Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Tuosta sarjakuvasta puuttuu vain vika strippi, jossa nainen on jättämässä miehen ja mies ulisee, että "miksi sä et sanonut mitään?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aloituksen väitteeseen siitä, että naiset tekevät tuplat enemmän kotitöitä miehiin verrattuna, ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut? Valheilla pidetään typeriä yleistyksiä pystyssä?
Yksikään normaali mies tai nainen ei näissä ketjuissa valita sotkevasta puolisostaan, ja tälläisista
ketjuista tehdään johtopäätös = kukaan mies ei koskaan siivoa, jokainen mies on sika.
Ja silti nämäkin naiset ovat ihan itse sen miehensä valinneet.
Mä ollen niin kyllästynyt tuohon "Olette miehenne valinneet..." juttuun. Kuule tavatessamme hän asui siistissä kämpässä ja teki terveellistäkin ruokaa(saliharrastus). Nyt lasten synnyttyä ei tee enää mitään. ja kyllä pyydän ja sitten ihan raivoan ja sanon auta nyt perkele. Ei, silti ei tule omatoimista tekemistä. Lapset tarvitsevat mm. terveellistä ruokaa ja siitä en tingi. piste.
Puhuin palstalla tehtävistä yleistyksistä ja palstan ruokkimista myyteistä, sinä siitä omasta miehestäsi.
Ymmärrätkö eron?
Edelleenkin peräänkuulutan sitä tilastoa, mikä kiistattomasti osoittaa , että suomalainen nainen tekee YLI PUOLET enemmän kotitöitä. Tartuit lillukanvarteen, et itse asiaan.
No esim. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201704172200103825_ul.shtml
Onhan noita selvityksiä ja tilastoja vaikka kuinka. Ja näkeehän sen nyt omasta lähipiiristäkin miten asia on.
Edelleenkään tuossa linkissäsi ei puhuta mitään SUOMALAISTEN kotitöiden jakaantumisesta.
Ei mene perille?
Sinun lähipiirisi on sinun lähipiirisi, minun lähipiirini on aikalailla toisenlainen.
Joten lopeta niiden yleistysten tekeminen, kun ne eivät mihinkään oikeasti johda.
Onhan siinä Suomestakin tilastoa. Ja on esim. Thl:n sivuilla ihan Suomalaista tutkimustietoa. Ja vaikka missä. Kvg.
En löydä yhtäkään tilastoa, joka osoittaa selkeästi sen, että suomalainen nainen tekee yli puolta enemmän kotitöitä suomalaiseen mieheen verrattuna. Koko ketju perustuu siis valheisiin ja yleistyksiin.
Kertoo paljon palstan käyttäjien ja ylläpidon henkisestä tasostakin se, että joku ranskalaisen feministin tuherrus on teille lopullinen totuus, autuus ja elämänne. Mitään vastuuta teillä ei siitä itsellänne ole,
koskaan, missään. Aina löytyy se syyllinen tai ulkopuolinen tekijä. Kunhan ei vain tarvitse peiliin katsoa.
Jankkaatteko kotona tai työpaikoillannekin yhtä paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Kyllä uskon että moni nainen antaisi mielellään ajatteluvastuuta miehelle, jos se vain sitä huolisi. Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Tai edes suunnitellut ja hankkinut ainekset. Yhdessä voitais tehdä sitten ruoat pöytään. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.
5 ateriaa päivässä? Ja näitä mietit aamusta iltaan? Joka ikinen päivä?
Yksinkertaisilla ihmisillä on ongelmatkin yksinkertaisia. Netti on täynnä ruokaohjeita ja koulujen/laitosten ruokalistoja, joita voit soveltaen seurata. Hedelmiä kulhoon ja muroja kaappiin.
Mutta toki sinä teet tästäkin itsellesi ongelman. Ja vika on miehessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Juuri harjaantumattomuudesta tuossa kuitenkin on kysymys. Et sinäkään osaisi yhtäkkiä pyörittää kotitaloutta jos et olisi koskaan elämässäsi (tai vaikkapa useaan vuoteen) sellaista harrastanut. Kyseessä on sarja erilaisia taitoja ja harjaantuneisuutta, joka karttuu tekemällä. Jos teet kaiken miehesi puolesta, varmistat ettei hän harjaannu tekemään noita asioita jatkossakaan. Voit nalkuttaa nalkuttamasta päästyäsikin, ettei ajattelemattomuuteen ei ole varaa, mutta ei miehesi sen nalkutuksen jälkeen ole yhtään harjaantuneempi kuin ennenkään. Opetatko lapsesikin ajamaan pyörää kertomalla heille, ettei heillä ole varaa olla osaamatta tuota taitoa? Et tietenkään.
