Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä hoidetaan lapsen hoitojärjestelyt kesällä jos molemmat vanhemmat töissä (koululainen)
22.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/perhe/201705222200154687_pr.shtml
Tästä artikkelista tuli mieleen. Kuka muka pystyy 2,5 kuukautta järkkäämään alakouluikäiselle päivittäisen hoidon, jos ei ole mummoja tms ketä voisi pyytää? Lomiakin voi limittää vaan tiettyyn pisteeseen, eikä niitä lomatoiveitakaan hirveästi nykyään kuunnella. Toisella voi olla loma toukokuussa ja toisella elokuussa, siinä sitä sit ollaan lapsiperheenä...
Itselle asia ei onneksi vielä ole ajankohtainen, esikoinen täyttää vasta 5. Mutta mietin kyllä nyt jo kannattaako minun edes etsiä mitään vakituista työtä, vaan jatkaa sillä linjalla että olen kesät työttömänä ja nostelen työttömyyskorvauksia...
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä koulujen kesäloma voi olla lyhyempi reilusti. Vaikka juhannuksesta heinäkuun loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on palkattu hoitaja kotiin, nuori opiskelija kesäkuukausien ajaksi. Näin oli jo silloin, kun lapset oli päiväkodissa, koska halusimme lapsille huolettoman kesän.
Ja palkan saa vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä.
Ja samaa hoitajaa on käytetty kun tarvitsemme hoitoapua.
Molempien isovanhemmat ovat vielä mukana työelämässä, emmekä oleta saavamme apua, vaikka välit ovat läheiset.
Tätä samaa tein minä, kolmisenkymmentä vuotta sitten. Yksinhuoltajaksi jouduin, lomaa oli 4 viikkoa ja lopulle palkkasin lapsia vanhemman koululaisen. Ihan omalla rahalla piti maksaa, ei saanut verohelpotuksia. Lapset tein 24- ja 26-vuotiaana, ja osasin kyllä ottaa huomioon, että kouluikäisenä pitää kesähoito järjestää.
Hieman on nykyään uusavuttomuutta ilmassa, kun kaikki tuntuu tulevan yllätyksenä.Niin. Nykyään se "lapsia vanhempi koululainen" ei edes kelpaa. Lasu lähtee saman tien.
Höpö höpö.
T. Sossun tätiHöpö höpö itsellesi. Viime syksynä Helsingin sossu kielsi jopa puhelimen käytön, että on varmasti vanhempi lapselleen LÄSNÄ AINA JA KOKO AJAN.
Nykyvaatimukset äideille on käsittämättömät. MLL juuri eilen kirjoitti, että edes "sitä lasta vanhempaa koululaista" ei saa jättää yksin sinne kotiin. Siis 13-vuotiaaksi asti tarvitsee aina aikuisen seuran (siis AIKUISEN eli yli 18-vuotiaan) ja myös yli 13-vuotiaalle pitää olla LÄSNÄ.
Silti kotiinkaan ei saa jäädä, koska sitten on loinen.
Jotenkin tästä huokuu tahallinen väärinymmärtäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on palkattu hoitaja kotiin, nuori opiskelija kesäkuukausien ajaksi. Näin oli jo silloin, kun lapset oli päiväkodissa, koska halusimme lapsille huolettoman kesän.
Ja palkan saa vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä.
Ja samaa hoitajaa on käytetty kun tarvitsemme hoitoapua.
Molempien isovanhemmat ovat vielä mukana työelämässä, emmekä oleta saavamme apua, vaikka välit ovat läheiset.
Tätä samaa tein minä, kolmisenkymmentä vuotta sitten. Yksinhuoltajaksi jouduin, lomaa oli 4 viikkoa ja lopulle palkkasin lapsia vanhemman koululaisen. Ihan omalla rahalla piti maksaa, ei saanut verohelpotuksia. Lapset tein 24- ja 26-vuotiaana, ja osasin kyllä ottaa huomioon, että kouluikäisenä pitää kesähoito järjestää.
Hieman on nykyään uusavuttomuutta ilmassa, kun kaikki tuntuu tulevan yllätyksenä.Niin. Nykyään se "lapsia vanhempi koululainen" ei edes kelpaa. Lasu lähtee saman tien.
