Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.

Meidän talossa mies ei tee tuollaista metatyötä, varmaan siksi.

Ja yleensä se taitaa mennä niin että ennen tätä nainen on käynyt läpi mitä lapset tarvitsevat mukaan ja matkan heidän kannalta kuten myös itsensä johon kuuluu mtäs matkajärjestely. Mies miettii vain oman osuuden ja ja järjestelyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.

Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.

Onnelista avioliittoa (tai todennäköisemmin pikaista eroa). Minua ärsyttää kun jäliruokalusikat ja keittolusikat laitetaan sekaisin laatikkoon, siksi järjestän ne kun huomaan epäjärjestyksen. MIestä ärsyttää tapani jättää kahvikuppi pöytään eikä tiskikoneeseen siksi hän sen sinne laittaa - eikä kumpikaan toiselle asiasta motkota, kummallakin omat tapansa joihin kykenee ihan hyvin sopeutumaan ilman tarvetta muuttaa toista tai ryhtyä marttyyriksi. Mutta jokainen tekee omanlaisensa liiton ja on siinä onnellinen tai onneton.

Meillä on omakotitalo. Tai oikeastaan miehellä on, mutta minä ja lapset asutaan myös täällä, koska ollaan perhe. Mies kuitenkin aina muistaa muistuttaa, että talo on hänen. No, koska talo on kerran hänen niin en laita tikkua ristiin talon hyväksi. Ja sen on näköistäkin. Kaikilla muilla talouden osa-alueilla mulla on tämän sarjakuvan kuvailema vetovastuu oman palkkatyöni lisäksi, mutta olen päättänyt, että mies hoitakoon ihan kaiken taloon liittyvän kuten lystää, minä en puutu. Keittiö hajoaa käsiin, maali rapistuu, aita on nurin, vessassa muhii kosteusvaurion poikanen, 30 vuotta vanha tapetti ei enää ole kovin kivan näköinen tahroineen ja repeytimisineen. Mutta minä en sano mitään, odotan vain, koska mies huomaa, että tarttis varmaan tehdä jotain.

Jokainen vastaan väittävä mies voisi kertoa kuinka se heidän parisuhteessaan jakaantuu vai tulitte vain tavan vuoksi väittämään vastaan ilman kokemusta?

Meillä lasten lukumäärän nousu on lisännyt miehen osallistumista. Minä en vaan kerkeä kaikkea. Meillä

Mies vastaa autosta, laskuista yms (meillä molemmilla käyttöoikeus kaikkiin tileihin) ja isoista ruokaostoksista. Minä vastaan pyykinpesusta, lasten vaatetuksesta, lasten aikatauluista ja esikoisen koulun käynnistä. Yhdessä vastamme keittiötöistä ja lasten hoidosta.

Toivoisin mieheltä lisävastuunottoa siivoukseen ja tavaroiden paikoilleen laittoon. Periaatteessa teemme yhdessä, mutta käytännössä vastuuvon minulla ja mies ei juuri ollenkaan osallistu tavaroiden järjestelyyn.

En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin sain valita mieheni ihan itse. Valkkasin sitten semmoisen joka on aikuinen ja osaa huolehtia tarvittaessa minunkin asioistani. Koskaan, koskaan ei ole tarvinnut murehtia miehen "kasoista" tms.

Oikeasti on ihan turha märistä jos on mennyt valkkaamaan huonon miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Just näin. Tämä "metatyöongelma" on ongelma siksi, että naiset keksivät jonkin standardin minkä mukaan pitää elää ja sitten märisevät ja nalkuttavat kun mies ei auta. Koska tietenkin se naisen tapa ja standardi on se ainoa oikea.

Miehet on kuin lapsia koska naiset kohtelee niitä kuin lapsia. Tottakai jos aina kaikki on väärin tehty tai väärään aikaan mies alkaa käyttäytyä kuin vastahankainen teini.

Näitä juttuja lukiessa oikeasti ihmettelen sitä voimaa mikä pillulla on: näin naisena en eläisi hetkeäkään tuollaisen marttyyrinaisen kanssa. En hetkeäkään. Miehet kyllä sietää ihan uskomattomia asioita.

Nämä metatyöstä valittavat naiset on yleensä hysteerisiä kontrollifriikkejä. Normaali ihminen saa pidettyä kodin siistinä ja mukulat puettuina tekemättä siitä sen ihmeellisempää draamaa.

