Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Näytän aina rauhalliselta, asialliselta ja kiltiltä ulospäin, vaikka sisälläni myllertäisi todella paljon. Ihmiset pitää minua fiksuna, tasapainoisena ja kauniina ja ovat olleet ihan kateellisiakin. Oikeasti olen kärsinyt koko elämäni masennuksesta, ahdistuksesta, yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Olen tehnyt pätkätöitä ja suorittanut erilaisia opintoja roikkuen jotenkin yhteiskunnassa mukana. Lisäksi mulla on ollut monia huonoja suhteita ja parisuhteita, koska itsetuntoni on ollut huono. Kaikesta tästä huolimatta ihmiset saavat minusta jotenkin sosiaalisen, menevän ja iloisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Näytän aina rauhalliselta, asialliselta ja kiltiltä ulospäin, vaikka sisälläni myllertäisi todella paljon. Ihmiset pitää minua fiksuna, tasapainoisena ja kauniina ja ovat olleet ihan kateellisiakin. Oikeasti olen kärsinyt koko elämäni masennuksesta, ahdistuksesta, yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Olen tehnyt pätkätöitä ja suorittanut erilaisia opintoja roikkuen jotenkin yhteiskunnassa mukana. Lisäksi mulla on ollut monia huonoja suhteita ja parisuhteita, koska itsetuntoni on ollut huono. Kaikesta tästä huolimatta ihmiset saavat minusta jotenkin sosiaalisen, menevän ja iloisen kuvan.

Ihan kuin minä.

Vaikutan tiukkapipolta eikä kukaan ystävättäreistänikään koskaan avaudu minulle mistään seksijutuista, koska luulevat ettei minulle voi tuollaisia kertoa. Loukkaannun tai menen hämilleni tai jotain.

Oikeasti en ole ikinä kieltäytynyt yhdenkään miesystäväni ehdotuksista kunhan vaihtarina suostuu toteuttamaan minun toiveeni. Aika monella miehellä kantti loppuu, kun oma peppu on huomion kohteena, mutta ne jotka uskaltavat saavat minultakin kaiken kuviteltavissa olevan.

Työssä asiallisena virkanaisena, vapaalla viikonloppuna kaljaa suoraan purkista juova, hevimetallia kuunteleva porsas! Olemme mieheni kanssa aika samanlaisia, koemme olevamme enemmän WT porukkaa kuin ylemmän keskiluokan väkeä, mitä asuinalueemme, ammattimme tai tulotasomme kertovat. Ystäviä kaikista ”luokista”, ja teemme eri asioita eri ystäväporukoissa. Tämä on meidän mielestä enemmän rikkaus!

Pienen paikkakunnan haittapuolena on, että jos haluamme sunnuntaikänneille, joudumme suunnittelemaan etukäteen ja matkustamaan kauemmaksi..

Muut ihmiset pitävät minua todella itsevarmana, mutta en ole sellainen. Epäilen usein kykyjäni, ja sanoin kerran jopa pomolle että en tiedä olenko oikea tähän tehtävään. Olen hyvä esiintyjä töissä, ja ihmiset tulivat kehumaan pp-esitelmääni minulle ja sanoivat ottavansa mallia. Kuitenkin epäilen itseäni usein ja pelkään epäonnistumisia, ja jätän joskus sen takia ottamatta tekemättä tehtäviä tai jätän ne vain ilmaan heiluman, esim. Gradu.

Lisäksi miehiä löytyy parisuhteeseen aina helposti, mutta en koe olevani tarpeeksi kaunis kenenkään tyttöystäväksi. Siksi poistin Instagraminkin, koska itsetuntoni romuttuu jos katson miehen kaverilistaa ja tajuan että joku näyttää paremmalta. Vaikka poikaystävä kuinka hokisi että pitää minua tosi kauniina, eihän se auta sisäisesti huonoon itsetuntoon. En vaan käsitä miksi joku haluaisi valita minut suhteeseen kun paremman näköisiä huomion kiinnittäjiä näkyy somessa. Tai no tavallaan käsitän miksi mutta silti en, vaikka en nyt itseäni rumana pidä.