Ymmärrän että sinua vituttaa myöntää asian todellinen laita, ja että katsot ettei aikuiselle ihmiselle "kuuluisi" joutua opettamaan tavallisia arjenhallintataitoja, mutta käytännössä tilanne ei muutu mihinkään ennen kuin itse muutat asennettasi ja annat miehesi alkaa opetella niitä taitoja, jotka häneltä tällä hetkellä puuttuvat. Ja opettelemiseen siis kuuluu myös se, että saa mahdollisuuksia mokata. Ja että kun mokaa, niin oma puoliso ei syyllistä ja soimaa vaan kannustaa opettelemaan paremmaksi.
t. 25
Työpaikalla näin flegmaattinen, aloitekyvytön ja harjaantumaton ihminen saisi potkut.
Miespomoltaan.
Miksi kotona pitäisi sietää ihmistä joka ei opi, ei ajattele, eikä harjaannu?
Ei tarvitse sietää. Voit itse valita:
1. annat miehellesi "potkut" (eroatte), tai
2. annat miehelle mahdollisuuden harjoitella ja ryhtyä ajattelemaan (lopetat sen paapomisen).
On oma valintasi, jos valitset sietää nykytilannetta. Jos muut naiset, kuten anoppi, syyllistävät sinua siitä että annat miehen tehdä virheitä kun tämä opettelee taloudenpitoa, niin siinähän syyllistävät. Pakottaa hei eivät sinua voi - sinä itse olet se henkilö joka tekee valinnat sinun puolestasi. Opettele kunnioittamaan itseäsi, vetämään omat rajasi ja aktiivisesti valitsemaan, minkälaista elämää haluat elää ja millä ehdoilla. Et voi odottaa että koko ympäröivä yhteiskunta muuttuu juuri sinun kannaltasi täydelliseksi ilman että itse omalla käytökselläsi osoitat, mitä toivot ja odotat muilta ihmisiltä.
Etkö osaa tätä taitoa suvereenisti? Kas kummaa - ihan yhtä harjaantumaton taidat olla kuin miehesi kotitalouden pyörittämisessä, ja syykin siihen on sama: et vain ole nähnyt vaivaa opetellaksesi tätä taitoa käytännön tasolla. Miksi et? Koska et ole tullut ajatelleeksikaan, että se olisi sinun vastuullasi. Ja koska vanhempasi eivät ole opettaneet sitä sinulle. Tämä ei ole sinun vikasi, mutta ei myöskään miehesi vika. Kasva aikuiseksi ja hyväksy, että olet vastuussa omasta elämästäsi.
t. 25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Kyllä uskon että moni nainen antaisi mielellään ajatteluvastuuta miehelle, jos se vain sitä huolisi. Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Tai edes suunnitellut ja hankkinut ainekset. Yhdessä voitais tehdä sitten ruoat pöytään. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.
5 ateriaa päivässä? Ja näitä mietit aamusta iltaan? Joka ikinen päivä?
Yksinkertaisilla ihmisillä on ongelmatkin yksinkertaisia. Netti on täynnä ruokaohjeita ja koulujen/laitosten ruokalistoja, joita voit soveltaen seurata. Hedelmiä kulhoon ja muroja kaappiin.
Mutta toki sinä teet tästäkin itsellesi ongelman. Ja vika on miehessä.
Ei vaan osoitin että ajatus siitä että pitää antaa miehen harjaantua ja olla haltioissan kun hän kerran lämmittää ranskalaisia. Sittwn viikossa on vielä ne loput 34 ateriaa. Ja seuraavalla viikolla taas ja seuraavalla.
Ja miksi tuon kaiken sanot olevan naiselle piece of cake, mutta jo yksi eines ateria vaatii mieheltä harjoittelua, joka pitää suoda vuosia?
Mieheni äiti on kokki. Luulisi että hänelle tuo olisi luontasempqq kuin minulle, hammaslääkärin tyttärelle.
P.s. Murot eivät ole ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa helpottavaa lukea tätä ketjua, koska todella täälläkin väännetään aivan samoista asioista. Meillä ei ole lapsia, joten sinällään helpolla päästään, mutta kyllä kahden aikuisenkin taloudessa joutuu sitä arkea pyörittämään. Mitä syödään, koska syödään, onko pyykit pesty, laskut maksettu, lomareissun hotellit varattu jne.
