Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?

Mulla on kaksi ystävyyden katkeamista mistä en osaa sanoa kumpi on omituisempi.

1. Yksi tyttö, jonka kanssa olin kouluaikoina hyviä ystäviä alkujaan, puhui paljon sellaisia juttuja, mitkä oli selvästi erittäin suurenneltuja siihen pisteeseen että ne olivat mahdottomia, ja usein väitti ihan faktatietoa vastaan (saattoi inttää opettajienkin kanssa).

Pisti lopulta välit poikki kun totesin johonkin "niin varmaan" ja vielä vuosia myöhemminkin kantaa kaunaa ja kertoo kaikille yhteisille tutuille siitä kuinka kuulemma käyn ympäriinsä väittämässä kaikkia valehtelijoiksi.

2. Kuuluin kouluaikoina videopeliporukkaan ja pelasimme paljon moninpelejä missä voi mm. tappaa kanssapelaajia. No kaverit tappo mua peleissä paljon, aika pitkälti aina kun oli tilaisuus, koska heistä se oli hauskaa (olinhan porukassa lyhyimmän aikaa ollut).

Menin kerran pelatessa tappamaan kaksi näistä mua jatkuvasti tappavista kavereista ja molemmat löi välit poikki täysin. Lakkasivat koulussakin puhumasta, vaikka oltiin samalla luokalla :D (Ei siis oltu edes pelissä mitään hankalaa tai ihmeellistä suorittamassa tms. mistä olisi turhautumuksen ymmärtää.)

Yksi ystäväni katkaisi minuun välit, kun muutuin kuulemma liikaa. En 25 vuotiaana enää jaksa juoruilla, puhua muista ihmisitä pahaa selän takana tai bilettää rajusti joka viikonloppu. Sinne meni 15 vuoden ystävyys, mutta ei harmita yhtään. Aikansa kutakin.

Ostin kesämökin, josta kerroin tekstarilla kaverille. En mitenkään leuhkimistyyliin, vaan kuvittelin sellaisen asian yhtä parhaimmista ystävistäni kiinnostavan. Tämän jälkeen hän ei vastannut viesteihini eikä puheluihini eikä ottanut vuosiin mitään yhteyttä. Olin asiasta todella ahdistunut, sillä hän oli minulle todella tärkeä ihminen.

Hän kutsui minut kuitenkin eräisiin juhliinsa, siis vuosia myöhemmin, ja ensimmäisenä, kun tuli avaamaan oven, kysyi kesämökistä. En ollut siis ehtinyt saada edes kenkiä jalasta. :D Olemme edelleen väleissä, mutta kysymme toistemme kuulumisia ehkä muutaman vuoden välein. Ystävyys sellaisena kuin se oli, on siis mennyttä.

Ihmiset ovat välillä todella erikoisia. Kun luen näitä juttuja, en voi olla ajattelemattta että en uskalla enää tutustua keneenkään uuteen ihmiseen siltä varalta että joudun pettymään.

Ystävä laittoi välit poikki, kun en perhesyistä päässyt kävelylle hänen kanssaan. Kysymys oli vanhasta isästäni.

Kun sain paremmat yo-arvosanat.

Pohjustetaan tätä hiukan. Abivuoden syksyllä hyvä ystäväni tapasi baarissa naamatutun vuosien takaa. Pari alkoi seurustella ja luonnollisesti, ihminen menee ns. "sekaisin uudesta suhteesta." Ei siinä mitään, olin onnellinen ystäväni puolesta, vaikken erityisemmin pitänyt tämän poikaystävästä. Itse vietin enemmän aikaa muiden ystävien + poikaystäväni kanssa.

Tuli lakkiaispäivän ilta ja lähdettiin lukioporukan kanssa kohti vuokraamaamme mökkiä. Illan mittaan puhe kääntyi yo-arvosanoihin ja hyvä ystäväni voivotteli, miten ei ollutkaan saanut englannista luvattua magnaa. Minna*, kysyi että miten mun arvosanan kävi ja suuttui verisesti, kun sainkin E:n :D.

