Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä hoidetaan lapsen hoitojärjestelyt kesällä jos molemmat vanhemmat töissä (koululainen)
22.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/perhe/201705222200154687_pr.shtml
Tästä artikkelista tuli mieleen. Kuka muka pystyy 2,5 kuukautta järkkäämään alakouluikäiselle päivittäisen hoidon, jos ei ole mummoja tms ketä voisi pyytää? Lomiakin voi limittää vaan tiettyyn pisteeseen, eikä niitä lomatoiveitakaan hirveästi nykyään kuunnella. Toisella voi olla loma toukokuussa ja toisella elokuussa, siinä sitä sit ollaan lapsiperheenä...
Itselle asia ei onneksi vielä ole ajankohtainen, esikoinen täyttää vasta 5. Mutta mietin kyllä nyt jo kannattaako minun edes etsiä mitään vakituista työtä, vaan jatkaa sillä linjalla että olen kesät työttömänä ja nostelen työttömyyskorvauksia...
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Kyllä ymmärrän hyvinkin, että minun tarpeeni pitää loma yhtäaikaa mieheni kanssa on yhtä suuri tarve kuin muiden tarve viettää loma yhdessä lastensa kanssa. Siitä juuri tässä onkin kyse. Minun lomatarpeeni ei ole pienempi eikä vähempiarvoisempi kuin lapsellisten lomatarve. Juurihan kirjoitin, että meillä on 20 samaa työtä tekevää, ja kaikilla työ on yhtä rankkaa. Mutta ne, joilla on lapsia, ei voi olla oikeutettuja parempiin lomiin kuin ne joilla ei ole lapsia.
t. se "narisija"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Lääkäriliitto pitää ihan itse keinotekoista lääkäripulaa yllä. Koulutetaan vaan tuplasti enemmän niin katoaa nuo jumaluuskuvitelmat.
En nyt ota kantaa tuohon jumaluuskuvitelmaväitteeseesi. Mutta työnantajat toimivat vastoin lakia, jos he antavat lapsellisille etusijan loma-ajan valinnoissa, ja lapsettomat saavat valita vasta sen jälkeen siitä mitä jäi jäljelle. Laki edellyttää, että työntekijät ovat tasa-arvoisessa asemassa ja saavat samat edut keskenään riippumatta työntekijän perhestatuksesta.
Miksi sitten tuo valittaja tahtoo etuoikeuden viettää lomansa miehensä kanssa?
Meillä mies on kotona. Joku aina kotona on suuri plussa. Itse saa huolettomasti käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Kyllä ymmärrän hyvinkin, että minun tarpeeni pitää loma yhtäaikaa mieheni kanssa on yhtä suuri tarve kuin muiden tarve viettää loma yhdessä lastensa kanssa. Siitä juuri tässä onkin kyse. Minun lomatarpeeni ei ole pienempi eikä vähempiarvoisempi kuin lapsellisten lomatarve. Juurihan kirjoitin, että meillä on 20 samaa työtä tekevää, ja kaikilla työ on yhtä rankkaa. Mutta ne, joilla on lapsia, ei voi olla oikeutettuja parempiin lomiin kuin ne joilla ei ole lapsia.
t. se "narisija"
On siinä aste-ero. Lapsi tarvitsee vanhempaansa, aikuinen mies kai söilyy hengissä hetken ilman tyttöystäväänsä.
Sitäpaitsi sinä kirjoitit, että vaadit aina sen lomasi tiettyyn aikaan eli et jousta koskaan.
Ja ihan tiedoksi vaan että myös te lapsettomat hyödytte niistä meidän lapsistamme ennen pitkää. Vai pitääkö sitten ruveta rajoittamaan esim yhteiskunnan palveluja sen mukaan, onko tuottanut veronmaksajia vai ei. Minulle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Kyllä ymmärrän hyvinkin, että minun tarpeeni pitää loma yhtäaikaa mieheni kanssa on yhtä suuri tarve kuin muiden tarve viettää loma yhdessä lastensa kanssa. Siitä juuri tässä onkin kyse. Minun lomatarpeeni ei ole pienempi eikä vähempiarvoisempi kuin lapsellisten lomatarve. Juurihan kirjoitin, että meillä on 20 samaa työtä tekevää, ja kaikilla työ on yhtä rankkaa. Mutta ne, joilla on lapsia, ei voi olla oikeutettuja parempiin lomiin kuin ne joilla ei ole lapsia.
t. se "narisija"
On siinä aste-ero. Lapsi tarvitsee vanhempaansa, aikuinen mies kai söilyy hengissä hetken ilman tyttöystäväänsä.