Rasittavinta tässä on varmaan se, että mieheni on urallaan menestynyt projektipäällikkö, vastaa isojen projektien hallinnasta ja läpiviennistä.Kotiovella taannutaan kuitenkin aivan eri tasolle, koska mitään ei vaan pysty tekemään ilman pyyntöä. Kyllä se vituttaa "komentaa" aikuista miestä. Ja välillä tulee juuri sellainen olo, että ihan kuin minä naisena olisin keksinyt koko siivouksen. Jos mies kerran tyhjentää astianpesukoneen pyytämättä, loukkaantuu heti jos en huomaa tätä jne..
Lastenhankinta mietityttää todella, koska en halua niitä lapsia vain omalle kontolleni...
Jännä näkemysero. Omasta mielestäni kahden aikuisen lapsettomassa taloudessa ei ole "arjen pyörittämistä" nimeksikään. Aktiivinen kotityön määrä on keskimäärin ehkä reilu puoli tuntia päivässä, ja jos ei laita ruokaa kotona, niin kymmenen minuuttia on lähempänä totuutta. E-laskut, astianpesukone, siivooja, pyykinpesutorni... Ei siinä paljon työtä jää.
Juu se on ihan totta, että sitä perusarjesta selviytymiseen vaadittavaa työtä on paljon vähemmän, ihan kuin itsekin viestissäni totesin. Lapsettomina meidän on kuitenkin siivottava, syötävä, pestävä lattiat, suunnitella lomareissut, tekemiset ja menot ihan yhtälailla kuin lapsiperheidenkin. Jos autopaikka pitää irtisanoa tai kotivakuutus vaihtaa, tai varata vaikka vuokramökki juhannukseksi, voin olla varma että MINÄ joudun ne tekemään, ellen pyydä&muistuttele puolisoani sitä tekemään. Eli minun pitää muistaa&suunnitella&mielummin myös tehdä kaikki yhteiseen elämäämme liittyvät asiat. Kaikki yhteiset tavaramme, kuten vaikka pyyhkeet, ovatkin MINUN tavaroita ja vastaan siitä, että meillä ylipäänsä sellaisia on. Mielestäni se on aika naurettavaa.
Varmasti pääsisi kyllä tosi helpolla jos koskaan ei tekisi mitään normaalista työssäkäymisestä poikkeavaa, harrastaisi mitään tai haluaisi muutenkaan edetä elämässään yhtään mihinkään - aika harva vaan elää elämäänsä niin. Tuntuu vaan helvetin epäreilulta pyörittää yksin sitä arkea ja kaikkea "elämän edistymistä", koska en kuitenkaan ole yksin näitä kriteereitäni elämällemme asettanut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla paloi käämit viime talvena.
Kuopuksella joka tiistai elokuusta toukokuuhun harrastus joka alkoi 17.30 tietyssä paikassa. Ja tietenkin loppui 19.00 joka kerta.
Tarkoitus oli että minä vien kuopuksen ja kaverinsa, mies kotimatkalla hakee kuopuksen pois.
Huhtikuulle asti joka tiistai mies soitti minulle töihin, että milloin se harrastus loppuu. Joka viikko sama puhelu. Sitten räjähdin ja sanoin että nyt pitää aikuisen miehen yrittää muistaa ihan itse.
Silti hän tuli neljä kertaa kotiin ilman lasta. Koska unohti. Ja se harrastuspaikka on siis suoraan hänen reittinsä varrella ja siellä on jopa liputus joka näkyy tielle. Ei, hän tulee kotiin ja kotona sitten ihmetellään, missä lapsi on. Tai lapsi soittaa pimeältä puhalta, että missä hakija on.
Kolme kertaa sovittiin, etyä hän myös vie sinne: yhden kerran hän toi lapset meille kun unohti heidät takapenkille, kerran hän unohti heidät sinne noutopaikalle ja tuli kotiin yksin ja kolmannella kerralla ajoi harrastuksen ohi, mutta lapset oli valppaina ja alkoi hihkua takapenkillä.
Perheenne vaikuttaa kahden kädettömän ja vastuuta välttelevän aikuisen taloudelta. Onko teillä ketään siellä kotona, jolla olisi aivotoimintaa jäljellä? Lapsi?
Jos muistaminen on noin vaikeaa, miksi miehesi ei käytä apuvälineitä? Esim. laita muistutusta puhelimeen? Miksi sinä et ehdota sitä jos hänelle itselleen ei tule mieleen?
t. 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Mistä oletus että nainen olisi hoitanut alusta asti enemmän? Meillä hoitovapaat jaettiin tasan ja silti ollaan tässä jamassa.
