Lue keskustelun säännöt.
Raskaus alaikäisenä
KKK
27.05.2017 |
Jooh. Että semmonen. Olen siis 17-vuotta, ja raskaana, enkä tiedä ollenkaan mitä tekisin... Kiinnostaisi kuulla jotain samassa tilanteessa olleiden/olevien näkemyksiä asiaan liittyen. Ja tosiaan, pliis ei mitään katkeria "tEe AbOrttttIii yhTteiSkuNNan rahOiLla eLäMään TTuleVa LuuSeri"-kommentteja. Kiitos.
Kommentit (104)
KKK kirjoitti:
Olen pohtinut paljon myös keskeytyksen riskejä siinä mielessä, että mitä jos se aiheuttaa jonkin komplikaation, enkä voi saada lapsia enää sen jälkeen.. Siksi esim. vahvasti punnitsen myöskin sitä vaihtoehtoa, että pitäisin.
Ei nykyään tehdä sellaisia keskeytyksiä. Suomessa on turvallista. Olen ollut kaavinnassa keskenmenon jälkeen, ja vaikken sitten tullutkaan heti raskaaksi kun aloimme taas yrittää, se johtui jostain muusta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vielä 17 ja kohta raskauden viimeinen kolmannes menossa.
Miten lapsen isä on mukana? Ja onko sulla jotain opiskelupaikkaa?
Kannattaa kertoa jollekkin lähipiirissä (vanhempasi?) ja kysyä heidän mielipidettään.
On hyvä tietää onko heistä apua mitä vain päätät.
Pohdittavaa; seurusteletteko lapsen isän kanssa? Mitä mieltä hän on raskaudesta? Minkä ikäinen hän on? Mitä vanhempasi ajattelevat raskaudesta? Asutko vanhempisi luona? Opiskeletko? Millä aiot elättää itsesi ja vauvasi? Ovatko vanhempasi valmiita tukemaan ja kustantamaan menoja? Miten pidät itse huolta asioistasi? Onnsituvatko kotityöt, ruanlaitto mukaan lukien?
Siis. Seurustelen kyllä lapsen isän kanssa. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi. Olenme ihan yhtä kujalla asian kanssa... Hän kuitenkin toivoo, että minä teen itseni kannalta parhaan päätöksen. Asun vielä vanhempieni luona, mutta käytännössä en ole siellä melkein ikinä. Opiskelen toisella paikkakunnalla ja majailen pääosin poikaystäväni luona siellä. Vanhempani eivät tiedä raskaudesta, enkä tiedä, miten kertoisin... Haluaisin, ja uskaltaisinkin kertoa, mutten haluaisi minkään muuttuvan... Tuntuu jotenkin että olen tän asian kanssa tosi yksin. Mulla ei ole edes sellaisia kavereita, joille tahtoisin kertoa.
KKK kirjoitti:
Siis. Seurustelen kyllä lapsen isän kanssa. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi. Olenme ihan yhtä kujalla asian kanssa... Hän kuitenkin toivoo, että minä teen itseni kannalta parhaan päätöksen. Asun vielä vanhempieni luona, mutta käytännössä en ole siellä melkein ikinä. Opiskelen toisella paikkakunnalla ja majailen pääosin poikaystäväni luona siellä. Vanhempani eivät tiedä raskaudesta, enkä tiedä, miten kertoisin... Haluaisin, ja uskaltaisinkin kertoa, mutten haluaisi minkään muuttuvan... Tuntuu jotenkin että olen tän asian kanssa tosi yksin. Mulla ei ole edes sellaisia kavereita, joille tahtoisin kertoa.
Milloin sait tietää raskaudesta? Tiedätkö kuinka pitkällä raskaus on? Voisit olla yheidessä äitiysneuvolaan ja kertoa siellä avoimin mielen tilanteestasi ja empimisestäsi. Joskus neutraalille ihmiselle asiasta puhuminen selkiinnyttää omia ajatuksia ja auttaa tekemään päätöksen. Ota poikaystävä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KKK kirjoitti:
Siis. Seurustelen kyllä lapsen isän kanssa. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi. Olenme ihan yhtä kujalla asian kanssa... Hän kuitenkin toivoo, että minä teen itseni kannalta parhaan päätöksen. Asun vielä vanhempieni luona, mutta käytännössä en ole siellä melkein ikinä. Opiskelen toisella paikkakunnalla ja majailen pääosin poikaystäväni luona siellä. Vanhempani eivät tiedä raskaudesta, enkä tiedä, miten kertoisin... Haluaisin, ja uskaltaisinkin kertoa, mutten haluaisi minkään muuttuvan... Tuntuu jotenkin että olen tän asian kanssa tosi yksin. Mulla ei ole edes sellaisia kavereita, joille tahtoisin kertoa.
