Vihaan kummina olemista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisi vanhempien kuitenkin ymmartavan, etta ei oikein riita se etta joku "nakitetaan" kummiksi, ja oletetaan sitten ilman mitaan omaa panostusta yksipuolisesti raahaavan lahjoja jne. Esim oman kummilapseni perhe ei *ikina* ota yhteytta sielta pain, eika nyt jo melkein ylaasteikaista kouluikaista lasta laiteta edes itse lahettamaan kiitosta lahjoista tekstarilla tms. Kiitosta ei ylipaansa tule, ellen itse kysele peraan. Kaikenkaikkiaan on selvaa, etta heita ei minun elamani kiinnosta patkan vertaa, eika lapsikaan kaipaa minua ihmisena ollenkaan, lahjoja vaan. Kuinka kauan tassa pitaisi hakata paata seinaan, kun mitaan vastavuoroisuutta ei ole? ei se nyt vaan mene niin, etta yksinomaan kummin "vastuulla" on yhteyden yllapito... Antaa sitapaitsi lapselle ihan vaaran mallin maailmasta, aikuisena kukaan ei viitsi heita muistaa jos eivat itse asialle jotain tee. Ja toki lapsen vanhempien tehtavana on tehda asialle jotain, lapselta ei pitkajannitteisyytta voi odottaa.

Lopeta jo ihmeessä lahjominen ja laita ennemmin vaikka hyväntekeväisyyteen, jos haluat. Niin minäkin teen, ihan sama mitä muut asiasta ajattelevat :)

Hyväntekeväisyys on yhtä samaa lahjomista ja lisää pitäisi saada, ei kiitos. Mieluiten keskittyy itseensä, omaan perheeseen ja läheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä vanhempana arvostan eniten aikaa mitä kummi käyttää lapseen. On se sitten kyläilyä ja lapsen huomioimista silloin, puistoilua tai niitä huvipuistoretkiä. Kummit on kyllä vieneet reissuillekkin lapsia. Ja pienimmän kummi ottaa mukaan aina vaikka kaikki lapset, jos vain haluavat mukaan. Meillä on kahden lapsen kummien valinta osunut nappiin ja kummit todella antavat aikaansa kummilapsilleen. Mutta keskimmäisen kummit valitettavasti ovat elämäntilanteidensa takia vähemmän tekemisissä. Onneksi kuitenkin muiden lasten kummit myös huomioivat tämän keskimmäisen.

Uskon, että arvostat vanhempana eniten kummin antamaa aikaa. Yritä kuitenkin ymmärtää, että on kummeja, jotka mielellään antaisivat enemmän aikaansa, jos sitä olisi. Jos kummilapsen vanhemmat tulisivat vaikka joskus tänne aitatalkoisiin tai muuten auttaisivat antamalla omaa aikaansa, jäisi minulla enemmän aikaa vietettäväksi heidän lapsensa kanssa, eikö? 

Eikös kummin tehtävä ole ohjata lasta uskonnolliselle polulle vai muistanko väärin? Kummin tehtävä ei ole olla lahja tai raha-automaatteja lapsen merkki päivinä.

Sille, joka haluaisi kastaa lapsensa, mutta kammosi ajatusta kummeista. Valitse lapselle vain 1 kummi, jonka kanssa sovit, että rooli on esim. pelkkä esirukous lähinnä. Nykyään tosiaan kirkkoherran luvalla 1 kummi riittää ja lupa heltiää oikeastaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka haluaisi kastaa lapsensa, mutta kammosi ajatusta kummeista. Valitse lapselle vain 1 kummi, jonka kanssa sovit, että rooli on esim. pelkkä esirukous lähinnä. Nykyään tosiaan kirkkoherran luvalla 1 kummi riittää ja lupa heltiää oikeastaan aina.