Mulle tulee ainoastaan mieleen se kun olin 7-vuotias ja sain joululahjaksi ihka ensimmäisen bratz nukkeni (se oli sitä aikaa kun niitä ensimmäisiä tuli markkinoille. Olin toivonut sellaista kauan ja luulin ettei pukki toisi sitä minulle kun rahaa ei ollut paljoa perheessä käytettävissä) No samanikäinen kaverini jonka kanssa oltiin oltu kuin paita ja peppu vaippaikäisestä asti suuttui ja muistan aina sen sanat 'minä en tykkää susta enään kun sait bratzin. ei olla enään kavereita' ja tosiaan tohon bratziin se ystävyys silloin kaatui. Hassuinta on se että tämä tyttö jaksoi jauhaa tuosta nukesta yhdelle yhteiselle kaverillemme tyylin lukioon asti vaikka hänellä oli paljon enemmän leluja kuin mulla ja sisaruksilla yhteensä :D

Yksi minulle outo oli entinen hyvä ystäväni ja kämppikseni. Hän oli lähdössä vaihtoon ja sen takia etsin uutta kämppää miesystäväni kanssa. Paikkakunnallamme on vaikea saada kohtuuhintaisia kämppiä ja olimme olleet puolisen vuotta opiskelija-asuntojen jonossa. Yllättäen saimme vuokra-asunnon ja jouduin muuttamaan kuukausi ennen kämppistä, jos halusimme miehen kanssa kyseisen kämpän. Tarjouduin maksamaan kuukauden vuokraosuuteni, mutta ystävä katkaisi välit täysin koska laitoin mieheni hänen edelleen. Ja eihän minulla pitänyt olla varaa kahteen kämppään (edes kuukaudeksi) kerta olen opiskelija. Enempää en koskaan hänestä irti saanut.

Mulla meni liian hyvin, vaikka elämä oli heitellyt yhdellä sun toisella asialla. Olisi kuulemma pitänyt masentua :D kyseinen kaveri oli itse pahasti masentunut ja kaatoi muiden niskaan aina kaikki huolensa.

Vierailija kirjoitti:

Facebook kommentti.

Sama juttu. Mainittakoon, että olimme olleet ystäviä jo ennen Facebookia.

Kun huomasin, että hän oli tiputtanut minut kaverilistalta, soitin hänelle ja kysyin syytä. Hän kertoi, että oli loukkaantunut jostain kommentistani. Pyysin häneltä anteeksi, jonka jälkeen oltiin taas myös Facebook-kavereita.

Tämän jälkeen varoin kirjoittelussani mitä hänelle kommentoin; eli kommentoin hänen juttuja vain ystävällisesti ja tykkäsin hänen jutuistaan, niin kuin normaalisti tehdään.

Noin 2 vuotta sitten huomasin, että hän oli taas tiputtanut minut kaverilistaltani. Tällä kertaa en soitellut perään.

Siis jos ymmärtää väärin on oikeus loukkaantua ja odottaa että se toinen (joka ei ole tehnyt mitään eikä tiedä että olet ymmärtänyt väärin) on velvollinen kyselemään ja selvittämään miksi olet katkaissut välit?

Minusta jotenkin olisi asioiden selvittäminen enemmän sen vastuulla joka päättää loukkaantunua syyttä suotta.

Ystävä ei enään vastannut viesteihin kun tuli raskaaksi ja meillä miehen kanssa lapsettomuus ongelma. En ymmärrä ratkaisua vielä nykyäänkään monen vuoden jälkeen.

Olisi reilua sanoa aina miksi päättää ystävyyden. Kylmeneminen ja etääntyminen ilman että sanoo syyn tuntuu haavoittavalle kun ei tiedä mistä kyse. Se tekee epäluottamusta ihmisiä kohtaan. Arvostan korkealle ihmiset jotka sanoo suoraan miksi ei halua enää olla ystäviä. vaikka se satuttaa niin se on silti reilua ja joihinkin asioihin voi ottaa opiksei seuraavissa ystävyyksissä. Jos ei kukaan sano ei ikinä näe omia virheitään.

ykdin888 kirjoitti:

