaatisi mieheltä älyttömyyksiä vaan ihan tavallinen, rauhallinen äiti-ihminen.

Sitten vielä tuo elämäsi menestys. Sen ei tarvitse lapsen myötä loppua kokonaan, tietenkään, kyllä äitien joukossa on kauheita bilehirmujakin ;) Mutta jos haluaa olla hyvä äiti, niin kyllä lapsen tarpeet tulee aina ensin ja kyllä pelkkä lapsen olemassa oleminen on ajoittain suuri rajoite menoille.

Jos sinulla on sellainen tunne lähes koko ajan, ettet haluaisi minkään muuttuvan, niin sitten suosittelen keskeytystä. Muutoin sitten ei: rohkeasti vain kohti äitiyttä ja sen vastuuta - enempi se antaa kuin ottaa :)

Vierailija kirjoitti:

eikä rauhoittunut muuten kuin kastelemalla ympäriinsä

No ei kuitenkaan kasteltu vaan kaNNettiin, kantelemalla ympäriinsä :)

Ja lopummassa elämäsi menestys piti olla menevyys

Kiitos, puhelimen oikoluku.

Kiitos kommenteista. Tulee oikeasti hyvä mieli näitä lukiessa, tai ainakin jotakin sen suuntaista..

KKK kirjoitti:

Kiva kuulla tällaisiakin tarinoita...! Järjetöntä selviytymistä tämä elämä on monelle... Minulla sentään olisi mies kuvioissa. Silti kaikki on vaan niin sekaisin ja päätöksen teko tuntuu mahdottomalta. Mutta sama kysymys myös sulle, miten sun kaverit suhtautui ja oliko sulla sen lapsen saannin jälkeen samat ystävät kuvioissa?

Ystävät olivat todella tukevia enkä menettänyt ainakaan itse heistä ketään. Tottakai he ymmärsivät että en voi juhlia aina ja että nähdä voi silti muutenkin. Kannattaa miettiä että onko vaaraa siitä että myöhemmin miettisit,että nyt minulla voisi olla vaikka 4.v lapsi. Olisikohan se ollut tyttö vai poika. Kaduttaisiko se ehkä sittenkin myöhemmin. Sen voin sanoa että helppoa ei se aina ole, mutta se ei ole ikä kysymys. Se on raskas työ. Ja loppuelämän työ. Mutta palkitsevin sellainen. Se on sitä myös 35.v äidille! Eli älä mieti ikääsi nyt ollenkaan. Vain sitä että voisiko se kaduttaa vaiko ei jos tekisit abortin. Loppu selviää itsestään siinä matkalla. Niinkuin äitini sanoi että on tässä elämässä ennenkin lapsia nuorena kasvatettu, ja selvitty on. Ja rahallisesti koen että olen aina pärjännyt. Ja koulu. Se kyllä odottaa. Se on varmasti vielä olemassa kun lapsi on isompi. Kyllä sinä sen vielä selvität mikä on sydämmessäsi oikea ratkaisu. Ja se ei kuulu kenellekkään muulle kuin itsellesi!! Eli älä tuomitse itseäsi vaan kuuntele sydäntäsi.

Vierailija kirjoitti:

KKK kirjoitti:

Olen pohtinut paljon myös keskeytyksen riskejä siinä mielessä, että mitä jos se aiheuttaa jonkin komplikaation, enkä voi saada lapsia enää sen jälkeen.. Siksi esim. vahvasti punnitsen myöskin sitä vaihtoehtoa, että pitäisin.

Ei nykyään tehdä sellaisia keskeytyksiä. Suomessa on turvallista. Olen ollut kaavinnassa keskenmenon jälkeen, ja vaikken sitten tullutkaan heti raskaaksi kun aloimme taas yrittää, se johtui jostain muusta syystä.

Ei abortti välttämättä ole turvallinen. Riskit on olemassa ja pahimmillaan seurauksena on lapsettomuus.

Halusin pitää,koska ei vaan tuntunut oikealta tehdä aborttia. Vaikka oli vahinko, niin olin alusta asti varma että pidän.

Asun nyt yksiössä ja kesällä muutto kaksioon niin on enemmän tilaa.

Rehellisesti, mua pelottaa tällähetkellä aivan helvetisti, joten voisi sanoa etten ole varma :D

Johtuu varmaan kun synnytykseen enää se 3kk.

Ei kannata murehtia siitä koulusta. Mullakin alkaisi viimeinen vuosi, mutta pidän vuoden vapaata ja jatkan sitten.

Huhhuh, asiasta varmistuminen on vain niin vaikeaa.. Minun ja lapsen isän mielipiteet heittää kokoajan voltteja molempiin suuntiin. Mietin asiaa myös siltä kannalta, että olen aiemmin miettinyt, etten halua lapsia ja jos joskus kuitenkin pää kääntyisi, niin sitten nuorena. Tuntuisi niin tyhmältä tehdä nyt abortti, ja hankkia lapsi vaikka vuoden tai kahden päästä...

Älä päätä vielä :) Anna asian muhia muutaman päivän. Kerro vanhemmille, päätit kuinka vain. Keskustele äitisi kanssa. Ikäisiäsi äitejä on paljon.

Kokemuksia kyselit NIitähän on molemmista:

-Olen itse tehnyt nuorena raskaaksi tulleena abortin. Se oli minulta erittäin järkevä päätös, eikä asia vaivannut minua myöhemmin lainkaan. Kymmenen vuoden päästä aika oli paremepi. Nykyään minulla on neljä lasta. Ainoa mitä osaan sanoa on, että jos aborttiin päädyt, ole asiasta varma. Älä jää koskaan kelaamaan, miten asiat olisivat menneet, jos olisit toisiin aatoksiin tullut. Se ei hyödytä ja voi hankaloittaa toipumista ja asiasta yli pääsyä.

-Tyttäreni, sinun iässä, päätyi aborttiin. Lievästi poikaystävän painostuksesta, ei hyvä. Huonoa myös oli se, vaika abortti onnistuttiin tekemään lääkkeellisesti, tuli hänelle komplikaatioita ja hän joutuikin lopulta kaavintaan ja rankalle antibioottikuurille. Nythän on tilanne, ettei hän tiedä onko tulehdus kohdussa aiheuttanut vaurioita. Eli uudestaan raskaaksi tuleminen saattaa olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia kyselit NIitähän on molemmista:

-Olen itse tehnyt nuorena raskaaksi tulleena abortin. Se oli minulta erittäin järkevä päätös, eikä asia vaivannut minua myöhemmin lainkaan. Kymmenen vuoden päästä aika oli paremepi. Nykyään minulla on neljä lasta. Ainoa mitä osaan sanoa on, että jos aborttiin päädyt, ole asiasta varma. Älä jää koskaan kelaamaan, miten asiat olisivat menneet, jos olisit toisiin aatoksiin tullut. Se ei hyödytä ja voi hankaloittaa toipumista ja asiasta yli pääsyä.

-Tyttäreni, sinun iässä, päätyi aborttiin. Lievästi poikaystävän painostuksesta, ei hyvä. Huonoa myös oli se, vaika abortti onnistuttiin tekemään lääkkeellisesti, tuli hänelle komplikaatioita ja hän joutuikin lopulta kaavintaan ja rankalle antibioottikuurille. Nythän on tilanne, ettei hän tiedä onko tulehdus kohdussa aiheuttanut vaurioita. Eli uudestaan raskaaksi tuleminen saattaa olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Olen pahoillani tyttäresi puolesta. Juuri tuon kaltainen tilanne minua pelottaa.

Ei ole helppoo

....