Kiitos vastauksesta! Olen eri kuin alkuperäinen kysyjä, mutta tieto helpottaa minuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisi vanhempien kuitenkin ymmartavan, etta ei oikein riita se etta joku "nakitetaan" kummiksi, ja oletetaan sitten ilman mitaan omaa panostusta yksipuolisesti raahaavan lahjoja jne. Esim oman kummilapseni perhe ei *ikina* ota yhteytta sielta pain, eika nyt jo melkein ylaasteikaista kouluikaista lasta laiteta edes itse lahettamaan kiitosta lahjoista tekstarilla tms. Kiitosta ei ylipaansa tule, ellen itse kysele peraan. Kaikenkaikkiaan on selvaa, etta heita ei minun elamani kiinnosta patkan vertaa, eika lapsikaan kaipaa minua ihmisena ollenkaan, lahjoja vaan. Kuinka kauan tassa pitaisi hakata paata seinaan, kun mitaan vastavuoroisuutta ei ole? ei se nyt vaan mene niin, etta yksinomaan kummin "vastuulla" on yhteyden yllapito... Antaa sitapaitsi lapselle ihan vaaran mallin maailmasta, aikuisena kukaan ei viitsi heita muistaa jos eivat itse asialle jotain tee. Ja toki lapsen vanhempien tehtavana on tehda asialle jotain, lapselta ei pitkajannitteisyytta voi odottaa.

Lopeta jo ihmeessä lahjominen ja laita ennemmin vaikka hyväntekeväisyyteen, jos haluat. Niin minäkin teen, ihan sama mitä muut asiasta ajattelevat :)

Hyväntekeväisyys on yhtä samaa lahjomista ja lisää pitäisi saada, ei kiitos. Mieluiten keskittyy itseensä, omaan perheeseen ja läheisiin.

Niin, sanoinkin, että ENNEMMIN. Mieluummin annan rahani jollekin oikeasti tarvitsevalle, jos jollekin pitää antaa.

Mutta olet ihan oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi!

Vierailija kirjoitti:

Eikös kummin tehtävä ole ohjata lasta uskonnolliselle polulle vai muistanko väärin? Kummin tehtävä ei ole olla lahja tai raha-automaatteja lapsen merkki päivinä.

Niin minäkin ymmärsin kummiksi lupautuessani. Vaikkei kummilapsen perhe uskonnollinen ollutkaan, ymmärsin että olisin tarvittaessa henkinen tuki lapselle, mihin tukea ikinä tarvitseekaan. Toisin kävi. "Amenen" jälkeen alkoi kummilta vaatimukset: lahjat, rahaa, vaatteita, lahjakortteja, apua kodin remonteihin, lastenhoitoon, tuo ja vie. Kummi oli lapsen silmissä palvelija ja raha-automaatti.  Olen nykyään syrjitty kummi, kun lopetin lahjomisen. Se siitä kummiudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisi vanhempien kuitenkin ymmartavan, etta ei oikein riita se etta joku "nakitetaan" kummiksi, ja oletetaan sitten ilman mitaan omaa panostusta yksipuolisesti raahaavan lahjoja jne. Esim oman kummilapseni perhe ei *ikina* ota yhteytta sielta pain, eika nyt jo melkein ylaasteikaista kouluikaista lasta laiteta edes itse lahettamaan kiitosta lahjoista tekstarilla tms. Kiitosta ei ylipaansa tule, ellen itse kysele peraan. Kaikenkaikkiaan on selvaa, etta heita ei minun elamani kiinnosta patkan vertaa, eika lapsikaan kaipaa minua ihmisena ollenkaan, lahjoja vaan. Kuinka kauan tassa pitaisi hakata paata seinaan, kun mitaan vastavuoroisuutta ei ole? ei se nyt vaan mene niin, etta yksinomaan kummin "vastuulla" on yhteyden yllapito... Antaa sitapaitsi lapselle ihan vaaran mallin maailmasta, aikuisena kukaan ei viitsi heita muistaa jos eivat itse asialle jotain tee. Ja toki lapsen vanhempien tehtavana on tehda asialle jotain, lapselta ei pitkajannitteisyytta voi odottaa.

Lopeta jo ihmeessä lahjominen ja laita ennemmin vaikka hyväntekeväisyyteen, jos haluat. Niin minäkin teen, ihan sama mitä muut asiasta ajattelevat :)

Hyväntekeväisyys on yhtä samaa lahjomista ja lisää pitäisi saada, ei kiitos. Mieluiten keskittyy itseensä, omaan perheeseen ja läheisiin.

Niin, sanoinkin, että ENNEMMIN. Mieluummin annan rahani jollekin oikeasti tarvitsevalle, jos jollekin pitää antaa.

Mutta olet ihan oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi!

