Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aloituksen väitteeseen siitä, että naiset tekevät tuplat enemmän kotitöitä miehiin verrattuna, ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut? Valheilla pidetään typeriä yleistyksiä pystyssä?
Yksikään normaali mies tai nainen ei näissä ketjuissa valita sotkevasta puolisostaan, ja tälläisista
ketjuista tehdään johtopäätös = kukaan mies ei koskaan siivoa, jokainen mies on sika.
Ja silti nämäkin naiset ovat ihan itse sen miehensä valinneet.
Mä ollen niin kyllästynyt tuohon "Olette miehenne valinneet..." juttuun. Kuule tavatessamme hän asui siistissä kämpässä ja teki terveellistäkin ruokaa(saliharrastus). Nyt lasten synnyttyä ei tee enää mitään. ja kyllä pyydän ja sitten ihan raivoan ja sanon auta nyt perkele. Ei, silti ei tule omatoimista tekemistä. Lapset tarvitsevat mm. terveellistä ruokaa ja siitä en tingi. piste.
Puhuin palstalla tehtävistä yleistyksistä ja palstan ruokkimista myyteistä, sinä siitä omasta miehestäsi.
Ymmärrätkö eron?
Edelleenkin peräänkuulutan sitä tilastoa, mikä kiistattomasti osoittaa , että suomalainen nainen tekee YLI PUOLET enemmän kotitöitä. Tartuit lillukanvarteen, et itse asiaan.
No esim. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201704172200103825_ul.shtml
Onhan noita selvityksiä ja tilastoja vaikka kuinka. Ja näkeehän sen nyt omasta lähipiiristäkin miten asia on.
Edelleenkään tuossa linkissäsi ei puhuta mitään SUOMALAISTEN kotitöiden jakaantumisesta.
Ei mene perille?
Sinun lähipiirisi on sinun lähipiirisi, minun lähipiirini on aikalailla toisenlainen.
Joten lopeta niiden yleistysten tekeminen, kun ne eivät mihinkään oikeasti johda.
Onhan siinä Suomestakin tilastoa. Ja on esim. Thl:n sivuilla ihan Suomalaista tutkimustietoa. Ja vaikka missä. Kvg.
En löydä yhtäkään tilastoa, joka osoittaa selkeästi sen, että suomalainen nainen tekee yli puolta enemmän kotitöitä suomalaiseen mieheen verrattuna. Koko ketju perustuu siis valheisiin ja yleistyksiin.
Kertoo paljon palstan käyttäjien ja ylläpidon henkisestä tasostakin se, että joku ranskalaisen feministin tuherrus on teille lopullinen totuus, autuus ja elämänne. Mitään vastuuta teillä ei siitä itsellänne ole,
koskaan, missään. Aina löytyy se syyllinen tai ulkopuolinen tekijä. Kunhan ei vain tarvitse peiliin katsoa.
Jankkaatteko kotona tai työpaikoillannekin yhtä paljon?
Väestöliiton sivuilla esim. Miettisen(?) tutkimus.
Mutta pointtihan oli se, että kuka ottaa kokovastuun. Nainen tekee enemmän konkreettisesti + kantaa vastuun arjen suunnittelusta, organisoinnista ja vastuusta. Itsestä ainakin tuntuu, että olen koko arjen moottori. Jos sammun, niin koko arki sakkaa. Olen pyytänyt ja käskenyt, keskustellut, jättänyt tekemättä. Olen jopa lähtenyt karkuun ja jättänyt miehen hoitamaan iltaruoat ja toimet yksin, kun ei muuten ole tullut sohvalta apuun. Mutta kun mikään ei auta. Mitä tiedän, muistan, teen, mietin tulevat, tunnen huolta, saan yhteydenotot koululta ja pk:sta. Ja näin on suuressa osassa perheitä vieläkin sivistysvaltiossa, vaikka elämme vuotta 2017. Mutta turha tätä on jatkaa, kun sinunlaisesi ei kuitenkaan usko, mitä kerron. Huudat vain eieieieiei, enlöydätilastojaenlöydätilastoja, naisetjankkaanaisetjankkaanaisetjankkaa...
Odotan edelleenkin sitä linkkiä tai tilastoa. En mutuilua.
Et tietenkään ole lukenut sitäkään ketjua, jossa miehet tällä palstalla kertoivat puolisoistaan, jotka eivät anna miestensä päättää yhtään mitään, yhtään mistään? Sinä sanelet taloudessanne ehdot, säännöt ja menot, eikö niinkin?
Oma äitini oli järkyttävä pirttihirmu ja minimanageroija. Ja tämän ketjun naiset ja äitylit ovat aivan varmasti samanlaisia.