T. Muovikassimiehen vaimo
Eikö tuossa sarjiksessa ollut ideana, että se managerointi, joka ei näy tuntimäärissä, edustaa kuitenkin leijonanosaa työmäärästä? Oletko hoitanut sen miehen puolesta? Silloin ette ole jakaneet hommia tasan, hoitovapaiden jakautumisesta riippumatta. Jos mies on hoitanut sen ainakin välillä, niin tilanteennehan on hyvä, koska teille ei ole silloin yhtä suuren työn ja tuskan takana hakeutua kohti tasapainoa.
t. 25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Kyllä uskon että moni nainen antaisi mielellään ajatteluvastuuta miehelle, jos se vain sitä huolisi. Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Tai edes suunnitellut ja hankkinut ainekset. Yhdessä voitais tehdä sitten ruoat pöytään. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.
5 ateriaa päivässä? Ja näitä mietit aamusta iltaan? Joka ikinen päivä?
Yksinkertaisilla ihmisillä on ongelmatkin yksinkertaisia. Netti on täynnä ruokaohjeita ja koulujen/laitosten ruokalistoja, joita voit soveltaen seurata. Hedelmiä kulhoon ja muroja kaappiin.
Mutta toki sinä teet tästäkin itsellesi ongelman. Ja vika on miehessä.
No jos sinä teidän perheessä koet tämän osa-alueen itsellesi helpoksi, niin ota se vastuullesi! Niinhän se pitäisi mennä, että jako menee vahvuuksien ja mieltymysten mukasn ja jäljelle jäävöt tuöt sitten vain tehdään vaikka vuoritellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Minulle sopisi. Kirjoitin jo aiemmin että minulla ei ole tapana nillittää pikkuasioista. Meillä mies kyllä hoitaisi asiat laadullisesti hyvin, aina jos pääsee vaan sinne asti että tajuaa ajoissa jonkun homman vaativan tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Kyllä uskon että moni nainen antaisi mielellään ajatteluvastuuta miehelle, jos se vain sitä huolisi. Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Tai edes suunnitellut ja hankkinut ainekset. Yhdessä voitais tehdä sitten ruoat pöytään. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.
5 ateriaa päivässä? Ja näitä mietit aamusta iltaan? Joka ikinen päivä?
Yksinkertaisilla ihmisillä on ongelmatkin yksinkertaisia. Netti on täynnä ruokaohjeita ja koulujen/laitosten ruokalistoja, joita voit soveltaen seurata. Hedelmiä kulhoon ja muroja kaappiin.
Mutta toki sinä teet tästäkin itsellesi ongelman. Ja vika on miehessä.
No jos sinä teidän perheessä koet tämän osa-alueen itsellesi helpoksi, niin ota se vastuullesi! Niinhän se pitäisi mennä, että jako menee vahvuuksien ja mieltymysten mukasn ja jäljelle jäävöt tuöt sitten vain tehdään vaikka vuoritellen.
Mistä sinä tiedät mikä on talouteni kokoonpano ja mistä olen vastuussa?
Uhriudut, märiset ja jankkaat, vaikka tarjosin vain teille autisteille varsin pätevän vaihtoehdon.
Mutta rakastatte uhritumistanne ja ulinaanne niin paljon, että mikään ei teille kelpaa.
Näin on varmaan miehennekin todenneet aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla paloi käämit viime talvena.
Kuopuksella joka tiistai elokuusta toukokuuhun harrastus joka alkoi 17.30 tietyssä paikassa. Ja tietenkin loppui 19.00 joka kerta.
Tarkoitus oli että minä vien kuopuksen ja kaverinsa, mies kotimatkalla hakee kuopuksen pois.
Huhtikuulle asti joka tiistai mies soitti minulle töihin, että milloin se harrastus loppuu. Joka viikko sama puhelu. Sitten räjähdin ja sanoin että nyt pitää aikuisen miehen yrittää muistaa ihan itse.
Silti hän tuli neljä kertaa kotiin ilman lasta. Koska unohti. Ja se harrastuspaikka on siis suoraan hänen reittinsä varrella ja siellä on jopa liputus joka näkyy tielle. Ei, hän tulee kotiin ja kotona sitten ihmetellään, missä lapsi on. Tai lapsi soittaa pimeältä puhalta, että missä hakija on.
Kolme kertaa sovittiin, etyä hän myös vie sinne: yhden kerran hän toi lapset meille kun unohti heidät takapenkille, kerran hän unohti heidät sinne noutopaikalle ja tuli kotiin yksin ja kolmannella kerralla ajoi harrastuksen ohi, mutta lapset oli valppaina ja alkoi hihkua takapenkillä.
Perheenne vaikuttaa kahden kädettömän ja vastuuta välttelevän aikuisen taloudelta. Onko teillä ketään siellä kotona, jolla olisi aivotoimintaa jäljellä? Lapsi?