Sitäpaitsi sinä kirjoitit, että vaadit aina sen lomasi tiettyyn aikaan eli et jousta koskaan.
Ja ihan tiedoksi vaan että myös te lapsettomat hyödytte niistä meidän lapsistamme ennen pitkää. Vai pitääkö sitten ruveta rajoittamaan esim yhteiskunnan palveluja sen mukaan, onko tuottanut veronmaksajia vai ei. Minulle sopii.
Haha :D
Meillä ois tuolla koulussa kesällä 1-4-luokkalaisille päiväkerho..eli semmoisia voi katella onko teillä.Mutta meillä on pienet päiväkodissa koko kesän,koska meillä ei ole lomaa..perheen 10-vuotias on leirillä viikon,sitten kerta viikkoon urheilukerhossa joka kestää päivän,itsellä vuorotyö ja välillä arkivapaita ja muuten on sovittu kahden ystävän kanssa ja yhden naapurin että niitä päivinä kun ois ihan yksin pääsis johonkin noista..itse otan tänne sitten omilla vapailla noita kavereitten lapsia vuorostaan.Kyllähän tuo 10-vee pärjää yksin päivän ei siitä oo kiinni,mutta on se pirun tylsää sillä kyllä..siksi keksitty kaikkea..isovanhemmat sanoi et pääsee mökille,mutta ovat sanoneet jo ton 10-vuotta niin en laske sen varaan ollenkaan😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Kyllä ymmärrän hyvinkin, että minun tarpeeni pitää loma yhtäaikaa mieheni kanssa on yhtä suuri tarve kuin muiden tarve viettää loma yhdessä lastensa kanssa. Siitä juuri tässä onkin kyse. Minun lomatarpeeni ei ole pienempi eikä vähempiarvoisempi kuin lapsellisten lomatarve. Juurihan kirjoitin, että meillä on 20 samaa työtä tekevää, ja kaikilla työ on yhtä rankkaa. Mutta ne, joilla on lapsia, ei voi olla oikeutettuja parempiin lomiin kuin ne joilla ei ole lapsia.
t. se "narisija"
On siinä aste-ero. Lapsi tarvitsee vanhempaansa, aikuinen mies kai söilyy hengissä hetken ilman tyttöystäväänsä.
Sitäpaitsi sinä kirjoitit, että vaadit aina sen lomasi tiettyyn aikaan eli et jousta koskaan.
Ja ihan tiedoksi vaan että myös te lapsettomat hyödytte niistä meidän lapsistamme ennen pitkää. Vai pitääkö sitten ruveta rajoittamaan esim yhteiskunnan palveluja sen mukaan, onko tuottanut veronmaksajia vai ei. Minulle sopii.
Totta, että kirjoitin, että en jousta. Satun olemaan työelämässä sellaisessa asemassa, että en joudu joustamaan. Saan nimittäin aina halutessani uuden hyvän työpaikan, minua jopa pyydetään töihin ja pääsen sanelemaan ehtoja. Tiedän, että se on harvinaista. Mutta miksi joustaisin jos voin olla hyvin joustamatta? En elä työlleni enkä työkavereilleni. Elän vapaa-ajalleni.
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää nyt joku edes yksi syy sille, miksi lapsettomien muka pitäisi joustaa omissa loma-ajoissaan lapsia omaavien takia? Ja miksi muka ne joilla on lapsia ei joutuisi joustamaan yhtä paljon kuin lapsettomat???
Ja syyksi ei kelpaa lapsettomalle se, että "sitten kun sinulla on lapsia niin lapsettomat joustaa sinun takia". Ensinnäkin itse olen kärsinyt lapsettomuudesta pitkään, lasta on haaveiltu ja yritetty ja lapsettomuutta surtu.. Osa lapsettomista taas ei ikinä haluakaan saada lapsia. Eli oli sitten tahattomasti tai tahallaan lapseton, niin sitä aikaa ei monesti koskaan tule, jolloin niitä omia lapsia joskus muka olisi.
