Lue keskustelun säännöt.
Aivan absurdi tilanne. Ostettiin tontti ja rakennettiin talo lapsiperheiden suosimalle alueelle.
25.05.2017 |
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.
Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Kommentit (754)
Vierailija kirjoitti:
Meidän järvenrantatontilla käytiin pesemässä autoa. Taloon on matkaa n. 50 metriä ja pariskunnat ajoivat autonsa rantaan ja ottivat pesuvälineet esiin. Kyllähän he ovat poistuneet, kun olemme sanoneet asiasta, mutta emme ole aina olleet kotona. Viime kesänä aidattiin koko tontti. Mutta toinen riesa ovat edelleen sukeltajat, jotka tulevat pulahtamaan rannastamme järveen. En kyllä tajua, miten he eivät tajua, ettei tonttimme ole mikään julkinen ranta. Jotkut ovat suorastaan suuttuneet, kun olemme sanoneet, että heidän pitäisi etsiä toinen paikka. Luulisi, että edes aita saisi ajattelemaan, mutta kun ei...
Meidän pihapiiristä lähdetään melontareitille. Autot parkkiin pihatien reunalle ja kanootin kanssa joelle. Kun menee komentamaan pois, on vakiovastaus aina se, että "mahtuu siitä ohi". Silti maastoliikennelaki kieltää auton pysäköimisen maastoon ilman maanomistajan lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina aita ei riitä. Iso lukollinen rautaportti ja korkea tiilimuuri toimivat paremmin.
Jos joku haluaa valittaa näköestepensaista, minä valitan siitä rumasta trampoliinista toisen pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Tämä ketju naurattaa ja itkettää samaan aikaan.
Muutettiin juuri rivitaloon päätykämppään, ja pientä etupihaa reunustaa pensasaita jonka kulmassa meidän ulko-oven lähellä on aukko josta pääsee kätevästi parkkipaikalla. Kaveri oli muuttopäivänä siinä apuna ja tokaisi, että kannattaa muuten peittää tuo aukko aidalla, että naapurit varmasti käyttää sitä. Nauroin, että no ei todella kukaan meidän pienen pihanpoikki kulje kun pitäisi kulkea siis meidän pation läpi. Kaveri sanoi, että aikoo sitten sanoa, että mitäs mä sanoin.
Ensimmäisenä päivänä aamukahvilla siinä istuessa koira alkoi yhtäkkiä haukkumaan hulluna ja vahti ikkunasta,ja siitähän tosiaan lompsi naapurin rouva lastenvaunujen kanssa meidän olkkarin ikkunan alta ja katsoi sisälle meille, sitten oikaisi siitä puskan aukosta.. Jäin suu auki katsomaan ja rauhoittelin koiran..Ehkä ihan ymmärrettävää että koira sekoaa, koska sen silmissä tietysti on tunkeutuja omalla pihalla.
Hommasin samantien siihen portin ja kun näin naapurin miestä pihalla niin kerroin,että koiran takia aitasin takapihan, että se saa siinä kesällä mun kanssa olla karkaamatta ja ettei kukaan ULKOPUOLINEN pääse meidän pihalle.
Naapurin ukko muuttui huolestuneen näköiseksi ja kysyi, että mistäs kautta heidän lastenvaunut sitten työnnetään vaunulenkiltä takapihalle.. Siis se oikeasti sanoi sen päin mun naamaa.. :D
Naurahdin ja totesin, että teidän varmaan pitää leikata omaan aitaan aukko. Saakeli, en voi käsittää mitä ihmisten päässä liikkuu...
Minä olen ollut se lastenvaunuja lykkivä naapuri. Rivitalon osakkeilla kun ei saanut hallintaoikeutta piha-alueeseen lainkaan, vain siihen asuntoon. Kaikki muu eli pihat talon edessä ja takana oli yhteistä. Sitä oli uuden asukkaan hankala ymmärtää ja asiaa jouduttiin moneen kertaan käymään läpi yhtiökokouksessa. Kukaan ei voinut omia piha-aluetta itselleen, kaikki istutukset oli yhteisiä jne. Siksi se tukittu aitakin avattiin hyvin nopeasti takaisin käyttöön.
Jos piha-alue on yhteinen, niin ei tietenkään aidata. Mutta jos on rivitalo kuten meillä, eli ei ole etupihaa lainkaan vaan ulko-ovi etupuolella, niin takapihan puoli on yksityistä aluetta ja pensasaitaan asti on omaa pihaa.