Jos muistaminen on noin vaikeaa, miksi miehesi ei käytä apuvälineitä? Esim. laita muistutusta puhelimeen? Miksi sinä et ehdota sitä jos hänelle itselleen ei tule mieleen?
t. 25
Ahaa. Eli sen lisäksi että hoidan ne harrastusilmoittautumiset (mikä on muuten parin päivän homma), maksan ne, hoidan lapsille niihin varusteet, sovin kimppakyydit ja lähetän miehelle älypuhelimeen kaikista ilmoittautumisista kopiot, linkit harrastusten järjestäjiin ja itse laatimani excelin ja sovin hänelle selkeän joka viikko tismalleen samana toistuvan homman, minun pitää Nokialla älylaitteiden pariasa vuosikausia tuöskennelle diplomi-insinöörille tehdä kartoitus mahdollisista lisälaitteista ja sovelluksista?
Jotta hän muistaisi tiustaisin olla kello 19 jossain?
Onko kohtuullista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aloituksen väitteeseen siitä, että naiset tekevät tuplat enemmän kotitöitä miehiin verrattuna, ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut? Valheilla pidetään typeriä yleistyksiä pystyssä?
Yksikään normaali mies tai nainen ei näissä ketjuissa valita sotkevasta puolisostaan, ja tälläisista
ketjuista tehdään johtopäätös = kukaan mies ei koskaan siivoa, jokainen mies on sika.
Ja silti nämäkin naiset ovat ihan itse sen miehensä valinneet.
Mä ollen niin kyllästynyt tuohon "Olette miehenne valinneet..." juttuun. Kuule tavatessamme hän asui siistissä kämpässä ja teki terveellistäkin ruokaa(saliharrastus). Nyt lasten synnyttyä ei tee enää mitään. ja kyllä pyydän ja sitten ihan raivoan ja sanon auta nyt perkele. Ei, silti ei tule omatoimista tekemistä. Lapset tarvitsevat mm. terveellistä ruokaa ja siitä en tingi. piste.
Puhuin palstalla tehtävistä yleistyksistä ja palstan ruokkimista myyteistä, sinä siitä omasta miehestäsi.
Ymmärrätkö eron?
Edelleenkin peräänkuulutan sitä tilastoa, mikä kiistattomasti osoittaa , että suomalainen nainen tekee YLI PUOLET enemmän kotitöitä. Tartuit lillukanvarteen, et itse asiaan.
No esim. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201704172200103825_ul.shtml
Onhan noita selvityksiä ja tilastoja vaikka kuinka. Ja näkeehän sen nyt omasta lähipiiristäkin miten asia on.
Edelleenkään tuossa linkissäsi ei puhuta mitään SUOMALAISTEN kotitöiden jakaantumisesta.
Ei mene perille?
Sinun lähipiirisi on sinun lähipiirisi, minun lähipiirini on aikalailla toisenlainen.
Joten lopeta niiden yleistysten tekeminen, kun ne eivät mihinkään oikeasti johda.
Onhan siinä Suomestakin tilastoa. Ja on esim. Thl:n sivuilla ihan Suomalaista tutkimustietoa. Ja vaikka missä. Kvg.
En löydä yhtäkään tilastoa, joka osoittaa selkeästi sen, että suomalainen nainen tekee yli puolta enemmän kotitöitä suomalaiseen mieheen verrattuna. Koko ketju perustuu siis valheisiin ja yleistyksiin.
Kertoo paljon palstan käyttäjien ja ylläpidon henkisestä tasostakin se, että joku ranskalaisen feministin tuherrus on teille lopullinen totuus, autuus ja elämänne. Mitään vastuuta teillä ei siitä itsellänne ole,
koskaan, missään. Aina löytyy se syyllinen tai ulkopuolinen tekijä. Kunhan ei vain tarvitse peiliin katsoa.
Jankkaatteko kotona tai työpaikoillannekin yhtä paljon?
Väestöliiton sivuilla esim. Miettisen(?) tutkimus.