Puolin ja toisin. Me saamme kollegoiden kanssa melko vapaasti päättää lomamme, jonkun on oltava töissä. Mä olen ainoa jolla lapsia ja juuri nyt alakoululaisia, kummasti kaikki ymmärtävät että mun lomat on sen 2,5kk aikana kun lapsella on loma. Toisaalta olen pätkinyt lomani kun sinkulla oli matkasuunnitelmia heinäkuulle ja lapseni isä oli myös lomalla samaan aikaan. Jos ihan itse saisin loma-aikani valita, se olisi koulujen alusta syyskuulle.... mutta nyt on mentävä näin.
Kaverilleni osui aikoinaan tuo pahin mahdollinen tilanne: juuri eronnut yh, lapsi ekaluokalla koulussa ja kesäloma toukokuussa, isovanhemmat vielä työelämässä. Kyllä sitä silloinkin päiviteltiin porukalla, mutta porukalla siitä myös selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää nyt joku edes yksi syy sille, miksi lapsettomien muka pitäisi joustaa omissa loma-ajoissaan lapsia omaavien takia? Ja miksi muka ne joilla on lapsia ei joutuisi joustamaan yhtä paljon kuin lapsettomat???
Ja syyksi ei kelpaa lapsettomalle se, että "sitten kun sinulla on lapsia niin lapsettomat joustaa sinun takia". Ensinnäkin itse olen kärsinyt lapsettomuudesta pitkään, lasta on haaveiltu ja yritetty ja lapsettomuutta surtu.. Osa lapsettomista taas ei ikinä haluakaan saada lapsia. Eli oli sitten tahattomasti tai tahallaan lapseton, niin sitä aikaa ei monesti koskaan tule, jolloin niitä omia lapsia joskus muka olisi.
Selitä sinä miksi joku lapseton haluaa sen heinäkuun. Itse en ikinä halunnut ennen lapsia lomaa i silloin koska matkustelu on paljon mukavampaa muulloin. Ja halvempaa.
Siksi koska heinäkuussa suomessa on parhaimmat kesäsäät (eniten hellepäiviä, vähiten sadepäiviä, järvien vedet lämpöisimmät). Siksi koska lapsettoman kesäharrastukset kohdistuu juurikin noihin sääriippuvaisiin asioihin, niitä ei voi toukokuussa harrastaa. Siksi koska suurin osa kesätapahtumista on juurikin heinäkuussa. Siksi koska moni lapseton ei todellakaan matkustele pakettimatkoilla, joiden hinnat tosiaan nousee sesongiksi, vaan tekee omatoimimatkoja, joiden hinnat ei riipu siitä onko heinäkuu vai elokuu. Siksi koska lapsettomat haluavat yhteensovittaa lomansa samaan aikaan kuin lähipiirissä muillakin on loma, jotta voidaan reissata yhdessä, ja suomessa nyt heinäkuu on se lomakuukausi, jolloin suurin osa lomailee. Siksi koska suomessa moni kesäjuttu on auki vain juhannuksesta heinäkuun loppuun. Siksi koska moni lapseton mökkeilee, ja mökin kesä nyt on heinäkuussa, silloin on ne perunasadot ja mansikkasadot ja kukat kauneimmillaan jne. Siksi koska monen lapsettoman naisen avo/aviomies on työpaikassa, joka on kiinni heinäkuun eli mies on käsketty lomalle juuri heinäkuuksi ja tietysti haluaa aviomiehensä kanssa sen lomansa viettää. Jne.
AMEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Kyllä ymmärrän hyvinkin, että minun tarpeeni pitää loma yhtäaikaa mieheni kanssa on yhtä suuri tarve kuin muiden tarve viettää loma yhdessä lastensa kanssa. Siitä juuri tässä onkin kyse. Minun lomatarpeeni ei ole pienempi eikä vähempiarvoisempi kuin lapsellisten lomatarve. Juurihan kirjoitin, että meillä on 20 samaa työtä tekevää, ja kaikilla työ on yhtä rankkaa. Mutta ne, joilla on lapsia, ei voi olla oikeutettuja parempiin lomiin kuin ne joilla ei ole lapsia.
t. se "narisija"
On siinä aste-ero. Lapsi tarvitsee vanhempaansa, aikuinen mies kai söilyy hengissä hetken ilman tyttöystäväänsä.