Sanottiinko tässä, että nainen ei saa pidettyä kotia siistinä. Kysehän on juuri siitä, että nainen saa kodin pidettyä siistinä, mutta mies ei tee mitään, jos ei sitä erikseen sano. Koska nainen tekee sen kuitenkin. Tai ainakin sanoo sitten, jos tarvitsee apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Just näin. Tämä "metatyöongelma" on ongelma siksi, että naiset keksivät jonkin standardin minkä mukaan pitää elää ja sitten märisevät ja nalkuttavat kun mies ei auta. Koska tietenkin se naisen tapa ja standardi on se ainoa oikea.

Miehet on kuin lapsia koska naiset kohtelee niitä kuin lapsia. Tottakai jos aina kaikki on väärin tehty tai väärään aikaan mies alkaa käyttäytyä kuin vastahankainen teini.

Näitä juttuja lukiessa oikeasti ihmettelen sitä voimaa mikä pillulla on: näin naisena en eläisi hetkeäkään tuollaisen marttyyrinaisen kanssa. En hetkeäkään. Miehet kyllä sietää ihan uskomattomia asioita.

Nämä metatyöstä valittavat naiset on yleensä hysteerisiä kontrollifriikkejä. Normaali ihminen saa pidettyä kodin siistinä ja mukulat puettuina tekemättä siitä sen ihmeellisempää draamaa.

Munkin mielestä. Silti mies valittaa joka päivä, että myöhästyy töistä kun lapselle ei löytynyt vaatteita. Joskus ei oo oikean kokoisia, joskus puhtaita. En tiedä milloin se hoksaa, että kannattais ostaa sopivan kokoisia, tai että kattoo illalla että on puhtaat tai jotain. Viimeksi eilen hirveet raivarit, kun oli saanu pomolta varoituksen. En tiedä pitääkö sen potkut saada ennen. Mä olen töissä jo viideltä aamulla, ja puhelin alkaa piristä siinä seiskalta melkein joka aamu. Harmi kun en voi vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.

Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.

Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.

Sinä itse kohtelet miestäsi kuin piikaa. SINÄ olet hysteerinen vuohenputkien vuoksi ja olet päättänyt mitä asialle tehdään, miten ja koska. Sitten KÄSKYTÄT miestäsi kuin palvelijaa.

Mietipä vähän, mahtaako kanssasi olla kovinkin mukava elää?

En kohtele kuin piikaa.

Jos yhdessä ostetaan talo johon kuuluu piha, se ostotoimenpide on jo sitoutuminen sen talon ja pihan hoitamiseen.

Ja tosiaan, jos minä jo nöen sen vaivan että otan slevää mikä on ongelma ja mitä pitää tehdä ja miten, kerään vuoden sanomalehtiä ja lajittelen ne valmiiksi, minä siinä olen se piika. Herra kirurgin ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle ja tehdä toimenpide.

Juttelitteko taloa ostaessanne siitä, minkä verran pihatöihin todennäköisesti tulisi menemään aikaa? Oliko miehesi innoissaan ko. talon ostamisesta vai menikö vain virran mukana? Miehesi ei vaikuta ainakaan tällä hetkellä siltä, että hän olisi motivoitunut ylläpitämään pihaanne. Olisi siis varmaan viimeistään nyt syytä jutella asiasta ja miettiä, miten ratkaisette ongelman. Sitoudutteko molemmat pihan hoitamiseen vai muutatteko ennemmin paikkaan, jossa pihaa ei tarvitse hoitaa?

Sinulla on jo terveyskin menossa (selkä), olet miehellesi selkeästi tosi vihainen (kirjoitustavastasi päätellen) eli parisuhteenne on kuralla, ja silti mietit jotain rikkaruohoja ikään kuin ne olisivat tärkein asia maailmassa. Opettele priorisoimaan.

t. 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähteet aloituksen väitteelle? Suomalainen mies tekee 38-tuntista työviikkoa, nainen 32-tuntista työviikkoa.

Lisäksi naiset makaavat kotona vuosikausia äitiyden varjolla.

Olisit nyt sanonut suoraan ettet avannut linkkiä.

Aloituksen väite oli se, että naiset tekevät tuplamäärän kotitöitä miehiin verrattuna.

Feministin propagandasarjakuvat eivät ole luotettava lähde tälle väittämälle.

http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/social-issues-migr…

Virtaviivaistettuna tästä uutisoi esim. IL. Linkkejä on muitakin, mutta osaat varmasti katsoa itse. Luvut vaihtelevat hieman, mutta sama ilmiö - naiset tekevät keskimäärin huomattavati enemmän palkatonta työtä kuin miehet - toistuu. Sarjakuvan piirtäjän tiedot ovat todennäköisesti toisesta tilastosta, koska luvut ovat eri. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201704172200103825_ul.shtml

Sarjakuvassa mainittu metatyö ei muuten kuulu tilastoon vaan on ilmiö erikseen, koska se ei ole konkreettinen askare.

