Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen haluaa marttyyrin elkein tehdä kotitöitä, paukutella vihaisena kaapinovia ja odottaa että mies lukee sen ajatukset, saa minun puolesta jatkaa kaapinovien paukuttelua. Olin kerran naimisissa tuollaisen kanssa, kerta riitti. Se ei voinut suoraan sanoa mitä haluaa, oli passiivis-aggressiivinen. Jos se olisi suoraan sanonut että hän haluaa minun siivota enemmän, olisi avannut suunsa ja sanonut. Sen sijaan raivosiivosi ja paukutteli kaapinovia ja kolisutti imuria. En ihan tarkoituksellakaan reagoinut niihin, siitä se vasta hermostuikin siihen pisteeseen että alkoi huutamaan. Minä sitten rauhallisesti totesin juurikin niin, että olisit pyytänyt, en minä mikään ajatustenlukija ole.

Miksi miehen pitäisi lukea naisen ajatuksia? Eikö voisi ajatella niitä asioita ihan itsekin? Onko liian vaikeaa? Niin. Sehän tässä on pointti. Pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää itsekin, että kotona pitää siivota eikä vain hölmönä odottaa käskyjä joltain pomolta.

Saan varmaan nyt peemyrskyn niskaani, mutta minä, nainen, en ajattele noin kuin tuossa sarjiksessa. Ensinnäkin ihan mielelläni manageeraan kotona, mies manageeraa mökillä. Ei minua haittaa, että joudun miettimään kotiasiat kuntoon ennalta ja organisoimaan niitä, päinvastoin haluan tehdä sen, koska se antaa minulle haluamani hallinnantunteen. Minulla olisi epämiellyttävä olo jos vastuu kaikista kotiasioista olisi puoliksi, sillä hallinnantunteeni olisi silloin vähäisempi. Mutta tämä ei nyt tarkoita, että mies olisi joku pikkuapulainen minulle kotona, tai jakelisin käskyjä. Jos mies jättää tavaransa pitkin poikin, en vain välitä siitä. Jos tulee vieraita niin sanon vieraalle että älä kompastu miehen kasaan, mies lähti aamulla näköjään vähän kiireellä töihin. Ei minun elämä pariin kasaan kaadu. Joskus ne likavaatekasat on lattialla vielä viikon päästä ja mies kyselee missä on puhtaita kalsareita niin vastaan vain että en tiedä. 

Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvä juttu!

Toivottavasti joku perhebloggareista tarttuisi tähän ja käyttäisi postauksessaan! Leviäisi vähän laajemmallekin yleisölle ja todella hyvä aihe, josta pitäisi keskustella enemmän.

Mä uskon että tässä on yksi selitys suuriin eroprosentteihin. Tuo on juuri sitä "yksinäisyyttä" parisuhteessa, tunnetta että on hylätty ja jätetty yksin hoitamaan sitä elämää. Tunne siitä että vaimo on managing director ja mies on alainen, ei varmasti edistä suhteen hyvinvointia. Vastuu perheestä on äidillä ja se varmasti painaa hartioita, varsinkin jos toinen ei suostu siinä auttamaan.

Metatyöstä oli pari vuotta sitten enemmänkin juttua mediassa.

Mulla on taipumus laiskuuteen ja mies tekee varmaan enemmän asioita kuin minä, lapsia ei ole. Auttaisikohan työn jakamiseen aikaperusteiset repäisyt, että sovitaan tietty aika jolloin kumpikin tekee tauotta kotihommia esim. puoli tuntia tai tunnin. Kumpikin alkaa vaan tekemään siitä kohtaa minkä itse näkee parhaaksi. Saattaisi kehittää passiivisemman osapuolen aloitekykyä,  tosin vähän työnjohtamista tällaisenkin metodin sisäänajo ja ylläpito vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.

Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.

Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?

Kai käsität että jos noin yksinkertaisenkon asian joutuu erikseen ohjeistamaan niin se koko koti on orjaleiri sille työnjohdolle. Missä työpaikassa sulatettaisiin tuollainen täydellinen aloitekyvyttömyys?

Sitäpaitsi meillä mies ei myöskään ekasta kerrasta kuuntele. Usein joutuu sanomaan 5-10kertaa, minkä jälkeen edelleen on eoäselvää, mitä pitikään tehdä.

Eli yhteen muovikassiin saa sitten menemään pari tuntia, se vaatii kymmenen tarkistusta ja muistutusta. Ja toista tämä ihan kaiken kanssa.

