Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Minulle sanotaan kaikkialla että olen helposti lähestyttävä, hauska ja jopa "karismaattinen", ja että minulle on hyvä puhua kun aina kuuntelen ja ymmärrän.

Oikeasti olen aivan saat anan kyllästynyt ihmisiin ja pidän itseäni lähes kaikkia älykkäämpänä ja sydämellisempänä. Koko ihmiskunta tuntuu toivottoman vieraalta ja toivon että joko se kuolee tai minä kuolen enkä joudu enää ikinä tekemisiin kenenkään kanssa. Olen ahdistunut, masentunut ja itsetuhoinen.

Hei, kuinka voin tänään auttaa? :)

Luulevat, että olen 14-16v

Kumminski jo 20v

En valita :D

Vierailija kirjoitti:

Olen pidetty työkaveri, johtuen siintä että kuuntelen muita.

Kun keskustelen muitten kanssa niin annan ihmisten puhua itsestään, välillä heitän pienen kysymyksen. Tällä taktiikalla pystyn itse miettimään omiani ja olemaan paljastamatta mitään itsestäni.

Totta, tämä tekniikka oikeesti toimii. Harrastan tätä itsekkin

Saavun joka aamu työhöni täsmällisesti, huoliteltuna ja iloisena. Myös silloin, kun puolisollani on juomapullo päällä, enkä ole nukkunut koko yönä kuin korkeintaan tunnin.

Olen työssä menestyvä, keski-ikää lähestyvä, naimisissa oleva nainen, omakotitalo, farmari ja koira löytyy. siisti ja älykäs HUUMEIDEN VIIHDEKÄYTTÄJÄ.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanotaan kaikkialla että olen helposti lähestyttävä, hauska ja jopa "karismaattinen", ja että minulle on hyvä puhua kun aina kuuntelen ja ymmärrän.

Oikeasti olen aivan saat anan kyllästynyt ihmisiin ja pidän itseäni lähes kaikkia älykkäämpänä ja sydämellisempänä. Koko ihmiskunta tuntuu toivottoman vieraalta ja toivon että joko se kuolee tai minä kuolen enkä joudu enää ikinä tekemisiin kenenkään kanssa. Olen ahdistunut, masentunut ja itsetuhoinen.

Hei, kuinka voin tänään auttaa? :)

Tismalleen sama. Minä olen sellainen jolle tullaan puhumaan kun tarvitaan kuuntelijaa. Paitsi että pysyttelen suosiolla jo poissa ihmisten ilmoilta enkä jaksa enää kuunnella, kun ei kiinnosta yhtään, ei yhtään.

Olen ollut nuorena aika erilainen, kiltti, tosi herkkä, mutta pahat pettymykset ihmisiin on muuttanut melko lailla sisintä.

Oikein miettimällä mietin joskus, voisinko vielä rakastua ihmiseen. En usko.

Vierailija kirjoitti:

Osaan tarvittaessa vetää isonkin miehen maahan. Näytän hirmu kiltiltä ja harmittomalta "kirjastontädiltä", mutta oon harrastanut kamppailulajeja koko ikäni. Kerran oon tätä taitoa joutunut oikeassa elämässä käyttämään, kun opiskelijabileissä tuiki tuntematon jätkä ei jättänyt mua rauhaan ja lopulta ahdisti mut seinää vasten ja alkoi käpälöimään eikä päästänyt mua pois, kun pyysin lopettamaan ja sanoin, että vedän sua turpaan jos et lopeta just nyt. Ei lopettanut vaan koetti kiskoa mun farkkuja alemmas ja seuraavaksi ko. hemmo löysi itsensä lattialta.

U r pro!

Vierailija kirjoitti:

Saavun joka aamu työhöni täsmällisesti, huoliteltuna ja iloisena. Myös silloin, kun puolisollani on juomapullo päällä, enkä ole nukkunut koko yönä kuin korkeintaan tunnin.

Oikeasti, aivan kaikki sympatiani sulle. Toivottavasti saisit tukea vaikka tässä maassa sitä ei tarjota sivussakärsiville lainkaan. Kukaan ei tiedä arvostaa panostasi, mutta minä arvostan täältä anonyymina ja salaa.

Terveisin se itsetuhoinen ihmiskunnan vihaaja joka on oikeasti sydämellinen.

En urheile juuri koskaan, olen niin huonossa kunnossa että hengästyn bussipysäkille juoksemisesta. Tätä ei moni usko/tiedä sillä olen hoikka ja urheilullisen näköinen, hartiani ovat luonnostaan urheilullisen leveät ja rinnat pienet mutta onneksi kiinteät. Joskus kuulen kehuja ulkonäöstäni ja lisäksi esim. työpaikan kahvihuoneessa huokailua siitä kuinka terveellisesti elän, tekisi mieli nauraa.. Tämä harhaluulo siis siksi etten juo kahvia enkä erityisemmin pidä kuivista taukohuonepullista joten ne jää syömättä. Jos näkisivät minut ilman vaatteita, näkisivät valitettavasti selluliittia lihasten sijaan.

Teen isoja päätöksiä hetken mielijohteesta joskus vain jännityksen ja "pakan sekoittamisen" takia. Jätän poikaystäväni, myyn asuntoni, vaihdan työpaikkaa, koulua... milloin mitäkin. En tiedä teenkö koskaan mitään pitkäkestoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Teen isoja päätöksiä hetken mielijohteesta joskus vain jännityksen ja "pakan sekoittamisen" takia. Jätän poikaystäväni, myyn asuntoni, vaihdan työpaikkaa, koulua... milloin mitäkin. En tiedä teenkö koskaan mitään pitkäkestoisesti.

Sama

Kärsin ahdistuksesta ja ajoittaisesta masennuksesta, enkä kerro siitä kenellekään. Ja olen helvetinmoisessa nikotiinikoukussa, poltan salaa.

Olen hoikka ja näytän urheilulliselta. Usein saan ulkomuodostani kehuja, ja kyselyitä siitä miten pidän itseni niin hyvässä kunnossa. Tosiasiassa olen kovissa selkäkivuissa oikeestaan koko ajan, selkää kramppaa ja särkee. Myös iskias tms. vaivaa. Surffailen kännykällä ihan liikaa ja rehellisesti sanottuna uskon että osa näistä kivuista johtuu siitä asennosta miten kännykkää pitelee kun makaa sohvalla. Rintaranka on ihan tukossa ja kramppaa myöskin. Niskan seutu jotenkin oudon tunnoton, varmaan niin jumissa että veri kiertää huonosti. Lepään sohvalla aina kun mahdollista, lasten kanssa puuhailut on päiväni aktiviteetit. En vaan jaksa mitään ylimääräistä, ei kyllä kiinnostakaan. Elämä on pysähtynyt tähän lapsien ympärille.. Olen kahden vaippaikäisen erittäin väsynyt 32v äiti

Alkoholin juonnin radikaali vähentäminen mt-ongelmien vuoksi mutta siirtynyt käyttämään mietoja opioideja ja kannabista ja välillä bentsoja. Töissä johtotasolla ja työt menee hienosti kun ei nykyään krapulaa joka vei mielen matalaksi moneksi päiväksi. Kukaan ei tiedä kehuu vaan kuinka jaksan urheilla ja olla malli perheenisä

Piirtelen superuskovaisten sukulaisteni koteihin miniriikkisen pikkuruisia pentagrammeja jne googlettelemiani höpönlöpömerkkejä sellaisiin paikkoihin, joista he eivät niitä helposti/jos koskaan huomaa. Seinään jääkaapin taakse, tiskialtaan pohjaan, sängynpohjaan jne. Näin kestän heidän paskamaisen käytöksensä minua ja lapsiani kohtaan. Hymyssä suin kuuntelen heidän kamalia kommenttejaan, ja mietin, minkä sätkyn he saavat, sitten kun jonain päivänä alkavat löytää jättämiäni merkintöjä. Olen kilteimmän näköinen harmaahiiri mummu, mitä kuvitella saattaa.

En halua ostaa omistusasuntoa vaan asun mielelläni vuokralla. Olen kolmen lapsen yh, ja tarvitaan aika iso asunto eikä huvita ottaa sellaista riskiä sijoitusmielessä. En myöskään halua autoa vaan kuljen (vanhalla) pyörällä ja julkisilla (okei, taksilla kuljen aika usein). En juurikaan matkustele, ostan vaatteita hyvin harvoin, ja lähinnä kirppareilta/muuten edullisia/alesta. Vaikutan varmaan monien minua tuntemattomien silmissä hyvin vähävaraiselta. Todellisuudessa olen perinyt suht huomattavan omaisuuden, jolla helposti ostaisin isomman asunnon kuin missä nyt asumme, matkustelisimme ja eläisimme ns leveästi. En vain yhtään halua sellaista. En yleensä kerro tästä ihmisille vaan välttelen asiasta puhumista ja vaihdan puheenaihetta ettei tarvitse valehdella. Tosin yhtään taidetta tuntevat huomaavat varmaan kotonamme käydessämme että joskus on suvussa ollut varakkuutta. Käytän perus keskiluokkaisia palveluita, kuten kotisiivoojaa, tilaan ruuat kotiin, tilaan usein lääkärin kotiin, minun ei tarvitsisi miettiä mitä mikäkin maksaa, mutta en erityisesti nauti kuluttamisesta, niin harvoin ostan mitään muuta kallista. Lapsille ostan sen mitä tarvitaan ja saatan välilllä ostaa vähän enemmänkin mutta lapsetkaan eivät tiedä varallisuudestani. En ole oikeasti yhtään kiinnostunut rahasta. Toisaalta helppo sanoa kun tietää ettei se ihan heti lopu.

Tajusin tuon että ulkoapäin ihmiset luokittelevat meidät köyhiksi kun joku työkaveri ihmetteli kuinka joku jolla ei ole autoa (automaattinen oletus että autoa ei ole koska siihen ei ole varaa) pystyy käyttämään kotisiivoojaa tai kauppakassipalveluita. Mielestäni ihan peruspalveluita lapsiperheissä, etenkin yh- perheissä kun on koko ajan kiire. Sitä paitsi autottomana säästyy ihan hurja summa rahaa vuositasolla, vaikka menisi taksilla aina tarpeen tullen. 

Totuus on että raha ei tee onnelliseksi.

Raha tekee ostamisen mahdolliseksi.

Totuus on ja samalla suuri salaisuus on että minulla on paljon rahaa.

Elän vaatimattoman näköistä elämää ja teen paljon töitä.

Tuntuu hyvältä kun ihmiset kuiskivat ja määrittelevät puheissaan minut vähävaraiseksi. Minulta ei puutu mitään.

Haluan rahallisen rikkauteni pitää suurena salaisuutena. Oikeasti elän onnellista elämää, on terveyttä, ihanat läheiset, hyvä työ, työn kautta paljon sosiaalisia hetkiä, harrastuksia, kaikkea on mitä itse haluankin olevan ja kaikkea voin tehdä mitä itse haluan.

minulla sama juttu. ajan jo vanhalla autolla. yli 20v. eräs työkaveri leveilee taloillaan autoillaan jne. kuulemma kaikki omia.

minä asun vuokralla. kaikki vaatteet kirppiskamaa. (ei alusvaatteet, kengät)

luulevat että olen todella köyhä. sanoinkin työkaverille. ajattele asiaa näin. joku voi olla sikarikas mutta antaa köyhän vaikuteleman. ei halua että kukaan pääsee selville varoistaan. tulee kateellisia ihmisiä ympärille.

Olen ollut itsetuhoinen.

Olen kuun pimeältä puolelta