Mutta pointtihan oli se, että kuka ottaa kokovastuun. Nainen tekee enemmän konkreettisesti + kantaa vastuun arjen suunnittelusta, organisoinnista ja vastuusta. Itsestä ainakin tuntuu, että olen koko arjen moottori. Jos sammun, niin koko arki sakkaa. Olen pyytänyt ja käskenyt, keskustellut, jättänyt tekemättä. Olen jopa lähtenyt karkuun ja jättänyt miehen hoitamaan iltaruoat ja toimet yksin, kun ei muuten ole tullut sohvalta apuun. Mutta kun mikään ei auta. Mitä tiedän, muistan, teen, mietin tulevat, tunnen huolta, saan yhteydenotot koululta ja pk:sta. Ja näin on suuressa osassa perheitä vieläkin sivistysvaltiossa, vaikka elämme vuotta 2017. Mutta turha tätä on jatkaa, kun sinunlaisesi ei kuitenkaan usko, mitä kerron. Huudat vain eieieieiei, enlöydätilastojaenlöydätilastoja, naisetjankkaanaisetjankkaanaisetjankkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Eikun ratkaisu on se että lopetat ajamisen kokonaan, olet vaaraksi muillekin. Tervemenoa suomen surkein kuskin seuraavalle kaudelle.
Mutta eivät ne lommot minua häiritse, eivätkä ole vaaraksi kenellekään. Minulla on vain erilainen käsitys hyvässä kunnossa olevasta autosta kuin miehelläni. Miksi minun pitäisi lopettaa ajaminen?
Olen myös sanonut miehelle että antaa niiden lommojen olla vaan, eivät ne ketään haittaa. Silti suoristelee niitä aika kiroillen. Turhaa työtä jonka itselleen aiheuttaa ja vielä on minulle siitä vihainen..
Joka lommosta auto lähtee vähitellen ruostumaan, tärvelet kallista vehjettä, jonka paikkamaalaukset ja hitsaukset pitää jonkun maksaa, ja auto menee huonoksi nopeammin joten joudut te ostamaan uuden nopeammin. Eikö sinua lainkaan ole opetettu pitämään tavaroistasi huoli? Oliko legoistasi viikossa joku palikka hukassa? Lähditkö uusilla juuri ostetuilla farkuilla pulkkamäkeen ja revit polven? Jätitkö ekan kännykkäsi sateeseen? Tuo on lapsen toimintaa, joka ei vältä eikä mieti mitä tavarat maksaa tai kuka ne maksaa. Seuraavasta lommosta, jos olisin äitisi, en enää antaisi sinulle autoa lainaan vaan ostaisin halvimman käytetyn polkupyörän, koska sitäkin varmaan paiskot pitkin asvalttia naarmuille.
Mutta kun minua ei haittaa se lommoinen auto, voin hyvin elää ja ajaa lommoisella autolla. Miksei mieskin vaan onnellisesti aja sillä autolla vaan valittaa ja toivoo että muuttaisin käytöstäni? En ymmärrä, siis eikö hän ymmärrä ettei MINUA haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.
Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.
Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.
Vuohenputkihan on herkkua, siitä vain lautaselle keräämään ja ruokaa laittamaan sen sijaan että kiukuttelet tuosta. Mutta eipä se tietenkään kelpaa, kun ilmaista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Kyllä uskon että moni nainen antaisi mielellään ajatteluvastuuta miehelle, jos se vain sitä huolisi. Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Tai edes suunnitellut ja hankkinut ainekset. Yhdessä voitais tehdä sitten ruoat pöytään. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.
5 ateriaa päivässä? Ja näitä mietit aamusta iltaan? Joka ikinen päivä?
Yksinkertaisilla ihmisillä on ongelmatkin yksinkertaisia. Netti on täynnä ruokaohjeita ja koulujen/laitosten ruokalistoja, joita voit soveltaen seurata. Hedelmiä kulhoon ja muroja kaappiin.
Mutta toki sinä teet tästäkin itsellesi ongelman. Ja vika on miehessä.
No jos sinä teidän perheessä koet tämän osa-alueen itsellesi helpoksi, niin ota se vastuullesi! Niinhän se pitäisi mennä, että jako menee vahvuuksien ja mieltymysten mukasn ja jäljelle jäävöt tuöt sitten vain tehdään vaikka vuoritellen.
Mistä sinä tiedät mikä on talouteni kokoonpano ja mistä olen vastuussa?
Uhriudut, märiset ja jankkaat, vaikka tarjosin vain teille autisteille varsin pätevän vaihtoehdon.
Mutta rakastatte uhritumistanne ja ulinaanne niin paljon, että mikään ei teille kelpaa.
Näin on varmaan miehennekin todenneet aikoja sitten.
Enhän minä nyt sinun perheestäsi tiedäkään. Mutta yleisesti toivoisin että olisi näin. Jos joku asia tuntuisi miehestä omalta, niin ottaisi sen omakseen. Olen koettanut ehdotella tätä, mutta ei hän mitään halua ottaa vastuulleen. Tekee käskettäessä, jos viitsii. Olosi hyvä, jos vetovastuu jakautuisi tasaisemmin. Antaisin mielihyvin vaikka ruokahuollon tai vaatehuollon miehelle.