Kysyin taloyhtiöltä luvan aidan väsäämiseen, ja sain sen sillä luvalla, että aita ei muuta taloyhtiön yleistä ilmettä. Painotin lupaa kysyessäni vielä sitä, että en halua ulkopuolisten tunkeutuvan pihalleni.
Lisäksi takapiha on niin pieni, että jos jättäisin naapurin lastenvaunujen mentävän aukon siihen, pitäisi ostaa pienemmän puutarhakalusteet ja järjestää kulkurata heille. Sitäkään en tiedä, miten naapurit tykkäisivät kun koira ulvoisi joka kerta yksin ollessaan kun joku naapureista lompsii takapihan poikki?
Olen itsekin asunut rivarissa keskellä ilman päätyasunnon hienouksia, mutta ei tulisi mieleenkään kävellä naapurien pihan läpi, vaikka kuuluisi sitten taloyhtiön omistukseen. Mutta kaikki eivät omaa tätä hienotunteisuutta, olen kantapään kautta oppinut.
Olen asunut 5 eri rivitalossa ja kaikissa niissä sai osakkeilla oikeuden vain asuinpinta-alaan, ei minkäänlaiseen pihaan. Monet kerrat käytiin kärhämiä siitä, että joku alue on jonkun ja sitten jouduttiin osakekirjoista tavaamaan, että osakkeet oikeuttavat vain asuntoon, piha-alue on kokonaisuudessaan taloyhtiön omistuksessa ja hallinnassa. Rivitaloissa ei pääsääntöisesti ole mitään omia pihoja, vaikka asukkaat kiihkeästi sellaisia ovat itselleen omimassa.
Poikkeuksia toki on, mutta silloin ongelmaksi tulee esim. se, että jos osakkeet oikeuttavat jonkinlaiseen omaan piha-alueeseen, niin silloin sen osalta pitää maksaa vastiketta.
Minä en tuntisi oloani lainkaan mukavaksi, jos menisin toisen ihmisen pikkuiselle rivitaloasunnon edustalle oleilemaan tai edes oikaisemaan. Sama koskee kerrostaloja. Se muutaman neliön alue ikkunan edessä on ehkä yhteistä, mutta jätän mieluummin vähän välimatkaa kuin menen lähelle. Suomessa on yleensä tilaa eikä todellakaan tarvitse olla aivan kylki kyljessä. Myös kulttuuriimme kuuluu yksityisyyden kunnioittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Tämä ketju naurattaa ja itkettää samaan aikaan.
Muutettiin juuri rivitaloon päätykämppään, ja pientä etupihaa reunustaa pensasaita jonka kulmassa meidän ulko-oven lähellä on aukko josta pääsee kätevästi parkkipaikalla. Kaveri oli muuttopäivänä siinä apuna ja tokaisi, että kannattaa muuten peittää tuo aukko aidalla, että naapurit varmasti käyttää sitä. Nauroin, että no ei todella kukaan meidän pienen pihanpoikki kulje kun pitäisi kulkea siis meidän pation läpi. Kaveri sanoi, että aikoo sitten sanoa, että mitäs mä sanoin.
Ensimmäisenä päivänä aamukahvilla siinä istuessa koira alkoi yhtäkkiä haukkumaan hulluna ja vahti ikkunasta,ja siitähän tosiaan lompsi naapurin rouva lastenvaunujen kanssa meidän olkkarin ikkunan alta ja katsoi sisälle meille, sitten oikaisi siitä puskan aukosta.. Jäin suu auki katsomaan ja rauhoittelin koiran..Ehkä ihan ymmärrettävää että koira sekoaa, koska sen silmissä tietysti on tunkeutuja omalla pihalla.
Hommasin samantien siihen portin ja kun näin naapurin miestä pihalla niin kerroin,että koiran takia aitasin takapihan, että se saa siinä kesällä mun kanssa olla karkaamatta ja ettei kukaan ULKOPUOLINEN pääse meidän pihalle.
Naapurin ukko muuttui huolestuneen näköiseksi ja kysyi, että mistäs kautta heidän lastenvaunut sitten työnnetään vaunulenkiltä takapihalle.. Siis se oikeasti sanoi sen päin mun naamaa.. :D
Naurahdin ja totesin, että teidän varmaan pitää leikata omaan aitaan aukko. Saakeli, en voi käsittää mitä ihmisten päässä liikkuu...