On olemassa sellainen ihmevempele kuin google. Kun sinne syöttää taikasanoja, esim. kotitöiden jakautuminen, lähde ilmaantuu, ta-daa. Ymmärrän hyvin, että jos esittää keskustelusa spesifimpiä väitteitä, joiden lähteiden löytäminen vaatii vähän vaivannäköä, lähdelinkki on hyvä tarjota. Kun taas on puhe näinkin yleisesti tunnustetusta tosiasiasta, jonka lähde on kenelle tahansa kolmen klikkauksen päässä, musta on vähän hassua tulla tänne jankkaamaan lähteistä, kun viestin kirjoittamisen vaivalla olisi jo itse löytänyt sen lähteen.

En esimerkiksi pyydä lähdettä tälle väitteellesi miesten ja naisten eri pituisista palkkatyöviikoista (en puhu työviikosta, koska linkatun tutkimuksen mukaan keskimäärin naiset tekevät viikoittain lähes 10 tuntia enemmän kotitöitä kuin miehet, vaikka toki eri vuosi ja eri metodi eli eivät verrannollisia kuik suuntaa-antavasti), koska pystyn nopeasti ja kätevästi itsekin tarkistamaan, että kyseessä on tilastokeskuksen selvitys vuoden 2009 ajankäytöstä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

You should have asked.

Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ai jaa. Eli miehen kanssa pitää siis erikseen käydä sitouttamiskeskustelu jotta hön esim tyhjentää täyden astiapesukoneen. Koska jos ei köy, ei voi tietää, haluaako mies sitä?

Ei tuossa sarjiksessakaan mitään kovin korkeaa tavoiteltu... mistä tämä käsitys nyt tänne pärähti?

Astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi miljoonasta asiasta. Tiedätkö, minkälaista kokonaisuutta miehesi toivoisi? Oletteko koskaan jutelleet asiasta? Vai onko niin kuin monessa perheessä, että nainen päättää minkälaisessa asunnossa/talossa asutaan, minkälaista pihaa ylläpidetään, kuinka usein sisustus uusitaan, kuinka monesti ja minkä tasoisesti vieraita kestitään jne., ja miehen oletetaan vain osallistuvan tähän kaikkeen ilman että häneltä kysytään haluaisiko hän mieluummin matalammantasoista elämää ja enemmän vapaa-aikaa?

Minä en ainakaan tyhjentäisi astianpesukonetta kuin pyydettäessä (jos silloinkaan), jos eläisin jatkuvan ja itse tarpeettomaksi kokemani ylikuormituksen alla. Kyseessä on mekanismi, jolla ihminen suojelee itseään. Toki noilta teidän miehiltännekin voi kysyä, miksi ihmeessä he suostuvat elämään tuollaisissa olosuhteissa. Kummankin puolen olisi syytä herätä todellisuuteen.

t. 25

Jos mies kokee tulevansa noin suurissa asioissa täysin jyrätyksi eikä ole saanut vaikuttaa mitenkään valintoihin tai ole uskaltanut avata suutaan kun näitä päätöksiä on tehty, niin ero on aidosti ihan hyvä vaihtoehto.

Jos suhteessa on noin pielessä valtasuhteet ja niin suuret persoonallisuuserot että vaimo on noin dominoiva ja mies noin alisteisessa asemassa, niin tulevaisuutta ei ole. Miehen tulisi ymmärtää lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

You should have asked.

Jep jep.

:)

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin sain valita mieheni ihan itse. Valkkasin sitten semmoisen joka on aikuinen ja osaa huolehtia tarvittaessa minunkin asioistani. Koskaan, koskaan ei ole tarvinnut murehtia miehen "kasoista" tms.

Oikeasti on ihan turha märistä jos on mennyt valkkaamaan huonon miehen.

Ja minä otin eron. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että kokemukseni miehen kanssa asumisesta oli tuo. Kai ymmärrät, että kaikki eivät voi saada puolisokseen sitä siistiä miestä, joka on kaiken lisäksi hyvä isä ja uskollinen kumppani. Aina jostain pitää tinkiä ja monilla se on kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Tiiätkö, miksi miesten ohjeiden odottaminen on kaikkein tympeintä? Siksi, että kodin sekaisuus ja lasten toilailut katsotaan hyvin helposti äidin saamattomuudeksi ja epäonnistumiseksi.