Eilen pyysin (kyllä, pyysin, viisi kertaa) miestä auttamaan kuorikatteen levittämisessä. Sanoin viisi kertaa, että voitko laittaa tuonne aidan viereen paksun kerroksen sanomalehtiä. Kasa sanomalehtä oli valmiina, olin ne lajitellut ja tuonut siihen valmiiksi. Menin hakemaan koiran pois etupihalta haukkumasta (koska tietenkäön mies ei pihatöissä kykene vahtimaan samalöa koiraa) ja kun palasin takaisin, mies oli levittäkyt ne lehdet väärin. Koko iso penkki ripoteltu täyteen. Olin jauhanut asiasta ennakkoon jo monta iltaa, että tarvitsen aoua ja että mitä siellä potää tehdä. Ja sen sekunnin kun olen piissa, pieleen meni.

Niiiiiin raskasta.

Minuakin pytdettiin eilen illalla tekemään yksi kotihomma, jonka mies olisi voinut itsekin tehdä. Tein sen kuitenkin. Kuulemma tein se väärin ja minulle nalkuttiin. Arvaa halukuuteni ottaa lisää käskyjä tai edes yrittää oma-aloitteisuutta?

Arvaa minun halukkuuteni tehdä täällä mitään kun joudun pyytämään ja rukoilemaan monta päivää, passaamaan kaiken hollille kuin kirurgille ja jankkaamaan yksinkertaisen asian kymmeneen kertaan ja toinen ei suvaitse sen vertaa kuunnella että tekisi sen homman oikein?

Ja sama toistuu ja toistuu.

Teen yleensä kaiken itse eli olen juuri siinä naisen ansassa, kun ei jaksa jankuttaa ja rukoilla vaan mieluummin teen, mutta nyt minulla on selkä kopeänä enkä saanut niitä lehtiä sinne itse. Ja ne on pakko saada sinne koska naapurin puolelta puskee rikkaruohot ja jos ei niitä tukkeota laita nyt, saan kitkeä kesällä viikkokausia ja kaikki keväällä tehty menee hukkaan.

Pysähdy nyt hyvä ihminen miettimään, mikä elämässäsi on oikeasti tärkeää! Parisuhteesi ja perheesi vai rikkaruohot?

Tuo sarjakuvassa esitetty työpaikan manageri -analogia on sikälikin hyvä, että meille monelle on tuttua miten työt sujuvat, kun manageri on taitamaton eikä osaa priorisoida. Millään työpaikalla tai missään kotitaloudessa ei saada tehtyä aivan kaikkea sitä, mistä mielessään voi haaveilla. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Tehtävät tulee priorisoida siten, että niistä on mahdollista suoriutua uhraamatta koko parisuhdetta sen loputtoman toimeliaisuuden alttarille, jonka hyödyt ovat monessa tapauksessa vähintäänkin kyseenalaisia.

t. 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:

I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Kyllä siellä tarvitsee.

Tavarat pitää viedä paikoilleen, asiat pitää koordinoida ja organisoida ja tuhansia pikkujuttuja on miljoona.

Jos niitä asioita ei tee, kaikki aika menee tavaroiden etsimiseen, lapsi missaa hammasoionnan, vappudiskon, kielten tunnin Eurooppa-päivän, pihatyöt tehdään marraskussa jne.

Noista lapsen hampaiden oionta on oikeasti tärkeä asia. Kaiken muun voi skipata aivan huoletta. Tavaroita voi vähentää jos tavaramäärä ei muuten pysy hallinnassa. Pihatöitä ei ole pakko tehdä, ja jos ei kestä että ne jäävät tekemättä, voi muuttaa paikkaan jossa ei ole pihaa tai töitä vaativaa pihaa. Jne.

Elämä on valintoja. Miksi miehen pitää kuormittaa itseään sinun tekemiesi valintojen seurauksilla? Entä jos hän valitsee mieluummin sen, että hänellä on joskus vapaa-aikaa?

Perhe tarvitsee tietyt tavarat. Pitää laittaa ruokaa, pestä pyykit jne. Ja niiden tavaroiden pitää arjessa löytyä. Ei jokaikinen perunankeitto voi alkaa siitä, että etsitään kattilaa puoli tuntia.

Lapsen koulunkäynnin tukeminen on tärkeää. Se on avain lapsen tulevaisuuteen. Ks tutkimukset.

Pihatyöt pitää hoitaa. Eikä missään ole edes sanottu, että minä, vaimo, halusin talon ja mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.

Varmaan siksi koska tutkimukset osoittavat että naiset tekevät niin paljon enemmän sitä "näkymätöntä työtä" verrattuna miehiin?

Varmasti sama ilmiö on miehilläkin mutta niin paljon pienemmässä mittakaavassa.

