Lue keskustelun säännöt.
Aikuiset naiset. Miten äitinne suhtautuu ulkonäköönne kehuvatko ulkonäköänne
27.05.2017 |
Heräsi tässä kysymys mieleeni.Olen 30 kymppinen nainen.Ihan kivan näköinen. Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä kehuvatko äitinne teitä tai antavatko mitään huomautuksia ulkonäöstänne? Oma äitini vain katsoo minua mutta ei ikinä sano mitään. Kerran kusyin kun hän katsoi minua että onko joku vialla, äitini sanoi että onko painosi pysynyt samassa. Sitten kysyin että olenko pahan näköinen jotenkin olin ruskettunut ja omasta mielestäni hehkuin.Äitini vastasi että olet ihan ok.Tunnen itseni jotenkin rumakasi ja minulla on huono itsetunto ja jotenkin tuntuu kun äitini katsoisi minua tyytymättömästi ja se saa mieleni pahemmaksi.Kerran kun olin laihunut hän kehui minua.Miksi kaipaa äitini huomiota.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tietenkään moittia äitiäni hän tukenut minua paljon.Jotenkin vain halusin kuulla mielipiteitänne. Mietin että jos alkaisin laihduttamaan kovasti niin jos sitten kuulisin äitini kehuja.Olen normoola vartaloinen hiukan muodokas.
Inhimillistä haluta vanhempien ihailua ja hyväksyntää läpi elämän, älä sitä murehdi.<3
Kaikki eivät sitä valitettavasti vaan vanhemmiltaan koskaan saa, ja siksi asiaa onkin hyvä pohtia ja tiedostaa, sitä kautta pikkuhiljaa hyväksyä asia ja päästä pois odotuksista äitiä kohtaan.
Tuskin siitä koskaan tulee sinulle samantekevää asiaa, mutta jos vähän kevyempi kuitenkin?
Saathan muualta kuitenkin hyväksyntää ja kehuja?
Entä isäsi, sanooko hän mukavia asioita sinulle?
Oma äitini ei ole ikinä kehunut minua kauniiksi (olen hyvin luonnonkaunis ja kuullut kyllä muualta ihan tarpeeksi), mutta kehuu kyllä joskus jotain asua, hiuksia tmv. Ja älyä, huumoria, viisautta, sosiaalisia taitoja ja ahkeruutta on kehunut aina.
Sanoo edelleen äidin prinsessaksi, kertoo että rakastaa, halailee ja on kaikinpuolin kannustava ja lempeä, ei arvostele ja lyttää ikinä.
En kaipaa äidiltäni ulkonäkökehuja, ehkä juuri siksi koska hän pitää muuten minua niin hyvänä ja näyttää rakkautensa.
Ehkä vain olen vanhettunut yksinkertaisesti.Äitini nuorempana kehui minua. Kehuu lastani kovasti nätiksi:) rakastan äitiäni ja hän tuki syksyllä minua vaikeassa asiassa. Mutta minusta tuntuu jotenkin kun hän mittailisi minua ja ulkonäköäni. Laitoin kerran kolme valokuvaa jotka olivat onnistuneet pitkästä aikaa äidilleni. Hän ei vastanut niihin mitään.Myöhemmin sanoi että oli kiireitä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 41, ja kyllä mutsi kehuu, vaikken olekaan huippukaunotar.
Parhaiten jäi mieleen, kun oltiin siskoni kanssa käymässä kotikaupungissamme ja kun hypättiin paikallisbussiin, niin mutsi sanoi kuskille, että ostaisin liput minulle ja kauniille tyttärilleni:). Se huvitti. Viimeksi eilen kehui hiuksiani.
Äitini sanoo kun on muutama kilo aina jäänyt raskausajasta että 'kai sä laihdutat'. Sitten kun olin laiha niin haukkui kuivan kesän oravaksi ja kysyi että 'aionko ruveta anorektikoksi'. Eli taas nyt äitiyslomalla saan kuulla laihduttamisesta. Sen tiedän että ikinä ei ole hyvä tai edes ok. Hiuksistakin kommentoi. Olisi sitten hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei ota kantaa ulkonäkööni enkä sitä häneltä odotakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on kamalan ulkonäkökeskeinen. Ihmisen ainoa saavutus on olla hyvännäköinen. Kaiken saa ulkonäöllä ja jos jotain ei saa, se johtuu muiden naisten kateudesta. Joten voin kertoa, ettei noin pinnallisen ihmisen mielipiteet ulkonäöstäni kiinnosta yhtään. Olen 30+ ja äiti 60+
Minn äitini ei ole koskaan puuttunut minun painooni, ruumiinrakenteeseeni, rusketukseeni tai mihinkään. Hän on ainoastaan sanonut, että tukka ei saa hapsottaa, eli sen pitää olla siisti ja vaatteilla ei saa tehdä itsestään kevytkenkäisen näköistä, eli halpaa tai hutsua.
