Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan kummina olemista
23.05.2017 |
Olet lahja-automaattina kaksi kertaa vuodessa. Käytät satoja euroja yhteen kummilapseen.
Koet huonoa omaatuntoa siitä, ettet tunne kummilastasi tai osaa viettää aikaa hänen kanssaan. Olet vuosien aikana yrittänyt rakentaa jonkinlaista suhdetta häneen, mutta suhde on yksipuolinen ja siksi hankala ylläpitää.
En malta odottaa, että parin vuoden sisällä kaikki kummilapseni ovat käyneet rippikoulun ja loppuu tämäkin "ilo". Ei enää ikinä!
Muita samoin tuntevia kummeja?
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vanhempana arvostan eniten aikaa mitä kummi käyttää lapseen. On se sitten kyläilyä ja lapsen huomioimista silloin, puistoilua tai niitä huvipuistoretkiä. Kummit on kyllä vieneet reissuillekkin lapsia. Ja pienimmän kummi ottaa mukaan aina vaikka kaikki lapset, jos vain haluavat mukaan. Meillä on kahden lapsen kummien valinta osunut nappiin ja kummit todella antavat aikaansa kummilapsilleen. Mutta keskimmäisen kummit valitettavasti ovat elämäntilanteidensa takia vähemmän tekemisissä. Onneksi kuitenkin muiden lasten kummit myös huomioivat tämän keskimmäisen.
Unelmakummeja teidän lapsilla, olen kateellinen! Minun lasteni kummit ovat näitä "lahja-automaatteja" (omasta halustaan, mitään ei ole vaadittu, odotettu tai velvoitettu), mutta eivät vietä aikaa lasten kanssa. Koskaan. Hyvä kun syntymäpäiville tulevat kerran viidessä vuodessa. Aina kiire jonnekin on...
Oletko varma ettet itse ole vahingossa käyttäytynyt usein kummeja kohtaan huonosti?
Me olemme mieheni kanssa yhdelle neljästä kummilapsestamme lahja-automaatteja ja ehkä kerran paikalla kolmeen vuoteen koska hänen äitinsä on kiittämätön aina kaikesta mitä annamme tai miten osallistumme. Kolme vuotta jaksoimme valituksia ja narinaa siitä miten emme voi usein olla heidän luonaan lasta katsomassa (välimatkaa 200km) ja lahjoista ei kiitetty koskaan vaikka ne kolmessa ensimmäisessä vuodessa tekivät n.400€. Sääli tietenkin lasta kohtaan. Nyt saa paketin kaksi kertaa vuodessa (huomattavasti pienemmän kun ei kiitosta tullut isoistakaan). Käymään emme mene enää ellei äiti muuta sävyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet lahja-automaattina kaksi kertaa vuodessa. Käytät satoja euroja yhteen kummilapseen.
Koet huonoa omaatuntoa siitä, ettet tunne kummilastasi tai osaa viettää aikaa hänen kanssaan. Olet vuosien aikana yrittänyt rakentaa jonkinlaista suhdetta häneen, mutta suhde on yksipuolinen ja siksi hankala ylläpitää.
En malta odottaa, että parin vuoden sisällä kaikki kummilapseni ovat käyneet rippikoulun ja loppuu tämäkin "ilo". Ei enää ikinä!
Muita samoin tuntevia kummeja?
Aloitusviestin alapeukuttajat (nyt 13) taitavat olla näitä supervaativia äitejä, joille ei mikään riitä ;) Kolahtiko? Oletteko kiittäneet kertaakaan? Hävettääkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samoissa tunnelmissa. Kehtaanko antaa 20 euroa kummilapselleni ylioppilaslahjaksi? Hävettää, mutta on tosi paha tilanne, olen työtön yh-äiti ja juuri tippunut peruspäivärahalle :( Olisiko parempi olla menemättä juhliin kokonaan?
Mene töihin!