En ole lukenut mitään miesten MUTU ketjua. Ja sinun kokemuksesi äidistäsi ovat kuule ihan höpölöpöä, MUTU tietoa. Äitisi oli varmasti hieno ihminen ja sinä vaan ulisit ja märisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei väliä mitä syödään, okei no jos haluaa läskin ja kulahtaneen ulkomuodon einesranuilla ja muulla paskalla. Lisäksi terveydelle haitallista muhia lian keskellä. Mun lapset ainakin laittaa sormiaan vielä suuhunsa ja kiva jos ne on eka olleen ulosteen ja virtsan tahrimalla pöntön reunalla(mies ei ikinä siivoa pönttö jäljiltään!). Lomat on ok viettää kalja kourassa ja grillata ehkä halvinta makkaraa joka päivä paskaisella grillillä. Lapset voivat itse itsensä pukea. Mitä väliä jos punkit ja käärmeet pistävät jo miltei puolen metrin nurmikolla, on illalla liian kylmä ja kusisten housujen tilalle ei ole vaihtareita.. Ei sitä viitsi nipottaa. Kivaa vaan kun itsellä on rento fiilis ja ei nipoteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mene noin. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että minua ei ole opetettu lapsena tuohon tyypilliseen naisen rooliin. Mieskään ei ole noin välinpitämätön kuin sarjiksessa, koska hän esim. katsoessaan jääkaappiin osaa itsenäisesti lähteä kauppaan hakemaan puuttuvat tavarat, sekä samalla miettii ruoka-ainekset ja kokkaa pyytämättä valitsemistaan aineksista ruuan.
Tuo voi johtua myös siitä, että minulla ei ole niin tarkat siisteyskriteerit. En esim. panikoidu sotkusta tai sarjiksessa mainitusta pöydän siivouksesta, koska osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli sarjiksen tilanteessa laittaisin ensin kylmää vaativat ruoat jääkaappiin ennen kuin tekisin muuta (Kuka muka toimii toisin?) ja siivoaisin pöydän sitten jos jaksaisin, tai sitten yksinkertaisesti odottaisin, että mies siivoaa sen.
On meilläkin joissain asioissa noin, että minä olen niistä pääosin vastuussa, kuten lapsen vaatehankinnat tai erikoisempien paikkojen siivous, mutta eipä tuo haittaa. On sitten myös asioita mitkä pyörisivät täysin ilman osallistumistani, kuten aiemminkin mainittu ruokapuoli, joten tilanne on aika tasoissa.
Yleensä naisilla vain taitaa olla paljon kriittisemmät kriteerit siisteydelle ja terveellisyydelle kuin miehillä, joten siksi naiset tulevat varmaan hoitaneeksi nuo ennen kuin mies ehtii edes niitä ajatella. Miestä ei yksinkertaisesti välttämättä haittaa tuollaiset pikkujutut, niin miksi hän tekisi niille silloin mitään.
Huokaus! Niin kai se on sitten niin, että minä vain teen kaiken väärin. Ajattelen väärin. Minulla on väärät kriteerit. Olen valinnut miehenikin väärin. No, koitan ryhdistäytyä ja pidän jatkossa turpani kiinni. Ja lasken terveellisyys/siisteyriteerejäni vieläkin alemmaksi. Miestä ei näy, on jossain omissa menoissa. Jääkaappi on tyhjä, koska en ehtiny eilen käydä kaupassa ja ruokaakin pitäisi laittaa. Olen ollut vaihteeksi taas ihan loppu ja arki sakkaa. Työ vie mehut Tehkööt lapset vaikka voileivät. Katsotaan sitten loppupäivä piirrettyjä ja nukun sohvalla kaaoksen keskellä. Huomenna kaivetaan pyykkikorista vaatteet töihin, kouluun ja päiväkotiin.
Eikö sen siisteyden sijaan kannata laittaa päämääräksi onnellisuus, niin oma kuin perheen? Onko nuo riidat siisteydestä ja kotitöistä vain heijastumia muusta onnettomuudesta? Kuka perheessä on onnellinen jos kannetaan jatkuvasti kaunaa ja katkeroidutaan? Meillä on yksi elämä, haluaako sen käyttää marttyyriuuteen ja katkeroitumiseen? t. suht sotkuisen kodin onnellinen äiti.
Kyse ei ole pelkästä siusteydestä, vaan siitä että väsyn kaiken vastuun ja koko ruletin pyörittämiseen. Se vaan jatkuu ja jatkuu tämä. Kyllä meillä nauretaan ja huumorilla otetaan moni adia. Olen vain koko ajan niin hirmu väsynyt. On meilläkin sotkuista, se on aika pikku juttu. Kyse on siitä, en haluaisi koko ajan olla yksin vastuussa ja ohjaimissa kaikesta. Antaisin mielihyvin vadtuuta miehelle. Antaisin tehdä ruokasuunnitelmat, käydä kaupassa, pestä talvivaatteeta kaappiin, katsoa kevätvaatteet, käydä ostamassa tarvittaessa uusia jne jne. Mutta kun SE EI HALUA! Se ei halua mitään osa-aluetta itselleen. Enkä jaksa aina vain pyytää ja jankuttaa. Siksi olen väsynyt äiti.
