Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.
Varmaan siksi koska tutkimukset osoittavat että naiset tekevät niin paljon enemmän sitä "näkymätöntä työtä" verrattuna miehiin?
Varmasti sama ilmiö on miehilläkin mutta niin paljon pienemmässä mittakaavassa.
Ihan itse teette siitä elämästänne vaikeaa. "Metatyöt" on maailman naurettavin termi koskaan millekkään ikinä. Asiat hoidetaan, eikä vatvota. Tämä kaiken vatvominen atomin tuhannesosiksi tuntuu olevan teillä naisilla selkärangassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.
Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.
Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.
Kyllä siellä tarvitsee.
Tavarat pitää viedä paikoilleen, asiat pitää koordinoida ja organisoida ja tuhansia pikkujuttuja on miljoona.
Jos niitä asioita ei tee, kaikki aika menee tavaroiden etsimiseen, lapsi missaa hammasoionnan, vappudiskon, kielten tunnin Eurooppa-päivän, pihatyöt tehdään marraskussa jne.
Noista lapsen hampaiden oionta on oikeasti tärkeä asia. Kaiken muun voi skipata aivan huoletta. Tavaroita voi vähentää jos tavaramäärä ei muuten pysy hallinnassa. Pihatöitä ei ole pakko tehdä, ja jos ei kestä että ne jäävät tekemättä, voi muuttaa paikkaan jossa ei ole pihaa tai töitä vaativaa pihaa. Jne.
Elämä on valintoja. Miksi miehen pitää kuormittaa itseään sinun tekemiesi valintojen seurauksilla? Entä jos hän valitsee mieluummin sen, että hänellä on joskus vapaa-aikaa?
Perhe tarvitsee tietyt tavarat. Pitää laittaa ruokaa, pestä pyykit jne. Ja niiden tavaroiden pitää arjessa löytyä. Ei jokaikinen perunankeitto voi alkaa siitä, että etsitään kattilaa puoli tuntia.
Lapsen koulunkäynnin tukeminen on tärkeää. Se on avain lapsen tulevaisuuteen. Ks tutkimukset.
Pihatyöt pitää hoitaa. Eikä missään ole edes sanottu, että minä, vaimo, halusin talon ja mies ei.
Taustalta lisään tähän: Kenelle tärkeää? Joku asia voi olla lapselle äärimmäisen tärkeä, vaikka isälle ei olisi. Perheen idea on vähän siinä, että jokaiselle sen jäsenelle tärkeät asiat huomioidaan ja niillä on väliä ja ne ovat tärkeitä.
Kyllä. Nimenomaan. Moni lapsen asia voi olla aikuiselle mitätön, mutta lapselle iso. Ja lastenkon asioissa ei voi toimia niin, että joku lapsi sattuu olemaan hollilla kun isällä on aikaa ja toinen taas toistuvasti ei. Eli pitää katsoa, että vaikka tavoitetasoakin laakettaisiin niin aina se sama lapsi jää ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.
Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.
Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.
Kyllä siellä tarvitsee.
Tavarat pitää viedä paikoilleen, asiat pitää koordinoida ja organisoida ja tuhansia pikkujuttuja on miljoona.
Jos niitä asioita ei tee, kaikki aika menee tavaroiden etsimiseen, lapsi missaa hammasoionnan, vappudiskon, kielten tunnin Eurooppa-päivän, pihatyöt tehdään marraskussa jne.
Noista lapsen hampaiden oionta on oikeasti tärkeä asia. Kaiken muun voi skipata aivan huoletta. Tavaroita voi vähentää jos tavaramäärä ei muuten pysy hallinnassa. Pihatöitä ei ole pakko tehdä, ja jos ei kestä että ne jäävät tekemättä, voi muuttaa paikkaan jossa ei ole pihaa tai töitä vaativaa pihaa. Jne.