Minä olen ollut se lastenvaunuja lykkivä naapuri. Rivitalon osakkeilla kun ei saanut hallintaoikeutta piha-alueeseen lainkaan, vain siihen asuntoon. Kaikki muu eli pihat talon edessä ja takana oli yhteistä. Sitä oli uuden asukkaan hankala ymmärtää ja asiaa jouduttiin moneen kertaan käymään läpi yhtiökokouksessa. Kukaan ei voinut omia piha-aluetta itselleen, kaikki istutukset oli yhteisiä jne. Siksi se tukittu aitakin avattiin hyvin nopeasti takaisin käyttöön.
Joko olet huono provo, rikollinen tai olet erittäin typerä. Tuskinpa haluat, että naapuri tulee pitämään nudistikerhonsa grillijuhlia juuri sinun pihallesi...
ohis
Meillä ei ole rivitalossa mitään omia pihoja! Takapihan puolella on pienet aidanpätkät ja niiden halki noin 1.5 m etäisyydellä seinästä on kivetty polku, jossa on ihan luvallista kävellä, työntää lastenrattaita jne. Yhteisellä piha-alueella on grilli, puutarhakeinu, lasten leikkipaikka, pyykkiteline jne. Paljon kätevämpää näin kuin siten, että jokaisella on pikkuruinen takapiha omine minikeinuineen ja pikkuruisine hiekkalaatikkoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän järvenrantatontilla käytiin pesemässä autoa. Taloon on matkaa n. 50 metriä ja pariskunnat ajoivat autonsa rantaan ja ottivat pesuvälineet esiin. Kyllähän he ovat poistuneet, kun olemme sanoneet asiasta, mutta emme ole aina olleet kotona. Viime kesänä aidattiin koko tontti. Mutta toinen riesa ovat edelleen sukeltajat, jotka tulevat pulahtamaan rannastamme järveen. En kyllä tajua, miten he eivät tajua, ettei tonttimme ole mikään julkinen ranta. Jotkut ovat suorastaan suuttuneet, kun olemme sanoneet, että heidän pitäisi etsiä toinen paikka. Luulisi, että edes aita saisi ajattelemaan, mutta kun ei...
Meidän pihapiiristä lähdetään melontareitille. Autot parkkiin pihatien reunalle ja kanootin kanssa joelle. Kun menee komentamaan pois, on vakiovastaus aina se, että "mahtuu siitä ohi". Silti maastoliikennelaki kieltää auton pysäköimisen maastoon ilman maanomistajan lupaa.
Kirjoita se ensi kerralla huulipunalla tuulilasiin. Siinä kuuratessa on aikaa sitten miettiä, kannattaako tulla ensi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.
Mä väitän, ettei lapset keskimäärin erityisemmin traumatisoidu siitä jos leikkipaikka menee talon tieltä. Hetken se harmittaa, mutta sitten etsitään korvaava paikka. Näin ainakin mun lapsuudessa. Jossain metsikössä leikittiin, kunnes siihen tulikin talo, ja sitten siirryttiin toiseen paikkaan. Ei siitä sen kummempaa draamaa kehitetty. Ne, jotka moisesta katkeroituu, on ne vanhemmat, joiden mielestä mitkään säännöt eivät koske heitä ja heidän kultamussukoitansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhdet naapurit eivät tykänneet, kun kasvatimme pensasaitaa heidän mielestään liian pitkäksi näkösuojaksi. Pensaat olivat aidan meillä puolen. Olimme lomareissulla. Palatessa huomasimme, että ne oli leikattu lyhyeksi kysymättä lupaa. Toisten puutarhoihin ei kosketa. Samoin meillä oli kaksi parkkipaikkaa. Nuo samaiset päättivät istuttaa siihen kukkia niin, että kapeni yhdeksi. Taaskaan ei kysytty lupaa.
Mitä te teitte asioille jälkeenpäin?
Kysyttiin muilta, kuka se oli? Epäillyt jäljet johtivat sylttytehtaalle. Vanhempi pariskunta. Sanottiin suoraan, että se on meidän aita, halutaan kasvattaa se näkösuojaksi, eikä siihen enää kosketa. Autot parkkeerattiin siten, etteivät kukat todellakaan enää menestyneet.
Yllättäen ei oltu koskaan kovin hyvissä väleissä, mutta mitäpäs siitä. Oma tupa, oma lupa. Maa-alueita myöten. Jos on sisäinen viherpeukalon himo, saa vuokrata vaikka siirtolapuutarhatontin tai riehua mökillä.