T. Hallitus
Maksaako hallitus oikeaa palkkaa? Heti menen jos maksaa :) Yrittäjät ei halua maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vanhempana arvostan eniten aikaa mitä kummi käyttää lapseen. On se sitten kyläilyä ja lapsen huomioimista silloin, puistoilua tai niitä huvipuistoretkiä. Kummit on kyllä vieneet reissuillekkin lapsia. Ja pienimmän kummi ottaa mukaan aina vaikka kaikki lapset, jos vain haluavat mukaan. Meillä on kahden lapsen kummien valinta osunut nappiin ja kummit todella antavat aikaansa kummilapsilleen. Mutta keskimmäisen kummit valitettavasti ovat elämäntilanteidensa takia vähemmän tekemisissä. Onneksi kuitenkin muiden lasten kummit myös huomioivat tämän keskimmäisen.
Unelmakummeja teidän lapsilla, olen kateellinen! Minun lasteni kummit ovat näitä "lahja-automaatteja" (omasta halustaan, mitään ei ole vaadittu, odotettu tai velvoitettu), mutta eivät vietä aikaa lasten kanssa. Koskaan. Hyvä kun syntymäpäiville tulevat kerran viidessä vuodessa. Aina kiire jonnekin on...
Oletko varma ettet itse ole vahingossa käyttäytynyt usein kummeja kohtaan huonosti?
Me olemme mieheni kanssa yhdelle neljästä kummilapsestamme lahja-automaatteja ja ehkä kerran paikalla kolmeen vuoteen koska hänen äitinsä on kiittämätön aina kaikesta mitä annamme tai miten osallistumme. Kolme vuotta jaksoimme valituksia ja narinaa siitä miten emme voi usein olla heidän luonaan lasta katsomassa (välimatkaa 200km) ja lahjoista ei kiitetty koskaan vaikka ne kolmessa ensimmäisessä vuodessa tekivät n.400€. Sääli tietenkin lasta kohtaan. Nyt saa paketin kaksi kertaa vuodessa (huomattavasti pienemmän kun ei kiitosta tullut isoistakaan). Käymään emme mene enää ellei äiti muuta sävyään.
Valitettavasti jotkut äidit ovat kummien ja kummilapsien välissä, ohjaamassa heitä kiinnostavaa rahaliikennettä, ei hyvää kummisuhdetta.
Ihmettelen lukiessani näitä kuinka pienisieluisia ja pihejä ihmiset ovat. Kukaan ei ota huomioon miltä siitä KUMMILAPSESTA TUNTUU. Tärkeintä on raha. Kuvottavaa porukkaa. Vai oletteko tosiaan niin köyhiä että pari pakettia vuodessa on noin ylivoimaista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vanhempana arvostan eniten aikaa mitä kummi käyttää lapseen. On se sitten kyläilyä ja lapsen huomioimista silloin, puistoilua tai niitä huvipuistoretkiä. Kummit on kyllä vieneet reissuillekkin lapsia. Ja pienimmän kummi ottaa mukaan aina vaikka kaikki lapset, jos vain haluavat mukaan. Meillä on kahden lapsen kummien valinta osunut nappiin ja kummit todella antavat aikaansa kummilapsilleen. Mutta keskimmäisen kummit valitettavasti ovat elämäntilanteidensa takia vähemmän tekemisissä. Onneksi kuitenkin muiden lasten kummit myös huomioivat tämän keskimmäisen.
Unelmakummeja teidän lapsilla, olen kateellinen! Minun lasteni kummit ovat näitä "lahja-automaatteja" (omasta halustaan, mitään ei ole vaadittu, odotettu tai velvoitettu), mutta eivät vietä aikaa lasten kanssa. Koskaan. Hyvä kun syntymäpäiville tulevat kerran viidessä vuodessa. Aina kiire jonnekin on...
Tuohan on ideaalitilanne. Lapsettomana kummina se kuitenkin vaatii todellisia järjestelyjä, että pystyy ruuhkavuosissaan repeytymään isosti myös kummilapsen luo. Näen kummilasta yhtä paljon ellei enemmän kuin ystäviäni ja jotenkin tuntuu, että odotettaisiin enemmän. Enempään en vain pysty, valitettavasti. Jos olisi omia lapsia, se kummilapsi menisi siinä rinnalla paljon helpommin. Ovatko nämä kummin läsnäoloa kaipaavat äidit itse kuinka paljon omien kummilastensa elämässä? Minulla ainakin on kummilapsi, jonka äiti toivoisi kovasti läsnäoloa, muttei ole itsekään kuin kerran/kaksi vuodessa oman kummilapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lukiessani näitä kuinka pienisieluisia ja pihejä ihmiset ovat. Kukaan ei ota huomioon miltä siitä KUMMILAPSESTA TUNTUU. Tärkeintä on raha. Kuvottavaa porukkaa. Vai oletteko tosiaan niin köyhiä että pari pakettia vuodessa on noin ylivoimaista?!