Höpö höpö.
T. Sossun tätiHöpö höpö itsellesi. Viime syksynä Helsingin sossu kielsi jopa puhelimen käytön, että on varmasti vanhempi lapselleen LÄSNÄ AINA JA KOKO AJAN.
Nykyvaatimukset äideille on käsittämättömät. MLL juuri eilen kirjoitti, että edes "sitä lasta vanhempaa koululaista" ei saa jättää yksin sinne kotiin. Siis 13-vuotiaaksi asti tarvitsee aina aikuisen seuran (siis AIKUISEN eli yli 18-vuotiaan) ja myös yli 13-vuotiaalle pitää olla LÄSNÄ.
Silti kotiinkaan ei saa jäädä, koska sitten on loinen.
Jotenkin tästä huokuu tahallinen väärinymmärtäminen.
Jotenkin sinun kirjoituksestasi huokuu pahansuopa syyllistäminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on palkattu hoitaja kotiin, nuori opiskelija kesäkuukausien ajaksi. Näin oli jo silloin, kun lapset oli päiväkodissa, koska halusimme lapsille huolettoman kesän.
Ja palkan saa vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä.
Ja samaa hoitajaa on käytetty kun tarvitsemme hoitoapua.
Molempien isovanhemmat ovat vielä mukana työelämässä, emmekä oleta saavamme apua, vaikka välit ovat läheiset.
Tätä samaa tein minä, kolmisenkymmentä vuotta sitten. Yksinhuoltajaksi jouduin, lomaa oli 4 viikkoa ja lopulle palkkasin lapsia vanhemman koululaisen. Ihan omalla rahalla piti maksaa, ei saanut verohelpotuksia. Lapset tein 24- ja 26-vuotiaana, ja osasin kyllä ottaa huomioon, että kouluikäisenä pitää kesähoito järjestää.
Hieman on nykyään uusavuttomuutta ilmassa, kun kaikki tuntuu tulevan yllätyksenä.Niin. Nykyään se "lapsia vanhempi koululainen" ei edes kelpaa. Lasu lähtee saman tien.
Höpö höpö.
T. Sossun tätiHöpö höpö itsellesi. Viime syksynä Helsingin sossu kielsi jopa puhelimen käytön, että on varmasti vanhempi lapselleen LÄSNÄ AINA JA KOKO AJAN.
Nykyvaatimukset äideille on käsittämättömät. MLL juuri eilen kirjoitti, että edes "sitä lasta vanhempaa koululaista" ei saa jättää yksin sinne kotiin. Siis 13-vuotiaaksi asti tarvitsee aina aikuisen seuran (siis AIKUISEN eli yli 18-vuotiaan) ja myös yli 13-vuotiaalle pitää olla LÄSNÄ.
Silti kotiinkaan ei saa jäädä, koska sitten on loinen.
Jotenkin tästä huokuu tahallinen väärinymmärtäminen.
Edelleen HÖPÖ HÖPÖ!
Hoitaja :/ Lomia pitää vähän soveltaa ja mahdollisesti isovanhempi/sukualaisia jeesaamaan. Ei todellakaan mitään helppoa tai halpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hittoa, miksei ne päiväkoditkin vois olla kesällä auki? Työtähän siitä tulis, mutta Suomessahan ois nyt vaikka jonoon halukkaita työntekijöitä.
Jos kaupat voi olla auki lähes aina, nin miksei päiväkodit? Eihän yhteiskunta voi olettaa, että kaikki on töissä 8-16 ja järkätä hoitopaikat vain sen mukaan. Vuorotyö toisi jopa kivoja lisiä monille.
Onhan päiväkodit auki kesäisin mutta ei sinne koululaiset mene.
Miksei? Siis eikö tässä olisi paikka tarjota lähikoulun ekaluokkalaisille pienellä maksulla kesähoitoa? Sen päiväkodin kustannukset on vakiot, ainoa lisä on käytännössä ruoka. Ja niille ekaluokkalaisille voisi sinne palkata kaupungin nuorten kesätyöpalkkauksen kautta pari omaa leikittäjää.