Elämä on valintoja. Miksi miehen pitää kuormittaa itseään sinun tekemiesi valintojen seurauksilla? Entä jos hän valitsee mieluummin sen, että hänellä on joskus vapaa-aikaa?
Perhe tarvitsee tietyt tavarat. Pitää laittaa ruokaa, pestä pyykit jne. Ja niiden tavaroiden pitää arjessa löytyä. Ei jokaikinen perunankeitto voi alkaa siitä, että etsitään kattilaa puoli tuntia.
Lapsen koulunkäynnin tukeminen on tärkeää. Se on avain lapsen tulevaisuuteen. Ks tutkimukset.
Pihatyöt pitää hoitaa. Eikä missään ole edes sanottu, että minä, vaimo, halusin talon ja mies ei.
Taustalta lisään tähän: Kenelle tärkeää? Joku asia voi olla lapselle äärimmäisen tärkeä, vaikka isälle ei olisi. Perheen idea on vähän siinä, että jokaiselle sen jäsenelle tärkeät asiat huomioidaan ja niillä on väliä ja ne ovat tärkeitä.
Tuossa viestissä puhuttiin ruoanlaitosta ja lasten koulunkäynnistä. Miten voit elää niin, etteivät ne ole sinulle ollenkaan tärkeitä? Totta hitossa lapsen koulunkäynti pitää olla tärkeää myös isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.
Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.
Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.
Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.
Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.
t. 25
Mielestäni et ole nyt ihan ymmärtänyt tätä aihetta. Sekä sarjakuvassa että tässä keskustelussa on kyse niistä tehtävistä jotka on pakko hoitaa, ei niistä jotka tehdään mukavuuden tai "korkean tavoitetason" vuoksi.
Nyt ei puhuta sisäkukkien asettelusta tai vastaavista tehtävistä jotka sinä laitat kategoriaan "naisten hömppää."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.
Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.
Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee.
Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä.
Joo, antaa lapsen hukkua vaan sinne pönttöön, oppiipahan mies. Noooot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on helpottanut, kun olen laskenut omia standardejani, kaiken ei tarvi olla tiptop, eikä minun etenkään tarvi ottaa päävastuuta siitä että olisi. Kumpikaan ei erityisemmin suunnittele, ole vastuussa tai määräile toista. Molemmat tekee sen, minkä näkee tarpeelliseksi. Meillä saa olla tyhjä muovipussi lattialla, ehkä jompikumpi sitten nostaa sen, jos huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.
Varmaan siksi koska tutkimukset osoittavat että naiset tekevät niin paljon enemmän sitä "näkymätöntä työtä" verrattuna miehiin?
Varmasti sama ilmiö on miehilläkin mutta niin paljon pienemmässä mittakaavassa.Ihan itse teette siitä elämästänne vaikeaa. "Metatyöt" on maailman naurettavin termi koskaan millekkään ikinä. Asiat hoidetaan, eikä vatvota. Tämä kaiken vatvominen atomin tuhannesosiksi tuntuu olevan teillä naisilla selkärangassa.
Ei vaan metatyöt ovat juuri sitä asioiden hoitamista. Vatvominen on ihan eri asia. Kukaan ei ole väittänytkään, että tällä palstalla keskusteleminen tai tuon sarjakuvan piirtäminen olisi metatyötä tai kotityötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sovittiin vuosia sitten miehen vastuualueet: ikkunat, lattianpesu ja lakanoiden/pyyhkeiden vaihto sekä pahvit. Ikkunoita ei ole pesty koskaan. Siis koskaan. Kun tulee vieraita ja ihmettelee ikkunoita, niin sanon suoraan että odotus on minullakin kova asian suhteen. Lattia pestään, kun miehen omat sukat alkaa jäädä keittiön tahroihin kiinni ja se kiroilee sitä mulle (!!??) Lakanat kun on olleet tarpeeksi kauan (joka on helvetisti liikaa ihan kenelle vaan) menen nukkumaan sohvalle. Kun mies kysyy syytä, niin sanon että sänky alkaa olla nyt niin likainen. Pyyhkeet vaihdan itselleni ja laitan piiloon naama/käsipyyhkeen, mies sitten käyttää likomärkää, haisevaa pyyhettä ties kuinka kauan. Pahvit pursuilee lattialle roskiskaapista, niitä se varmaan useiten saa hoidetuksi kuitenkin.