Poistin Instagramin koska siellä alkoi vaan ahdistamaan. Jonkinlainen riippuvuus sekin että vertaa itseään somekuviin?

Yritän tässä parannella itsetuntoa self helppiä lukemalla. Ulospäin näytän oikein positiiviselta, itsevarmalta ja itsenäiseltä.

Oon ihan hyvällä tuulella, perusilmeeni on vain tympääntyneen/vihaisen näköinen.

Olen kohtuullisen vaatimattoman näköinen äijä. Kaljuuntuva viisikymppinen ppellavapää. Yleensä kyllä kuljen siisteissä merkkivaatteissa mutta huomaan selvästi että ihmiset ja etenkin naiset eivät pidä minua juuri minään. Ikä ei ole tässä tapauksessa tuonut karismaa, päinvastoin. Kolmekymppisenä joskus jollain jumalan armolla saatoin saada naisenkin pokattua. Yllätys tulee monelle kun otan paidan pois. Kroppani on treenattu, melkein kuin kehonrakentajalla mutta kevyempää sarjaa. Eli ei mitenkään ylilihaksikas vaan sopivasti ja vähään rasvaa. Muutenkin olen mitoiltani sopusuhtainen. Eli kaulasta alaspäin näytän hyvältä mutta se ei näy vaatteiden alta. Hotellien uima-altailla etenkin olen huomannut että jotkut naisetkin vilkuilevat.

Toinen asia on että olen miljonääri ja kun ihmiset muodostavat käsityksensä ulkonäön perusteella niin yllätyksenä tulee että massia riittää enkä sitä peittele esim. kun olen kauppassa shoppailemassa. Myyjillä palveluasenne muuttuu kun alan keräilemään vaatteita ja tavaraa syliin. Muut asiakkaat katsovat että oho, tuolla hepulla onkin pätäkkää.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvattanut kylmäsydämisen narsistilapsen.

Niin minäkin! Tuo lapsikin on päällepäin niiiin sosiaalinen, empaattinen ja hymypatsaita koulussa saanut. Todellisuudessa feikkaa yhtä hyvin kuin minä. Hän on todellisuudessa mm. Eläinrääkkääjä ja lapsia pahoinpitelevä.

Valehtelen kuin enkeli tarvittaessa. Olen ollut toinen nainen. 

Minulla on kasoittain mielenterveysongelmia! En tiedä, varmaan ne ehkä näkyvätkin päällepäin mutta olen kuitenkin sinnitellyt mukana työelämässä vieläpä aika näkyvällä ja vastuullisella paikalla, mutta minulla on tuhti lääkitys ja aina kun suljen kotioven perässäni työpäivän jälkeen niin tuntuu että sekoan totaalisesti. Viikonloppuisin olen totaalisessa retriitissä täysin hiljaa että jaksaisin taas vetää roolia töissä....

Minulla on paljon asioita, mitä ei varmaan päälle päin uskoisi elämästäni. Ulospäin näytän menestyvältä, hallitulta ja onnelliselta - ja some-elämä on kiiltokuvaa kauniista hetkistä.

Todellisuudessa taustaltani löytyy vaikeita sairaalahoitoa vaatineita mielenterveysongelmia ja traumaattisia kokemuksia. Eivät nämä tällä hetkellä toki aktiivisesti vaikuta elämääni, mutta koskaan ei tiedä jos tulee uusia sairausjaksoja. Käytännössä minua voisi kutsua mielenterveyskuntoutujaksi. Mutta eipä kukaan minua sellaiseksi kutsu tai ole ehdottanut mitään heille suunnattuja palveluja. Ehkä hoitohenkilökuntakin ajattelee, etten kuulu sellaiseen yhteisöön ottaen huomioon esim. koulutustasoni ja yhteiskunnallinen asemani?