Eiköhän se ole ensisijaisesti vanhempien vastuulla miltä lapsesta tuntuu. Eikä materialismia pidä ruokkia. Ehkä lapselle voisi opettaa että kummillekin voi lähettää joulukortin tai tekstarilla kiitoksen. Ja toki tämäkin on vanhempien vastuulla. Mitä antaa, sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lukiessani näitä kuinka pienisieluisia ja pihejä ihmiset ovat. Kukaan ei ota huomioon miltä siitä KUMMILAPSESTA TUNTUU. Tärkeintä on raha. Kuvottavaa porukkaa. Vai oletteko tosiaan niin köyhiä että pari pakettia vuodessa on noin ylivoimaista?!
Periaatekysymys; ei kiitosta tai vastavuoroisuutta, joten ei enää lahjojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vanhempana arvostan eniten aikaa mitä kummi käyttää lapseen. On se sitten kyläilyä ja lapsen huomioimista silloin, puistoilua tai niitä huvipuistoretkiä. Kummit on kyllä vieneet reissuillekkin lapsia. Ja pienimmän kummi ottaa mukaan aina vaikka kaikki lapset, jos vain haluavat mukaan. Meillä on kahden lapsen kummien valinta osunut nappiin ja kummit todella antavat aikaansa kummilapsilleen. Mutta keskimmäisen kummit valitettavasti ovat elämäntilanteidensa takia vähemmän tekemisissä. Onneksi kuitenkin muiden lasten kummit myös huomioivat tämän keskimmäisen.
Unelmakummeja teidän lapsilla, olen kateellinen! Minun lasteni kummit ovat näitä "lahja-automaatteja" (omasta halustaan, mitään ei ole vaadittu, odotettu tai velvoitettu), mutta eivät vietä aikaa lasten kanssa. Koskaan. Hyvä kun syntymäpäiville tulevat kerran viidessä vuodessa. Aina kiire jonnekin on...
Oletko varma ettet itse ole vahingossa käyttäytynyt usein kummeja kohtaan huonosti?
Me olemme mieheni kanssa yhdelle neljästä kummilapsestamme lahja-automaatteja ja ehkä kerran paikalla kolmeen vuoteen koska hänen äitinsä on kiittämätön aina kaikesta mitä annamme tai miten osallistumme. Kolme vuotta jaksoimme valituksia ja narinaa siitä miten emme voi usein olla heidän luonaan lasta katsomassa (välimatkaa 200km) ja lahjoista ei kiitetty koskaan vaikka ne kolmessa ensimmäisessä vuodessa tekivät n.400€. Sääli tietenkin lasta kohtaan. Nyt saa paketin kaksi kertaa vuodessa (huomattavasti pienemmän kun ei kiitosta tullut isoistakaan). Käymään emme mene enää ellei äiti muuta sävyään.Valitettavasti jotkut äidit ovat kummien ja kummilapsien välissä, ohjaamassa heitä kiinnostavaa rahaliikennettä, ei hyvää kummisuhdetta.
Niinpä. Äidistä se on useimmiten kiinni, millainen kummi-suhteesta tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kummilapsen kummius loppui siihen kun äitinsä ei suostunut kertomaan uutta osoitetta kun muuttivat. Sitä kyselin, jotta olisin voinut lähettää lapselle lahjan. Osoitetta ei mistään saa kun on salatut tiedot. No, jääpä omalle perheelle enemmän rahaa...
Jos hän erosi väkivaltaisesta ja vaarallisesta kumppanista, niin ymmärrän salatut tiedot täysin. Siinä tapauksessa koskaan ei voi olla liian varma eikä tietoa uskalla kertoa juuri kenellekään.