Ihmiset ovat välillä todella erikoisia. Kun luen näitä juttuja, en voi olla ajattelemattta että en uskalla enää tutustua keneenkään uuteen ihmiseen siltä varalta että joudun pettymään.

höpö höpö, kyllähän näissä jutuissa on paljon muuta taustalla mitä kirjoittaja vaan ei hoksaa tai ole ajatellut. Esim. toi kesämökki juttu. Kaveri koki että ystävä ei kertonut aiemmin suunnitelmastaan hankkia kesämökki niin hän olisi voinu auttaa tai olla mukana sen hankinnassa. Tai ajateli että kaveri on jo viettänyt mukavaa juhanusta uudella kesämökillään muiden kanssa, muttei ole kutsunut parasta kaveriaan. Tää on vähän tommonen vedetään matto kaverin jalkojen alta- tyyli. Oma yksi ystävä teki aina tota kunnes vihelsin pelin poikkki. Multa sai kaikki kuulumiset rehellisesti silloin kun ne tapahtui, ei puolen vuoden viiveellä "yllärinä". Hän piti sitä jonain pelinä. Kysyin usein ihan avoimesti aiotko tehdä sitä tai tätä? ei! No, puolen vuoden kuluttua tulee tieto että olikin juuri tehnyt niin mitä aavistelin. Kuulumisten salaaja! Ei ansaitse ystävää. ne salaamiset meni jo sille tasolle että oli aivan patologista valehtelua. Pitäköötsä salaisen elämänsä!

Minä olen ottanut etäisyyttä erääseen aiemmin läheiseen ystävääni alettuani seurustelemaan. Tämä entinen ystäväni kirjoittaa Facebookiin passiivis-aggressiivisia päivityksiä ystävien hylkäämisestä, ja tiedän niiden viittaavan minuun. Tosiasiassa en kuitenkaan ole hylännyt kaikkia kavereitani, vain tämän yhden, enkä hänenkään tapauksessaan nimenomaan henkilöä vaan tietyn elämäntavan. Tämän kaverin kanssa nimittäin lähinnä juhlimme yhdessä, ja se oli hauskaa niin kauan, kun sitä kesti, mutta minulla alkoi jossain vaiheessa juhliminen jo riittää ja halusin aloittaa rauhallisemman elämän. Yritin monta kertaa saada häntä kanssani urheilemaan, erilaisiin tapahtumiin ja muuhun mielestäni mukavaan toimintaan, mutta ainoa, mikä häntä on koskaan tuntunut kiinnostavan, on yökerhot ja miesten huomio. Luovuttuani jokaviikonloppuisesta baareilusta meillä ei ole oikein mitään yhteistä nykyään. En tiedä, kuinka sanoisin asiasta niin, ettei kuulostaisi siltä, että moralisoin häntä.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos ymmärtää väärin on oikeus loukkaantua ja odottaa että se toinen (joka ei ole tehnyt mitään eikä tiedä että olet ymmärtänyt väärin) on velvollinen kyselemään ja selvittämään miksi olet katkaissut välit?

Minusta jotenkin olisi asioiden selvittäminen enemmän sen vastuulla joka päättää loukkaantunua syyttä suotta.

harvoin se kuitenkaan johtuu väärinymmärtämisestä, vaan jostain isosta ja vakavasta. Jos se "hylätty" tai jäähylle pantu ystävä ei edes kysy miksi olet kadonnut, niin on se sen merkki että hän tietää syyn tai häijyn käytöksnensä itsekin eikä halua konfrontaatiota enää, vaan oli jo aiemmin luovuttanut ystävyyden suhteen. Se se vasta loukkaakin, tieto ettei se kaveri edes sen vertaa halunnut puhua asioita selviksi pelastaakseen ystävyyttään. Se ystävyys oli ihan ilmaa alusta asti sille, koska ei taistellut sen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

ykdin888 kirjoitti:

Ihmiset ovat välillä todella erikoisia. Kun luen näitä juttuja, en voi olla ajattelemattta että en uskalla enää tutustua keneenkään uuteen ihmiseen siltä varalta että joudun pettymään.