Sinä väsyt siitä nalkuttamisesta et muusta.
Miksi miehet ei ota opikseen ekasta sanomisesta?
Vittuilemalla ja nalkuttamallako miehesi sinutkin hurmasi?
Käyttäydyt vittumaisesti , sillä on se seuraus että mies paskat nakkaa sanomisistasi.
Mikään muu kommunikointi ei sinultakaan onnistu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Kyllä uskon että moni nainen antaisi mielellään ajatteluvastuuta miehelle, jos se vain sitä huolisi. Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Tai edes suunnitellut ja hankkinut ainekset. Yhdessä voitais tehdä sitten ruoat pöytään. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.
5 ateriaa päivässä? Ja näitä mietit aamusta iltaan? Joka ikinen päivä?
Yksinkertaisilla ihmisillä on ongelmatkin yksinkertaisia. Netti on täynnä ruokaohjeita ja koulujen/laitosten ruokalistoja, joita voit soveltaen seurata. Hedelmiä kulhoon ja muroja kaappiin.
Mutta toki sinä teet tästäkin itsellesi ongelman. Ja vika on miehessä.
No jos sinä teidän perheessä koet tämän osa-alueen itsellesi helpoksi, niin ota se vastuullesi! Niinhän se pitäisi mennä, että jako menee vahvuuksien ja mieltymysten mukasn ja jäljelle jäävöt tuöt sitten vain tehdään vaikka vuoritellen.
Mistä sinä tiedät mikä on talouteni kokoonpano ja mistä olen vastuussa?
Uhriudut, märiset ja jankkaat, vaikka tarjosin vain teille autisteille varsin pätevän vaihtoehdon.
Mutta rakastatte uhritumistanne ja ulinaanne niin paljon, että mikään ei teille kelpaa.
Näin on varmaan miehennekin todenneet aikoja sitten.
Enhän minä nyt sinun perheestäsi tiedäkään. Mutta yleisesti toivoisin että olisi näin. Jos joku asia tuntuisi miehestä omalta, niin ottaisi sen omakseen. Olen koettanut ehdotella tätä, mutta ei hän mitään halua ottaa vastuulleen. Tekee käskettäessä, jos viitsii. Olosi hyvä, jos vetovastuu jakautuisi tasaisemmin. Antaisin mielihyvin vaikka ruokahuollon tai vaatehuollon miehelle.
Ei mene vieläkään jakeluun? Tulosta ruokalistat mitä noudatatte. Sen jälkeen on sama kumpi sen ruoan tekee, ja kuka sitä pesukoneen nappia painaa. Kelpaako miehesi siivous sinulle?
Jos mies tekisi ruokaa, pysyisitkö pois keittiöstä? Ostatko miehellesi sukat?
Käytös on usein seurausta mahdollisuudesta. Jyräät miehesi kaikessa?
Ei mene teikäläisellä jakeluun? Kun ei toimi listat, ei suunnitelmat. Minä suunnittelen ja toteutan. Kyllä tästä ollaan keskusteltu kauniisti ja rumemmin, mutta ei vain onnistu. Hän ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aloituksen väitteeseen siitä, että naiset tekevät tuplat enemmän kotitöitä miehiin verrattuna, ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut? Valheilla pidetään typeriä yleistyksiä pystyssä?
Yksikään normaali mies tai nainen ei näissä ketjuissa valita sotkevasta puolisostaan, ja tälläisista
ketjuista tehdään johtopäätös = kukaan mies ei koskaan siivoa, jokainen mies on sika.
Ja silti nämäkin naiset ovat ihan itse sen miehensä valinneet.
Mä ollen niin kyllästynyt tuohon "Olette miehenne valinneet..." juttuun. Kuule tavatessamme hän asui siistissä kämpässä ja teki terveellistäkin ruokaa(saliharrastus). Nyt lasten synnyttyä ei tee enää mitään. ja kyllä pyydän ja sitten ihan raivoan ja sanon auta nyt perkele. Ei, silti ei tule omatoimista tekemistä. Lapset tarvitsevat mm. terveellistä ruokaa ja siitä en tingi. piste.
Puhuin palstalla tehtävistä yleistyksistä ja palstan ruokkimista myyteistä, sinä siitä omasta miehestäsi.
Ymmärrätkö eron?
Edelleenkin peräänkuulutan sitä tilastoa, mikä kiistattomasti osoittaa , että suomalainen nainen tekee YLI PUOLET enemmän kotitöitä. Tartuit lillukanvarteen, et itse asiaan.
No esim. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201704172200103825_ul.shtml
Onhan noita selvityksiä ja tilastoja vaikka kuinka. Ja näkeehän sen nyt omasta lähipiiristäkin miten asia on.