Milloin sait tietää raskaudesta? Tiedätkö kuinka pitkällä raskaus on? Voisit olla yheidessä äitiysneuvolaan ja kertoa siellä avoimin mielen tilanteestasi ja empimisestäsi. Joskus neutraalille ihmiselle asiasta puhuminen selkiinnyttää omia ajatuksia ja auttaa tekemään päätöksen. Ota poikaystävä mukaan.
Just tämä mulla olisi edessä. Uskon myös, että se voisi olla iso apu. En tiedä kuinka pitkällä raskaus on, sain tietää siitä pari päivää sitten. Aion soittaa neuvolaan huomenna, mutten tiedä milloin kerkeän käymään siellä. Nimittäin kaiken hyvän päälle, mä lähden tiistaina ulkomaille ja tulen sieltä pois perjantai iltana. Sopii vain toivoa, että niitä neuvola-aikoja saisi melko heti kun soittaa..
Vierailija kirjoitti:
Olen vielä 17 ja kohta raskauden viimeinen kolmannes menossa.
Miten lapsen isä on mukana? Ja onko sulla jotain opiskelupaikkaa?
Kannattaa kertoa jollekkin lähipiirissä (vanhempasi?) ja kysyä heidän mielipidettään.
On hyvä tietää onko heistä apua mitä vain päätät.
Vastasinkin tuossa aiemmin, että olemme poikaystäväni(lapsen isän) kanssa yhdessä. Ja siis opiskelen, kesän jälkeen lähtisi viimeinen vuosi käyntiin, ja vähänkö ärsyttäisi jättää se kesken... Tiedän että äidistäni olisi apua, mutta tiedän myös, että hän olisi abortin kannalla.
Mutta siis.. Miksi sinä halusit pitää lapsen? Miten läheisesi suhtautuivat siihen? Asutko yksin? Ja onko sulla nyt lähempänä synnytystä sellainen "varma" olo lapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oivoi, mun tuttu oli samassa tilanteessa joskus, päätyi raskauden keskeytykseen ja se oli tosi raskas hänelle
No ihan varmasti oli... Kai se abortin teko on jokaiselle raskas, etenkin henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄLÄ LUOTA MINIPILLEREIHIN.
VAADI TYTTÖ ETTÄ POIKA KÄYTTÄÄ AINA KONDOMIA.
LOPETA POIKAYSTÄVÄN MIELLYTTÄMINEN.
JOS MAHDOLLISTA, VÄHENNÄ PORNON KATSELUA. (Se itsetyydytys sujuu ilman netin pornoakin).
VAADI POIKA ELI TULEVA ISÄ VASTUUSEEN!!
(Mieti tässä vaiheessa aborttia. Anteeksi kun sanon...)
Aika erikoinen kommentti. Tässä raskaudessa on kysymys kondomin pettämisestä. Ja kyllä, mietin myös sitä paljon.
En aivan käsitä miten pornon katselu kuuluu tähän, mutta kiitoksia näistä viisaista vinkki viitosistasi, ovat varmasti mulle hyödyksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin raskaaksi 17-vuotiaana puolitahallani, haluttiin lapsen isän kanssa perustaa perhe. Kaikki meni sinänsä hyvin, saatiin paljon apua ja tukea läheisiltä ja sain myös hoidettua opiskelut ohessa, koulu oli tosi joustava asiassa. Mutta ehkä pahin yllätys oli lapsen uskomaton huonounisuus, se kävi meille todella raskaaksi. Ei käytännössä juurikaan nukuttu vuoteen ja senkin jälkeen piti herätä vielä vuosi monta kertaa yössä. Tuon takia oli hankala kiintyä lapseen, puolisoina takerruttiin toisiimme ja yritettiin yhdessä jotenkin selvitä elämästä. Lapsi on jo melkein aikuinen, olen iloinen ja ylpeä hänestä. Mutten toivoisi noin vaikeaa nuoruutta ja suhteen alkutaivalta kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että tuo ratkaisu toimi sulle. Mua pelottaa juuri nää asiat, että mitä jos lapsi on erityistä tukea tarvitseva, ei nuku tai omaa jonkin sairauden... tai mitä jos se jotenkin ajaisi minut ja poikaystäväni kauemmas toisistamme. En tiedä... Kaduttaako sinua? Miten asiaan suhtauduttiin eri tahoilta, läheiset, kaverit?