Niin en vaan ymmärtänyt, miten hyväntekeväisyysorganisaatio tarvitsisi rahasi, kun siitä niillä ei ole pulaa. Luulisi, että kummilapsesi on köyhempi, paitsi jos on rikas. Jos haluat antaa oikeasti tarvitsevalle, anna SUORAAN käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisi vanhempien kuitenkin ymmartavan, etta ei oikein riita se etta joku "nakitetaan" kummiksi, ja oletetaan sitten ilman mitaan omaa panostusta yksipuolisesti raahaavan lahjoja jne. Esim oman kummilapseni perhe ei *ikina* ota yhteytta sielta pain, eika nyt jo melkein ylaasteikaista kouluikaista lasta laiteta edes itse lahettamaan kiitosta lahjoista tekstarilla tms. Kiitosta ei ylipaansa tule, ellen itse kysele peraan. Kaikenkaikkiaan on selvaa, etta heita ei minun elamani kiinnosta patkan vertaa, eika lapsikaan kaipaa minua ihmisena ollenkaan, lahjoja vaan. Kuinka kauan tassa pitaisi hakata paata seinaan, kun mitaan vastavuoroisuutta ei ole? ei se nyt vaan mene niin, etta yksinomaan kummin "vastuulla" on yhteyden yllapito... Antaa sitapaitsi lapselle ihan vaaran mallin maailmasta, aikuisena kukaan ei viitsi heita muistaa jos eivat itse asialle jotain tee. Ja toki lapsen vanhempien tehtavana on tehda asialle jotain, lapselta ei pitkajannitteisyytta voi odottaa.

Lopeta jo ihmeessä lahjominen ja laita ennemmin vaikka hyväntekeväisyyteen, jos haluat. Niin minäkin teen, ihan sama mitä muut asiasta ajattelevat :)

Hyväntekeväisyys on yhtä samaa lahjomista ja lisää pitäisi saada, ei kiitos. Mieluiten keskittyy itseensä, omaan perheeseen ja läheisiin.

Niin, sanoinkin, että ENNEMMIN. Mieluummin annan rahani jollekin oikeasti tarvitsevalle, jos jollekin pitää antaa.

Mutta olet ihan oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi!

Niin en vaan ymmärtänyt, miten hyväntekeväisyysorganisaatio tarvitsisi rahasi, kun siitä niillä ei ole pulaa. Luulisi, että kummilapsesi on köyhempi, paitsi jos on rikas. Jos haluat antaa oikeasti tarvitsevalle, anna SUORAAN käteen.

Kummitytölläni tuntuu olevan materiaa ihan tarpeeksi ellei liikaakin. Lahjoitan mieluummin Unicefille ja voin edes hetkittäin kuvitella tekeväni jotakin tälle maailman eriarvoisuudelle. Ehkä yritän ostaa puhdasta omatuntoa tai jotakin, mutta tämä taitaa mennä jo ohi aiheen.

Vierailija kirjoitti:

No juuri näin. Lahja-automaattina toimimista lähinnä koko homma. Ärsyttää myös että vaikka on vuosikausia ostanut kummilapsille kaikki mahd lahjat niin ikinä et heidän vanhemmiltaan saa ainuttakaan syntymäpävä- tai joululahjaa. Yksipuolinen hyväksikäyttösuhde.

Totta, ei edes kiitosta ole kaikilta kuulunut, tai ilmoitusta että lahja on tullut perille. Lakkasin sitten lahjomasta.

Miksi muuten vanhemmat ja lapset eivät tajua kiittää? Se on tullut esille monessa viestissä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samoissa tunnelmissa. Kehtaanko antaa 20 euroa kummilapselleni ylioppilaslahjaksi? Hävettää, mutta on tosi paha tilanne, olen työtön yh-äiti ja juuri tippunut peruspäivärahalle :( Olisiko parempi olla menemättä juhliin kokonaan?