Sitäpaitsi sinä kirjoitit, että vaadit aina sen lomasi tiettyyn aikaan eli et jousta koskaan.
Ja ihan tiedoksi vaan että myös te lapsettomat hyödytte niistä meidän lapsistamme ennen pitkää. Vai pitääkö sitten ruveta rajoittamaan esim yhteiskunnan palveluja sen mukaan, onko tuottanut veronmaksajia vai ei. Minulle sopii.
Totta, että kirjoitin, että en jousta. Satun olemaan työelämässä sellaisessa asemassa, että en joudu joustamaan. Saan nimittäin aina halutessani uuden hyvän työpaikan, minua jopa pyydetään töihin ja pääsen sanelemaan ehtoja. Tiedän, että se on harvinaista. Mutta miksi joustaisin jos voin olla hyvin joustamatta? En elä työlleni enkä työkavereilleni. Elän vapaa-ajalleni.
Ja sitten kyselet ihmeissäsi että miksi sinua haukuttiin onanapaiseksi tolloksi😂😂😂
Työnantajasi rikkoo lakia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapurusto aikoo hoitaa asian siten, että minä kotiäiti (vauva 3 kk) olen joka tapauksessa kotona, joten 7v ja 9v kaverit "tulevat vähän leikkimään". Oletusarvoisesti olen se aikuinen, joka kaveripohjalta katsoo muiden lasten perään. Hei 4.6. me lähdemme koko kesäksi maalle mummolaan, siinäpä sitten pärjäävät naapurin lapset ilman hoitajaa.
Kukaan ei ole sanonut minulle suoraa, mutta moni on todennut, että tosikiva, kun olet vapaalla, voi lapsi tulla leikkimään, jos ei jaksa yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Kyllä ymmärrän hyvinkin, että minun tarpeeni pitää loma yhtäaikaa mieheni kanssa on yhtä suuri tarve kuin muiden tarve viettää loma yhdessä lastensa kanssa. Siitä juuri tässä onkin kyse. Minun lomatarpeeni ei ole pienempi eikä vähempiarvoisempi kuin lapsellisten lomatarve. Juurihan kirjoitin, että meillä on 20 samaa työtä tekevää, ja kaikilla työ on yhtä rankkaa. Mutta ne, joilla on lapsia, ei voi olla oikeutettuja parempiin lomiin kuin ne joilla ei ole lapsia.
t. se "narisija"
On siinä aste-ero. Lapsi tarvitsee vanhempaansa, aikuinen mies kai söilyy hengissä hetken ilman tyttöystäväänsä.
Sitäpaitsi sinä kirjoitit, että vaadit aina sen lomasi tiettyyn aikaan eli et jousta koskaan.
Ja ihan tiedoksi vaan että myös te lapsettomat hyödytte niistä meidän lapsistamme ennen pitkää. Vai pitääkö sitten ruveta rajoittamaan esim yhteiskunnan palveluja sen mukaan, onko tuottanut veronmaksajia vai ei. Minulle sopii.
Totta, että kirjoitin, että en jousta. Satun olemaan työelämässä sellaisessa asemassa, että en joudu joustamaan. Saan nimittäin aina halutessani uuden hyvän työpaikan, minua jopa pyydetään töihin ja pääsen sanelemaan ehtoja. Tiedän, että se on harvinaista. Mutta miksi joustaisin jos voin olla hyvin joustamatta? En elä työlleni enkä työkavereilleni. Elän vapaa-ajalleni.
Ja sitten kyselet ihmeissäsi että miksi sinua haukuttiin onanapaiseksi tolloksi😂😂😂
Työnantajasi rikkoo lakia.