Heippa! Täällä myös 17 vuotiaana lapsen synnyttänyt,tulin raskaaksi vielä ollessani 16. Olihan se shokki, mutta aborttiin en sitten kuitenkaan kyennyt. Osittain äitini ansiosta joka vakuutti minut siitä että tulisin katumaan sitä. Isäni käski heti kuultuaa aborttiin,emme olleet puheväleissä koko raskauden aikana. Lapsen synnyttyä kuitenkin suli hänelle täysin.Lapsen isän kanssa oli helvetillinen suhde josta sitten pääsin eroon,suureksi osaksi vauvan ansiosta (en halunnut siinä helvetin keskellä kasvattaa). Lapsenhoito tuli luonnostaan,raskastahan se toki nuorelle oli,yhenäkin olikin vastuussa niin kovin pienestä mutta elämäntärkeästä asiasta. En itse kokenut menettäväni mitään, lapsen sain hoitoon jos halusin joskus käydä tuulettumassa. Tukiverkko on todella tärkeä asia,ilman sitä on vaikea jaksaa oli nuori äiti tai ei. Tämä on kysymys mihin vastausta ei tideä kukaan muu kuin sinä. Ei se elämänloppu ole,vaan rikastuttaja. Itse olen varma että olisin jopa paljon huonommassa jamassa jos ei olisi ollut lasta pitämässä kaidalla polulla täys ikäiseksi tultua(helposti addiktoituva luonne).
Kiva kuulla tällaisiakin tarinoita...! Järjetöntä selviytymistä tämä elämä on monelle... Minulla sentään olisi mies kuvioissa. Silti kaikki on vaan niin sekaisin ja päätöksen teko tuntuu mahdottomalta. Mutta sama kysymys myös sulle, miten sun kaverit suhtautui ja oliko sulla sen lapsen saannin jälkeen samat ystävät kuvioissa?
Abortti. Ja sitten kierukka.
T: Se inhottava keski-ikäinen neuvolan täti, jonka pitää sulle ne "turvaverkot" luoda ja ymmärtää ja kannustaa.
Ymmärrän hyvin jos äitisi suosittelisi aborttia.
Äidiksi tulo on valtava ja peruuttamaton elämänmuutos. Olet niin nuori, että kuka tahansa äiti haluaisi tyttärelleen aikaa ensin selvittää kuka on ja mitä haluaa, huolehtia vain itsestään, ennen kuin hänen tarvitsee laittaa sivuun omat tarpeensa ja toiveensa lasten takia.
Koska vaikka äidit rakastavat lapsiaan, on joskus raskasta ensimmäiseksi herätessä ja viimeiseksi nukkumaan mennessä kantaa huolta jostakusta joka on sinusta riippuvainen.
Suomessa on turvallista tehdä abortti, saat lapsia sitten myöhemmin, kun olet ehtinyt käydä koulua ja hankkia ammattia, ehkä selvittää sekin onko juuri tämä poikaystävä se jonka kanssa olet lopun elämää, se joka on sielunkumppanisi.
Olen äiti itse, ja suosittelisin aborttia.
Sinusta tulee varmasti hyvä äiti, mutta sinun ei tarvitse olla siihen valmis vielä.
Kukaan ei sinua moiti eikä syyllistä siitä.
Sanotaan että aborttia ei pitäisi tehdä jos vuoden tai kahden sisällä oli ajatellut alkaa yrittää lasta kuitenkin. Silloin vain suunnitelmat vähän muuttuvat.
Sinun tapauksessa koko elämäsi sellaisena kuin olisit sen kuvitellut muuttuisi.
Jos kestät kuulla tämän minulta nyt, ja sinulla on siihen vastaus, kestät kyllä kuulla saman äidiltäsi ja antaa hänelle saman vastauksen.
Älähän trollaile siellä. Neuvolaan ei töihin tolla asenteella olevat saastat pääse.
Voimia ja viisautta vaikean päätöksen tekemiseen! Muistutan vielä vaihtoehdosta abortin ja lapsen pitämisen lisäksi eli adoptiosta. Ei sekään helppo ratkaisu ole, mutta itse kotimaisen adoptiovauvan onnellisena isoäitinä olen todella kiitollinen sille nuorelle äidille, jonka synnyttämästä vauvasta perheemme sai todella odotetun ja rakastetun lisän.