Edelleenkään tuossa linkissäsi ei puhuta mitään SUOMALAISTEN kotitöiden jakaantumisesta.
Ei mene perille?
Sinun lähipiirisi on sinun lähipiirisi, minun lähipiirini on aikalailla toisenlainen.
Joten lopeta niiden yleistysten tekeminen, kun ne eivät mihinkään oikeasti johda.
Onhan siinä Suomestakin tilastoa. Ja on esim. Thl:n sivuilla ihan Suomalaista tutkimustietoa. Ja vaikka missä. Kvg.
En löydä yhtäkään tilastoa, joka osoittaa selkeästi sen, että suomalainen nainen tekee yli puolta enemmän kotitöitä suomalaiseen mieheen verrattuna. Koko ketju perustuu siis valheisiin ja yleistyksiin.
Kertoo paljon palstan käyttäjien ja ylläpidon henkisestä tasostakin se, että joku ranskalaisen feministin tuherrus on teille lopullinen totuus, autuus ja elämänne. Mitään vastuuta teillä ei siitä itsellänne ole,
koskaan, missään. Aina löytyy se syyllinen tai ulkopuolinen tekijä. Kunhan ei vain tarvitse peiliin katsoa.
Jankkaatteko kotona tai työpaikoillannekin yhtä paljon?
Väestöliiton sivuilla esim. Miettisen(?) tutkimus.
Mutta pointtihan oli se, että kuka ottaa kokovastuun. Nainen tekee enemmän konkreettisesti + kantaa vastuun arjen suunnittelusta, organisoinnista ja vastuusta. Itsestä ainakin tuntuu, että olen koko arjen moottori. Jos sammun, niin koko arki sakkaa. Olen pyytänyt ja käskenyt, keskustellut, jättänyt tekemättä. Olen jopa lähtenyt karkuun ja jättänyt miehen hoitamaan iltaruoat ja toimet yksin, kun ei muuten ole tullut sohvalta apuun. Mutta kun mikään ei auta. Mitä tiedän, muistan, teen, mietin tulevat, tunnen huolta, saan yhteydenotot koululta ja pk:sta. Ja näin on suuressa osassa perheitä vieläkin sivistysvaltiossa, vaikka elämme vuotta 2017. Mutta turha tätä on jatkaa, kun sinunlaisesi ei kuitenkaan usko, mitä kerron. Huudat vain eieieieiei, enlöydätilastojaenlöydätilastoja, naisetjankkaanaisetjankkaanaisetjankkaa...
Odotan edelleenkin sitä linkkiä tai tilastoa. En mutuilua.
Et tietenkään ole lukenut sitäkään ketjua, jossa miehet tällä palstalla kertoivat puolisoistaan, jotka eivät anna miestensä päättää yhtään mitään, yhtään mistään? Sinä sanelet taloudessanne ehdot, säännöt ja menot, eikö niinkin?
Oma äitini oli järkyttävä pirttihirmu ja minimanageroija. Ja tämän ketjun naiset ja äitylit ovat aivan varmasti samanlaisia.
En ole lukenut mitään miesten MUTU ketjua. Ja sinun kokemuksesi äidistäsi ovat kuule ihan höpölöpöä, MUTU tietoa. Äitisi oli varmasti hieno ihminen ja sinä vaan ulisit ja märisit.
Se linkki , kiitos. Räksytätkö miehellesikin samalla tavalla, jos sellaista edes on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varauduin jo olemaan puolustuskannalla ja tuhahtamaan "feministipropagandalle". Sitten hieman ajattelin asiaa, ja johan alkoi pännimään. Esimerkki viimeaikaisesta:
- miehen äidillä oli tulossa isot synttärit (täytti pyöreitä). Aloin hyvissä ajoin puhua, että jokin isompi ja merkityksellinen lahja olisi kiva antaa. Pyysin mieheltä (!!!), että hän hoitaisi asian hyvissä ajoin, koska tuntee äitinsä parhaiten, ja hän iloisena lupasi hoitaa. En itse uhrannut asialle enää ajatustakaan (ajattelin, ettei tarvitsisi), kunnes... Juhlia edeltävänä iltana kysyin, että onhan lahja jo paketoitu, jos se on sellainen paketoitava lahja. Kauhu miehen kasvoilla oli kaikkea muuta kuin hauskaa katsottavaa. Lopputuloksena siis hirveällä kiireellä kaiken muun aikataulun kärsiessä jouduimme hakemaan hätäratkaisuna lahjakortin. Kyllä harmitti. Mies minulle vihaisena sitten monta kertaa, että "OLISIT MUISTUTTANUT!!!". Niinpä niin.
Muutoin tulee mieleen tällaisia asioita:
Miehellä on auto, minulla ei. Minulla ei ole edes ajokorttia. Minun kuitenkin pitää huolehtia katsastukset ja renkaan vaihdot, koska onpahan tullut kärsittyä siitä, etten ole niitä hoitanut.