Ehkä karma kosti? Niille tuli myöhemmin ero. Eivät olleet tyytyväisiä meidän puutarhurointiin. Mutta kun myytiin talo, niin tilalle tuli vielä pihasotkuisempi naapuri. Meillä oli sentään suht kuosissa kaikki ja nurmikot ajeltuna.
Jos toisen tontin, vaikka miten taloyhtiön mukamas, tontin läpi työntelee kärryjä, voi joku kaunis päivä saada sossun virkailijat ovelle. Siinä saa selvittää seinänurkkia ja jääkaappia myöten, että lapsi on hyvässä hoidossa. Ehkä jopa puhaltaa pilliin ja käydä varoilta määrätyt huumeseulat.
Kannattaa kiertää, eikä oikaista. Naapureista ei koskaan tiedä, kun mitta tulee täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olla edes kauaa vielä asuttu ja nyt on jo kärhämää naapureiden kanssa.
Tämä tontti oli tyhjillään aika kauan, kunnes ostimme tämän. Naapuruston lapset oli ennen meidän muuttoa tottuneet leikkimään tuossa pienessä metsikössä (joka jäi meidän tontille) ja laskemaan tuota pientä kumpua pyörillä ja talvella pulkilla. Muutostamme asti naapurit puhuivat siitä, että heidän lapset aina leikkii tässä kummulla ja metsikössä, ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan luultiin, että puhuvat menneistä ajoista.
No kun aloin alkuviikosta istuttamaan kasveja tuohon kumpuun kun ajattelin, että siitä tulee kaunis sellainen kukkiva pieni "rinne". Naapurin äiti oli lastensa kanssa kävelyllä ja alkoi naureskella, että nuo kasvit ei kyllä kauaa kestä kun lapset siinä leikkii.
Totesin, että ei meillä ole lapsia. Tämän kun sanoin niin tuon naisen ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi änkyttämään, että heidän lapset ja naapurien lapset rakastaa laskea tuota pientä kumpua. Ei millään tajunnut, että se hiton kumpu on nyt meidän tontilla ja en todellakaan halua vieraita lapsia laskemaan mäkeä omaan pihaani.Sen jälkeen ei ole enää tervehtinyt minua, eikä ole moni muukaan.. Lisäksi puhuivat eilen todella kovaan ääneen tuossa meidän talon vieressä kulkevalla kävelytiellä, että "Hittoako tollaset snobit lastenvihaajat muuttaa lapsiperhe alueelle" jne. No ei vihata lapsia vaikka meillä ei lapsia vielä olekkaan. Että terveisiä vaan täältä idyllistä :D
Onko kaikkialla näin sairasta vai mikä noita vaivaa?
Tämä ketju naurattaa ja itkettää samaan aikaan.
Muutettiin juuri rivitaloon päätykämppään, ja pientä etupihaa reunustaa pensasaita jonka kulmassa meidän ulko-oven lähellä on aukko josta pääsee kätevästi parkkipaikalla. Kaveri oli muuttopäivänä siinä apuna ja tokaisi, että kannattaa muuten peittää tuo aukko aidalla, että naapurit varmasti käyttää sitä. Nauroin, että no ei todella kukaan meidän pienen pihanpoikki kulje kun pitäisi kulkea siis meidän pation läpi. Kaveri sanoi, että aikoo sitten sanoa, että mitäs mä sanoin.
Ensimmäisenä päivänä aamukahvilla siinä istuessa koira alkoi yhtäkkiä haukkumaan hulluna ja vahti ikkunasta,ja siitähän tosiaan lompsi naapurin rouva lastenvaunujen kanssa meidän olkkarin ikkunan alta ja katsoi sisälle meille, sitten oikaisi siitä puskan aukosta.. Jäin suu auki katsomaan ja rauhoittelin koiran..Ehkä ihan ymmärrettävää että koira sekoaa, koska sen silmissä tietysti on tunkeutuja omalla pihalla.
Hommasin samantien siihen portin ja kun näin naapurin miestä pihalla niin kerroin,että koiran takia aitasin takapihan, että se saa siinä kesällä mun kanssa olla karkaamatta ja ettei kukaan ULKOPUOLINEN pääse meidän pihalle.