Olehan nyt rehellinen itsellesi. Jokainen, joka on kanssani vastaavassa asemassa ei jousta. Jokainen, joka voi hyvin olla joustamatta lomissaan ei jousta. Kaikille loma on tärkeää, ja jos on mahdollista saada lomansa silloin kun haluaa niin tottakai sen ottaa silloin. Voi toki olla, että se on omanapaista ja tolloa, mutta jokainen ihminen on vastaavassa asemassa sitten sellainen omanapainen tollo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Kyllä ymmärrän hyvinkin, että minun tarpeeni pitää loma yhtäaikaa mieheni kanssa on yhtä suuri tarve kuin muiden tarve viettää loma yhdessä lastensa kanssa. Siitä juuri tässä onkin kyse. Minun lomatarpeeni ei ole pienempi eikä vähempiarvoisempi kuin lapsellisten lomatarve. Juurihan kirjoitin, että meillä on 20 samaa työtä tekevää, ja kaikilla työ on yhtä rankkaa. Mutta ne, joilla on lapsia, ei voi olla oikeutettuja parempiin lomiin kuin ne joilla ei ole lapsia.
t. se "narisija"
On siinä aste-ero. Lapsi tarvitsee vanhempaansa, aikuinen mies kai söilyy hengissä hetken ilman tyttöystäväänsä.
Sitäpaitsi sinä kirjoitit, että vaadit aina sen lomasi tiettyyn aikaan eli et jousta koskaan.
Ja ihan tiedoksi vaan että myös te lapsettomat hyödytte niistä meidän lapsistamme ennen pitkää. Vai pitääkö sitten ruveta rajoittamaan esim yhteiskunnan palveluja sen mukaan, onko tuottanut veronmaksajia vai ei. Minulle sopii.
Totta, että kirjoitin, että en jousta. Satun olemaan työelämässä sellaisessa asemassa, että en joudu joustamaan. Saan nimittäin aina halutessani uuden hyvän työpaikan, minua jopa pyydetään töihin ja pääsen sanelemaan ehtoja. Tiedän, että se on harvinaista. Mutta miksi joustaisin jos voin olla hyvin joustamatta? En elä työlleni enkä työkavereilleni. Elän vapaa-ajalleni.
Ja sitten kyselet ihmeissäsi että miksi sinua haukuttiin onanapaiseksi tolloksi😂😂😂
Työnantajasi rikkoo lakia.
Olehan nyt rehellinen itsellesi. Jokainen, joka on kanssani vastaavassa asemassa ei jousta. Jokainen, joka voi hyvin olla joustamatta lomissaan ei jousta. Kaikille loma on tärkeää, ja jos on mahdollista saada lomansa silloin kun haluaa niin tottakai sen ottaa silloin. Voi toki olla, että se on omanapaista ja tolloa, mutta jokainen ihminen on vastaavassa asemassa sitten sellainen omanapainen tollo.
Työnantajasi rikkoo lakia.
Mä oon lapseton ja mä ymmärrän että pieni lapsi ei voi olla yksin koko kesälomaansa. Jos joutuisin sellaisen tilanteen eteen, että mun pitäisi joustaa omasta lomastani että joku vanhempi pääsis hoitamaan lastansa lomalle, niin en tiedä. Olen aika itsekäs, erityisesti tuo kesäloma on tosi tärkeä. Mutta jos mulla ei olis mitään suunniteltua, ja joutuisin joustamaan vaan vähän, niin tottakai joustaisin. Mutta jos mulla olis vaikka heinäkuu lomaa, ja pitäis vaihtaa se toukokuuhun, niin en valitettavasti suostuisi :( Siis ainakaan koko lomaani vaihtamaan. Viikon esimerkiksi voisin vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää nyt joku edes yksi syy sille, miksi lapsettomien muka pitäisi joustaa omissa loma-ajoissaan lapsia omaavien takia? Ja miksi muka ne joilla on lapsia ei joutuisi joustamaan yhtä paljon kuin lapsettomat???
Ja syyksi ei kelpaa lapsettomalle se, että "sitten kun sinulla on lapsia niin lapsettomat joustaa sinun takia". Ensinnäkin itse olen kärsinyt lapsettomuudesta pitkään, lasta on haaveiltu ja yritetty ja lapsettomuutta surtu.. Osa lapsettomista taas ei ikinä haluakaan saada lapsia. Eli oli sitten tahattomasti tai tahallaan lapseton, niin sitä aikaa ei monesti koskaan tule, jolloin niitä omia lapsia joskus muka olisi.
Selitä sinä miksi joku lapseton haluaa sen heinäkuun. Itse en ikinä halunnut ennen lapsia lomaa i silloin koska matkustelu on paljon mukavampaa muulloin. Ja halvempaa.