Kynnet pitää olla siistit. Äidille olikin hankalaa, kun olin kynsienpurija. Mutta oli hän itsekin nuoruudessaan ollut.
En häpeä mitään ulkonäössäni, varmaan siksi juuri, ettei äiti ole ikinä arvioinut sitä mihinkään suuntaan. Hapsottavalla tukalla en kehtaa näyttäytyä, en tajua nykymuotia, jossa pää on milloin minkäkin värinen ja kampaamatta ja epäsiisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kehuu ja erityisesti äidin äiti. Mutta kumpikin muistavat aina etsiä ne piirteet jotka heillä oli nuorina eli tavallaan vertaavat minua itseensä ja sitä kautta kehuvat myös sitä mitä itse ovat.
Minulla on sisko ja kyllä minä pukeudun naidellisemmin ja miekkaan enemmän mutta jos sen kaiken riisuu niin näytetään ihan samalta. Siskoni kumpikaan ei kehu mutta minun kehumiseni tapahtuu hänen edessään. Välillä nauretaan siskon kanssa tälle eikä siskoni enää pahoittanut mieltään kun ollaan kumpikin +-30 mutta kyllä minulle välillä tulee paha mieli hänen puolestaan eikä ne minun kehut tunnu vilpittömiltä vaan itsensä pönkittämiseltä.
Mun äitini kasvatusperiaate oli se, että jos lapsia kehuu, ylpistyvät, parempi moittia varmuuden vuoksi. Mä siis kasvoin erittäin tietoisena kaikista puutteistani, ja ulkonäköön äiti puuttui kaikkein innokkaimmin. Tajusin joskus päälle parikymppisenä, että enhän mä olekaan ihan hirveän tyhmä enkä kömpelö. Meni yli 3-kymppiseksi, ennen kuin hoksasin ajatella, että en ole itse asiassa kauhean rumakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehuminen voi olla vaikeaa, koska äiti haluaa nähdä sinut tyttärenään eikä seksuaalisessa mielessä naisena. Sinulle on luonnollisesti tärkeää olla seksuaalisesti viehättävä ja kun sitä myös olet, äitisi näkee sen eikä saa kehuttua. Näin meillä.
Katkaskaa välit niin äitiahdistus helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini kasvatusperiaate oli se, että jos lapsia kehuu, ylpistyvät, parempi moittia varmuuden vuoksi. Mä siis kasvoin erittäin tietoisena kaikista puutteistani, ja ulkonäköön äiti puuttui kaikkein innokkaimmin. Tajusin joskus päälle parikymppisenä, että enhän mä olekaan ihan hirveän tyhmä enkä kömpelö. Meni yli 3-kymppiseksi, ennen kuin hoksasin ajatella, että en ole itse asiassa kauhean rumakaan.
Täällä samanlaista. Tosin se ei ole koskaan vaikuttanut minun itsetuntoon. Mutta rumat ne vaatteilla koreilee jne.
Omalla äidillä käytös johtuu varmaan hänen omista, heikoista kotioloista sodan jälkeen.
Mun äiti ei ole koskaan kommentoinut mun ulkonäköä mitenkään. Ei myöskään isä. Mulla on hyvä itsetunto enkä ole kovin ulkonäkökeskeinen :D
Olen 30-vuotias ja äitini kehuu ulkonäköäni usein. Näyttelee työkavereilleen kuviani ja kehuu kuinka kaunis olen. Se on vähän noloa, mutta huvittavaa :) En näytä äidilleni, joten ei etsi itseään ulkonäöstäni
Äiti ei kehu, ei sitten mitään, mitä olen tehnyt tai ollut.
Olen keski-ikäinen pullukka (+12kg) ja mulla on pitkät hiukset. Niistä saan kuulla. Pitäs laihduttaa ja tukan voisin jo leikata aikuisen naisen tukaksi. Niin ja mulla on rumat nilkat, siksi hameita mun ei pitäs käyttää ollenkaan.
Isää mulla ei olekaan. Äidin pitkä aikainen miesystävä sano kerran, että olin nuorempana kaunis nainen, miksi olen antanut itseni repsahtaa..
Mieheni kerran sano, ettei se mun kanssa olis jos näyttäisin suohirviöltä.
Kaipaan kehuja, janoan huomiota toisinaan. Tähän on tyytyminen.
Kurjaa tuollainen käytös äidiltäsi mutta ikävä kyllä aika tyypillistä. Kaipa sitä oman vanhemman hyväksyntää itselleen aina haluaa.