Mikä oli viimeinen pisara kun päätit erota?

Mies ryhtyi yhtenä kesänä alkoholiksi ja humaltuessaan muuttui varsinaiseksi hirviöksi: seurasi minua ja syyti hirveitä törkeyksiä. Ja moni teistä varmaan tietää, kuinka usein alkoholisti humaltuu...

Lähes päivittäistä piinaamista jaksoin sinnitellä muutamia vuosia, mutta itse viimeinen niitti oli se, kun huomasin, että olin alkanut lopulta purkaa siitä johtuvaa pahaa oloani lapsiimme. Molemmat alkoivat oireilla sairaille perheoloilleen: toinen kiusasi koulussa, toinen eristäytyi huoneeseensa ja tajusin, että ero oli laitettava vireille äkkiä.

Eroa en katunut hetkeäkään, lapsiin kohdistamaani henkistä väkivaltaa kadun vieläkin, näin viiden vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

...

Valtavan hienosti hän lumosi naiset : ymmärränhän että on poistuttava kun on päissään.  Laita kengät jalkaani, s-----n sika, kun oli oven sisäpuolella.  

Täh?

Tyhjät lupaukset, en mielestäni kauheasti pyytänyt, mutta puhui kyllä, mitään ei toteuttanut ja harmitteli aina jälkeenpäin. Todella aikaansaamaton. Ihan kun mikään ei olisi omissa käsissä ja elämä vaan lipuu ohi ja hän kelluu mukana.

Työ oli suurin rakkaus. Kaiken energian suuntasi työhön ja siitä puhuttiin vapaa-ajalla paljon.

Yhteinen tekeminen ei kiinnostanut. Ei edes kävelylenkit tai muu. Itsestä huolehtiminen alkoi jäädä ja huomasi kyllä että alkaa lihoamaan, mutta ei jaksanut tehdä asialle mitään, ei edes yhdessä jos oltais liikuttu. Hän rakasti sohvaa ja kännykkää. Vaikka ulkonäöstä huolehtiminen alkoi jäädä niin se vielä jotenkin meni, mutta kun hän päätti lopettaa fyysisen osion suhteessamme alkoi pitkä loppusuora. Ei auttanut että minä urheilin, meikkasin, laittauduin, yritin, jätin rauhaan, pyysin käymään lääkärissä, terapiassa. Meni jopa niin pitkälle, että hän peseytyi enää vaan mennessään töihin, jotta en yrittäisi häntä eli teki kaiken mistä en pitänyt fyysisessä mielessä.

Muistan elävästi sen hetken kun päätin, että nyt riitti. Hän oli luvannut varata terapia-ajan ennen kuin palaa lomalta töihin. Minä odotin ja loma loppui ja hän porskutteli kuin ei mitään; töitä ja sohvan väliä. Se oli sitten siinä.

Hän ei meinannut kuitenkaan ymmärtää, miksi en halunnut jatkaa suhdetta, missä ei tehdä mitään yhdessä, ei harrasteta seksiä ja toinen on itsestäänselvyys (myönsi tämän jälkeenpäin).

Vierailija kirjoitti:

Mieheni joi suhteen alussa epäsäännöllisen säännöllisesti, ajattelin, että kännit kerran parissa viikossa ei haittaa niin paljoa, että muuten hyvästä miehestä olisi erottava.

Olisikin pitänyt arvata ettei juominen jäänyt noin vähiin suhteen jatkuessa, vaan se lisääntyi hitaasti, kunnes mies joi joka viikonloppu kaatokännit lasten nähden ja töihinkin meni useimmiten krapulassa. Tässä vaiheessa harkitsin jo vakavasti eroa, mutta viimeinen niitti tuli vuosi sitten.

Olin työmatkalla ja jotenkin naiivisti kuvittelin, että mies ei joisi poissa ollessani, koska lapset olivat hänen kanssaan ilman muita aikuisia ja mies kuitenkin rakasti heitä syvästi.