Siksi koska heinäkuussa suomessa on parhaimmat kesäsäät (eniten hellepäiviä, vähiten sadepäiviä, järvien vedet lämpöisimmät). Siksi koska lapsettoman kesäharrastukset kohdistuu juurikin noihin sääriippuvaisiin asioihin, niitä ei voi toukokuussa harrastaa. Siksi koska suurin osa kesätapahtumista on juurikin heinäkuussa. Siksi koska moni lapseton ei todellakaan matkustele pakettimatkoilla, joiden hinnat tosiaan nousee sesongiksi, vaan tekee omatoimimatkoja, joiden hinnat ei riipu siitä onko heinäkuu vai elokuu. Siksi koska lapsettomat haluavat yhteensovittaa lomansa samaan aikaan kuin lähipiirissä muillakin on loma, jotta voidaan reissata yhdessä, ja suomessa nyt heinäkuu on se lomakuukausi, jolloin suurin osa lomailee. Siksi koska suomessa moni kesäjuttu on auki vain juhannuksesta heinäkuun loppuun. Siksi koska moni lapseton mökkeilee, ja mökin kesä nyt on heinäkuussa, silloin on ne perunasadot ja mansikkasadot ja kukat kauneimmillaan jne. Siksi koska monen lapsettoman naisen avo/aviomies on työpaikassa, joka on kiinni heinäkuun eli mies on käsketty lomalle juuri heinäkuuksi ja tietysti haluaa aviomiehensä kanssa sen lomansa viettää. Jne.
En minä lapsellinen sitä heinäkuuta kyttää. Kunhan olis nyt loma koulujen loma-ajan sisällä. Ja kyllä monissa työpaikoissa tämä on ihan mahdollista normaalilla lomakierrolla. Meillä ainakin kesälomat sijoittuvat kesä-elokuulle. Hankalin on tietysti se elokuu, koska puolet lomasta on sitten silloin, kun koulut ovat jo allkaneet. En ymmärrä tätä kauheaa rutinaa. Ei meidän töissä ainakaan kenelläkään ole lomaa AINA heinäkuussa, enkä ole kuullut, että kukaan sellaista edes olisi vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokaluokkalaisella 2 viikkoa mll:n päiväleiriä, viikko mummulla, minä olen lomalla kolme viikkoa (tässä vaiheessa päiväkotilainen jää lomalle), koko perheen yhteistä lomaa on viikko ja sitten mies on lomalla lapsen koulun alkuun asti, jolloin myös nuorempi palaa päiväkotiin. Kiva olis pitää perheen kesken enemmän lomaa, mut minkäs teet. Tähän pitää nyt vaan tyytyä. Joskus kyllä mielessä kiehuu, kun lapsettomat työkaverit ei saa ihan just siinä kohtaa pidettyä lomaansa kun haluaisivat ja itkevät sitä kun saavat olla vain kolme viikkoa yhtäaikaa lomalla tyttö/poikaystävän kanssa.
Minä teen henkisesti hyvin rankkaa auttamistyötäni lähinnä lomien takia. Tai siis lomat mielessä, yhteinen loma miehen kanssa on oikeastaan ainoa, millä jaksan työtäni tehdä. Olen siis lapseton. Työpäivien pituus matkoineen on yli 10 tuntia. Jos en saisi lomaa silloin kun haluan ja yhtä aikaa mieheni kanssa, en pystyisi työhöni enää. Meillä on töissä 20 työntekijää, jotka tekee tätä samaa työtä, ja yhtä henkisesti rankkaa se on heilläkin, välillä jopa uhrautumista, jotta voi työkseen auttaa muita. Noin puolella työntekijöistämme on lapsia. Ymmärrän kyllä, että hekin haluavat lomaa silloin kuin haluavat, ja heillä varmaan on vaikeaa järjestää lasten hoitoa. Mutta ei empatiani heitä kohtaan saa minua jaksamaan omaa työtäni yhtään sen enempää tai paremmin. Olen oikeasti suunnilleen romahduspisteessä työni kanssa välillä (ja myös muut meillä on), ja loma haluamaani aikaan on ainoa pelastus. En pysty joustamaan siitä, vaikka kuinka ymmärtäisin lastenhoidon hankaluuden. No, meillä alkaa töissä huhtikuussa kovat riidat, koska kaikki eivät voi lomailla kesä/heinäkuussa. Jokavuotinen sota. Jos joskus tulee eteen vuosi, että en saa lomaani silloin kuin toivon, joudun irtisanoutumaan. Tiedän, että en ole korvaamaton, mutta uuden työntekijän perehdyttäminen samaan ammattitaitoon vie useita vuosia. Ai mitäkö teen jos saan joskus lapsia? Joudun varmaan irtisanoutumaan tästä työstä, ja menemään johonkin henkisesti ei niin rankkaan työhön.