Hirveä riita saatu aikaiseksi siitä, että olen pyytänyt miestä tämän pyöristyttyä, ennen isoja juhlia sovittamaan pukunsa, että on varmasti sopiva. Kun en kuitenkaan ole riittävän usein muistuttanut, on juhlapäivän aamuna saatu todeta että puku ei mene päälle. Ja minunhan syy se on tietenkin ollut.
Ja sitten kun mies on saanut lahjakortteja lahjaksi, minun pitää AINA huolehtia, että ne käytetään ajallaan. Koska muuten saan huudot siitä, etten ole muistuttanut. Minun tehtäväni on myös sijoittaa ne lahjakortit sellaiseen paikkaan, jossa ne pysyvät ehjinä ja siisteinä. Ja sitten, kun mies ei niitä itse tajua etsiä, kertoa, mistä ne löytää.
Roskapussi odottaa eteisessä tasan niin kauan, että vien sen joko itse, tai erikseen pyydän miestä viemään sen. Hän kulkee siitä ohi ja on muutaman kerran todennutkin, että kylläpä tuo roskapussi haisee. Itse ei ilmeisesti oivalla sitä viedä.
Kerran meille oli tulossa illalla vieraita. Pyysin miestä imuroimaan, kun hällä oli vapaapäivä. No, UNOHDIN SANOA, että lattialla olevat tavarat pitää kerätä ensin pois. Kyllä, hän oli imuroinut niiden ympäriltä! Kyseessä olivat miehen harrastustavarat, jotka hän aina mieluusti levittää keskelle olohuonetta ja kaikille vapaille tasoille, eikä siivoaisi niitä koskaan pois, ellen pyytäisi. Muistaa kyllä sanoa, että onpas ärsyttävää, kun on niin sekaista.
Mikähän olisi miehen reaktio, jos pyytäisin häntä lukemaan tuon sarjakuvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Kyllä uskon että moni nainen antaisi mielellään ajatteluvastuuta miehelle, jos se vain sitä huolisi. Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Tai edes suunnitellut ja hankkinut ainekset. Yhdessä voitais tehdä sitten ruoat pöytään. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.
5 ateriaa päivässä? Ja näitä mietit aamusta iltaan? Joka ikinen päivä?
Yksinkertaisilla ihmisillä on ongelmatkin yksinkertaisia. Netti on täynnä ruokaohjeita ja koulujen/laitosten ruokalistoja, joita voit soveltaen seurata. Hedelmiä kulhoon ja muroja kaappiin.
Mutta toki sinä teet tästäkin itsellesi ongelman. Ja vika on miehessä.
No jos sinä teidän perheessä koet tämän osa-alueen itsellesi helpoksi, niin ota se vastuullesi! Niinhän se pitäisi mennä, että jako menee vahvuuksien ja mieltymysten mukasn ja jäljelle jäävöt tuöt sitten vain tehdään vaikka vuoritellen.
Mistä sinä tiedät mikä on talouteni kokoonpano ja mistä olen vastuussa?
Uhriudut, märiset ja jankkaat, vaikka tarjosin vain teille autisteille varsin pätevän vaihtoehdon.
Mutta rakastatte uhritumistanne ja ulinaanne niin paljon, että mikään ei teille kelpaa.
Näin on varmaan miehennekin todenneet aikoja sitten.
Enhän minä nyt sinun perheestäsi tiedäkään. Mutta yleisesti toivoisin että olisi näin. Jos joku asia tuntuisi miehestä omalta, niin ottaisi sen omakseen. Olen koettanut ehdotella tätä, mutta ei hän mitään halua ottaa vastuulleen. Tekee käskettäessä, jos viitsii. Olosi hyvä, jos vetovastuu jakautuisi tasaisemmin. Antaisin mielihyvin vaikka ruokahuollon tai vaatehuollon miehelle.
Ei mene vieläkään jakeluun? Tulosta ruokalistat mitä noudatatte. Sen jälkeen on sama kumpi sen ruoan tekee, ja kuka sitä pesukoneen nappia painaa. Kelpaako miehesi siivous sinulle?
Jos mies tekisi ruokaa, pysyisitkö pois keittiöstä? Ostatko miehellesi sukat?
Käytös on usein seurausta mahdollisuudesta. Jyräät miehesi kaikessa?
Ei mene teikäläisellä jakeluun? Kun ei toimi listat, ei suunnitelmat. Minä suunnittelen ja toteutan. Kyllä tästä ollaan keskusteltu kauniisti ja rumemmin, mutta ei vain onnistu. Hän ei halua.
Et vastannut kysymyksiin. Niinkö "keskustelet" miehesikin kanssa, muut mielipiteet ohittaen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ne lapset niillä pelkillä tulosteilla tule kylläisiksi.
