Mikä oli viimeinen pisara kun päätit erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen juominen. Joka IKINEN viikonloppu. Lähti perjantaina.. tuli sunnuntaina. Sitten se jatkuva kehuskelu muista naisista. Luoja se sattui.

Mutta nyt on kulunut jo viikkoja ettemme ole nähneet ja kuulleet. Alkaa taas tuntumaan että elämä voittaa. Sain tänään muuten asunnonkin! Vuoden pähkäilin ja annoin monta kertaa hänelle mahdollisuuden. Se oli virhe. Olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Mies valehtelee, jatkuva pettäminen ja juominen. Sääliksi käy uutta naista .. jos hampaaton lurjus ikinä sellaisen edes saa. Korkeintaan jonkun säälittävän samankaltaisen juoppo bubiruusun..

Mistä päin tämä on? Kuulostaa niin tutulta, yritti kanssani. Valehteli monia asioita, joi salaa ja näkyvästi. Teki eroa ja tuli takaisin, kehui, kuinka hän saa uuden naisen. Olen niin kauhea ihminen. Lyttäsi ammatillisesti, sukuni perusteella ja luonteeni. Hampaaton ulkoisesti ja henkisesti koko äijä.

Läheltä Turkua.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli alkanut kasvaa kiinni kaljapulloon ja oli muutenkin mustasukkainen ja vihamielinen. Viimeisiä pisaroita oli se, kun odotti minua kotiin pihalla ja alkoi huoritella ja solvata alapääni (kuviteltua) löysyyttä. Sitten piti vielä sisällä pitkää monologia, kun yritin nukkua. Siihen loppui meidän seksielämä ja puolta vuotta myöhemmin sitten viimeistelin eron.  

Lisään vielä, että kukaan ei ollut koskaan elämässäni aiemmin huoritellut minua, joten tyrmistys oli aika suuri. 

Miehen alkoholinkäyttö teki pohjatyöt ja mustasukkaisuus viimeisteli. Lähdin, kun minua kiellettiin käymästä viikonloppuna töissä, siellähän voi tavata jonkun (viikolla vaaraa ei ollut).

Uskomattomia tarinoita täällä! Ja kuitenkin kaikki Sinkkosesta lähtien ovat sitä mieltä, että ydinperhe ja kaksi yhdessä asuvaa vanhempaa ovat aina lapselle parempia kuin yksinhuoltajaäiti. Huh huh :(

Päätin erota, kun mies ei tunnustanut salasuhdetta eikä osoittanut katumuksen merkkejä.

Se että muija alkoi polttaa röökiä enkä voi sietää itsetuhoisia ihmisiä..

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia tarinoita täällä! Ja kuitenkin kaikki Sinkkosesta lähtien ovat sitä mieltä, että ydinperhe ja kaksi yhdessä asuvaa vanhempaa ovat aina lapselle parempia kuin yksinhuoltajaäiti. Huh huh :(

Niin, lapsiperheissä ei erota hetken mielijohteesta, vaan syyt ovat painavat. Silti ensimmäisen kiven heittäjiä riittää.

Pettäminen ja alkoholilla läträäminen teki sen, että koin fyysistä pahoinvointia miehen läheisyydessä. Kun tajusin, että toisella ei ole aikomustakaan muuttaa tapojaan tai hoitaa ongelmiaan, erosin.

Tuli riittävän usein turpaan ja alkoi tappouhkaukset näyttävän käyvän toteen. Jätin erohakemuksen ja jäin yksinhuoltajaksi neljälle lapselle. En ole katunut päätöstä päivääkään, harmittaa vain, etten tehnyt sitä jo aiemmin. Ihan liikaa tuli siedettyä.

Vierailija kirjoitti:

Päätin erota, kun mies ei tunnustanut salasuhdetta eikä osoittanut katumuksen merkkejä.