- ei varmaan onnistu, koska byrokratia, mutta siis miksei? Meillä kun lapsi oli pieni ja olin vielä kotona, oli kunnallisessa lähitarhassa tiistaisin mahdollisuus viedä muutamaksi tunniksi leikkimään niin että äiti ehti asioille. En edes muista mitä maksoi, varmaan tyyliin 5€/kerta (muutaman markan siis silloin) - jos tuo onnistui silloin, miksei kesähoito nyt?Päivähoito lasketaan sekunnilleen ja suurin osa on kiinni. Heinäkuussa päivystää jokin kokoomapäiväkoti nippa nappa niille hoitolapsille, jotka ei ole lomalla.
Ja mitä sinä kuvittelet jonkun alakoululaisen tekevän jossain päiväkodissa niiden yksivuotiaiden seassa? Päiväkodit on mitoitettu pienille, ei koululaisille.
Niin ei voi koska... eiköhän jotakin kaikissa päiväkodeissa ole myös isompia lapsia? Eikä ekaluokkalaisten varmaan tarvitse duploilla leikkiä, enkä kuvittele että sama täti hoitaisi omat 1vuotiaat ja luokallisen ekaluokkalaisia, mutta eiköhän sinnekin tekijöitä löytyisi?
Hengailen kotona työttömyyskorvauksella ja opiskelen vähän siinä sivussa. Talvisin yritän saada jotain pätkiä tai projekteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hittoa, miksei ne päiväkoditkin vois olla kesällä auki? Työtähän siitä tulis, mutta Suomessahan ois nyt vaikka jonoon halukkaita työntekijöitä.
Jos kaupat voi olla auki lähes aina, nin miksei päiväkodit? Eihän yhteiskunta voi olettaa, että kaikki on töissä 8-16 ja järkätä hoitopaikat vain sen mukaan. Vuorotyö toisi jopa kivoja lisiä monille.
Onhan päiväkodit auki kesäisin mutta ei sinne koululaiset mene.
Miksei? Siis eikö tässä olisi paikka tarjota lähikoulun ekaluokkalaisille pienellä maksulla kesähoitoa? Sen päiväkodin kustannukset on vakiot, ainoa lisä on käytännössä ruoka. Ja niille ekaluokkalaisille voisi sinne palkata kaupungin nuorten kesätyöpalkkauksen kautta pari omaa leikittäjää.
- ei varmaan onnistu, koska byrokratia, mutta siis miksei? Meillä kun lapsi oli pieni ja olin vielä kotona, oli kunnallisessa lähitarhassa tiistaisin mahdollisuus viedä muutamaksi tunniksi leikkimään niin että äiti ehti asioille. En edes muista mitä maksoi, varmaan tyyliin 5€/kerta (muutaman markan siis silloin) - jos tuo onnistui silloin, miksei kesähoito nyt?Päivähoito lasketaan sekunnilleen ja suurin osa on kiinni. Heinäkuussa päivystää jokin kokoomapäiväkoti nippa nappa niille hoitolapsille, jotka ei ole lomalla.
Ja mitä sinä kuvittelet jonkun alakoululaisen tekevän jossain päiväkodissa niiden yksivuotiaiden seassa? Päiväkodit on mitoitettu pienille, ei koululaisille.
Niin ei voi koska... eiköhän jotakin kaikissa päiväkodeissa ole myös isompia lapsia? Eikä ekaluokkalaisten varmaan tarvitse duploilla leikkiä, enkä kuvittele että sama täti hoitaisi omat 1vuotiaat ja luokallisen ekaluokkalaisia, mutta eiköhän sinnekin tekijöitä löytyisi?
Niin. Päiväkotien tilattu on suunniteltu 1-6 -vuotiaille. Joku 7-8-vuotias isokokoinen poika ei ole sinne oikeankokoinen.
Ja päivähoito-oikeus loppuu 31.7. ennen ekaa luokkaa. Ei sinne pääse. Eikä ne ole edes auki, koska halutaan säästää eikä haluta hoitaa edes niitä päivähoitoon oikeutettuja, helmikuusta alkaa se hoitotarpeen tinkkaaminen 10 minuutin tarkkuudella ja lasten ulos savustaminen.
