Lue keskustelun säännöt.
Raskaus alaikäisenä
KKK
27.05.2017 |
Jooh. Että semmonen. Olen siis 17-vuotta, ja raskaana, enkä tiedä ollenkaan mitä tekisin... Kiinnostaisi kuulla jotain samassa tilanteessa olleiden/olevien näkemyksiä asiaan liittyen. Ja tosiaan, pliis ei mitään katkeria "tEe AbOrttttIii yhTteiSkuNNan rahOiLla eLäMään TTuleVa LuuSeri"-kommentteja. Kiitos.
Kommentit (104)
KKK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin 16v kun lapseni syntyi. Nykyään lapsi on 16v teini. Tee miten sydän sanoo, koetko että olet valmis äidiksi?
Itse ainakin kasvoin henkisesti ihan silmissä kun vauva syntyi. Jos kovasti tykkäät bailata, niin harkitsisin muutaman kerran, itse kävin baarissa ensimmäisen kerran ollessani 20v. Onko parisuhteesi kunnossa? Mitä isä sanoo asiasta?
Mä erosin lapsen isästä lapsen ollessa 3v, eikä ole sen jälkeen tavannut häntä. Siitä lähtien olen ollut yksinhuoltaja
Se tässä onkin niin jännää, kun musta tuntuu, että kasvan päivä päivältä lisää tän ajatuksen kanssa...
Lapsen isällä ja minulla menee hyvin, hän on minun kanssa hyvinkin samoilla linjoilla, jaamme tosi paljon samoja ajatuksia.
Oletko koskaan katunut lasta? Miten sinuun suhtauduttiin? Kävitkö joissain nuorien äitien ryhmissä?
En ole koskaan katunut lasta, minuun suhtauduttiin ihan hyvin, tosin synnytyksen jälkeen heti kätilö sanoi vähän ikävästi, jotenkin oletti että olen huono äiti ikäni takia. Ehkä niin moni tykkää käydä juhlimassa vaikka on se pieni lapsi, eikä niin muutenkaan hoideta asioita. Itse en ollut tällainen ollenkaan.
Muuten suhtauduttiin ihan mukavasti, tosin on ollut aika ikävää käydä vanhempainilloissa yms kun kukaan ei oikein ole puhunut minulle, olleet kaikki minua jotain noin 20v vanhempia.
Ja on sitä aina ihmiset ihmetelleet kun ovat kuulleet minun sekä lapseni iän, mutta ei tuollainen nyt haittaa.
En ole käynyt missään ryhmissä, ei ollut ainuttakaan kaveria jolla olis ollut lapsia. Tällaisiin kannattaakin hakeutua. Silloin kun itse sain lapsen, ei nettiäkään ollut jokaisella, en siis voinut sieltä edes kysellä apuja tai vertaistukea, taikka googlettaa asioita.
Rankkaa tulee olemaan, mutta niin se on rankkaa vanhempanakin. Nuorena jaksoi paremmin. Ainoa missä itse näen ongelman nuorena jos saa lapsen on se, jos ei osaa huolehtia asioista, käyttää päihteitä, ei ole kunnon tukiverkkoa tai ei ole valmis siihen, että se lapsi on siinä oikeasti 24/7. Asiat tulee olemaan aivan erilaisia, mitä nyt kuvittelet niiden olevan, näin se on kyllä kaikilla esikoisen saavilla, mutta nuorilla vielä enemmän.
Mieti kaikki vaihtoehdot, entä jos eroatte: onko tarpeeksi tukiverkkoa siinäkin tapauksessa, pärjäisitkö yksin? Miten tulette rahallisesti pärjäämään, lapsen tarvikkeet maksaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko olette KKK ja poikaystävä kertoneet jollekulle (esim. vanhemmillenne) tilanteesta?
Ei, eikä olla päästy neuvolaankaan. Mulle nimittäin tuli lähtö ulkomaille työntekoon. Olen perjantaina takaisin suomessa. Seuraavalla viikolla pitää varata lääkäriaikoja sun muita ja mahdollisesti kertoa asiasta vanhemmille... Sovimme poikaystäväni kanssa että teemme päätöksen viikonlopun aikana, pidämmekö lapsen vai emme.
Vierailija kirjoitti:
KKK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin 16v kun lapseni syntyi. Nykyään lapsi on 16v teini. Tee miten sydän sanoo, koetko että olet valmis äidiksi?
Itse ainakin kasvoin henkisesti ihan silmissä kun vauva syntyi. Jos kovasti tykkäät bailata, niin harkitsisin muutaman kerran, itse kävin baarissa ensimmäisen kerran ollessani 20v. Onko parisuhteesi kunnossa? Mitä isä sanoo asiasta?
Mä erosin lapsen isästä lapsen ollessa 3v, eikä ole sen jälkeen tavannut häntä. Siitä lähtien olen ollut yksinhuoltaja
Se tässä onkin niin jännää, kun musta tuntuu, että kasvan päivä päivältä lisää tän ajatuksen kanssa...
Lapsen isällä ja minulla menee hyvin, hän on minun kanssa hyvinkin samoilla linjoilla, jaamme tosi paljon samoja ajatuksia.
Oletko koskaan katunut lasta? Miten sinuun suhtauduttiin? Kävitkö joissain nuorien äitien ryhmissä?En ole koskaan katunut lasta, minuun suhtauduttiin ihan hyvin, tosin synnytyksen jälkeen heti kätilö sanoi vähän ikävästi, jotenkin oletti että olen huono äiti ikäni takia. Ehkä niin moni tykkää käydä juhlimassa vaikka on se pieni lapsi, eikä niin muutenkaan hoideta asioita. Itse en ollut tällainen ollenkaan.