Käytännön esimerkki: meidän lapset laittoi puun lehtiä naapurin postilaatikkoon, kun mä olin lasten kanssa kotona. Naapurin isäntä ja emäntä, siis molemmat, huusi ja kirosi mulle ja haukku mut, kun 3v ei ensimmäisellä sanomisella muistanu asiaa. Mies jäi kotiin ja mä lähdin töihin. Lapset oli taas laittanu lehtiä postilaatikkoon. Naapurin rouva kävi ovella ja kun mies olikin kotona ja mä en, oli vaan nätisti pyytäny, että jos meidän tytöt kävis puhdistamassa lehdet pois postilaatikosta. Ei haukkumista, ei huutamista, ei kiroilua.

Eli jo lähtökohtaisesti oletetaan, että äiti on päävastuussa kodista ja lapsista ja mies on vaan apulainen. Oon saanu töihin monta valitusviestiä ja puhelua lasten touhuista (polkupyörä on tiellä, ei ollu edes meidän pyörä yms. ) ja mies on ollu kotona vanhempainvapaalla. Eli ongelma on syvemmällä kuin yksittäisissä perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.

Koska miesten metatyö liittyy usein kertaluontoisiin ja harvinaisiin tilanteisiin, kuten autoloma tai vaikka remontti, naisten päivittäisiin asioihin. Tää on musta vähän sama kuin se, että todettaisiin, että on reilua, että nainen tiskaa, koska mies korjaa tietokoneen ja vaihtaa kesä- ja talvirenkaat. Tuntimäärissä nuo ovat aivan eri sfäärien hommia. Mut jostain syystä miesten töiksi ja metatöiksi mielletään usein tällaiset harvinaisemmat jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.

Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.

Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.

Sinä itse kohtelet miestäsi kuin piikaa. SINÄ olet hysteerinen vuohenputkien vuoksi ja olet päättänyt mitä asialle tehdään, miten ja koska. Sitten KÄSKYTÄT miestäsi kuin palvelijaa.

Mietipä vähän, mahtaako kanssasi olla kovinkin mukava elää?

En kohtele kuin piikaa.

Jos yhdessä ostetaan talo johon kuuluu piha, se ostotoimenpide on jo sitoutuminen sen talon ja pihan hoitamiseen.

Ja tosiaan, jos minä jo nöen sen vaivan että otan slevää mikä on ongelma ja mitä pitää tehdä ja miten, kerään vuoden sanomalehtiä ja lajittelen ne valmiiksi, minä siinä olen se piika. Herra kirurgin ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle ja tehdä toimenpide.

Juttelitteko taloa ostaessanne siitä, minkä verran pihatöihin todennäköisesti tulisi menemään aikaa? Oliko miehesi innoissaan ko. talon ostamisesta vai menikö vain virran mukana? Miehesi ei vaikuta ainakaan tällä hetkellä siltä, että hän olisi motivoitunut ylläpitämään pihaanne. Olisi siis varmaan viimeistään nyt syytä jutella asiasta ja miettiä, miten ratkaisette ongelman. Sitoudutteko molemmat pihan hoitamiseen vai muutatteko ennemmin paikkaan, jossa pihaa ei tarvitse hoitaa?

Sinulla on jo terveyskin menossa (selkä), olet miehellesi selkeästi tosi vihainen (kirjoitustavastasi päätellen) eli parisuhteenne on kuralla, ja silti mietit jotain rikkaruohoja ikään kuin ne olisivat tärkein asia maailmassa. Opettele priorisoimaan.

t. 25

Kuka ostaa taloja tyylillä "go with the flow" ? Väitätkö oikeasti että niin hölmöjä miehiä on?

Kamalaa. :D

Tosin pankki ehkä on iloinen.

Matkajärjestelyt:

Minä otan selvää, kilpailutan, kyselen mielipiteet, teen varaukset.

Laitan maksut eteenpäin eräpäivineen.

Tarkistan ertä on passit, vakuutukset, rokotukset.

Tilaan puuttuvat edelläolevista ja käytän lapset rokotuksissa. Muistutan miestä rokotusajasta, jonka varasin. Tarkistan että kävi.

Tarkistan omat vaatteeni ja kaikki lasten matkavarusteet. Hankin lapsille puuttuvat vaatteet.

Hommaan alpsille matkalle luettavaa ja tekemistä. Samoin koneeseen.

