Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä hoidetaan lapsen hoitojärjestelyt kesällä jos molemmat vanhemmat töissä (koululainen)
22.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/perhe/201705222200154687_pr.shtml
Tästä artikkelista tuli mieleen. Kuka muka pystyy 2,5 kuukautta järkkäämään alakouluikäiselle päivittäisen hoidon, jos ei ole mummoja tms ketä voisi pyytää? Lomiakin voi limittää vaan tiettyyn pisteeseen, eikä niitä lomatoiveitakaan hirveästi nykyään kuunnella. Toisella voi olla loma toukokuussa ja toisella elokuussa, siinä sitä sit ollaan lapsiperheenä...
Itselle asia ei onneksi vielä ole ajankohtainen, esikoinen täyttää vasta 5. Mutta mietin kyllä nyt jo kannattaako minun edes etsiä mitään vakituista työtä, vaan jatkaa sillä linjalla että olen kesät työttömänä ja nostelen työttömyyskorvauksia...
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkatkaa 1-3 naapuriperheen kanssa yhteinen lastenhoitaja (kulut jaetaan lapsien lukumäärällä, kaksilapsinen perhe maksaa enemmän kuin yksilapsinen). Jos ei naapurissa ole samanikäisiä lapsia, sopikaa koulukavereisen vanhempien kanssa. Mitä isommat lapset, sitä useampi menee samalla hoitajalla ja nuoremmalla/kokemattomammalla hoitajalla. Esim. Kolme 7-9-vuotiasta tyttöä/poikaa ja 14-16-vuotias hoitaja, joka laittaa ruuan ja on paikalla siltä varalta, että jotain apua tarvitaan ja katsoo, ettei lapset tee tyhmyyksiä. Köksän tunnilla kokataan jo 13-vuotiaana eli sen ikäiset tytöt ja pojat osaa kyllä tehdä ihan oikeaa ruokaakin. Tai sitten teet valmiiksi ja hoitaja vain mikrottaa.
Jos lapsia löytyy samaan porukkaan 4 tai enemmän, kannattaa olla kaksi hoitajaa. Teineillekin kiva olla yhdessä kaverin kanssa ja voivat vuorotella kumpi kokkaa ja jos lapsiporukalla tulee leikistä riitaa, voivat jakaantua osa puistoon/pihalle/sisälle/rannalle/eri huoneeseen eri leikkiin.
Kyllä nuorelle hoitajalle luulisi riittävän pienikin palkka + ruuat, jos ei muita kesätöitä löytynyt. Aamulla tulee paikalle, kun vanhemmat lähtevät töihin. Jos lapset vielä nukkuu, voi torkkua sohvalla itsekin. Lämmittää lounaan kaapista ja auttaa välipalaleipien teossa. Muuten ei tarvikaan kuin hengailla, voi katsoa telkkaria tai tablettia tai vaikka ottaa aurinkoa pihassa ja palkka juoksee. Samalla lailla lorvisi kotonakin ja kävisi keittiössä lounaalla ja välipalalla. Sporttisempi nuori voi oikeasti jopa nauttia rannalle polkemisesta tai pallon potkimisesta.
Vielä parempi, jos jonkun koulukaverin isosisarus tähän ryhtyy, niin teinikin saa olla omassa kodissaan. Omaa sisarusta katsoisi muutenkin, mutta kun sillä on kavereita, saa vähän taskurahaa ja helpomminhan lapset menee, kun leikkivät keskenään (vertaa: yksi lapsi joka nykii hihaa "tylsääää mitä mä tekisin, leiki mun kaaa").
Eikä ole mikään pakko löytää yhtä teiniä, joka suostuu uhraamaan koko oman kesälomansa. Joka kuukaudelle eri tai kaksi vuoroviikoin, joka toisen viikon voi heilua omien kavereiden kanssa. Miksei vaikka "ma-ke hoitaja" ja "to-pe hoitaja" kokoonpanokin onnistuisi.
Eka kesänä maksettiin mll hoitajalle ja pidettiin lomat limittäin. Kakkosluokan jälkeisenä kesänä lapsi oli yksin kotona ja minä tein etänä niin paljon kuin pystyin. Kolmosella normaalisti töissä ja lapsi yksin
Eikä tuossa jäisi käytännössä mitään rahaa. Viisi koululaista kuukaudeksi.
Pitäisi tarkastuttaa tilat, ottaa vakuutukset jne. Ja jos siinä pitäisi saada yhdelle aikuiselle palkka kuukaudeksi niin lapsilta pitäisi velottaa noin tonni per nuppi siitä kesäkuusta, että ae yrittäjä saisi itselleen 2500 euron palkan.
Muita neronleimauksia?