Olen peliriippuvainen. Jotenkin saan pelattua ja lainattua läheisiltä jollain verukkeella niin, että puolisoni ei muka huomaa ongelmaa, vaikka joskus pyydän kympin polttoaineeseen ja ostan kaupasta tyyliin vain makaronia ja jauhelihaa. Vipit maksan aina takaisin. Jos puoliso tietäisi todellisen taloudellisen ja psyykkisen tilanteeni, niin varmasti haluaisi eron.

Lisäksi pidän pitkiä masturbointisessioita yksin ollessani, enkä siksi halua kovin usein seksiä. Nukun ihan liikaa jos vain on mahdollisuus. Ahmin myös erityisesti yksin ollessani. "Hyvitän" ahmimisen seuraavan/seuraavien päivien nälkälakolla. Minäkö muka todellisuudenpakoilija ja terapian tarpeessa? Ulospäin olen kiltti ja tunnollinen, jopa jossain määrin ulospäin suuntautunut.

Vierailija kirjoitti:

Sain eilen p-illua

Se oli eilen se, tänään taitaa olla jo ihan toisin.

Olen ylioppilas yleisarvosana laudatur

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kasoittain mielenterveysongelmia! En tiedä, varmaan ne ehkä näkyvätkin päällepäin mutta olen kuitenkin sinnitellyt mukana työelämässä vieläpä aika näkyvällä ja vastuullisella paikalla, mutta minulla on tuhti lääkitys ja aina kun suljen kotioven perässäni työpäivän jälkeen niin tuntuu että sekoan totaalisesti. Viikonloppuisin olen totaalisessa retriitissä täysin hiljaa että jaksaisin taas vetää roolia töissä....

Voimia sulle!

Työminäni ei mitenkään paljasta että kotini on kuin kaatopaikka. Liikaa roinaa ja epäjärjestystä.

Olen pidetty työkaveri, johtuen siintä että kuuntelen muita.

Kun keskustelen muitten kanssa niin annan ihmisten puhua itsestään, välillä heitän pienen kysymyksen. Tällä taktiikalla pystyn itse miettimään omiani ja olemaan paljastamatta mitään itsestäni.

Nekku80 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän kaksoiselämää. Suomessa olen kunnollinen perheenisä, mutta työmatkoilla Euroopassa käyn ilotaloissa. Tällöin vehkeeni työntyy usein sisään romanialaisnaisten pérssilmästä.

Siis hyi helkkari! Mun tekee niin pahaa sun vaimon puolesta! :( Miten sä kehtaat? (Ja muutkin ketkä tällaista harrastaa) Tällainen toiminta rikkoo ihmisten sieluja ja hajottaa perheitä. Samaan aikaan yököttävää ja surullista.

Joo mutta noita miehiä on paljon. Hän vain rehellisesti tunnistaa.

Olen päiväkodissa töissä. Olen kai ihan pidetty työntekijä, lapset tykkää ja vanhempien ja työkavereiden kanssa tulen hyvin juttuun. Hymyilen ja keksin kaikkea kivaa. Varmasti näyttää että tykkään työstäni.

Vaan kun totuus on toinen. Vituttaa lähteä töihin, en voi sietää jaarittelevia työkavereita tai vanhempia, valitetaan mitättömistä asioista, lasten meteli ja valitus raastaa mieltä ja korvia, inhoan sosiaalista kanssakäymistä kun sitä on liikaa jne. Olen miettinyt että Mämilloinkahan kamelin selkä katkeaa ja haistatan virut kaikelle. Alan vaihto kyllä koko ajan mielessä, vaan eipä sitä tiedä mitä sitten haluaisi tehdä.

Olen testien mukaan kielellisesti selvästi keskitason yläpuolella. Monikaan ei varmasti uskoisi minusta sitä, koska olen yleensä lähes puhumaton sillä kärsin mutismista eli valikoivasta puhumattomuudesta.