Jotkut yksityiset perhepäivähoitajat voi ottaa koululaisia, jos heillä on paikka vapaana. Mutta heitä on nykyään todella vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
Meillä oli ekan luokan jälkeen mahdollisuus osallistua (maksua vastaan) koululla pidetyn iltapäiväkerhon järjestämään kesähoitoon, joka oli muistaakseni juhannukseen tai kesäkuun loppuun asti. Tämä koski ensisijaisesti niitä lapsia, joilla ollut edellisenä lukuvuonna paikka iltapäiväkerhossa. Mielestäni erittäin näppärä käytäntö.
Myös asukaspuistot ovat usein auki ainakin juhannukseen. Siellä saa helposti vietettyä koko päivän ja aikuisiakin on paikalla. Ainakin pk-seudulla on erilaisia tapahtumia lapsille ja nuorille myös kirjastoissa.
Kannattaa tutustua oman kaupungin tarjontaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on palkattu hoitaja kotiin, nuori opiskelija kesäkuukausien ajaksi. Näin oli jo silloin, kun lapset oli päiväkodissa, koska halusimme lapsille huolettoman kesän.
Ja palkan saa vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä.
Ja samaa hoitajaa on käytetty kun tarvitsemme hoitoapua.
Molempien isovanhemmat ovat vielä mukana työelämässä, emmekä oleta saavamme apua, vaikka välit ovat läheiset.
Tätä samaa tein minä, kolmisenkymmentä vuotta sitten. Yksinhuoltajaksi jouduin, lomaa oli 4 viikkoa ja lopulle palkkasin lapsia vanhemman koululaisen. Ihan omalla rahalla piti maksaa, ei saanut verohelpotuksia. Lapset tein 24- ja 26-vuotiaana, ja osasin kyllä ottaa huomioon, että kouluikäisenä pitää kesähoito järjestää.
Hieman on nykyään uusavuttomuutta ilmassa, kun kaikki tuntuu tulevan yllätyksenä.Niin. Nykyään se "lapsia vanhempi koululainen" ei edes kelpaa. Lasu lähtee saman tien.
Mitä sinä hourit. Palkataanhan koululaisia leikkikentille ja moneen muuhun työtehtävään.
Voi luoja tätä teidän lasu vouhotusta.Meinasin ihan samaa kirjoittaa, mut en jaksanut. Mua huvittaa nämä avuttomat äitylit jotka kuvittelee, että kaikesta lähtee tänä päivänä "lasu" eteenpäin. Huoh.
Kun vanhemmat olivat vielä yhdessä, niin he pitivät lomansa samaan aikaan ja oltiin se kuukausi mökillä. Loppu aika oltiin pikkusiskon kanssa kaksistaan kotona, toki myös osan ajasta kesäleikkipuistotoiminnassa (aamupäivät) ja seurakunnan leirillä. Kun vanhemmat erosivat, niin oltiin vuorotellen molempien kanssa mökeillä, yhteensä 6 viikkoa. Loppu aika sitten taas kotona tai leirillä. Kyllä osa kesästä oltiin aina keskenämme, tosin äiti saattoi käydä syömässä kotona päivällä.
Jotenkin oudoksi on mennyt touhu nykyään, jos ei alakouluikäisiä voi jättää hetkeksikään yksin. Niin, ja äitini oli lastensuojelun sosiaalityöntekijä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hittoa, miksei ne päiväkoditkin vois olla kesällä auki? Työtähän siitä tulis, mutta Suomessahan ois nyt vaikka jonoon halukkaita työntekijöitä.
Jos kaupat voi olla auki lähes aina, nin miksei päiväkodit? Eihän yhteiskunta voi olettaa, että kaikki on töissä 8-16 ja järkätä hoitopaikat vain sen mukaan. Vuorotyö toisi jopa kivoja lisiä monille.
Onhan päiväkodit auki kesäisin mutta ei sinne koululaiset mene.
Miksei? Siis eikö tässä olisi paikka tarjota lähikoulun ekaluokkalaisille pienellä maksulla kesähoitoa? Sen päiväkodin kustannukset on vakiot, ainoa lisä on käytännössä ruoka. Ja niille ekaluokkalaisille voisi sinne palkata kaupungin nuorten kesätyöpalkkauksen kautta pari omaa leikittäjää.