Tarveaineet pitää myös hankkia, kaappeihin pitää hoitaa se perustarvikevarasto, pitää miettiä, miten hyödyntää ylijäämäruoka, pitää tarkistaa, miten lasten päiväkodit ja koulut tarjoaa, ettei samaa spagettia ole kolme kertaa peräkkäin....
Ja kai tajuat, että ei ne äidit esim kasvuseurantoja ole keksineet. Minä jouduin käyttämään lapsen kaksi kertaa lääkärillä, koska hänen kasvukäyrässään oli 0,4 sentin poikkeama viiden vuoden tarkastelussa. Ja aika tarkkaan piti selostaa mitä lapsi syö jne. Siinä ei paljon selitetä, että muroja ja ruokalistatulosteita.
Ihan lapsettomassakin suhteessa tätä näkee, vaikka lapsi tietenkin lisää työn ja organisoinnin määrää reippaasti. Minun ja miehen kotona käy usein vieraita ja vierailemme myös muilla pariskuntakavereilla. Olen huomannut että AINA nainen laittaa lakanat, osoittaa meille pyyhkeet, pedit, mihin laittaa tavarat, missä on mitäkin ym. Viimeksi kun meillä oli vieraita jäin mielenkiinnosta odottamaan milloin miehelleni tulee mieleen hakea lakanat kaapista ja levittää sänky. Vieras oli jo puoliksi unessa siinä sohvalla kun kävi jo sääliksi ja pyysin miestä laittamaan pedin ja toki hän sen ihan mielellään silloin teki. Huomattavan moni ei myöskään tunnu tietävän missä kodin eri tarvikkeet (sakset, tyynyliinat, pesuaineet ym.) edes sijaitsevat.
Olen toiveikas että nykyajan nuoret vanhemmat miettivät näitä asioita eivätkä siirrä suoraan lapsilleen, ehkä seuraava sukupolvi on jo tasa-arvoisempi tässä asiassa. Nykyset nuoret miehet sentään tekevät kotitöitä, pikkuhiljaa siis paranemaan päin kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku nyt viimein vastata onko ok että ajan yhteisellä autollamme niin että siihen tulee pieniä lommoja, kun ne eivät ole vaarallisia eivätkä minua häiritse, mutta miestä häiritsevät??
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Minua ei miehenä kiinnosta jos teet autoosi lommoja, mutta en ostaisi yhteistä autoa kanssasi saati antaisi sinun ajaa minun autoani. En myöskään uskaltaisi tulla kyytiisi. Tämä ketju on muuten täyttä parhautta. Ehkä paras ketju täällä koskaan. Huomaan itsessäni kaikki nuo samat piirteet kun teidän miehissännekin. Perusasiat eivät kiinnosta siinä määrin että ne rekisteröityisivät ennen kuin on ihan pakko. Tavarat eivät todellakaan mene paikalleen automaattisesti, vaan jäävät mihin jäävät (mikä on toki välillä ärsyttävää, mutta ei tälle voi mitään koska kuten sanottua, ei rekisteröi).
Pyykkään kun vaatteet alkavat loppua kesken. Naiseni haluaa aina imuroida, luututa, ylipäätään siivota huomattavan paljon ennen kuin se on minusta tarpeellista. Minun taloni on hänestä aivan liian likainen. Minusta se on ihan OK. Kieltämättä sitten kun jaksan siivota tulee kyllä hyvä mieli siitä että on siistissä talossa, mutta se ei saa minua siivoamaan, vaan se että mennään yli tietyn thresholdin jossa minäkin koen että nyt ollaan liian likaisilla vesillä. Tämän rajan ero meillä kahdella on järkyttävä. Minusta tehdään paljon turhaa työtä ja hänestä hän itsekään ei ole siivousfriikki.
Ketjun yleisiin aiheisiin viitaten, minäkään en ole myöskään koskaan pessyt ikkunoita (enkä varmasti pesekään) ja nyt kun kiinnitän asiaan huomiota niin kyllähän ne ovat aika likaiset. Ei toki haittaa koska mitäpäs väliä moisella asialla olisi.
Redeeming qualities: meikä sentään tykkää käydä kaupassa, kokata, hoitaa laskut ja talouspuolen jutut.
This is how I roll. A natural twenty every time.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne lapset niillä pelkillä tulosteilla tule kylläisiksi.
Tarveaineet pitää myös hankkia, kaappeihin pitää hoitaa se perustarvikevarasto, pitää miettiä, miten hyödyntää ylijäämäruoka, pitää tarkistaa, miten lasten päiväkodit ja koulut tarjoaa, ettei samaa spagettia ole kolme kertaa peräkkäin....
Ja kai tajuat, että ei ne äidit esim kasvuseurantoja ole keksineet. Minä jouduin käyttämään lapsen kaksi kertaa lääkärillä, koska hänen kasvukäyrässään oli 0,4 sentin poikkeama viiden vuoden tarkastelussa. Ja aika tarkkaan piti selostaa mitä lapsi syö jne. Siinä ei paljon selitetä, että muroja ja ruokalistatulosteita.