Parisuhde - Mein Kampf - Taisteluni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aloituksen väitteeseen siitä, että naiset tekevät tuplat enemmän kotitöitä miehiin verrattuna, ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut? Valheilla pidetään typeriä yleistyksiä pystyssä?
Yksikään normaali mies tai nainen ei näissä ketjuissa valita sotkevasta puolisostaan, ja tälläisista
ketjuista tehdään johtopäätös = kukaan mies ei koskaan siivoa, jokainen mies on sika.
Ja silti nämäkin naiset ovat ihan itse sen miehensä valinneet.
Mä ollen niin kyllästynyt tuohon "Olette miehenne valinneet..." juttuun. Kuule tavatessamme hän asui siistissä kämpässä ja teki terveellistäkin ruokaa(saliharrastus). Nyt lasten synnyttyä ei tee enää mitään. ja kyllä pyydän ja sitten ihan raivoan ja sanon auta nyt perkele. Ei, silti ei tule omatoimista tekemistä. Lapset tarvitsevat mm. terveellistä ruokaa ja siitä en tingi. piste.
Puhuin palstalla tehtävistä yleistyksistä ja palstan ruokkimista myyteistä, sinä siitä omasta miehestäsi.
Ymmärrätkö eron?
Edelleenkin peräänkuulutan sitä tilastoa, mikä kiistattomasti osoittaa , että suomalainen nainen tekee YLI PUOLET enemmän kotitöitä. Tartuit lillukanvarteen, et itse asiaan.
No esim. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201704172200103825_ul.shtml
Onhan noita selvityksiä ja tilastoja vaikka kuinka. Ja näkeehän sen nyt omasta lähipiiristäkin miten asia on.
Edelleenkään tuossa linkissäsi ei puhuta mitään SUOMALAISTEN kotitöiden jakaantumisesta.
Ei mene perille?
Sinun lähipiirisi on sinun lähipiirisi, minun lähipiirini on aikalailla toisenlainen.
Joten lopeta niiden yleistysten tekeminen, kun ne eivät mihinkään oikeasti johda.
Onhan siinä Suomestakin tilastoa. Ja on esim. Thl:n sivuilla ihan Suomalaista tutkimustietoa. Ja vaikka missä. Kvg.
En löydä yhtäkään tilastoa, joka osoittaa selkeästi sen, että suomalainen nainen tekee yli puolta enemmän kotitöitä suomalaiseen mieheen verrattuna. Koko ketju perustuu siis valheisiin ja yleistyksiin.
Kertoo paljon palstan käyttäjien ja ylläpidon henkisestä tasostakin se, että joku ranskalaisen feministin tuherrus on teille lopullinen totuus, autuus ja elämänne. Mitään vastuuta teillä ei siitä itsellänne ole,
koskaan, missään. Aina löytyy se syyllinen tai ulkopuolinen tekijä. Kunhan ei vain tarvitse peiliin katsoa.
Jankkaatteko kotona tai työpaikoillannekin yhtä paljon?
Väestöliiton sivuilla esim. Miettisen(?) tutkimus.
Mutta pointtihan oli se, että kuka ottaa kokovastuun. Nainen tekee enemmän konkreettisesti + kantaa vastuun arjen suunnittelusta, organisoinnista ja vastuusta. Itsestä ainakin tuntuu, että olen koko arjen moottori. Jos sammun, niin koko arki sakkaa. Olen pyytänyt ja käskenyt, keskustellut, jättänyt tekemättä. Olen jopa lähtenyt karkuun ja jättänyt miehen hoitamaan iltaruoat ja toimet yksin, kun ei muuten ole tullut sohvalta apuun. Mutta kun mikään ei auta. Mitä tiedän, muistan, teen, mietin tulevat, tunnen huolta, saan yhteydenotot koululta ja pk:sta. Ja näin on suuressa osassa perheitä vieläkin sivistysvaltiossa, vaikka elämme vuotta 2017. Mutta turha tätä on jatkaa, kun sinunlaisesi ei kuitenkaan usko, mitä kerron. Huudat vain eieieieiei, enlöydätilastojaenlöydätilastoja, naisetjankkaanaisetjankkaanaisetjankkaa...
Odotan edelleenkin sitä linkkiä tai tilastoa. En mutuilua.
Et tietenkään ole lukenut sitäkään ketjua, jossa miehet tällä palstalla kertoivat puolisoistaan, jotka eivät anna miestensä päättää yhtään mitään, yhtään mistään? Sinä sanelet taloudessanne ehdot, säännöt ja menot, eikö niinkin?