- ei varmaan onnistu, koska byrokratia, mutta siis miksei? Meillä kun lapsi oli pieni ja olin vielä kotona, oli kunnallisessa lähitarhassa tiistaisin mahdollisuus viedä muutamaksi tunniksi leikkimään niin että äiti ehti asioille. En edes muista mitä maksoi, varmaan tyyliin 5€/kerta (muutaman markan siis silloin) - jos tuo onnistui silloin, miksei kesähoito nyt?Päivähoito lasketaan sekunnilleen ja suurin osa on kiinni. Heinäkuussa päivystää jokin kokoomapäiväkoti nippa nappa niille hoitolapsille, jotka ei ole lomalla.
Ja mitä sinä kuvittelet jonkun alakoululaisen tekevän jossain päiväkodissa niiden yksivuotiaiden seassa? Päiväkodit on mitoitettu pienille, ei koululaisille.
Niin ei voi koska... eiköhän jotakin kaikissa päiväkodeissa ole myös isompia lapsia? Eikä ekaluokkalaisten varmaan tarvitse duploilla leikkiä, enkä kuvittele että sama täti hoitaisi omat 1vuotiaat ja luokallisen ekaluokkalaisia, mutta eiköhän sinnekin tekijöitä löytyisi?
Niin. Päiväkotien tilattu on suunniteltu 1-6 -vuotiaille. Joku 7-8-vuotias isokokoinen poika ei ole sinne oikeankokoinen.
Ja päivähoito-oikeus loppuu 31.7. ennen ekaa luokkaa. Ei sinne pääse. Eikä ne ole edes auki, koska halutaan säästää eikä haluta hoitaa edes niitä päivähoitoon oikeutettuja, helmikuusta alkaa se hoitotarpeen tinkkaaminen 10 minuutin tarkkuudella ja lasten ulos savustaminen.
Jotkut yksityiset perhepäivähoitajat voi ottaa koululaisia, jos heillä on paikka vapaana. Mutta heitä on nykyään todella vähän.
Olen lapseton ja en ehkä nyt ymmärrä ihan kaikkea näistä lapsikuvioista. Mutta luulisi, että tuossa olisi loistava liikeidea jollekin kotiäidille tai juuri eläkkeelle jääneelle tai vaikka yliopisto-opiskelijalle, joka ei saanut kesätöitä tms. Alkaisi ns. perhepäivähoitajaksi kouluikäisille kesäkuuksi. Ottaisi "perhepäivähoitoon" vaikka viisi pikkukoululaista jotain sopivaa maksua vastaan lähiseudulta. Saisi vieläpä valita sopivan rauhalliset tapaukset. EI tarvitsisi sitoutua perhepäivähoitajaksi yhtään pidemmäksi aikaa eikä muokata kotinsa varusteita niille pienille lapsille sopiviksi. Työ voisi olla aika helppoa, koska noiden pikkukoululaisten kanssa voisi hyvin käydä erilaisilla retkillä ym ilman että heitä pitäisi koko ajan katsea pois autojen alta jne. Jos ei ole muuta tekemistä ja pitää lapsista, niin voisi olla kivaakin ja saisi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Tuttavaperhe lomailee jopa ulkomailla erissä, ei siis yhdessä perheenä, koska muuten eivät selviä koulujen loma-ajoista. Vanhempien lomat siis pidetään aina eri aikaan.
Jos leikitään ajatuksella, että perheessä on kaksi lasta noin 2-3 vuoden ikäerolla, niin helposti menee 4-6 vuotta niin, ettei ole perheen vanhemmilla yhteistä lomaa. Aika karua. Ensin pikkulapsivuodet ja siihen päälle viisi vuotta loma-aikojen sumplimista. En yhtään ihmettele erotilastoja.
Tuohon en aio suostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Kuulemma äitien pitäisi VAATIA enemmän.
Sen kerran kun itse olen ottanut lapsiasiavaltuutettuun yhteyttä - Helsingin kaoottisesta ja homeisesta koulumaailmasta, kun meilläkin alkoi jo kymmenes vuosi kouluverkkotarkastelua - minulle sanottiin, että ei lapsiasiavaltuutettu ota tällaisiin asioihin kantaa...
Ilmeisesti hän sitten vain ohjeistaa äidit kuoliaaksi...