Mikä oli viimeinen pisara kun päätit erota?

Narsisti omaneduntavoitteleva lurjus oli kyseessä. Meni hetken että tajusin ettei itsessä ole vika, mutta onneksi lopulta kuitenkin. Mies haikaillut perään suhteen loppumisen jälkeen ja on kyllä pyytänyt anteeksi tekojaan ja vihdoin hakee apua, mutta tuntuu että yrittää vaan mielistellä ja saada itsensä näyttämään paremmalta. Onneksi tästä on jo aikaa ja olen ollut sen jälkeen todella hyvässä suhteessa hienon miehen kanssa. 

Kusipäämiehiä on paljon! Olen ollut kynnysmattona yli 20 vuotta. Mitenkähän kauan tätä pitää vielä kestää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oikeasti löydy yhtään miestä joka olisi hakenut eroa?

Hys, älä nyt villitse niitä, joku palstan päivystävistä miesasiamiehistä tulee kohta valistamaan ettei mies uskalla erota, kun ei saa sitten seksiä mistään, sosiaaliset suhteet kaatuu, sitten syrjäytyy ja lopulta kuolee viinaan. Tätä jankkausta saakin sitten kuunnella ketjun poistoon asti.

Miten tämä naisena minusta kuulostaa naisen tekosyiltä olla jättämättä miehensä, jota inhoaa, koskaa säälii oikeasti häntä? Ja saa purkaa vielä pahan olonsa kaupanpäälle johonkuhun tyyppiin, eli siihen selkeästi vialliseen mieheen.

Eli tarkoitan vain, että parisuhteessa saakka olevista miehistä luultavasti ani harva ajattelee noin.

No tottakai parisuhteessa olevista tai sinkkumiehistäkään aniharva ajattelee noin. Aloitusviesti oli kokoelma palstalla provoavien lassukoiden aivoituksista, joita täältä saa lukea lähes päivittäin eri keskusteluista. Eivät siis edusta mitään miesten yleistä ajattelumallia.

Vierailija kirjoitti:

Kusipäämiehiä on paljon! Olen ollut kynnysmattona yli 20 vuotta. Mitenkähän kauan tätä pitää vielä kestää?

Niin kauan kunnes päätät erota ja teet sen.

Kun mies sai talousrikostuomion. 

Viimeinen niitti oli se, kun mies ei enää tehnyt, mitä minä käskin.

Tämä on niin tätä... satoja vuosia miehet on alistaneet meitä naisia eikä nyt ymmäretä että osat ovat vaihtuneet!

tyttö 91 kirjoitti:

Viimeinen niitti oli se, kun mies ei enää tehnyt, mitä minä käskin.

Tämä on niin tätä... satoja vuosia miehet on alistaneet meitä naisia eikä nyt ymmäretä että osat ovat vaihtuneet!

Milla vuosisadalla olet syntynyt ?

11 v lapseni tuli joululomalta kotiin ja mies piilotti jääkaapista ruoat, ettei lapsei vaan ottanut margariiniamme.

Piilottelua ja meidän tavaroiden "katoamisia" oli muutenkin paljon ja yleinen törkeä kohtelu lastani kohtaan. Lapseni ei saanut tulla makuuhuoneeseemme, kun hänen aikuiset pojat taas saivat tulla makaamaan sänkyyn mitään kysymättä. Lapseni piti olla huoneessaan piilossa, kun hänen aikuinen poikansa asui sohvallamme.

Eron jälkeen lapsen koulumenestyi parantui ja elämä on mallillaan ja saadaan ottaa kaapista mitä lystäämme ja milloin lystäämme :)

Vierailija kirjoitti:

Eikö oikeasti löydy yhtään miestä joka olisi hakenut eroa?

Löytyy. Eron syynä se, että ex-vaimoni sairastui henkisesti, eikä suostunut terapiaan tai ottamaan lääkkeitä. Olimme olleet tuolloin aviossa vasta pari vuotta. Muutaman lisävuoden kestin säännöllisesti toistuvia paranoidisia kohtauksia, joiden aikana hän väitti kivenkovaa, että olen osa maailmanlaajuista salaliittoa häntä kohtaan tarkoituksena hänen elämänsä sabotoiminen. Jonain toisena päivänä hän väitti, että minä kävelen seinien läpi ja tivasi mistä olen saanut sellaiset "supervoimat". Joskus ollessani tietokoneella hän yhtäkkiä sammutti sähköt asunnosta, koska epäili, että chattailen muiden naisten kanssa. Kun väitin vastaan tai sanoin, että hänen olisi suostuttava terapiaan, hän suuttui silmittömästi, heitteli tavaroita seinään ja sitä rataa. Eräänä iltana hän kävi päälleni leipäveitsen kanssa ja silloin päätin, että urani kotipsykologina saa riittää ja muutin pois.

tyttö 91 kirjoitti:

Viimeinen niitti oli se, kun mies ei enää tehnyt, mitä minä käskin.

Tämä on niin tätä... satoja vuosia miehet on alistaneet meitä naisia eikä nyt ymmäretä että osat ovat vaihtuneet!

Miehellesi annoit parhaan mahdollisen lahjan hänet jättämällä.

Vierailija kirjoitti:

Patologinen valehtelu yhdistettynä alkoholiin.

Ai, joku muukin löytänyt samanlaisen helmen....:)

Vaikea ja pitkä ero.

Exänikö se täällä kirjoittelee?! Eromme jälkeen kuulin, että hän oli kertonut luottamukselliseti jopa esimiehelleni vaikeista "mt-ongelmistani"..!!?