Mistään en nalkuta tai valita, huomaan että vaikeinta on tuo ikkuna-asia, sitä se kyllä häpeää kun vieraita tulee. Luoja tietää miksi niiden pesu ei onnistu. Luoja tietää miksi noi asiat on niin vaikeita hänelle.
Toinen asia on hänen sukulaisiinsa yhteydenpito. En ole hänen äitinsä tai sihteerinsä, niin joskus menee vuosi, että käydään esim. vanhemmillaan. 2 kertaa anoppi vihjaili että mä voisin nähdä vähän vaivaa asian eteen, sanoin että kyllä se on miehen oma asia ja piste. Se meni sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.
Varmaan siksi koska tutkimukset osoittavat että naiset tekevät niin paljon enemmän sitä "näkymätöntä työtä" verrattuna miehiin?
Varmasti sama ilmiö on miehilläkin mutta niin paljon pienemmässä mittakaavassa.Ihan itse teette siitä elämästänne vaikeaa. "Metatyöt" on maailman naurettavin termi koskaan millekkään ikinä. Asiat hoidetaan, eikä vatvota. Tämä kaiken vatvominen atomin tuhannesosiksi tuntuu olevan teillä naisilla selkärangassa.
Katsoitko sitä sarjakuvaa edes? Siinähän aninen nimenomaan koko ajan tekee.
Mies vaatii sen että jonkun pitää vatvoa ja sanoa ja ohjeistaa.
Ja onpa täälläkin jo vaadittu että miehelle pitää järjestää sitouttamiskeskustelu, jotta hön voi thedä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.
Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.
Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.
Sinä itse kohtelet miestäsi kuin piikaa. SINÄ olet hysteerinen vuohenputkien vuoksi ja olet päättänyt mitä asialle tehdään, miten ja koska. Sitten KÄSKYTÄT miestäsi kuin palvelijaa.
Mietipä vähän, mahtaako kanssasi olla kovinkin mukava elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähteet aloituksen väitteelle? Suomalainen mies tekee 38-tuntista työviikkoa, nainen 32-tuntista työviikkoa.
Lisäksi naiset makaavat kotona vuosikausia äitiyden varjolla.Olisit nyt sanonut suoraan ettet avannut linkkiä.
Aloituksen väite oli se, että naiset tekevät tuplamäärän kotitöitä miehiin verrattuna.
Feministin propagandasarjakuvat eivät ole luotettava lähde tälle väittämälle.Niin ja koska et lukenut sarjakuvaa, et tajunnut, mitä kotitöillä ja vastuulla tässä yhteydessä tarkoitetaan.
Eli mitään lähteitä väittämälle ei ole? Feministipropaganda on feministipropagandaa. Ei mikään virallinen totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kieltäydyn olemasta se kotimanageri joka huolehtii kaikesta ja jakelee käskyjä. Olen periaatteessa hyvin siisti ja tykkään siististä, mutta olen opetellut katsomaan sormien läpi kaikki miesten sotkut ja kasat ym. En reagoi niihin mitenkään eikä ne ärsytä minua. Mutta yllättäen tässä nykyisessä yli kolmikymppisenä solmitussa liitossa onkin niin, että mies yrittää tyrkyttää minulle koko ajan sitä kotimanagerin roolia. Hänen äitinsä on sellainen kaikesta hössöttävä huolehtija, ja ilmeisestikin miehen entinen avovaimo oli samanlainen. Mies ei osaa oikein suhtautua edes siihen, että väistän sen perinteisen kotijustiinan roolin. Jos hän on jättänyt tiskit pitkin poikin olohuonetta niin hän kulkee seinien viertä luullen että saan jonkun nalkutusraivarin. No en saa. Jos hän kysyy missä on puhtaita kalsareita ja vastaan vaan huolettomasti että en tiedä, niin hän jää hölmistyneenä seisomaan, ja alkaa sitten pyykkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.
Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.
Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.
Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.
Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.
t. 25
Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.
Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.
Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.
Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.
Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.
t. 25
Ai jaa. Eli miehen kanssa pitää siis erikseen käydä sitouttamiskeskustelu jotta hön esim tyhjentää täyden astiapesukoneen. Koska jos ei köy, ei voi tietää, haluaako mies sitä?
Ei tuossa sarjiksessakaan mitään kovin korkeaa tavoiteltu... mistä tämä käsitys nyt tänne pärähti?
Astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi miljoonasta asiasta. Tiedätkö, minkälaista kokonaisuutta miehesi toivoisi? Oletteko koskaan jutelleet asiasta? Vai onko niin kuin monessa perheessä, että nainen päättää minkälaisessa asunnossa/talossa asutaan, minkälaista pihaa ylläpidetään, kuinka usein sisustus uusitaan, kuinka monesti ja minkä tasoisesti vieraita kestitään jne., ja miehen oletetaan vain osallistuvan tähän kaikkeen ilman että häneltä kysytään haluaisiko hän mieluummin matalammantasoista elämää ja enemmän vapaa-aikaa?
Minä en ainakaan tyhjentäisi astianpesukonetta kuin pyydettäessä (jos silloinkaan), jos eläisin jatkuvan ja itse tarpeettomaksi kokemani ylikuormituksen alla. Kyseessä on mekanismi, jolla ihminen suojelee itseään. Toki noilta teidän miehiltännekin voi kysyä, miksi ihmeessä he suostuvat elämään tuollaisissa olosuhteissa. Kummankin puolen olisi syytä herätä todellisuuteen.
t. 25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.
Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.
Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.
Sinä itse kohtelet miestäsi kuin piikaa. SINÄ olet hysteerinen vuohenputkien vuoksi ja olet päättänyt mitä asialle tehdään, miten ja koska. Sitten KÄSKYTÄT miestäsi kuin palvelijaa.
Mietipä vähän, mahtaako kanssasi olla kovinkin mukava elää?
En kohtele kuin piikaa.
Jos yhdessä ostetaan talo johon kuuluu piha, se ostotoimenpide on jo sitoutuminen sen talon ja pihan hoitamiseen.
Ja tosiaan, jos minä jo nöen sen vaivan että otan slevää mikä on ongelma ja mitä pitää tehdä ja miten, kerään vuoden sanomalehtiä ja lajittelen ne valmiiksi, minä siinä olen se piika. Herra kirurgin ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle ja tehdä toimenpide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.
Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.
Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.
Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.
Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.
t. 25
Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?
Käsi sydämelle. Kuinka monta miestä tunnet, joille on ihan sama, saako heidän jälkeläisensä ruokaa? Ihan oikeasti nyt. Voin vannoa että jos sinä lakkaat ruokkimasta lastanne, miehesi tekee sen kyllä. Ihan pyytämättä.
t. 25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.
Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.
Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.
Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.
Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.
t. 25
Minulla ei ole puutarhaa eikö mitään kovin kummoisia siisteys- ja varustelutasoja. Tälläkin hetkellä sänky on petaamatta ja tiskipöytä ihan hirveän kaaoksen peittämänä. Tuossa äskeisessä viestissä kuitenkin sanoit, että miehet ovat tehneet kotitöitä yhtä paljon kuin sinäkin. Mutta kun kaikki miehet eivät tee, et voi ymmärtää henkilöä, jonka arki on sellaista, että kaikki pitää tehdä itse.