Kai käsität että olet naurettava.
En käsitä. Kertoisitko miten olen naurettava?
Omanapainen, lapsellinen, epäkypsä, naiivi, itsekeskeinen tollo. Siten.
:D niinkö? Työni ja ammattini on auttaa muita ihmisiä, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Olenko siis itsekeskeinen ja omanapainen kun teen hyvin raskasta auttamistyötä?
Vai siksikö olen naiivi ja itsekeskeinen, kun sanon että tarvitsen lomaa mieheni kanssa, jotta jaksan sitä rankkaa työtä tehdä?
Vai siksikö olen lapsellinen ja omanapainen ja tollo kun en ole valmis joustamaan omasta elämästäni niiden takia, joilla on lapsia? Pitäisikö minun olla se joka joustaa, koska minulla ei ole lapsia? Miksi minun elämä on vähempiarvoinen?
Kirjoituksestasi huokuu tavaton tyhmyys. Mahdoton kuvitella että sinulla oikeasti on kenellekään mitään annettavaa. Kuulostat ihan lääkäriltä.
Avaisitko vähän millä tavalla se "tavaton tyhmyys" kirjoituksestani huokuu? Jos tuollaista väität niin joudut kyllä perustelemaan väitteesi. Muuten tyhmäksi ja tolloksi nimitteleminen on sinun taholtasi vain kiusaamista.
Siraanhoitaja se on. Ovat juuri tuollaisia vastaanpanijoita.
No oli se sitten lääkäri tai sairaanhoitaja, niin kiität kyllä luojaasi kun lapsesi loukkaantuu onnettomuudessa ja se lääkäri ja sairaanhoitaja on parsimassa sitä lastasi sairaalassa kasaan ja pelastamassa sen lapsesi henkeä. Joten mietippä nyt uudelleen, että ansaitseeko auttajat lomaa haluamaansa aikaan, oli niillä sitten lapsia itsellä tai ei. Mieti tilannetta, jossa ei olisi enää hoitajia ja lääkäreitä, koska kukaan ei jaksaisi sitä työtä tehdä..
Hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä ja poliiseja ainakin tarvitaan 24/7 joka päivä. Kukaan heistä ei voi valita omia loma-aikojaan, jonkun pitää olla töissä lomat ja juhlapyhät joka tapauksessa. Tämä narisija ei ymmärrä, että hanen tarpeensa pitää loma yhtäaikaa miehensä kanssa ei ole sen suurempi eikä pienempi kuin muiden tarve pitää lomansa yhdessä lasten kanssa. Ja ihan varmasti kaikki samassa työssä ovat yhtä kuormittavissa olosuhteissa, ei se työ sen helpompaa ole lapsellisillekaan. Ko. työpaikassa riidellään lomista ja kyllä tuo narisija riitelee siellä muiden mukana, vaikkakin yrittää ratsastaa omalla erinomaisuudellaan ja sillä, että hänen MIEHENSÄ lomat ovat johonkin tiettyyn aikaan. Tahdon olla MIEHENI kanssa on yhtä itsekästä kuin tahdon olla LASTENI kanssa, tosin mitä lapsiin tulee niin he tarvitsevat seuraa eri syystä kuin tuo aviopari.
Kyllä ymmärrän hyvinkin, että minun tarpeeni pitää loma yhtäaikaa mieheni kanssa on yhtä suuri tarve kuin muiden tarve viettää loma yhdessä lastensa kanssa. Siitä juuri tässä onkin kyse. Minun lomatarpeeni ei ole pienempi eikä vähempiarvoisempi kuin lapsellisten lomatarve. Juurihan kirjoitin, että meillä on 20 samaa työtä tekevää, ja kaikilla työ on yhtä rankkaa. Mutta ne, joilla on lapsia, ei voi olla oikeutettuja parempiin lomiin kuin ne joilla ei ole lapsia.
t. se "narisija"
On siinä aste-ero. Lapsi tarvitsee vanhempaansa, aikuinen mies kai söilyy hengissä hetken ilman tyttöystäväänsä.