Muuten suhtauduttiin ihan mukavasti, tosin on ollut aika ikävää käydä vanhempainilloissa yms kun kukaan ei oikein ole puhunut minulle, olleet kaikki minua jotain noin 20v vanhempia.
Ja on sitä aina ihmiset ihmetelleet kun ovat kuulleet minun sekä lapseni iän, mutta ei tuollainen nyt haittaa.
En ole käynyt missään ryhmissä, ei ollut ainuttakaan kaveria jolla olis ollut lapsia. Tällaisiin kannattaakin hakeutua. Silloin kun itse sain lapsen, ei nettiäkään ollut jokaisella, en siis voinut sieltä edes kysellä apuja tai vertaistukea, taikka googlettaa asioita.
Rankkaa tulee olemaan, mutta niin se on rankkaa vanhempanakin. Nuorena jaksoi paremmin. Ainoa missä itse näen ongelman nuorena jos saa lapsen on se, jos ei osaa huolehtia asioista, käyttää päihteitä, ei ole kunnon tukiverkkoa tai ei ole valmis siihen, että se lapsi on siinä oikeasti 24/7. Asiat tulee olemaan aivan erilaisia, mitä nyt kuvittelet niiden olevan, näin se on kyllä kaikilla esikoisen saavilla, mutta nuorilla vielä enemmän.
Mieti kaikki vaihtoehdot, entä jos eroatte: onko tarpeeksi tukiverkkoa siinäkin tapauksessa, pärjäisitkö yksin? Miten tulette rahallisesti pärjäämään, lapsen tarvikkeet maksaa paljon.
Kylläpä kyllä...
Raha, henkisen jaksamisen lisäksi olisi varmaan yksi suurimmista ongelmistamme... Minä en ole palkkatöissä ja poikaystäväni palkka ei ole kuitenkaan miljoonia.
Jotenkin niin hassua... Eilen olin varma, etten halua lasta, etten voi jättää elämääni elämättä, kun taas tänään, olen valmis pitämään lapsen... ai että.
Soita Ituun :)
Vierailija kirjoitti:
Soita Ituun :)
Mä en jotenkin usko että se vois oikeesti auttaa... Mutta kiitos vinkistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KKK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko olette KKK ja poikaystävä kertoneet jollekulle (esim. vanhemmillenne) tilanteesta?
Ei, eikä olla päästy neuvolaankaan. Mulle nimittäin tuli lähtö ulkomaille työntekoon. Olen perjantaina takaisin suomessa. Seuraavalla viikolla pitää varata lääkäriaikoja sun muita ja mahdollisesti kertoa asiasta vanhemmille... Sovimme poikaystäväni kanssa että teemme päätöksen viikonlopun aikana, pidämmekö lapsen vai emme.
17-vuotiaalla äkillisiä työmatkoja ulkomaille? Mitä ihmeen työtä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin lopputulokseen päädyitte?
Noh.. Yhdessä vaiheessa oltiin varmoja, ettei lapsi kuuluisi elämäämme nyt... Tällä hetkellä taas tuntuu, että se olisi parempi pitää. Eli emme ole edistyneet.
Tulin perjantaina takaisin Suomeen, ja soitan huomenna neuvolaan.. Jospa sieltä saisi vähän jotakin suuntaa!
Vierailija kirjoitti:
KKK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko olette KKK ja poikaystävä kertoneet jollekulle (esim. vanhemmillenne) tilanteesta?
Ei, eikä olla päästy neuvolaankaan. Mulle nimittäin tuli lähtö ulkomaille työntekoon. Olen perjantaina takaisin suomessa. Seuraavalla viikolla pitää varata lääkäriaikoja sun muita ja mahdollisesti kertoa asiasta vanhemmille... Sovimme poikaystäväni kanssa että teemme päätöksen viikonlopun aikana, pidämmekö lapsen vai emme.
17-vuotiaalla äkillisiä työmatkoja ulkomaille? Mitä ihmeen työtä teet?
Olen opiskelija, ja opiskeluiden kautta tarjottiin mahdollisuutta päästä ulkomaille toimimaan oman alan hommissa. Sovin jo paljon aikaisemmin, että lähden mukaan, eli ei siis ollut yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeees, kävin lääkärillä. Olen siis sen verran pitkällä, että mun on tehtävä päätös pitämisen ja ei pitämisen välillä torstaihin mennessä.
Jotenkin varsinkin nyt, kun sain siitä oliosta kuvan ja kaikki, niin tuntuu, etten haluaisi enää luopua siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lopullinen päätöksenne nyt siis on? Oletteko jo kertoneet vanhemmillenne?
Vierailija kirjoitti:
Mikä lopullinen päätöksenne nyt siis on? Oletteko jo kertoneet vanhemmillenne?
Ei olla vieläkään kerrottu kenellekään. Päätös on kallistunut melko vahvasti lapsen pitämisen puoleen..
Ja siis... Kuumotus on vahva. Tarkoituksena olisi kertoa vanhemmilleni, kun seuraavan kerran menen käymään siellä päin.
Hyvä, jos annatte lapsen elää. Se ei nimittäin ole solumöykky vaan ihan oma persoonansa.
Joko olette KKK ja poikaystävä kertoneet jollekulle (esim. vanhemmillenne) tilanteesta?