Marttyyrimamma se jaksaa jankuttaa. On elämäsi suhteellisen yksioikoista ja liiankin helppoa, jos jo pelkkä ajatteleminen saa sinut noin "uupumaan". Että ihan ajattelemaan joutuu. Muistatko hengittää ilman sen ajattelemista?
Ei kaikki naiset ole yhtä hysteerisiä siivouksen suhteen ja heidän kanssa on paljon mukavampi olla. Ei tarvitse elää likaisessa kämpässä, eikä jonkun hysteerisen siivoushullun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne lapset niillä pelkillä tulosteilla tule kylläisiksi.
Tarveaineet pitää myös hankkia, kaappeihin pitää hoitaa se perustarvikevarasto, pitää miettiä, miten hyödyntää ylijäämäruoka, pitää tarkistaa, miten lasten päiväkodit ja koulut tarjoaa, ettei samaa spagettia ole kolme kertaa peräkkäin....
Ja kai tajuat, että ei ne äidit esim kasvuseurantoja ole keksineet. Minä jouduin käyttämään lapsen kaksi kertaa lääkärillä, koska hänen kasvukäyrässään oli 0,4 sentin poikkeama viiden vuoden tarkastelussa. Ja aika tarkkaan piti selostaa mitä lapsi syö jne. Siinä ei paljon selitetä, että muroja ja ruokalistatulosteita.
Marttyyrimamma se jaksaa jankuttaa. On elämäsi suhteellisen yksioikoista ja liiankin helppoa, jos jo pelkkä ajatteleminen saa sinut noin "uupumaan". Että ihan ajattelemaan joutuu. Muistatko hengittää ilman sen ajattelemista?
Sinun puheissasi on loogisuusristiriita:
Naisen tekemänä koko kokonaisuus on simppeli ja helppo. Ja niin miellyttävä että naiset ihan ahnehtivat kaiken itselleen.
Miehen tekemänä jo murto-osa siitä on niin vaativaa, ettei sen hoitaminen onnistu ilman että nainen muistuttaa ja kannustaa ja että mies erikseen harjoittelee vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Juu se on ihan totta, että sitä perusarjesta selviytymiseen vaadittavaa työtä on paljon vähemmän, ihan kuin itsekin viestissäni totesin. Lapsettomina meidän on kuitenkin siivottava, syötävä, pestävä lattiat, suunnitella lomareissut, tekemiset ja menot ihan yhtälailla kuin lapsiperheidenkin. Jos autopaikka pitää irtisanoa tai kotivakuutus vaihtaa, tai varata vaikka vuokramökki juhannukseksi, voin olla varma että MINÄ joudun ne tekemään, ellen pyydä&muistuttele puolisoani sitä tekemään. Eli minun pitää muistaa&suunnitella&mielummin myös tehdä kaikki yhteiseen elämäämme liittyvät asiat. Kaikki yhteiset tavaramme, kuten vaikka pyyhkeet, ovatkin MINUN tavaroita ja vastaan siitä, että meillä ylipäänsä sellaisia on. Mielestäni se on aika naurettavaa.
Varmasti pääsisi kyllä tosi helpolla jos koskaan ei tekisi mitään normaalista työssäkäymisestä poikkeavaa, harrastaisi mitään tai haluaisi muutenkaan edetä elämässään yhtään mihinkään - aika harva vaan elää elämäänsä niin. Tuntuu vaan helvetin epäreilulta pyörittää yksin sitä arkea ja kaikkea "elämän edistymistä", koska en kuitenkaan ole yksin näitä kriteereitäni elämällemme asettanut.
No meillä valtaosa noista on MINUN tehtäviäni enkä ole niitä koskaan minään TYÖNÄ kokenut. Ihme vinkujia täällä. Ainiin olen mies ja mieshän ei mitään metatyötä tee. Nämä kaikki ovat vain normaalia elämää ja on elämänhallinta kyllä totaalisen hukassa jos ei näistä suunnittelemati selviä.
Tämän ketjun perusteella on helppo ymmärtää miksi niin harva nainen pärjää johtajana. Toivottavasti ei tule ikinä suomessa mitään pakollisia naiskiintiöitä yritysten johtoon. Se olisi monen yrityksen tuho. Norjassa tuli ja moni yritys on joutunut siirtämään pääkonttorinsa ulkomaille kun ei yksinkertaisesti löydy kiintöiden vaatimaa määrää päteviä naisjohtajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En esimerkiksi pyydä lähdettä tälle väitteellesi miesten ja naisten eri pituisista palkkatyöviikoista (en puhu työviikosta, koska linkatun tutkimuksen mukaan keskimäärin naiset tekevät viikoittain lähes 10 tuntia enemmän kotitöitä kuin miehet, vaikka toki eri vuosi ja eri metodi eli eivät verrannollisia kuik suuntaa-antavasti), koska pystyn nopeasti ja kätevästi itsekin tarkistamaan, että kyseessä on tilastokeskuksen selvitys vuoden 2009 ajankäytöstä.