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan nyt peemyrskyn niskaani, mutta minä, nainen, en ajattele noin kuin tuossa sarjiksessa. Ensinnäkin ihan mielelläni manageeraan kotona, mies manageeraa mökillä. Ei minua haittaa, että joudun miettimään kotiasiat kuntoon ennalta ja organisoimaan niitä, päinvastoin haluan tehdä sen, koska se antaa minulle haluamani hallinnantunteen. Minulla olisi epämiellyttävä olo jos vastuu kaikista kotiasioista olisi puoliksi, sillä hallinnantunteeni olisi silloin vähäisempi. Mutta tämä ei nyt tarkoita, että mies olisi joku pikkuapulainen minulle kotona, tai jakelisin käskyjä. Jos mies jättää tavaransa pitkin poikin, en vain välitä siitä. Jos tulee vieraita niin sanon vieraalle että älä kompastu miehen kasaan, mies lähti aamulla näköjään vähän kiireellä töihin. Ei minun elämä pariin kasaan kaadu. Joskus ne likavaatekasat on lattialla vielä viikon päästä ja mies kyselee missä on puhtaita kalsareita niin vastaan vain että en tiedä. 

Miksi tuosta tulisi peemyrsky?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.

Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.

Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?

Kai käsität että jos noin yksinkertaisenkon asian joutuu erikseen ohjeistamaan niin se koko koti on orjaleiri sille työnjohdolle. Missä työpaikassa sulatettaisiin tuollainen täydellinen aloitekyvyttömyys?

Sitäpaitsi meillä mies ei myöskään ekasta kerrasta kuuntele. Usein joutuu sanomaan 5-10kertaa, minkä jälkeen edelleen on eoäselvää, mitä pitikään tehdä.

Eli yhteen muovikassiin saa sitten menemään pari tuntia, se vaatii kymmenen tarkistusta ja muistutusta. Ja toista tämä ihan kaiken kanssa.

Eilen pyysin (kyllä, pyysin, viisi kertaa) miestä auttamaan kuorikatteen levittämisessä. Sanoin viisi kertaa, että voitko laittaa tuonne aidan viereen paksun kerroksen sanomalehtiä. Kasa sanomalehtä oli valmiina, olin ne lajitellut ja tuonut siihen valmiiksi. Menin hakemaan koiran pois etupihalta haukkumasta (koska tietenkäön mies ei pihatöissä kykene vahtimaan samalöa koiraa) ja kun palasin takaisin, mies oli levittäkyt ne lehdet väärin. Koko iso penkki ripoteltu täyteen. Olin jauhanut asiasta ennakkoon jo monta iltaa, että tarvitsen aoua ja että mitä siellä potää tehdä. Ja sen sekunnin kun olen piissa, pieleen meni.

Niiiiiin raskasta.

Minuakin pytdettiin eilen illalla tekemään yksi kotihomma, jonka mies olisi voinut itsekin tehdä. Tein sen kuitenkin. Kuulemma tein se väärin ja minulle nalkuttiin. Arvaa halukuuteni ottaa lisää käskyjä tai edes yrittää oma-aloitteisuutta?

Arvaa minun halukkuuteni tehdä täällä mitään kun joudun pyytämään ja rukoilemaan monta päivää, passaamaan kaiken hollille kuin kirurgille ja jankkaamaan yksinkertaisen asian kymmeneen kertaan ja toinen ei suvaitse sen vertaa kuunnella että tekisi sen homman oikein?

Ja sama toistuu ja toistuu.

Teen yleensä kaiken itse eli olen juuri siinä naisen ansassa, kun ei jaksa jankuttaa ja rukoilla vaan mieluummin teen, mutta nyt minulla on selkä kopeänä enkä saanut niitä lehtiä sinne itse. Ja ne on pakko saada sinne koska naapurin puolelta puskee rikkaruohot ja jos ei niitä tukkeota laita nyt, saan kitkeä kesällä viikkokausia ja kaikki keväällä tehty menee hukkaan.

Pysähdy nyt hyvä ihminen miettimään, mikä elämässäsi on oikeasti tärkeää! Parisuhteesi ja perheesi vai rikkaruohot?

Tuo sarjakuvassa esitetty työpaikan manageri -analogia on sikälikin hyvä, että meille monelle on tuttua miten työt sujuvat, kun manageri on taitamaton eikä osaa priorisoida. Millään työpaikalla tai missään kotitaloudessa ei saada tehtyä aivan kaikkea sitä, mistä mielessään voi haaveilla. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Tehtävät tulee priorisoida siten, että niistä on mahdollista suoriutua uhraamatta koko parisuhdetta sen loputtoman toimeliaisuuden alttarille, jonka hyödyt ovat monessa tapauksessa vähintäänkin kyseenalaisia.

t. 25

Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.

Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.

Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:

I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Kyllä siellä tarvitsee.

Tavarat pitää viedä paikoilleen, asiat pitää koordinoida ja organisoida ja tuhansia pikkujuttuja on miljoona.

Jos niitä asioita ei tee, kaikki aika menee tavaroiden etsimiseen, lapsi missaa hammasoionnan, vappudiskon, kielten tunnin Eurooppa-päivän, pihatyöt tehdään marraskussa jne.

Noista lapsen hampaiden oionta on oikeasti tärkeä asia. Kaiken muun voi skipata aivan huoletta. Tavaroita voi vähentää jos tavaramäärä ei muuten pysy hallinnassa. Pihatöitä ei ole pakko tehdä, ja jos ei kestä että ne jäävät tekemättä, voi muuttaa paikkaan jossa ei ole pihaa tai töitä vaativaa pihaa. Jne.

Elämä on valintoja. Miksi miehen pitää kuormittaa itseään sinun tekemiesi valintojen seurauksilla? Entä jos hän valitsee mieluummin sen, että hänellä on joskus vapaa-aikaa?

Perhe tarvitsee tietyt tavarat. Pitää laittaa ruokaa, pestä pyykit jne. Ja niiden tavaroiden pitää arjessa löytyä. Ei jokaikinen perunankeitto voi alkaa siitä, että etsitään kattilaa puoli tuntia.

Lapsen koulunkäynnin tukeminen on tärkeää. Se on avain lapsen tulevaisuuteen. Ks tutkimukset.

Pihatyöt pitää hoitaa. Eikä missään ole edes sanottu, että minä, vaimo, halusin talon ja mies ei.

Taustalta lisään tähän: Kenelle tärkeää? Joku asia voi olla lapselle äärimmäisen tärkeä, vaikka isälle ei olisi. Perheen idea on vähän siinä, että jokaiselle sen jäsenelle tärkeät asiat huomioidaan ja niillä on väliä ja ne ovat tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähteet aloituksen väitteelle? Suomalainen mies tekee 38-tuntista työviikkoa, nainen 32-tuntista työviikkoa.

Lisäksi naiset makaavat kotona vuosikausia äitiyden varjolla.

Olisit nyt sanonut suoraan ettet avannut linkkiä.

Aloituksen väite oli se, että naiset tekevät tuplamäärän kotitöitä miehiin verrattuna.

Feministin propagandasarjakuvat eivät ole luotettava lähde tälle väittämälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.

Varmaan siksi koska tutkimukset osoittavat että naiset tekevät niin paljon enemmän sitä "näkymätöntä työtä" verrattuna miehiin?
Varmasti sama ilmiö on miehilläkin mutta niin paljon pienemmässä mittakaavassa.

Niinpä. Tässä taas on sama juttu, että kun nainen joka päivä suunnittelee ja tekee ruoan, niin miehen osuus kuittaantuu sillä, että hän vaihtaa kaksi kertaa vuodessa talvirenkaat ja suunnittelee sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.

Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.

Järki käteen Älkää pelleilkö lasten turvallisuudella.

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Kiitoksia muistutuksesta, menen avaamaan suihkun viemärin jonka lupasin tehdä pari viikkoa sitten ja siitä asti mies on nalkuttanut siitä.

En kiellä ettei tuo tilanne ole monelle todellinen mutta uskon että useammin se ajatustyö jakaantuu mutta kumpikin unohtaa sen mitä toisella on päällimmäisenä.

Minulla on lapset, kuten kai yleensä naisilla ja se on tullut lisänä muuhun mitä minulla jo oli ja tämä on se miksi minulle nyt kasaantuu enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähteet aloituksen väitteelle? Suomalainen mies tekee 38-tuntista työviikkoa, nainen 32-tuntista työviikkoa.

Lisäksi naiset makaavat kotona vuosikausia äitiyden varjolla.

Olisit nyt sanonut suoraan ettet avannut linkkiä.

Aloituksen väite oli se, että naiset tekevät tuplamäärän kotitöitä miehiin verrattuna.

Feministin propagandasarjakuvat eivät ole luotettava lähde tälle väittämälle.

Niin ja koska et lukenut sarjakuvaa, et tajunnut, mitä kotitöillä ja vastuulla tässä yhteydessä tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Vierailija kirjoitti:

Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.

Meidän talossa mies ei tee tuollaista metatyötä, varmaan siksi.

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä.