Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä hoidetaan lapsen hoitojärjestelyt kesällä jos molemmat vanhemmat töissä (koululainen)
22.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/perhe/201705222200154687_pr.shtml
Tästä artikkelista tuli mieleen. Kuka muka pystyy 2,5 kuukautta järkkäämään alakouluikäiselle päivittäisen hoidon, jos ei ole mummoja tms ketä voisi pyytää? Lomiakin voi limittää vaan tiettyyn pisteeseen, eikä niitä lomatoiveitakaan hirveästi nykyään kuunnella. Toisella voi olla loma toukokuussa ja toisella elokuussa, siinä sitä sit ollaan lapsiperheenä...
Itselle asia ei onneksi vielä ole ajankohtainen, esikoinen täyttää vasta 5. Mutta mietin kyllä nyt jo kannattaako minun edes etsiä mitään vakituista työtä, vaan jatkaa sillä linjalla että olen kesät työttömänä ja nostelen työttömyyskorvauksia...
Kommentit (344)
Entäs jos lapsi on ns. erityislapsi? Sellaista ei oikein voi laittaa kesäleirille.. Toki poikkeuksia on, mutta pääsääntöisesti siitä ei tulisi oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei 7-vuotias tarvitse enää päivähoitoa. 7-vuotias on jo kouluikäinen. Itsekin olin kesät lapsena kotona, kunnes vanhemmat tulivat kotiin, ei mitään ongelmaa.
Sama juttu oli omien lasteni kanssa. Ei mulla matalapalkkaisena yksinhuoltajana olisi ollut varaa palkata lastenhoitajaa. Vuokrat olisi jääneet maksamatta, jos olisin palkannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa erilaisia leirejä . Entä mummot ja ukit?
Ei kaikilla ole mitään mummojen ja ukkien armeijoita. Meillä elossa on vain miehen isä ja hänellä on alzheimer, eikä hän muista edes omaa nimeään ja poikansakin vain hetkittäin. Asuukin 300 kilsan päässä.
Anteeksi että nauratti, äidilläni sama sairaus niin voin vain kuvitella tilanteen. Äiti on jo hoitolaitoksessa mutta mun lapset jo teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää kyllä lapsen hankkiminen maksaakin jotain.
Tätä voisi ajatella silloin kun ryhtyy sitä lasta hankkimaan. Ihan kaikkea ei yhteiskunta hoida. Jos ei ole varaa maksaa opiskelijalle mitään edes muutaman viikon lapsenhoidosta, eikä ole taitoa luoda tukiverkostoja, ei pitäisi lapsia hankkia.
Minä haluaisin ratkaista asian omalla kohdallani niin, että ottaisin palkatonta vapaata töistä vuosiloman lisäksi. Eli hoitaisin lapseni itse omalla kustannuksellani. Mutta kun työnantaja ei myönnä edes päivää palkatonta vapaata, ja lomat kiertää siten että se vuosiloma saattaa jonain vuonna osua toukokuulle tai elokuulle (koulun alkamisen jälkeiselle ajalle), ja loman ajankohtaan ei voi vaikuttaa. Mielestäni ratkaisu ei ole se, että yhteiskunta järjestää "päiväkodin" lapsille kesän ajaksi vaan se, että työpaikat joustaa työn ja perheen yhteensovittamisessa. Olen töissä kunnalla, ja silti tilanne on tämä. Moni luulee, että kunta on ns. suojatyöpaikka, jossa on pitkät vapaat jne, mutta niin ei todellakaan ole, voittoa tavoittelematon kuntatyönantajani ei jousta tipan tippaa vaikka tietää että lasten takia tarvisin joustoa ja olen sitä sata kertaa pomolta pyytänyt noiden palkattomien vapaiden muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Mites tää ennen oli... Hmmm. Mä taisin olla kouluikäsenä KAVEREITTEN KANSSA! Kesäpäivät pitkät rannalla, puistossa jne jne.. Oli ihanat kesät. Vapaus ja ikuinen auringon paiste. Vanhemmat lomalla aina heinäkuussa. Nykyään tehdään KAIKESTA ongelma ja lapsi ei saisi olla hetkeäkään ilman aikuista...
T. Äiti vm 79
Tänä päivänä meillä on ihana lastensuojelu ja kyttäävät naapurit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meillä oli lapset suunnilleen koulun aloitusiässä, niin meidän vahempien lomat pidettiin peräkkäin, mutta eihän sekään riitä lähellekkään lasten lomaksi, sen lisäksi saatiin viikko pari hoitoapua isovanhemmilta ja käytettiin myös lapsenvahtia joille maksettiin lasten paimentamisesta.
Kun itse olin pikkukoululainen 80-luvun alussa, niin oli ihan mahdollista olla kotona kesällä (yksin) kun vanhemmat oli töissä. Asuimme alueella, jossa ei ollut isoja teitä, ja kioskille ja jopa parin tunnin urheilupäiväleirille pääsi ylittämättä yhtään autotietä. Naapurustossa asui paljon lapsia, joiden vanhemmat oli tuttuja, ja osa oli kotona, ja naapurin mummot oli kotona myös ja heiltäkin sai apua koska vain jos tarvitsi. Maailma oli silloin ihan erilainen paikka, ainakin sillä asuinseudulla..
Nyt asumme alueella, jossa on paljon liikennettä, ja lähimpään jätskikauppaan on vähän vaarallinen reitti. Kerrostalossamme vaihtuu asukkaat tiuhaan, eikä ne ole tuttuja. Leirejä on paljonkin, mutta lapsen pitäisi mennä niille itse joko lähijunalla tai bussilla (lapsi ei ole tottunut niitä käyttämään, koska kouluun on kävelymatka). Täällä hilluu puistoissa kaikenlaisia narkkareita, joiden kanssa en soisi lapseni joutuvan kontaktiin. Ei lasta voi täällä jättää yksin päiväksi, oma työpäivä on yli 10 tuntia matkoineen. Tervetuloa siis vaan pk-seudulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites tää ennen oli... Hmmm. Mä taisin olla kouluikäsenä KAVEREITTEN KANSSA! Kesäpäivät pitkät rannalla, puistossa jne jne.. Oli ihanat kesät. Vapaus ja ikuinen auringon paiste. Vanhemmat lomalla aina heinäkuussa. Nykyään tehdään KAIKESTA ongelma ja lapsi ei saisi olla hetkeäkään ilman aikuista...
T. Äiti vm 79
Niin. Vaatimukset on toiset. Äideiltä vaaditaan aina vaan enemmän ja enemmän ja enemmän. Joka puolella.
Juuri eilen MLL suositteli, että alle 13-vuotias ei olisi kesälomalla yksin ilman aikuista. Siis edes isomman sisaruksen seura ei käy.
Minun nuoruudessani tuonikäiset oli jo täyttä häkää itse kesätöissä lapsenvahteina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa erilaisia leirejä . Entä mummot ja ukit?
Ei kaikilla ole mitään mummojen ja ukkien armeijoita. Meillä elossa on vain miehen isä ja hänellä on alzheimer, eikä hän muista edes omaa nimeään ja poikansakin vain hetkittäin. Asuukin 300 kilsan päässä.
Jep. Ja vaikka olisikin mummojen ja ukkien armeija, niin nykypäivän isovanhemmat eivät halua tai viitsi auttaa. Meillä 4 tervettä eläkkeellä olevaa ja nuorehkoa (60-65v) isovanhempaa, joista kukaan ei ole nyt 10v aikana koskaan sekuntiakaan auttaneet mitenkään tai hoitaneet hetkeäkään lapsenlapsiaan. Kuulemma 'elävät nyt itselleen' ja 'kukin hoitakoon omansa'. (Sivuhuomautus: itse hoidattivat omat lapsensa omilla vanhemmillaan, kaikki kesät ja lomat olin mummoloissa, mutta tämä asia on kokonaan päässyt unohtumaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää kyllä lapsen hankkiminen maksaakin jotain.
Tätä voisi ajatella silloin kun ryhtyy sitä lasta hankkimaan. Ihan kaikkea ei yhteiskunta hoida. Jos ei ole varaa maksaa opiskelijalle mitään edes muutaman viikon lapsenhoidosta, eikä ole taitoa luoda tukiverkostoja, ei pitäisi lapsia hankkia.
Eiköhän kaikki sen tiedä. Se ettei yhteiskunta hoida enää mitään on kyllä ollut minulle yllätys.