Ap
Aina vingutaan, että naiset tekee enemmän kotitöitä tunneissa laskettuna. Tälle on kuitenkin muitakin mahdollisia selityksiä kuin miesten laiskuus:
1. Nainen tekee asioita jotka ei ole tarpeellisia kenenkään muun mielestä. Tietenkin nämä asiat sitten kaatuu hänen niskoilleen. Sitten on niin kiva leikkiä marttyyriä kun aina joutuu kaiken itse tekemään eikä kukaan arvosta. Nainen unohtaa että tekee turhaa ja tarpeetonta. Esimerkkinä vaikka monien naisten vimma pestä ikkunat kahdesti vuodessa ja vaihtaa verhot jouluksi.
2. Tehottomuus. Saahan sitä aikaa kulumaan jos ei tule valmista. Naisten yleinen tapa olla tekevinään montaa asiaa yhtä aikaa saa yleensä aikaan sen, että mikään ei tule valmiiksi tai hyvin tehdyksi.
t: Nainen, joka kärsi tuollaisen marttyyriämmän tyttärenä ja vannoi ettei tule koskaan kohtelemaan ketään ihmistä siten.
Kukaan ei pese ikkunoita lahdesti vuodessa, eikä joulverhoja käytä kukaan. Joulun valmisteleminen on kyllä lapsiperheessä jolalin tasolla pakko tehdä lasten takia.
Mieheni pesee (osti pesurin sitä varten niin tekee hyvin mielellään, eikä tarvi minun huolehtia, koska tajuaa itse) ja minä käytän jouluverhoja. t: ei kukaan
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne lapset niillä pelkillä tulosteilla tule kylläisiksi.
Tarveaineet pitää myös hankkia, kaappeihin pitää hoitaa se perustarvikevarasto, pitää miettiä, miten hyödyntää ylijäämäruoka, pitää tarkistaa, miten lasten päiväkodit ja koulut tarjoaa, ettei samaa spagettia ole kolme kertaa peräkkäin....
Ja kai tajuat, että ei ne äidit esim kasvuseurantoja ole keksineet. Minä jouduin käyttämään lapsen kaksi kertaa lääkärillä, koska hänen kasvukäyrässään oli 0,4 sentin poikkeama viiden vuoden tarkastelussa. Ja aika tarkkaan piti selostaa mitä lapsi syö jne. Siinä ei paljon selitetä, että muroja ja ruokalistatulosteita.
Kaikesta saa toki tehtyä juuri niin hankalaa kuin haluaa. Minulla on parisenkymmentä viikkomenua valmiina raaka-ainelistoineen ja koulun ruokalistat näkee 10 viikoksi eteenpäin netistä. Lisäksi jaettu virtuaaliostoskori kännyssä minulla ja vaimolla, johon voi lisätä viikon aikana mieleen tulevia muita tarpeita. 10 minuutissa hoituu viikon ruokaostokset ja ne tuodaan kotiovelle. Ylijäämä menee joko pakastimen kautta tai seuraavana päivänä työpaikkalounaaksi, riippuen ruuasta - en oikein edes ymmärrä miten sen miettiminen voisi olla jotenkin erityisen haastavaa tai aikaa vievää.
Kerta toisensa jälkeen näistä metatyökeskusteluista tulee sellainen olo, että äänekkäimmin metatöistä valittavat ne jotka eivät osaa tai viitsi organisoida töitään järkevästi. Pitkälti itseaiheutettu ongelma siis.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Tätä en tajua. Minä olen meillä se joka laittaa ruokaa, joten minä päätän mitä me syödään. Teen 99% ajasta yhtä viidestä eri ruokalajista, niistä säännöllisesti kolmea. Kahta muuta harvemmin. Tämä tarkoittaa sitä että ei tarvitse erikseen suunnitella mitään, koska muistan kaikkien ainesosat tietysti ulkoa. Jos haluan joskus revitellä ja tehdä eri ruokaa, voin valmistautua ja tehdä sen, mutta minun ei ole pakko ja siten tämä säästää kovasti vaivaa.
Jos nainen haluaa vaihtelua (minä en moista kaipaa - näin on menty vuosikaudet, jo ennen kuin hän oli kuvioissa) niin sitten hän voi tehdä itse tai mennä vaikka ulos syömään. Minusta asioista on turha tehdä liian vaikeita vain siksi että joku ulkoinen voima muka niin edellyttää.
This is how I roll. A natural twenty every time.
Miksi miehet ei ota opikseen ekasta sanomisesta?