Mies haukkui loukkaavilla nimillä, pahoinpiteli, selitti vielä kun tuli puheeksi en minä vielä ole sinua hakannut.

Että pahempaa tulossa.

Kertoi kauheista vaatimuksistaan mukamas yleisellä tasolla, ihmetteli huonoa käytöstä kun en hymyillyt sairaana.

Valmiit suunnitelmat,  maksaisin kaiken ja tulisin töistä suoraan kotiin, ei tietenkään ollut sopivaa mainita hänen siipeilystään.

Valtavan hienosti hän lumosi naiset : ymmärränhän että on poistuttava kun on päissään.  Laita kengät jalkaani, s-----n sika, kun oli oven sisäpuolella.  

Riideltiin miehen kanssa yhdessä vaiheessa todella paljon. Kerran ennen töiden alkua mies raivosi jostain ja kun yritin lähteä pois - räki päälleni. Jouduin menemään töihin vanhassa räässä. Soitti perään että nyt pitää sopia että lapset oppii että pyydetään anteeksi.

Silloin riitti ja mies muutti samana iltana

Mies oli irtisanonut asuntomme vuokrasopimuksen (olin hänelläalivuokralaisena ja mies oli päävuokralainen) ja oli selkäni takana vuokrannut uuden asunnon, jonka vuokrasopimukseen vaati allekirjoitustani. En siis ollut tiennyt koko asuntoasiasta eli en myöskään ollut nähnyt uutta asuntoakaan ja kaiken tämän mies oli tehnyt selkäni takana. Halusi kuulemma yllättää.  Minäkin yllätin hänet - muutin seuraavalla viikolla omaan asuntoon ja kerroin hänelle asiasta vasta kun olin saanut muuton hoidettua. :)

Henkinen väkivalta alkoi salakavalasti. Erosin pari kesää sitten kun yritti estää minua harrastamasta yhtään mitään, edes kotona. Olisi pitänyt vain olla yksin kotona ja siivota päivät.

Suhde kesti noin kaksi vuotta. Ainoa mikä harmittaa on se että en eronnut jo aikaisemmin. En uskaltanut.

Rankkoja tarinoita täällä. Mulle se valaistumisen hetki oli kun mies raivosi mulle etten mä olisi mitään ilman häntä. Jostain mulle silloin vahva itsetunnon aalto ja totesin mielessäni että ei se noin ole - mies on se joka ei olis mitään ilman minua; oli nostanut itseään tarpeeksi kauan tallomalla mua. Sai riittää. Ei enää kyttäämistä, lyttäämistä ja lyömistä. 

Ex-vaimo rakastui toiseen mieheen ja alkoi kohdella mua kuin ilmaa eikä enää puhunut mulle. Ei hän mua pettänyt muuten paitsi henkisesti. Sen jälkeen kun aloin saada paniikkikohtauksia, niin oli pakko sanoa etten jaksa enempää häntä ja että liittomme loppuu siihen.

Hänelle tuli erosta niin syyllinen olo että suostui käytännössä kaikkeen mitä vaadin, jolloin mulle jäi asunto ja auto lainoineen ja lapset ja hänelle uudemmasta päästä olevaa vasta hankittua irtaimistoa.

Mies halusi 1,5 viikon tauon kun minä halusin erota, suostuin koska toivoin että mies olisi tajunnut mitä suhteessa oleminen vaatii. No tauko päättyi mutta miehestä ei kuulunut. Mies joka ei niin välitä juomisesta oli parin päivän putken jälkeen jälleen päiväs aikaan kännissä eikä ollut aikomustakaan selvittää tauon jälkipyykkiä kanssani. Juoksutti minua jopa ympäri kaupunkia kun olikin muka valmis juttelemaan mutta ei sitten ollutkaan ja seisotutti minua kaverinsa oven takana räntäsateessa. Tämän jälkeen lähdin kotiin ja vuorostanu ekaa kertaa pariin vuoteen en vastannut viestehin enää.

Tätä ennen mies joka pihtasi seksiä oli alkanut tekstailemaan uudelle mimmille ja näin esim sängyssä selän takaa kuinka lähetteli mimmille kauniita unia jne. Tämän lisäksi häntä ei enää kiinnostanut viettää kanssani aikaa vaikka sitä ennen olimme paita ja peppu.

Onneksi jätin miehen. Toisaalta olisin voinut jättää jo aikaisemmin (perseilyä kesti pari kk) mutta tiedänpähän että tein kaikkeni. Nyt kuulen yhteisiltä kavereilta että mies selittelee "Harmittaa että suhde päättyi".... Jaa, no olisit tehnyt asialle jotain... Nyt haluaa olla kaveri, mutta en minä tarvitse kavereita jotka harrastavat henkistäväkivaltaa ja pettävät luottamukseni.

Vierailija kirjoitti:

Aloin ajatella itsemurhaa, kun voin niin huonosti miehen kanssa. Punnitsin kuitenkin kaikki hyvät asiat; ihanat lapseni, toimiva suhde lasten isään, vanhemmat, sisarukset, terveys. Mies yritti eristää minut tuostakin kaikesta ja olisi ominut täysin itselleen.

Sain jostain pontta ja laitoin miehen ulos kodistani ilman ennakkovaroitusta. 

Nyt alan vähitellen nauttia oikeasta elämästä.

Kuullostaa ihan eksältäni. Mistä päin mies oli??