No, totta kai erehdyin. Mies veti änkyräkännit jo iltapäivästä ja illalla itkuinen esikoinen soitti, että pikkuveli kaatui syöttötuolilla ja isää ei saa hereille.

Soitin äitini hakemaan lapset luokseen ja, kun aamulla saavuin kotiin, mies vain sanoi uhmakkaana, että kyllä hän

Tämä on niin surullinen , mutta niin tosi tarina kuin voi olla! Ja tapahtuu lukemattomille perheille jatkuvasti.  Vuosikymmenien jälkeen olisi kiintoisaa kuulla näitä miehiltä, että miten loppujenlopuks meni homma? 

Nainen jätti likaiset astiat taas kerran missä oli syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli paljon ongelmia ja olin pohtinut eroa pitkään. En tiedä voiko tätä sanoa viimeiseksi pisaraksi mutta paloi käpy kun heräsin yöllä siihen, että mies sormetti minua ja tyydytti itseään samalla. Tätä oli tapahtunut ennenkin

 

Lisään tekstiini, että molemmat reiät kelpasi. Aloin nukkua housut jalassa öisin ja kiedoin peitonkin selän alle. Mutta aina hän kaivoi minut paljaaksi. Joskus jos huomasi minun heräävän, lopetti hetkeksi ja esitti nukkuvaa.

Vuosia tätä siedin. Olisi pitänyt erota heti.

     Tarkalleen ottaen se on raiskaus, jos ilman lupaa, nykyään pitää olla lupa. 

Ensimmäisessä suhteessa puolison jatkuva negatiivisuus ja saavutusteni vähättely risoi pitkään. Viimeinen niitti oli kun otin muutaman omakustannepainoksen itse kirjoittamasta ja kuvittamastani lastenkirjasta jota olin työstänyt työn ohella pari vuotta, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli, että ei se näytä siltä että myisi missään eikä pysty ymmärtämään miksi haaskasin niin paljon aikaa sen parissa jos en edes yritä tarjota sitä kustantajille ja suunnittele sitä alusta asti isoon levitykseen sopivaksi. En ollut suunnitellutkaan sitä myytäväksi, se oli henkilökohtainen projekti josta tärkeintä oli saada pari kappaletta itselleni ja kummilapselleni jonka kertoman tarinan pohjalta sen tein. Mutta miehen mielestä jos tavoitteena ei ollut tehdä sillä rahaa, se oli turhaa ajanhaaskausta. 

Tuo välitön negatiivinen kommentti, se automaatio jolla hänen oli pakko latistaa oma riemastunut tunnelmani oli sen suhteen kuolinisku. 

Toisessa suhteessa (josta paraikaa teen eroa) miehellä on naispuolinen "ystävä" joka on paras kaikessa ja olen tässä viimeiset kolme vuotta kuunnellut miten Mirkku sitä, Mirkku tätä, Mirkun ainutlaatuisuudesta ja merkityksestä hänen elämäänsä. Se sulka joka katkaisi kamelin selän oli kun hän ylisti miten Mirkun henkinen tuki hänen asunnonostoprosessissaan oli korvaamatonta. Ei siinä muuten mitään, mutta MINÄ näin ihan hirveän vaivan siinä prosessissa, otin yhteyttä kiinteistönvälittäjänä toimivaan kaveriini jonka kanssa kävimme läpi jokaisen asuntovaihtoehdon ja hän sai sisäpiirin tietoa sudenkuopista ja neuvotteluvalteista. Minulla on myös yhteyksiä pankkiin jonka kautta sain hänelle todella hyvän marginaalin asuntolainaan. Kävin hänen puolestaan melkein kymmenessä asuntonäytössä koska hänellä ei ollut aikaa ja raportoin yksityiskohtaisesti niistä. Mutta hei, Mirkku tsemppasi!

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Mirkun jokin pieni ele saa osakseen mieletöntä ylistämistä ja samalla kun minä teen konkreettisia, paljon aikaa ja vaivaa vaativia asioita hänen eteensä, ne otetaan itsestäänselvyyksinä ja kuitataan pikaisella "kiitti hei" huikkaisulla.