Itse olen just samassa tilanteessa, tosin oma lapsi jo aikuinen ja omillaan. Kummipoikaa en ole moneen vuoteen muistanut lahjoilla koska äitinsä aina antoi ymmärtää että olipa vaatimaton rahasumma ja samaan syssyyn kertoo mitä toinen lapsi on omalta kummiltaan saanut, likemmäs 100€ lahjan. Lopetin yhteydenpidon kokonaan kun tunsin että mitään ei arvosteta, lahjoista ei aina edes kiitetty. Minulla on viisi muutakin kummilasta ja vain kahden kanssa olen tekemisissä enää. Ei minulla ole enää varaa lahjoa. Nyt moni tähän tietenkin kommentoi että eihän se 20€ paljon ole mutta kyllä se on jos joka kuukausi joutuu elämään velaksi jo ihan perusasioiden vuoksi. Itse en menisi juhliin enkä lahjoisi. Kyllä oman elämän pitää olla etusijalla eikä kummilapsen lahjominen. jos eivät ymmärrä, se on heidän häpeänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samoissa tunnelmissa. Kehtaanko antaa 20 euroa kummilapselleni ylioppilaslahjaksi? Hävettää, mutta on tosi paha tilanne, olen työtön yh-äiti ja juuri tippunut peruspäivärahalle :( Olisiko parempi olla menemättä juhliin kokonaan?

Mene töihin!

T. Hallitus

Samoja kokemuksia täälläkin yhdestä kummilapsesta. Lahjat kelpasivat, kiitosta ei kuulunut koskaan. Muutamina ensimmäisinä vuosina tuli koulukuva, sekin hiipui. Nyt jo aikuinen, ja asuu omillaan, mutta yleensä se olen ollut minä, joka soitan hänelle..jos jaksan ja viitsin. En taida enää. Ikinä ei ole pitänyt tännepäin yhteyttä, mikä se olen minä sitä touhua viemään eteenpäin.

Lahjasta kiittäminen kuuluu käytöstapoihin! Nyt jokainen tämän keskustelun lukenut vanhempi jatkossa kiittää lahjasta tai muistuttaa lastaan kiittämään, riippuen lapsen iästä. Perusjuttuja ihmiset, ei voi olla niin vaikeaa!

Yhden kummilapsen kummius loppui siihen kun äitinsä ei suostunut kertomaan uutta osoitetta kun muuttivat. Sitä kyselin, jotta olisin voinut lähettää lapselle lahjan. Osoitetta ei mistään saa kun on salatut tiedot. No, jääpä omalle perheelle enemmän rahaa...

Kummilapsi ei kiitä koskaan. Olen miettinyt jopa, että voisiko syynä olla että äitinsä ottaa kirjeestä rahat ja antaa kortin lapselle merkkipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Minä vanhempana arvostan eniten aikaa mitä kummi käyttää lapseen. On se sitten kyläilyä ja lapsen huomioimista silloin, puistoilua tai niitä huvipuistoretkiä. Kummit on kyllä vieneet reissuillekkin lapsia. Ja pienimmän kummi ottaa mukaan aina vaikka kaikki lapset, jos vain haluavat mukaan. Meillä on kahden lapsen kummien valinta osunut nappiin ja kummit todella antavat aikaansa kummilapsilleen. Mutta keskimmäisen kummit valitettavasti ovat elämäntilanteidensa takia vähemmän tekemisissä. Onneksi kuitenkin muiden lasten kummit myös huomioivat tämän keskimmäisen.

Unelmakummeja teidän lapsilla, olen kateellinen! Minun lasteni kummit ovat näitä "lahja-automaatteja" (omasta halustaan, mitään ei ole vaadittu, odotettu tai velvoitettu), mutta eivät vietä aikaa lasten kanssa. Koskaan. Hyvä kun syntymäpäiville tulevat kerran viidessä vuodessa. Aina kiire jonnekin on...

Vierailija kirjoitti:

Ei toi ole mikään ongelma. Käyttäydytte vaan samalla kun meidän lapsen kolme kummia eli elätte vaan omaa elämäänne ja laitatte postitse jonkun pienen muistamisen synttäreille. Paikalle ette omien kiireiden takia tietenkään ehdi.

Tai ei tarvi sitäkään tehdä. Voi nähdä kummilapsensa ensimmäisen ja viimeisen kerran ristiäisissä ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kummilapsi ei kiitä koskaan. Olen miettinyt jopa, että voisiko syynä olla että äitinsä ottaa kirjeestä rahat ja antaa kortin lapselle merkkipäivänä.

Kysypä lapselta, mitä hän on tehnyt lahjarahoillaan. Törkeää, jos äiti on varastanut rahat! 😲