Meillä tunnusti kuukausien painostamisen jälkeen ja sen jälkeen keskittyi kostamaan mulle "sielunkumppaninsa" menetystä (kukaan ei pakottanut jäämään mun kanssa yhteen). Huutava vääryys oli, kun sitten tähän kyllästyneenä lopulta jätin miehen. Olin kuulemma juoninut kostoksi tämän eron jo sivusuhteen aikana tavoitteenani ex-mieheni maksimaalinen kärsimys.

Vierailija kirjoitti:

Miehen alkoholinkäyttö teki pohjatyöt ja mustasukkaisuus viimeisteli. Lähdin, kun minua kiellettiin käymästä viikonloppuna töissä, siellähän voi tavata jonkun (viikolla vaaraa ei ollut).

Kuulostaa pelottavan tutulta. Lopetin suhteen tuollaisen kanssa. Oli mustasukkainen, alkoa meni ja ei halunnut minun käyvän töissä; siellähän saattoi olla muita miehiä.

Se hetki, mihin eropäätös kiteytyi... Tai missä en nähnyt enää muuta tietä.

Oltiin eroterapiassa, mulla oli viimeiseen asti usko siihen että voisimme jotenkin saada asiat kohdilleen. Mutta kun mies sitten syytti että aionko rikkoa perheemme tajusin vastaavani että tämä on jo rikki.

Ja kyllä, erosta alkoi parempi aika. Emme rikkoneet enää toisiamme. Mies jatkoi entistä elämäntapaansa, johon minä eikä lapset ikinä olleet oikeasti sopineet.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia tarinoita täällä! Ja kuitenkin kaikki Sinkkosesta lähtien ovat sitä mieltä, että ydinperhe ja kaksi yhdessä asuvaa vanhempaa ovat aina lapselle parempia kuin yksinhuoltajaäiti. Huh huh :(

Sinkkosella on monia fiksuja ajatuksia, mutta ydinperheen sokea palvominen ei kuulu niihin. Vanhemmat harvoin rikkovat ydinperhettä kevyin perustein, vaan kyllä siellä taustalla on useimmiten vakavia ongelmia, joita ei voida korjata. Esimerkkeinä mainittakoon alkoholismi, mt-ongelmat ja pettäminen - noihin jos ei haeta apua ja sitouduta hoitoon, on turha kuvitella että ydinperhe olisi toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Riitelin miehen aikuisen pojan kanssa, joka silloin asui meillä. Poika ei käynyt töissä eikä opiskellut, siipeili vain, katsoi päivät pitkät pornoa minun koneellani johon tuli kaikenlaisia viiruksia, ja kävi viisi kertaa päivässä suihkussa ottaen aina uuden pyyhkeen. Pyyhkeet jäivät suihkun jälkeen märkinä kylppärin lattialla, ja muutkaan kotityöt tälle aikamiespojalle eivät maistuneet. Näistä likapyykeistä kinattiin kun mies tuli paikalle ja alkoi töniä minua pois paikalta. Multa murtui sormi siinä ja silloin päätin lähteä. Mies lähti pojan kanssa lomalle parin päivän päästä, sillä aikaa pakkasin kamani ja häivyin. Tämä oli se viimeinen pisara, mutta toki eron syynä oli paljon muutakin. Pettämistä, fyysistä aggressiivisuutta aikaisemminkin, ja naimisiin mentäessä mies ei edes ollut kertonut minulle että hänellä on entisestä liitostaan ulkomailla kolme lasta. Oli myös silloin ollut vuoden verran työttömänä, ilman minkäänlaista yritystä hakea töitä. Laskuihin ei hänellä ollut rahaa, mutta pojan kanssa pystyi kuitenkin lomalle lähtemään. Todellinen helmi siis. Juttuun kuuluu myös, että erosta on nyt kymmenen vuotta, mutta edelleen mies vainoaa minua kaikkien mahdollisten kanavien kautta.

Laita kaikki yhteydenotottalteen ja hankit lähestymiskiellon. Kolme kertaa kun rikkoo lähestymiskieltoa joutuu vankilaan. Kokemusta on, lähestymiskielto auttoi.