Sitäpaitsi sinä kirjoitit, että vaadit aina sen lomasi tiettyyn aikaan eli et jousta koskaan.
Ja ihan tiedoksi vaan että myös te lapsettomat hyödytte niistä meidän lapsistamme ennen pitkää. Vai pitääkö sitten ruveta rajoittamaan esim yhteiskunnan palveluja sen mukaan, onko tuottanut veronmaksajia vai ei. Minulle sopii.
Totta, että kirjoitin, että en jousta. Satun olemaan työelämässä sellaisessa asemassa, että en joudu joustamaan. Saan nimittäin aina halutessani uuden hyvän työpaikan, minua jopa pyydetään töihin ja pääsen sanelemaan ehtoja. Tiedän, että se on harvinaista. Mutta miksi joustaisin jos voin olla hyvin joustamatta? En elä työlleni enkä työkavereilleni. Elän vapaa-ajalleni.
Ja sitten kyselet ihmeissäsi että miksi sinua haukuttiin onanapaiseksi tolloksi😂😂😂
Työnantajasi rikkoo lakia.
Olehan nyt rehellinen itsellesi. Jokainen, joka on kanssani vastaavassa asemassa ei jousta. Jokainen, joka voi hyvin olla joustamatta lomissaan ei jousta. Kaikille loma on tärkeää, ja jos on mahdollista saada lomansa silloin kun haluaa niin tottakai sen ottaa silloin. Voi toki olla, että se on omanapaista ja tolloa, mutta jokainen ihminen on vastaavassa asemassa sitten sellainen omanapainen tollo.
Työnantajasi rikkoo lakia.
Rikkoo tai ei riko. Mutta jos rikkoo, niin se ei ole minun ongelmani. Työnantajani vastaa itse tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lapseton ja mä ymmärrän että pieni lapsi ei voi olla yksin koko kesälomaansa. Jos joutuisin sellaisen tilanteen eteen, että mun pitäisi joustaa omasta lomastani että joku vanhempi pääsis hoitamaan lastansa lomalle, niin en tiedä. Olen aika itsekäs, erityisesti tuo kesäloma on tosi tärkeä. Mutta jos mulla ei olis mitään suunniteltua, ja joutuisin joustamaan vaan vähän, niin tottakai joustaisin. Mutta jos mulla olis vaikka heinäkuu lomaa, ja pitäis vaihtaa se toukokuuhun, niin en valitettavasti suostuisi :( Siis ainakaan koko lomaani vaihtamaan. Viikon esimerkiksi voisin vaihtaa.
Näinhän se on. Jokainen meistä on aika itsekäs sellaisten asioiden suhteen, jotka on itselle tärkeitä ja rakkaita. En nyt tarkoita sinua, mutta moni on valinnut lapsettomuuden juurikin itsekkäistä syistä eli siksi, että arvottaa omat lomat ja oman vapauden ja oman vapaa-ajan niin korkealle, että ei halua niistä joustaa esim. lasten takia. Ja se on ihan ok. Jokaisella on oikeus valita oma elämäntyylinsä mahdollisuuksien tarjoamissa puitteissa.
Jos ennen koulua on mennyt päivähoitomaksuihin yli 2000€ vuodessa, niin miten muka ei ole sitten varaa palkata jotain teiniä lapselle hoitajaksi kuukaudeksi tai pariksi?
Me ollaan jaettu kesä erillisiin lomiin, 8 viikkoa. Pari viikkoa jotenkin sumplitaan mummon kanssa. Nyt onneksi eskarilaisella on teinisisaruksiakin sitten auttamassa. Ei olle vuosiin pidetty yhteisät lomaa, mutta meillä on työkin yhteistä eli lomat voidaan erikseen ollakkin. Itse olen ottanut vielä lomarahatkin vapaana, että varmaan saa olla mahdollisimman paljon lasten kanssa kotona.