Koulut on homeessa, päivähoito kuralla, terveydenhuoltoon ei pääse, hammasoiontaan pitää viedä yksityiselle, työelämä ei tule yhtikäs missään vastaan mutta kotiäiti on kivitettävä loinen...
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten nykyään vanhemmat eivät voi palkata opiskelijaa edes 1-2kk hoitamaan lapsia, kun ennen kunnallista päivähoito-oikeutta, oli lähes kaikilla lastenhoitaja kotona tai yksityinen perhepäivähoitaja, jos molemmat vanhemmat olivat työelämässä.
Äitini mukaan, hänen lähes koko palkka meni apulaiselle, mutta ei voinut kotiinkaan jäädä, kun meni työpaikka ja sen jälkeen työllistyminen oli lähes mahdotonta ja oli vielä maksettavana opintolainat.
No mitä luulet nykyvanhempien tekevän. Kyllä me ostettu lastenhoitoa ihan esikoisen vauva-ajoista asti.
En tiedä milloin äitisi on elänyt mutta jos on suuria ikäluokkia eli 70-luvun äiti niin kyllä heittää väritettyä tarinaa sinulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille on palkattu hoitaja kotiin, nuori opiskelija kesäkuukausien ajaksi. Näin oli jo silloin, kun lapset oli päiväkodissa, koska halusimme lapsille huolettoman kesän.
Ja palkan saa vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä.
Ja samaa hoitajaa on käytetty kun tarvitsemme hoitoapua.
Molempien isovanhemmat ovat vielä mukana työelämässä, emmekä oleta saavamme apua, vaikka välit ovat läheiset.
Tätä samaa tein minä, kolmisenkymmentä vuotta sitten. Yksinhuoltajaksi jouduin, lomaa oli 4 viikkoa ja lopulle palkkasin lapsia vanhemman koululaisen. Ihan omalla rahalla piti maksaa, ei saanut verohelpotuksia. Lapset tein 24- ja 26-vuotiaana, ja osasin kyllä ottaa huomioon, että kouluikäisenä pitää kesähoito järjestää.
Hieman on nykyään uusavuttomuutta ilmassa, kun kaikki tuntuu tulevan yllätyksenä.
Harvalla on suht lähellä asuvia kotona olevia mummoja ja vaareja. Monen omat vanhemmat ovat vielä työelämässä :D . Ei kuusikymppiset naiset mitään kotimummoja nykyään ole vaan ihan täyttä työpäivää yleensä tekevät.. Toki heilläkin on vuosilomat, mutta aktiivisina työikäisinä haluavat käyttää ne erilaiseen matkusteluun ym eikä todellakaan hoitotätinä olemiseen kotona. He kokevat, että heillä on nyt "toinen nuoruus" kun vihdoin on rahaa ja omat lapset lentäneet pesästä ja terveyttä vielä jäljellä, eli kaikki vapaa-aika käytetään nyt aktiivisesti golfreissuihin espanjaan ja kulttuurimatkoihin pariisiin jne.
No, meillä isovanhemmista on elossa enää yksi. Ja hän asuu 400 kilometrin päässä... Ja viettää vapaa-aikansa ostamallaan vapaa-ajan asunnossa espanjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika lähtee mökille juhannukseen asti joilloin minun lomani alkaa. Mieheni sai 2 viikkoa lomaa juhannuksesta ja loput syyskuussa joten aika pulassa ollaan. Miehen töissä hän ainoa jolla 7-vuotias lapsi ja muilla teini-ikäisiä joten oli aika sikamainen teko laittaa syyskuussa lomaa varsinkin kun kukaan ei ole kesäkuun alussa vielä lomalla.
Itse palaan heinäkuun lopussa töihin ja siitä ei vielä tietoa miten edetään mutta onneksi isovanhemmat pystyvät auttamaan ja kesäkuun alku on onneksi hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on palkattu hoitaja kotiin, nuori opiskelija kesäkuukausien ajaksi. Näin oli jo silloin, kun lapset oli päiväkodissa, koska halusimme lapsille huolettoman kesän.
Ja palkan saa vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä.
Ja samaa hoitajaa on käytetty kun tarvitsemme hoitoapua.
Molempien isovanhemmat ovat vielä mukana työelämässä, emmekä oleta saavamme apua, vaikka välit ovat läheiset.