Oma äitini oli järkyttävä pirttihirmu ja minimanageroija. Ja tämän ketjun naiset ja äitylit ovat aivan varmasti samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Mies ei AJATTELE. Mies ei ole ilkeä eikä tyhmä eikä välinpitämätön, vaan ajattelematon. Ja vanhempana sellaiseen ajattelemattomuuteen ei ole enää varaa. Paitsi tietysti silloin jos sälyttää toiselle osapuolelle kaiken ajatteluvastuun. Juuri sen ennakoimisen, huolehtimisen ja suunnittelun. Sitä tässä nimenomaan yritetään tehdä näkyväksi, että jonkun on mietittävä milloin ja mitä lapsi syö. Sitten ne syötävät on haettava kaupasta ja tilanteesta riippuen ehkä myös valmistettava. Joka tapauksessa on mietittävä miten toimitaan.
Ja älkää nyt viitsikö, "mies ei ole harjaantunut lasten ruokkimiseen". Joopa joo.
Siitäkin voidaan olla kahta mieltä sälyttääkö mies ajatteluvastuun naiselle, vai haaliiko nainen sen itselleen. Jos mies arjessa päättää, että tänään lapsille tehdään ranskanperunoita ja lohta, niin hyväksyykö nainen sen mukisematta? Vai alkaako pätemään ja sanoo, että "Et sä osaa edes ruokia suunnitella. Anna mä teen sen, kun ei susta ole mihinkään."
Ja kuten jo sanoin, on epäreilua olettaa, että mies sitten yhtäkkiä osaisi tehdä asian yhtä hyvin kuin nainen, joka on sen suunnittelu-/ajattelupuolen hoitanut joka päivä pitkän aikaa. Ei voida vaatia saman tason osaamista heti alkuunsa.
Kyllä uskon että moni nainen antaisi mielellään ajatteluvastuuta miehelle, jos se vain sitä huolisi. Kyllä mulle kävisi väsyneenä töiden jälkeen ihan hyvin ranskikset ja lohi, jos joku olisi sen vaivan nähnyt, että suunnitellut ja valmistanut aterian. Tai edes suunnitellut ja hankkinut ainekset. Yhdessä voitais tehdä sitten ruoat pöytään. Mutta tietenkään joka päivä ei voi olla ranskiksia ja lohta. Sen kai jokainen tajuaa. Se ruoanlaitto ja suunnittelu on ihan jokapäiväistä, vuoden ympäri.
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.
5 ateriaa päivässä? Ja näitä mietit aamusta iltaan? Joka ikinen päivä?
Yksinkertaisilla ihmisillä on ongelmatkin yksinkertaisia. Netti on täynnä ruokaohjeita ja koulujen/laitosten ruokalistoja, joita voit soveltaen seurata. Hedelmiä kulhoon ja muroja kaappiin.
Mutta toki sinä teet tästäkin itsellesi ongelman. Ja vika on miehessä.
No jos sinä teidän perheessä koet tämän osa-alueen itsellesi helpoksi, niin ota se vastuullesi! Niinhän se pitäisi mennä, että jako menee vahvuuksien ja mieltymysten mukasn ja jäljelle jäävöt tuöt sitten vain tehdään vaikka vuoritellen.
Mistä sinä tiedät mikä on talouteni kokoonpano ja mistä olen vastuussa?
Uhriudut, märiset ja jankkaat, vaikka tarjosin vain teille autisteille varsin pätevän vaihtoehdon.
Mutta rakastatte uhritumistanne ja ulinaanne niin paljon, että mikään ei teille kelpaa.
Näin on varmaan miehennekin todenneet aikoja sitten.
Enhän minä nyt sinun perheestäsi tiedäkään. Mutta yleisesti toivoisin että olisi näin. Jos joku asia tuntuisi miehestä omalta, niin ottaisi sen omakseen. Olen koettanut ehdotella tätä, mutta ei hän mitään halua ottaa vastuulleen. Tekee käskettäessä, jos viitsii. Olosi hyvä, jos vetovastuu jakautuisi tasaisemmin. Antaisin mielihyvin vaikka ruokahuollon tai vaatehuollon miehelle.
Ei mene vieläkään jakeluun? Tulosta ruokalistat mitä noudatatte. Sen jälkeen on sama kumpi sen ruoan tekee, ja kuka sitä pesukoneen nappia painaa. Kelpaako miehesi siivous sinulle?
Jos mies tekisi ruokaa, pysyisitkö pois keittiöstä? Ostatko miehellesi sukat?
Käytös on usein seurausta mahdollisuudesta. Jyräät miehesi kaikessa?
Niinpä. Viisi ateriaa päivässä. Joka päivä. Kesät talvet.