Naapurin ukko muuttui huolestuneen näköiseksi ja kysyi, että mistäs kautta heidän lastenvaunut sitten työnnetään vaunulenkiltä takapihalle.. Siis se oikeasti sanoi sen päin mun naamaa.. :D
Naurahdin ja totesin, että teidän varmaan pitää leikata omaan aitaan aukko. Saakeli, en voi käsittää mitä ihmisten päässä liikkuu...
Minä olen ollut se lastenvaunuja lykkivä naapuri. Rivitalon osakkeilla kun ei saanut hallintaoikeutta piha-alueeseen lainkaan, vain siihen asuntoon. Kaikki muu eli pihat talon edessä ja takana oli yhteistä. Sitä oli uuden asukkaan hankala ymmärtää ja asiaa jouduttiin moneen kertaan käymään läpi yhtiökokouksessa. Kukaan ei voinut omia piha-aluetta itselleen, kaikki istutukset oli yhteisiä jne. Siksi se tukittu aitakin avattiin hyvin nopeasti takaisin käyttöön.
Jos piha-alue on yhteinen, niin ei tietenkään aidata. Mutta jos on rivitalo kuten meillä, eli ei ole etupihaa lainkaan vaan ulko-ovi etupuolella, niin takapihan puoli on yksityistä aluetta ja pensasaitaan asti on omaa pihaa.
Kysyin taloyhtiöltä luvan aidan väsäämiseen, ja sain sen sillä luvalla, että aita ei muuta taloyhtiön yleistä ilmettä. Painotin lupaa kysyessäni vielä sitä, että en halua ulkopuolisten tunkeutuvan pihalleni.
Lisäksi takapiha on niin pieni, että jos jättäisin naapurin lastenvaunujen mentävän aukon siihen, pitäisi ostaa pienemmän puutarhakalusteet ja järjestää kulkurata heille. Sitäkään en tiedä, miten naapurit tykkäisivät kun koira ulvoisi joka kerta yksin ollessaan kun joku naapureista lompsii takapihan poikki?
Olen itsekin asunut rivarissa keskellä ilman päätyasunnon hienouksia, mutta ei tulisi mieleenkään kävellä naapurien pihan läpi, vaikka kuuluisi sitten taloyhtiön omistukseen. Mutta kaikki eivät omaa tätä hienotunteisuutta, olen kantapään kautta oppinut.
Olen asunut 5 eri rivitalossa ja kaikissa niissä sai osakkeilla oikeuden vain asuinpinta-alaan, ei minkäänlaiseen pihaan. Monet kerrat käytiin kärhämiä siitä, että joku alue on jonkun ja sitten jouduttiin osakekirjoista tavaamaan, että osakkeet oikeuttavat vain asuntoon, piha-alue on kokonaisuudessaan taloyhtiön omistuksessa ja hallinnassa. Rivitaloissa ei pääsääntöisesti ole mitään omia pihoja, vaikka asukkaat kiihkeästi sellaisia ovat itselleen omimassa.
Poikkeuksia toki on, mutta silloin ongelmaksi tulee esim. se, että jos osakkeet oikeuttavat jonkinlaiseen omaan piha-alueeseen, niin silloin sen osalta pitää maksaa vastiketta.
Siis mitä sä nyt jankutat? Tuli tuo sinun kokemuksesi selville jo ensimmäisestä viestistäsi, kiva, että sait tahtosi läpi ja taloyhtiön pyhällä luvalla riivata naapureitasi, mutta meillä on nyt eri tilanne.
Taloyhtiön lupa aidalle saatu ja ikävä kyllä lastenvaunuja varten naapurin on keksittävä joku muu ratkaisu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen tontin, vaikka miten taloyhtiön mukamas, tontin läpi työntelee kärryjä, voi joku kaunis päivä saada sossun virkailijat ovelle. Siinä saa selvittää seinänurkkia ja jääkaappia myöten, että lapsi on hyvässä hoidossa. Ehkä jopa puhaltaa pilliin ja käydä varoilta määrätyt huumeseulat.
Kannattaa kiertää, eikä oikaista. Naapureista ei koskaan tiedä, kun mitta tulee täyteen.