Jätin miehen vajaa kk sitten, sillä vaati minulta ehdotonta uskollisuutta ja raittiutta. Itse käytti runsaasti alkoa, katseli muita naisia ja viinoissaan oli todella ilkeä; haukkui, heitteli tavaroita, häipyi sanomatta baareihin, uhkaili erolla jne.

Meni saman tien deittisivulle ja markkinoi itseään hyvään sävyyn. Tietysti.

Poikaystävä/kihlattu jäi kiinni siitä, että on aloittanut tupakoinnin minulta salaa, niin kuin teinipoika. Silloin kyllästyin olemaan hänen äitinsä ja pakkasin laukkuni.

Sain selville miehen aiempien suhteitten todellisen määrän ja että oli huijannut nettikaupoissa. Minulle toisteli jatkuvasti, että ole kerrankin rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli paljon ongelmia ja olin pohtinut eroa pitkään. En tiedä voiko tätä sanoa viimeiseksi pisaraksi mutta paloi käpy kun heräsin yöllä siihen, että mies sormetti minua ja tyydytti itseään samalla. Tätä oli tapahtunut ennenkin

Lisään tekstiini, että molemmat reiät kelpasi. Aloin nukkua housut jalassa öisin ja kiedoin peitonkin selän alle. Mutta aina hän kaivoi minut paljaaksi. Joskus jos huomasi minun heräävän, lopetti hetkeksi ja esitti nukkuvaa.

Vuosia tätä siedin. Olisi pitänyt erota heti.

Mulle on tehty ihan samaa! Ei ole kiva lukea, että tätä on tapahtunut muillekin. Kauheeta painostamista seksiin, hyi helvetti. Mies yllätti mutta olisi jumalauta yllättänyt niin ku terveet ihmiset ainakin. Yhtäkkiä kerrankin heräsin yksi yö siihen, miten äijä potkii mua kääntyillessään naamaan ja oli itse naama mun alapäässä kiinni. Kun kysyin mitä hän tekee, niin mies selitti lapsenomaisesti "lähdet huomenna pois ja ikävä tulee, niin ajattelin vähän haistella.." Se ensinnäkin sattui koska hän yritti puhallella vaginaani ja mitä vielä. Mikä sairainta, tolla tyypillä oli kaksi lasta joista olin enemmän huolissani kuin hänen satunnaisista räpläilyistään. 

Kun tajusin, että kesken itkuisen riitelyn mies kuvaa minua.

Miten siihen itkuiseen riitaan oli edetty, on pidempi tarina.

Mies oli jäänyt kiinni eksäänsä. Hän kertoili eksästään ihailevaan sävyyn asioita, mitä en taas tekisi itse ikinä. Kaiken huipuksi hän ei ollut tehnyt eroa kunnolla, vaan eksä leijui kaiken aikaa "kaverina" taustalla. Se muija itse todellisuudessa tuskin tiesi asemastaan, mutta miehen päässähän se vika oli. Puhuin aiheesta, mutta mies käänsi sen aina viakseni. En pystynyt unohtamaan loukkauksia, joita eksää aseena käyttäen oli mua kohtaan käytetty. Lopulta mulle valkeni, että mies pettää mua ja kaikki klassiset merkit olivat ilmassa. Kävin sitten pokkana salaa lukemassa miehen viestejä Fb:stä. Tyrmistyin, sillä mies ei ollutkaan kirjotellut eksänsä kanssa vaan ihan toisen muijan, mutta viestien sävy eksälle oli aivan toinen kuin mulle koskaan. Mulle mies vittuili, naljaili tai ei vastannut ollenkaan. 

Sanoin miehelle, vaikka tiesin sen siinä kohtaa todella turhaksi, että hän tekee nyt valinnan meidän kahden välillä. Mies ei suostunut tekemään sitä, joten pakkasin reppuni ja lähdin - enkä tosiaan enää palannut, niin kuin mies kuvitteli. 

Nykyisin olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa eikä tarvitse olla huolissaan mistään.