Tätä samaa tein minä, kolmisenkymmentä vuotta sitten. Yksinhuoltajaksi jouduin, lomaa oli 4 viikkoa ja lopulle palkkasin lapsia vanhemman koululaisen. Ihan omalla rahalla piti maksaa, ei saanut verohelpotuksia. Lapset tein 24- ja 26-vuotiaana, ja osasin kyllä ottaa huomioon, että kouluikäisenä pitää kesähoito järjestää.
Hieman on nykyään uusavuttomuutta ilmassa, kun kaikki tuntuu tulevan yllätyksenä.
Niin. Nykyään se "lapsia vanhempi koululainen" ei edes kelpaa. Lasu lähtee saman tien.
Meillä on hoidettu niin että ykkös- ja kakkosluokkalainen ovat kesäkerhossa juhannukseen saakka, sen jälkeen ovat viikon keskenään ison sisaruksen (14v) kanssa. Naapurin kotiäiti on luvannut katsoa perään tarvittaessa sen viikon ja minä otan ylitöitä pois jonain päivänä niin olen kotona jo puolen päivän jälkeen.
Sitten ovat koko porukka viikon sukulaisissa 150 km päässä. Isän kaikki sukulaiset asuvat tuolla. Sen jälkeen mies aloittaa loman ja minä viikkoq myöhemmin, joten ollaan kolme viikkoa yhdessä lomalla.
Koulun päättymisen jälkeen nuorempi on seurakunnan kerhossa kaksi viikkoa, se on meillä ilmainen ja siihen kuuluu ruoka. Isompi on harrastusleirillä omien eväiden kanssa. Ja muuten on kavereitten kanssa, pärjää kyllä. Ja on mielellään omissa menoissaan. Käyvät rannalla uimassa, pelaamassa frisbeegolfia ym.
Juhannuksena jäämme lomalle ja siihen saakka siis hyvin pärjätään. Töihin palataan heinäkuun puolenvälin aikoihin.
Kun ovat jo koululaisia, heidät voi jättää aamulla keskenään nukkumaan. Heräävät kympin aikaan, jätän lounaan valmiiksi jääkaappiin ja syövät sitten kun on nälkä. Tulen sitten töistä vähän aikaisemmin etätöihin tai saldovapaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tää ennen oli... Hmmm. Mä taisin olla kouluikäsenä KAVEREITTEN KANSSA! Kesäpäivät pitkät rannalla, puistossa jne jne.. Oli ihanat kesät. Vapaus ja ikuinen auringon paiste. Vanhemmat lomalla aina heinäkuussa. Nykyään tehdään KAIKESTA ongelma ja lapsi ei saisi olla hetkeäkään ilman aikuista...
T. Äiti vm 79Niin. Vaatimukset on toiset. Äideiltä vaaditaan aina vaan enemmän ja enemmän ja enemmän. Joka puolella.
Juuri eilen MLL suositteli, että alle 13-vuotias ei olisi kesälomalla yksin ilman aikuista. Siis edes isomman sisaruksen seura ei käy.
Minun nuoruudessani tuonikäiset oli jo täyttä häkää itse kesätöissä lapsenvahteina.
MLL on myös ottanut kantaa siihen, ettei vaihtuvat kesäleirit ole välttämättä lapselle hyväksi. Eli yksin ei saisi jättää, mutta leiritkään eivät ole hyväksi.
Lapseton siskoni on vuorotyössä paikassa jossa on paljon koululaisten ja pienten lasten vanhempia. Joka kevättalvi menee siinä uhossa, että hänhän ei lomissa jousta, että hänelääkin on oikeus. Tänä vuonna on taas heinäkuussa se hänen lomansa. Istuu sen kotona sisällä.
Oikeasti ärsyttää asenne, että ei voi tajuta, miten raskasta se vanhemmuus on työn ja lasten puristuksissa. Kovasti kyllä aina paheksuu kaikkea ja tietää ja osaa etänä.
Yllättävää kyllä lapsen hankkiminen maksaakin jotain.
Tätä voisi ajatella silloin kun ryhtyy sitä lasta hankkimaan. Ihan kaikkea ei yhteiskunta hoida. Jos ei ole varaa maksaa opiskelijalle mitään edes muutaman viikon lapsenhoidosta, eikä ole taitoa luoda tukiverkostoja, ei pitäisi lapsia hankkia.