Olin kyllä kouluikäisenä yksin kotona koko päivän, kun vanhemmat kävivät töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
Onhan se aina melkoinen palapeli, tuo kesästä selviäminen. Toisina vuosina menee helpommin, toisina aivan kamalan vaikeasti. Mutta eihän tätä ikuisuiksia kestä. Muutama vuosi, kun lapset ovat pieniä koululaisia. Miksei voisi tehdä työpaikoilla sopimuksia, että tasaisesti kiertävän lomavuoron sijasta voisi kesälomavuoroja tehdä "panttiin". Jos esim. lasten ollessa pieniä saisi useamman vuoden perättäin loman koulujen kesäloma-ajan sisälle, niin tulevina kesinä sitten maksaisi "kesälomavelkaansa" pois. Kun lapset ovat isoja, niin mulle on aivan sama onko loma toukokuussa- elokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kesäkuu menee päiväleirien merkeissä. Juhannuksen jälkeen jään lomalle ja pidän kaikki ylityökertymät. Lasten isä ottaa lomarahan vapaina. Saamme lomailla koko perhe yhdessä 3vkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Lääkäriliitto pitää ihan itse keinotekoista lääkäripulaa yllä. Koulutetaan vaan tuplasti enemmän niin katoaa nuo jumaluuskuvitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aina melkoinen palapeli, tuo kesästä selviäminen. Toisina vuosina menee helpommin, toisina aivan kamalan vaikeasti. Mutta eihän tätä ikuisuiksia kestä. Muutama vuosi, kun lapset ovat pieniä koululaisia. Miksei voisi tehdä työpaikoilla sopimuksia, että tasaisesti kiertävän lomavuoron sijasta voisi kesälomavuoroja tehdä "panttiin". Jos esim. lasten ollessa pieniä saisi useamman vuoden perättäin loman koulujen kesäloma-ajan sisälle, niin tulevina kesinä sitten maksaisi "kesälomavelkaansa" pois. Kun lapset ovat isoja, niin mulle on aivan sama onko loma toukokuussa- elokuussa.
Ei kiitos, itse lapsettomana en moiseen suostuisi, vaan haluan nauttia keski- ja loppukesän lomista siinä missä muutkin. Tuossa sä sitä paitsi oletat, että kaikki samat työntekijät jatkavat samassa työpaikassa vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aina melkoinen palapeli, tuo kesästä selviäminen. Toisina vuosina menee helpommin, toisina aivan kamalan vaikeasti. Mutta eihän tätä ikuisuiksia kestä. Muutama vuosi, kun lapset ovat pieniä koululaisia. Miksei voisi tehdä työpaikoilla sopimuksia, että tasaisesti kiertävän lomavuoron sijasta voisi kesälomavuoroja tehdä "panttiin". Jos esim. lasten ollessa pieniä saisi useamman vuoden perättäin loman koulujen kesäloma-ajan sisälle, niin tulevina kesinä sitten maksaisi "kesälomavelkaansa" pois. Kun lapset ovat isoja, niin mulle on aivan sama onko loma toukokuussa- elokuussa.
Olisi toiminut ehkä aikoinaan, mutta nykyään kun ihmiset vaihtaa usein työpaikkaa ja osa on määräaikaisia jne niin tuollaisilla "pankeilla" ja lupauksilla ei ole mitään virkaa. Se, joka on pari vuotta saanut valita lomansa ajankohdan vaihtaa työpaikkaa sitten kun tulisi sen vuoro ottaa ne huonot loma-ajat. Enää ei ole pitkiä työsuhteita samassa työpaikassa vaan työelämä on koko ajan muuttuvaa ja pätkittäistä. Jos itse ihminen pysyykin samassa työpaikassa niin alituiset fuusiot ja organisaatiomuutokset heittelee sitä yksiköstä toiseen.. ja siis eri yksikköön kuin ne vanhat työkaverit, joille se "velka" muodostui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka hehkutatte näitä "naapurin teinejä" niin kysyn vaan, että maksatteko vakuutukset myös? Tulee nimittäin hiukan extraa hoitokuluihin.
3
Sehän tässä onkin mielenkiintoista. Yleisesti veronkierto ja jopa laillinen verosuunnittelu on saatanasta, mutta lastenhoitaja on ihan ok palkata pimeästi ja hoitaa työnantajanvelvollisuudet hieman kyseenalaisesti.
Mutta kerro miten käy, kun oma palkka on pienempi kuin lastenhoitajan palkka sivukuluineen? Palkasta on silti ihan pakko maksaa vuokra ja ostaa ruoka yms. pakolliset kulut. Ei se yhtälö vaan toimi, partempi olisi olla palkattomalla, mutta sitäkään ei saa työnantajalta. Niin ja sekään ei käy, että on kesän työttömänä, siitähän poru nousee. Veronkiertäjällä ja verosuunnittelijalla olisi kuitenkin varaa maksaa veronsa kiertelemättä. Niillä veroilla voisi kunta järjestää edullista toimintaa ja kerhoja, joilla ongelma ratkeaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin omat lapset oli koululaisia, otin mieluummin ne lomani muulloin kuin heinäkuussa, koska on paljon mukavampaa ja huomattavasti halvempaa matkustaa toukokuussa tai syyskuussa. Kouluajat sitoo lomat kaikkein kalleimpiin viikkoihin... en tajua miksi joku lapseton haluaa just silloin lomalle, kun muulloin on mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Lääkäriliitto pitää ihan itse keinotekoista lääkäripulaa yllä. Koulutetaan vaan tuplasti enemmän niin katoaa nuo jumaluuskuvitelmat.