Ei ole tällaisesta kyse, ihan ydinperhe ovat edelleen, sen tiedän. Ja facebookissa on (Ei vastannut enää viesteihin siellä) ja siellä jakaa tietoja elämästään. Asuinkunnan tiedän. Mutta olen jo päättänyt antaa olla, harmittaa vaan lapsen puolesta. Mutta toki tästä ihmisestä tiedän senkin, että moniin entisiin hyviin ystäviin yhteydenpito jäänyt, syitä en tiedä. Mm. kaasonsa kanssa ei ole enää tekemisissä.
Onnea kaikille, joiden kummilapset valmistuvat tänään, olkaa heistä ylpeitä <3
-4 lapsen ylpeä kummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa: olen lapseton -enkä vapaaehtoisesti, vaikka se niin muodikasta onkin- ja olen saanut niin paljon kummilapsiltani <3 Olen myös saanut antaa heille rakkauttani ja se on auttanut minua hyväksymään lapsettomuuteni. Otsikkoon viitaten; kaikki eivät todellakaan vihaa kummiutta :)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lukiessani näitä kuinka pienisieluisia ja pihejä ihmiset ovat. Kukaan ei ota huomioon miltä siitä KUMMILAPSESTA TUNTUU. Tärkeintä on raha. Kuvottavaa porukkaa. Vai oletteko tosiaan niin köyhiä että pari pakettia vuodessa on noin ylivoimaista?!
Voin omasta kokemuksesta kertoa mitä kummin lahjat saattaa lapselle merkitä.
Kummejani olivat isän sisko miehineen. Täti oli ilmeisesti aika sekopää, erosivat ja heidän hyvin pienet lapset jäivät isälleen (70-luvulla se ei ollut ihan tavallista) ja viinanhuuruisten vuosien jälkeen täti kuoli aika nuorena . Meidän porukat ja varsinkin mummo - siis kummisedän ex-anoppi - vihasivat tätä miestä yli kaiken. Kuitenkin hän kävi joka vuosi tuomassa minulle sen joulu- ja synttärilahjan. Olen syntynyt heti joulun jälkeen joten ainahan ne tuli ikäänkuin samassa paketissa, eikä meillä muutenkaan lahjoilla mässäilty ikinä.
Olin tottunut siihen ettei koskaan ollut mitään omaa, vaatteet yms ostettiin ensin siskolle ja minä nuorempana sain sitten ne mitkä hänelle jäi pieniksi. Ne kummisedän tuomiset oli tarkoitettu just minulle! Se muuten aika etäiseksi jäänyt mies kävi kerran vuodessa vain minun vuoksi!
Se merkitsi uskomattoman paljon pienelle ujolle maalaistytölle. Muuten olisin ollut vain siskon jatke, tehtykin kai vain siksi että siskolle piti saada seuraa.
Kummisetä kävi siihen saakka kun täytin 12-13v, sitten tuli kortti ja pieni rahalahja rippikouluikäiseksi. Muuten en ole häntä koskaan tavannut. Muutama vuosi sitten kuulin että hän elää vielä - pitäisi todella käydä kiittämässä kummeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa: olen lapseton -enkä vapaaehtoisesti, vaikka se niin muodikasta onkin- ja olen saanut niin paljon kummilapsiltani <3 Olen myös saanut antaa heille rakkauttani ja se on auttanut minua hyväksymään lapsettomuuteni. Otsikkoon viitaten; kaikki eivät todellakaan vihaa kummiutta :)
Näin minäkin sen koen, vaikka jotenkin tämä ketju konkretisoi sen ajatuksen, että en ole pystynyt vastaamaan äitien odotuksiin, koska oma elämäni on ollut liian kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa: olen lapseton -enkä vapaaehtoisesti, vaikka se niin muodikasta onkin- ja olen saanut niin paljon kummilapsiltani <3 Olen myös saanut antaa heille rakkauttani ja se on auttanut minua hyväksymään lapsettomuuteni. Otsikkoon viitaten; kaikki eivät todellakaan vihaa kummiutta :)
Näin minäkin sen koen, vaikka jotenkin tämä ketju konkretisoi sen ajatuksen, että en ole pystynyt vastaamaan äitien odotuksiin, koska oma elämäni on ollut liian kuormittavaa.