Pakkaan matka-apteekin, tilaan vakuutusyhtiöstä kortin matkavakuutuksesta.

Printtaan kaikkien reseptit. Katson että astmalapsella on riittävästi lääkettä.

Harn kirjastosta matkaoppaat, suunnittelen käyntikohteita ja kyselen niistä suosituksia.

Saan matkatoimistosta väliaikatietoja ennen matkaa. Seuraan niitä.

Pakkaan omani ja lasten tavarat, mietin mitä ottaa koneeseen ja mukaan, jos matkalaukut menee harhaan.

Valmistelen lapset matkaan, mietimme miten mitäkin sanotaan matkakohdekielellä ja miten sanotaan gluteeniton ja mistä mahtaa saada keliaakikolle ruoat jne.

Hommaan koira- ja talovahdin. Siivoan talon ja täytän jääkaapin hänelle. Hommaan koirille ruoat siksi ajaksi. Laitan esille tiedot koirien lääkäristä ja varaan siihen myös rahat. Kerään kaikki tiedot siitä nistä neidät kulloinkin tavoittaa.

Maksan ennakkoon kaikki matkan aiakana tulevat laskut.

Varaan check-inin, tilaan taksin, hoidan meidät kentälle.

Mies pakkaa omansa ja etsii vaatteitaan ja kyselee niiden erään ja minä etsin ne.

Jotain listasta varmaan puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.

Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.

Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.

Sinä itse kohtelet miestäsi kuin piikaa. SINÄ olet hysteerinen vuohenputkien vuoksi ja olet päättänyt mitä asialle tehdään, miten ja koska. Sitten KÄSKYTÄT miestäsi kuin palvelijaa.

Mietipä vähän, mahtaako kanssasi olla kovinkin mukava elää?

En kohtele kuin piikaa.

Jos yhdessä ostetaan talo johon kuuluu piha, se ostotoimenpide on jo sitoutuminen sen talon ja pihan hoitamiseen.

Ja tosiaan, jos minä jo nöen sen vaivan että otan slevää mikä on ongelma ja mitä pitää tehdä ja miten, kerään vuoden sanomalehtiä ja lajittelen ne valmiiksi, minä siinä olen se piika. Herra kirurgin ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle ja tehdä toimenpide.

Juttelitteko taloa ostaessanne siitä, minkä verran pihatöihin todennäköisesti tulisi menemään aikaa? Oliko miehesi innoissaan ko. talon ostamisesta vai menikö vain virran mukana? Miehesi ei vaikuta ainakaan tällä hetkellä siltä, että hän olisi motivoitunut ylläpitämään pihaanne. Olisi siis varmaan viimeistään nyt syytä jutella asiasta ja miettiä, miten ratkaisette ongelman. Sitoudutteko molemmat pihan hoitamiseen vai muutatteko ennemmin paikkaan, jossa pihaa ei tarvitse hoitaa?

Sinulla on jo terveyskin menossa (selkä), olet miehellesi selkeästi tosi vihainen (kirjoitustavastasi päätellen) eli parisuhteenne on kuralla, ja silti mietit jotain rikkaruohoja ikään kuin ne olisivat tärkein asia maailmassa. Opettele priorisoimaan.

t. 25

Niin tässäkin taas pitää miehelle ensin opettaa, millaisia askareita iso piha tarkoittaa, koska hän ei sitä itse osannut talon ostamishetkellä tietää. Kaikesta pitäisi ottaa kirjallisesti ylös, että tajuathan todella mitä tarkoittaa oma talo, lapsi, koira, mökki jne. :D Eihän nyt voi olettaa, että aikuinen mies itse tajuaa nämä jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?

Käsi sydämelle. Kuinka monta miestä tunnet, joille on ihan sama, saako heidän jälkeläisensä ruokaa? Ihan oikeasti nyt. Voin vannoa että jos sinä lakkaat ruokkimasta lastanne, miehesi tekee sen kyllä. Ihan pyytämättä.

t. 25

Tekee. Siinä vaiheessa kun vauva huutaa nälkää kolmatta tuntia, tajuaa mies että ehkä sillä on nälkä ja alkaa etsiä kaapista jotain ruokaa. Mitään hajua hänellä ei ole mitä vauvalle voi syöttää, eli saattaa syöttää jotain vaarallista tai jotain mihin vauva tukehtuu. Haluanko huudahtaa lastani nälässä tai saattaa vaaraan? En tietenkään. Siksi en näin voi toimia.