En nyt ota kantaa tuohon jumaluuskuvitelmaväitteeseesi. Mutta työnantajat toimivat vastoin lakia, jos he antavat lapsellisille etusijan loma-ajan valinnoissa, ja lapsettomat saavat valita vasta sen jälkeen siitä mitä jäi jäljelle. Laki edellyttää, että työntekijät ovat tasa-arvoisessa asemassa ja saavat samat edut keskenään riippumatta työntekijän perhestatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Lääkäriliitto pitää ihan itse keinotekoista lääkäripulaa yllä. Koulutetaan vaan tuplasti enemmän niin katoaa nuo jumaluuskuvitelmat.
En nyt ota kantaa tuohon jumaluuskuvitelmaväitteeseesi. Mutta työnantajat toimivat vastoin lakia, jos he antavat lapsellisille etusijan loma-ajan valinnoissa, ja lapsettomat saavat valita vasta sen jälkeen siitä mitä jäi jäljelle. Laki edellyttää, että työntekijät ovat tasa-arvoisessa asemassa ja saavat samat edut keskenään riippumatta työntekijän perhestatuksesta.
Niin. Tuo lapsetonhan itse kirjoitti, että hän kiristää työnantajaansa ja vaatii lomatoiveensa läpi, koska on korvaamaton. Laitonta sekin on.
Edelleen veikkaan että on lääkäri. Kuulosti juuri siltä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin omat lapset oli koululaisia, otin mieluummin ne lomani muulloin kuin heinäkuussa, koska on paljon mukavampaa ja huomattavasti halvempaa matkustaa toukokuussa tai syyskuussa. Kouluajat sitoo lomat kaikkein kalleimpiin viikkoihin... en tajua miksi joku lapseton haluaa just silloin lomalle, kun muulloin on mukavampaa.
Öö? En minä käy niillä pakettimatkoilla, joiden hintoihin nyt viittaat. Harrastamme veneilyä ja mökkeilyä, ja heinäkuu nyt vain on se otollisin sää niihin. Muulloin ei todellakaan ole mukavampaa, vaan heinäkuu on paras kuukausi. t. lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Lääkäriliitto pitää ihan itse keinotekoista lääkäripulaa yllä. Koulutetaan vaan tuplasti enemmän niin katoaa nuo jumaluuskuvitelmat.
En nyt ota kantaa tuohon jumaluuskuvitelmaväitteeseesi. Mutta työnantajat toimivat vastoin lakia, jos he antavat lapsellisille etusijan loma-ajan valinnoissa, ja lapsettomat saavat valita vasta sen jälkeen siitä mitä jäi jäljelle. Laki edellyttää, että työntekijät ovat tasa-arvoisessa asemassa ja saavat samat edut keskenään riippumatta työntekijän perhestatuksesta.
Niin. Tuo lapsetonhan itse kirjoitti, että hän kiristää työnantajaansa ja vaatii lomatoiveensa läpi, koska on korvaamaton. Laitonta sekin on.
Edelleen veikkaan että on lääkäri. Kuulosti juuri siltä.
Millä tavalla minä olen väittänyt kirsitäväni? :D :D . Aika erikoisia tulkintoja teet kirjoituksestani. En ole koskaan pomolle uhannut irtisanoutua, ja jos uhkaisinkin, niin ei siinä olisi mitään laitonta :D . Olen vakituisessa työsuhteessa, ja saan irtisanoutua koska haluan. Irtisanoutumisilmoituksessa ei ole mitään pahaa eikä laitonta. Ja ei, en ole korvaamaton, kuten kirjoitin jo aiemminkin. t. se lapseton
Nykyään ei "oteta" lomaa. Tuttavapiirissäni on yksi, jolla on vakituinen työpaikka jossa saa lomatoiveet esittää. Loput tekevät pätkiä, vuorotyötä suurin osa niinkuin minäkin, yksinhuoltaja. Iltavuorot loppuvat klo21.30. Seuraavana aamuna mennään usein seitsemäksi. Kesäaikana juuri töitä riittäisi, samoin syksyllä ja jouluna, tammikuusta kevääseen yleensä ei tarvetta sijisille ole. Valitettavasti, joudun olemaan työttämänä kun lapseni aloittaa koulun. Jos olisin töissä, saattaisi olla että en näkisi lapsiani moneen päivään silloin, kun minulla pyörii iltavuorot ja hän on aamupäivät koulussa. Kesät joutuisi olemaan yksin työssäoloaikani. Sijaisena minun olisi aivan turha hakea mitään lyhennettyä työpäivää tai virkavapaata, niihin vaaditaan useamman vuoden työsuhde. Terv. hoitsu
Eihän se kesäkuu ole ongelma. Leirit on kesäkuussa ennen juhannusta. Se ongelma tulee siitä, että kesälomaa on katettavaksi 2,5 kuukautta!