Jokainen tekee sen, minkä pystyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lukiessani näitä kuinka pienisieluisia ja pihejä ihmiset ovat. Kukaan ei ota huomioon miltä siitä KUMMILAPSESTA TUNTUU. Tärkeintä on raha. Kuvottavaa porukkaa. Vai oletteko tosiaan niin köyhiä että pari pakettia vuodessa on noin ylivoimaista?!
Voin omasta kokemuksesta kertoa mitä kummin lahjat saattaa lapselle merkitä.
Kummejani olivat isän sisko miehineen. Täti oli ilmeisesti aika sekopää, erosivat ja heidän hyvin pienet lapset jäivät isälleen (70-luvulla se ei ollut ihan tavallista) ja viinanhuuruisten vuosien jälkeen täti kuoli aika nuorena . Meidän porukat ja varsinkin mummo - siis kummisedän ex-anoppi - vihasivat tätä miestä yli kaiken. Kuitenkin hän kävi joka vuosi tuomassa minulle sen joulu- ja synttärilahjan. Olen syntynyt heti joulun jälkeen joten ainahan ne tuli ikäänkuin samassa paketissa, eikä meillä muutenkaan lahjoilla mässäilty ikinä.
Olin tottunut siihen ettei koskaan ollut mitään omaa, vaatteet yms ostettiin ensin siskolle ja minä nuorempana sain sitten ne mitkä hänelle jäi pieniksi. Ne kummisedän tuomiset oli tarkoitettu just minulle! Se muuten aika etäiseksi jäänyt mies kävi kerran vuodessa vain minun vuoksi!
Se merkitsi uskomattoman paljon pienelle ujolle maalaistytölle. Muuten olisin ollut vain siskon jatke, tehtykin kai vain siksi että siskolle piti saada seuraa.
Kummisetä kävi siihen saakka kun täytin 12-13v, sitten tuli kortti ja pieni rahalahja rippikouluikäiseksi. Muuten en ole häntä koskaan tavannut. Muutama vuosi sitten kuulin että hän elää vielä - pitäisi todella käydä kiittämässä kummeudesta.
Kiitä ihmeessä ja kerro, miten tärkeä hänen panoksensa oli sinulle :) Arvostaa ja ilahtuu varmasti!
Tämä kosketti. Mene ihmeessä nyt tapaamaan kummisetääsi, tulee varmasti teille molemmille hyvä mieli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samoissa tunnelmissa. Kehtaanko antaa 20 euroa kummilapselleni ylioppilaslahjaksi? Hävettää, mutta on tosi paha tilanne, olen työtön yh-äiti ja juuri tippunut peruspäivärahalle :( Olisiko parempi olla menemättä juhliin kokonaan?
Itse olen just samassa tilanteessa, tosin oma lapsi jo aikuinen ja omillaan. Kummipoikaa en ole moneen vuoteen muistanut lahjoilla koska äitinsä aina antoi ymmärtää että olipa vaatimaton rahasumma ja samaan syssyyn kertoo mitä toinen lapsi on omalta kummiltaan saanut, likemmäs 100€ lahjan. Lopetin yhteydenpidon kokonaan kun tunsin että mitään ei arvosteta, lahjoista ei aina edes kiitetty. Minulla on viisi muutakin kummilasta ja vain kahden kanssa olen tekemisissä enää. Ei minulla ole enää varaa lahjoa. Nyt moni tähän tietenkin kommentoi että eihän se 20€ paljon ole mutta kyllä se on jos joka kuukausi joutuu elämään velaksi jo ihan perusasioiden vuoksi. Itse en menisi juhliin enkä lahjoisi. Kyllä oman elämän pitää olla etusijalla eikä kummilapsen lahjominen. jos eivät ymmärrä, se on heidän häpeänsä.
Päädyin siihen, että vien kortin ja sen kaksikymppisen. Enempään ei kertakaikkiaan ole nyt varaa nyt, toivottavasti eivät pahastu lahjasta. Menisin mielelläni töihin, mutta en ole minnekään päässyt :( Ja se 20e voi todellakin olla iso summa. -työtön yh
Alue: Aihe vapaa
Jos hän erosi väkivaltaisesta ja vaarallisesta kumppanista, niin ymmärrän salatut tiedot täysin. Siinä tapauksessa koskaan ei voi olla liian varma eikä tietoa uskalla kertoa juuri kenellekään.