Kannattaa muuten otta oikeasti onkeensa tästä. Yksi äiti sai lasutarkastuksen siitä, kun huusi lapsilleen ja he huusivat takaisin. Toinen siitä, että leikki sateessa lastensa kanssa vesilätäköissä pomppien. Nykyisin Eerikan tapauksen jälkeen reagoivat aika herkästi noihin ilmoituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus eletään vain kerran. Haluatko olla se naapuri, jota lapset muistelevat aikuisenakin siitä, että hänen jälkeensä paras leikkipaikka oli kiellettyä aluetta. Tuovatko jotkut kukat sinulle niin paljon iloa, että lasten lapsuuden tärkeät paikat joutavat niiden alta pois? Mitä jos joku olisi tuhonnut sinun lempipaikkasi kun olit pieni. Voisit ihan hyvin isuttaa niitä kukkia muuallakin, tuskin sinulla niin pieni tontti on ja naapurin lapset muistaisivat sinut mukavana tätinä, joka ei halunnut varastaa rakasta leikkipaikkaa. Itsekäs olet.
Mä väitän, ettei lapset keskimäärin erityisemmin traumatisoidu siitä jos leikkipaikka menee talon tieltä. Hetken se harmittaa, mutta sitten etsitään korvaava paikka. Näin ainakin mun lapsuudessa. Jossain metsikössä leikittiin, kunnes siihen tulikin talo, ja sitten siirryttiin toiseen paikkaan. Ei siitä sen kummempaa draamaa kehitetty. Ne, jotka moisesta katkeroituu, on ne vanhemmat, joiden mielestä mitkään säännöt eivät koske heitä ja heidän kultamussukoitansa.
Ennenpä opetettiin kunnioittamaan vanhempia ja vanhemmat piti yhtä. Ihan turha oli mennä kielimään äidille, että naapurin täti hääti pihasta pois tai kun naapurit ei päästäneet virpomaan. Ihan luontevaa oli, että talvet tyhjillään olevan naapurin talon pihassa ei leikitty vaikka sen pihan poikki olisi voinut oikaista. Jokaista yksilöä kunnioitettiin ja omaa rauhaa.
Nykyisin ei opeteta kunnioittamaan ollenkaan toisen omaisuutta tai pihapiiriä, ihan aikuiset itse näyttävät esimerkkiä kun lompsottelevat toisten pihoissa. Hulluksi mennyt maailma, en yhtään ihmettele, miksi lapsiviha kukoistaa nykyisin, kun vanhemmat ei kasvata.
Meille tuli joskus aikoja sitten silloiseen rivariytiöön aidat, kun joku kävi puhkomassa autonrenkaita. Psykologinen este sellaisenaan jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo toisen omaisuuden kunnioituksen puute näkyy jo ihan alakoululaisilla. Lainaamaansa tavaraa ei tarvitse mukamas palauttaa takaisin, vaan se on heti oma. Vaikka pyydettiin lainaan ensin.
Pankissa samaa myöhemmin selitellessä. Joutuu Petra-Petteri pettymään, kun neuvotteluiden tuloksena lähtee luottotiedot useammaksi vuodeksi. Vanhempien huonon kasvatuksen tuloksena. Viimeistään vankila laittaa rajat.
Onkohan tämä tilattu iltasanomiin.
En voi uskoa tämän olevan yleistä, vaan palstan moden, sanoman työntekijän oma juttu.
Kukapa katsoisi tarinoiden ip:t.
Kyllä normaalijärkinen tajuaa että ei itsekään halua yhtään kakaraa oleskelemaan jolleivat ole omien kavereita, pihaansa tai lähellekään ja siten pitää kovan kurin tai vahdin omalleen että jättää rauhaan vieraat ihmiset. En voi uskoa että aloitus on totta. Väitän palstatrolliksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsiperhealueella pitää olla ne vihaiset korkean aidan takana asuvat lastenvihaajat. On arvokas lapsuuden kokemus jännittää niitä.
Totta. On erittäin arvokas kokemus huomata, ettei saakaan tehdä aina ja missä vaan ihan mitä itseä huvittaa. Lapset tarvitsevat sellaisia kokemuksia, tai heistä kasvaa kammottavia aikuisia.
Rapakon takana on sellainen päässyt ihan presidentiksi asti.
Minä asun vuokra-asunnossa, luhtitalon alakerrassa ja meillä on pieni pläntti pihaa/alakerran asunto, vaikka käytännössähän tuo on yleistä aluetta, niin meillä sen alueen saa kuitenkin esim. aidata ihan omaan käyttöön, eikä tulis mieleenkään käydä talsimassa naapureiden pihalla.
Olisipa ikävää ostaa esim. rivariasunto ja jälkeenpäin selviäisi että piha onkin joku yleinen alue jossa koko pihapiiri käy hyppimässä. Joo ei näin.
Lisätään suokaupunkien listaan vielä Venetsia.