höpö höpö, kyllähän näissä jutuissa on paljon muuta taustalla mitä kirjoittaja vaan ei hoksaa tai ole ajatellut. Esim. toi kesämökki juttu. Kaveri koki että ystävä ei kertonut aiemmin suunnitelmastaan hankkia kesämökki niin hän olisi voinu auttaa tai olla mukana sen hankinnassa. Tai ajateli että kaveri on jo viettänyt mukavaa juhanusta uudella kesämökillään muiden kanssa, muttei ole kutsunut parasta kaveriaan. Tää on vähän tommonen vedetään matto kaverin jalkojen alta- tyyli. Oma yksi ystävä teki aina tota kunnes vihelsin pelin poikkki. Multa sai kaikki kuulumiset rehellisesti silloin kun ne tapahtui, ei puolen vuoden viiveellä "yllärinä". Hän piti sitä jonain pelinä. Kysyin usein ihan avoimesti aiotko tehdä sitä tai tätä? ei! No, puolen vuoden kuluttua tulee tieto että olikin juuri tehnyt niin mitä aavistelin. Kuulumisten salaaja! Ei ansaitse ystävää. ne salaamiset meni jo sille tasolle että oli aivan patologista valehtelua. Pitäköötsä salaisen elämänsä!

Ei hitto mitä keittiöpsykogian ammattilaisia täältä löytyy! Mökki oli heräteostos, edullinenkin, ostin sen sukulaiselta. Päätin siis asiasta ehkä noin viikon varoitusajalla, enkä todellakaan ollut salaillut mitään enkä viettänyt siellä aikaani yhtään, ennen kuin kerroin asiasta tälle ystävälleni. Kyse oli hyvin todennäköisesti kateudesta, eikä yhtään mistään muusta, valitettavasti. Olen vieläkin pahoillani asiasta, vaikka jälkikäteen ajateltuna olen kyllä tajunnut tulleeni usein myös hyväksikäytetyksi tämän ihmisen puolelta.

1 luokasta lähtien oltiin parhaat kaverit mutta 2013 muutti kaiken ja laittoi välit poikki. Löysin elämäni miehen, eikä kaveri tykännyt yhtään asiasta joten se siitä ystävyydestä. Eipä tuo kauheasti harmittanut, minulla ei saanut olla koskaan miestä kun tämä "ystävä" ei halunnut jäädä yksin :D hänellä kyllä sai olla mies. Tavallaan yritti omistaa minut ettei muut saanut, huh onneksi pääsin eroon tuollaisesta tyypistä.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä ei enään vastannut viesteihin kun tuli raskaaksi ja meillä miehen kanssa lapsettomuus ongelma. En ymmärrä ratkaisua vielä nykyäänkään monen vuoden jälkeen.

Olisko se ajatellut, ettei voi puhua raskaudesta/lapsesta sun kuullen. Ettei loukkaa sinua? Tai luullut että olisit jotenkin kateellinen (en siis väitä, että olisit).

Itse oon huomannut, että ihmiset kun saa lapsia, niin se yllättävän usein erottaa ennen niin hyvätkin ystävät. Siis välillä sinkut loittonee kavereista jotka saa lapsia tai välillä toisinpäin, lapsiperheet jättää sinkut/lapsettomat kaverit. En tiedä miksi näin on, varsinkin jos lapsettomat ei näe mitään ongelmaa olla kavereita näitten "lapsellisten" kavereiden kanssa.

Oltiin tunnettu toisemme 3 vuotiaista asti, eli lähes 17 vuotta ystävyyttä takana. Aina ollaan oltu erottamattomia ja ihan parhaita ystäviä. Nyt hän on ollut 2 vuotta yhdessä mustasukkaisen poikaystävänsä kanssa joka puoli vuotta sitten kielsi ystävääni olemaan minun seurassa tai muuten tämä jättäisi hänet. Ystäväni teki valintansa ja jäi mustasukkaisen miehen loukkuun.

Ehkei tämä ole sillä tavalla omituinen kuin keskustelussa haettiin mutta minulle tämä on omituinen koska en ymmärrä miten joku saa manipuloitua ihmisen niin että hylkää ystävänsä sekä perheensä (henkilö ei saa nykyään sisaruksiaankaan nähdä)