Olen eronnut tällaisesta miehestä, joka ei saanut sitä roskapussia vietyä ilman erillistä käskyä. Ei ole enää ongelmaa siis siltä osin. Mutta minusta on vain tyhmää naureskella, hämmästellä ja vähätellä naisia, jotka elävät tässä tilanteessa, kun tämä kuitenkin on melko yleinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.
t. 25
Just näin. Tämä "metatyöongelma" on ongelma siksi, että naiset keksivät jonkin standardin minkä mukaan pitää elää ja sitten märisevät ja nalkuttavat kun mies ei auta. Koska tietenkin se naisen tapa ja standardi on se ainoa oikea.
Miehet on kuin lapsia koska naiset kohtelee niitä kuin lapsia. Tottakai jos aina kaikki on väärin tehty tai väärään aikaan mies alkaa käyttäytyä kuin vastahankainen teini.
Näitä juttuja lukiessa oikeasti ihmettelen sitä voimaa mikä pillulla on: näin naisena en eläisi hetkeäkään tuollaisen marttyyrinaisen kanssa. En hetkeäkään. Miehet kyllä sietää ihan uskomattomia asioita.
Nämä metatyöstä valittavat naiset on yleensä hysteerisiä kontrollifriikkejä. Normaali ihminen saa pidettyä kodin siistinä ja mukulat puettuina tekemättä siitä sen ihmeellisempää draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.
Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.
Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.
Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.
Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.
t. 25
Ai jaa. Eli miehen kanssa pitää siis erikseen käydä sitouttamiskeskustelu jotta hön esim tyhjentää täyden astiapesukoneen. Koska jos ei köy, ei voi tietää, haluaako mies sitä?
Ei tuossa sarjiksessakaan mitään kovin korkeaa tavoiteltu... mistä tämä käsitys nyt tänne pärähti?
Astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi miljoonasta asiasta. Tiedätkö, minkälaista kokonaisuutta miehesi toivoisi? Oletteko koskaan jutelleet asiasta? Vai onko niin kuin monessa perheessä, että nainen päättää minkälaisessa asunnossa/talossa asutaan, minkälaista pihaa ylläpidetään, kuinka usein sisustus uusitaan, kuinka monesti ja minkä tasoisesti vieraita kestitään jne., ja miehen oletetaan vain osallistuvan tähän kaikkeen ilman että häneltä kysytään haluaisiko hän mieluummin matalammantasoista elämää ja enemmän vapaa-aikaa?
Minä en ainakaan tyhjentäisi astianpesukonetta kuin pyydettäessä (jos silloinkaan), jos eläisin jatkuvan ja itse tarpeettomaksi kokemani ylikuormituksen alla. Kyseessä on mekanismi, jolla ihminen suojelee itseään. Toki noilta teidän miehiltännekin voi kysyä, miksi ihmeessä he suostuvat elämään tuollaisissa olosuhteissa. Kummankin puolen olisi syytä herätä todellisuuteen.
t. 25
Meillä eletään riisuttua perusarkea, jossa yritetään pitää lapset ruoassa, terveinä, hampaat suorina ja suht puhtaissa vaatteissa, joita ei edes silitetä. Talo pyritään pitämään aen verran kuosissa, että sen arvo ei laske. Piha sen verran siistinä, että naapurit ei valita ympräistöviranomaisille.
Siinä on se taso. Sen näkee, js täällä avaa silmänsä.
Ai jaa. Eli miehen kanssa pitää siis erikseen käydä sitouttamiskeskustelu jotta hön esim tyhjentää täyden astiapesukoneen. Koska jos ei köy, ei voi tietää, haluaako mies sitä?
Ei tuossa sarjiksessakaan mitään kovin korkeaa tavoiteltu... mistä tämä käsitys nyt tänne pärähti?